Mistä johtuu muiden ihmisten muistojen väittäminen omikseen, jopa heille itselleen joiden muisto kyseessä?

Tarina on niin hyvä, että haluaa kertoa sen. Eihän sillä mtn väliä ole kelle tapahtui vaan mitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".

Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi. 

Tuossa ei ole kyllä kysymys empatiasta tai mielikuvituksesta. Minulla on elävä mielikuvitus ja minua on sanottu hyvin empaattiseksi, en tunnista tuollaista ilmiötä itsessäni ollenkaan.

Jonkinlainen raja itsensä ja toisen ihmisen välillä täytyy puuttua, että omii muiden muistoja. Omansa ja muiden rajat tiedostava ihminen ei omi muiden muistoja, uskallan näin väittää. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tuo on.

Lisään vielä, että tiedän tällaisen ns. 'ylliempaattisen', joka on oikeasti rajaton. Rajattomuus näkyy muussakin. Hän saattaa esim. vasta kohdattuaan uuden ihmisen, puhua hyvin tuttavallisesti ja sitten pyytää toista käymään kaupassa puolestaan. Hymyilee sitten siihen kauniisti päälle. Todella omituista käytöstä. Ensin ajattelin, että hän on narsisti ja manipuloi tietoisesti, sitten tulin siihen tulokseen, että hänellä on jokin muu personaallisuushäiriö, eikä tiedosta toimintaansa. Samaan aikaan tämä henkilö kärsii siitä, että, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Kokee kerta toisensa jälkeen, että muissa ihmisissä on jotakin vikaa. Tämä henkilö omi joitakin muistojani. On aika pysäyttävää kuunnella kun kuulen omia kokemuksianitoisen suusta pari päivää myöhemmin.

Äitini on tuollainen. Täysin omat versiot tapahtumien kulusta tai toisaalta vuosikymmenestä, jolloin jokin asia tapahtunut. Useimmiten kaikki tilanteet ovat menneet niin, että hän on toiminut niissä sankarina, pelastajana, guruna tai ongelmanratkaisijana.  On ollut samanlainen niin kauan kuin olemme tunteneet, eli ei johdu ikääntymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on tuollainen. Täysin omat versiot tapahtumien kulusta tai toisaalta vuosikymmenestä, jolloin jokin asia tapahtunut. Useimmiten kaikki tilanteet ovat menneet niin, että hän on toiminut niissä sankarina, pelastajana, guruna tai ongelmanratkaisijana.  On ollut samanlainen niin kauan kuin olemme tunteneet, eli ei johdu ikääntymisestä.

Minunkin äidilläni on tällaista käytöstä ollut aina paitsi että hän sijoittaa itsensä aina tarinan uhriksi. Aikuisiällä olen vasta alkanut ymmärtää ettei hän ole mieleltään ihan terve. Hänen juttunsa ovat jotain omaa maailmaa johon hän itse uskoo. Osa on ollut täyttä valetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".

Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi. 

Onko hänellä muita (vakavia) mielenterveyden häiriöitä? Tajuaako itse? Osaako pyytää anteeksi jälkikäteen jos tajuaa? 

Ei ole mielenterveysongelmia. Älykäs, positiivinen ja empaattinen ihminen. Ihana sisko kaikin puolin. 😊 Tajuaa nykyään myös itse mutta todennäköisesti siksi että asiaa on moneen otteeseen ihmetelty ja vanhemmilta kyselty että mitenkäs tämä muisto nyt menikään. Varmaan moni ei tätä tiedosta jos kukaan ei asiaa ole paremmin esiin tuonut...

Joskus nuorempana minua tämä kovasti ärsytti mutta nykyään pidän ihanana asiana että hän niin minun juttuihin eläytyy. Kun näin käy niin tuumaan siskolleni että nyt on taas eläydytty urakalla minun juttuihin, hän tuumaa että jahas, hupsis, sori, ja sitten yhdessä naureskellaan päälle.

Suvussa on paljon taiteilijoita ja yksi tunnettu kirjailijakin, vilkas mielikuvitus ilmeisesti jonkin verran kulkee suvussa ja siskolleni on siunaantunut erityisen hyvä. Kun sille laittaa kirjan käteen niin pystyy siitä maalaamaan todella hienoja kuvia kun päässään on elänyt sitä kirjaa. Empaattisena ihmisenä ilmeisesti myös muiden kertomissa elää niin vahvasti että näkee tosiaan ihan kuvina, tunteina ja tuoksuina mukana tilanteet.

"Ei ole mielenterveysongelmia. Älykäs, positiivinen ja empaattinen ihminen. Ihana sisko kaikin puolin. 😊 Tajuaa nykyään myös itse mutta todennäköisesti siksi että asiaa on moneen otteeseen ihmetelty ja vanhemmilta kyselty että mitenkäs tämä muisto nyt menikään. Varmaan moni ei tätä tiedosta jos kukaan ei asiaa ole paremmin esiin tuonut...

Joskus nuorempana minua tämä kovasti ärsytti mutta nykyään pidän ihanana asiana että hän niin minun juttuihin eläytyy. Kun näin käy niin tuumaan siskolleni että nyt on taas eläydytty urakalla minun juttuihin, hän tuumaa että jahas, hupsis, sori, ja sitten yhdessä naureskellaan päälle.

Suvussa on paljon taiteilijoita ja yksi tunnettu kirjailijakin, vilkas mielikuvitus ilmeisesti jonkin verran kulkee suvussa ja siskolleni on siunaantunut erityisen hyvä. Kun sille laittaa kirjan käteen niin pystyy siitä maalaamaan todella hienoja kuvia kun päässään on elänyt sitä kirjaa. Empaattisena ihmisenä ilmeisesti myös muiden kertomissa elää niin vahvasti että näkee tosiaan ihan kuvina, tunteina ja tuoksuina mukana tilanteet."

Tuo ei ole tervettä eikä liity mitenkään 'vilkkaaseen mielikuvitukseen'. Koska olet samasta perheestä, et hahmota hänen käytöksensä kummallisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".

Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi. 

Tuossa ei ole kyllä kysymys empatiasta tai mielikuvituksesta. Minulla on elävä mielikuvitus ja minua on sanottu hyvin empaattiseksi, en tunnista tuollaista ilmiötä itsessäni ollenkaan.

Jonkinlainen raja itsensä ja toisen ihmisen välillä täytyy puuttua, että omii muiden muistoja. Omansa ja muiden rajat tiedostava ihminen ei omi muiden muistoja, uskallan näin väittää. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tuo on.

En minä usko että hänellä mitään mielenterveyteen liittyvää on. Itse hän kuvaa tilannetta niin, että jos joskus näkee oikein elävän unen eikä ole varma oliko se totta vaiko ei niin hänen mielikuvitustaan voi yrittää hahmottaa samalta kantilta. 

Ja en nyt sanonutkaan että kaikki ihmiset joilla on empatiaa ja mielikuvitusta olisivat juuri tuollaisia vaan että jotkut. Ei ilmeisesti edes ole kovin harvinaista kun asiasta olemme lueskelleet. 

Valemuistoilijalle ei uskalla kertoa mitään omasta elämästään. Kerroin tällaiselle käyneeni paikassa X, jossa hän ei ollut käynyt. Seuraavalla kerralla kun tavattiin hän kuvasi paikkaa tarkasti, mitä värejä oli seinillä, millainen tunnelma, miltä tuntui käydä siellä. Joko hän oli heti mennyt sinne heti jälkeeni, mikä on todella pelottavaa, tai googlannut paikan. Joka tapauksessa siinä sitten kuuntelin, kun hän kertoi oman muistoni, omaani tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin. 

Olen huomannut hänessä samaa muussakin, hänellä on tarve korjata ja kontrolloida. Hän siis korjasi huonon muistoni paremmaksi. Otti sitten omakseen. Jokin sanoisi,että hänellä on vilkas mielikuvitus ja että hän on älykäs. Minusta tuollainen on vain ja ainoastaan erikoista ja pelottavaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".

Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi. 

Onko hänellä muita (vakavia) mielenterveyden häiriöitä? Tajuaako itse? Osaako pyytää anteeksi jälkikäteen jos tajuaa? 

Ei ole mielenterveysongelmia. Älykäs, positiivinen ja empaattinen ihminen. Ihana sisko kaikin puolin. 😊 Tajuaa nykyään myös itse mutta todennäköisesti siksi että asiaa on moneen otteeseen ihmetelty ja vanhemmilta kyselty että mi

Anteeksi jos loukkaan sinua, mutta mahdoitko löytää itsesi tästä asiasta ja keksit nyt sydämellisen siskon ja huolettoman syyn peittämään jotain mikä on sinulle hyvin kipeää?

Kun tuo ei tosiaan ole normaalia ja vilkkaat, monikäänteiset selitykset tuntuvat saman ongelman oireelta, joka on helppo havaita. 

Jos sinusta tuntuu pahalta kohdata tämä asia ilman valheita, niin uskoisin että ensimmäinen tie parannukseen on peiliin katsominen ja unohtaminen haaveilu siitä, että tuo ei olisi kaikkien tiedossa. Ei kukaan jätä kiistämättä näitä valheitasi ja tarinoita siskoista siksi että ne on uskottavia vaan ne herättävät myötähäpeää ja ehkä vähän pelkoa, huoltakin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos loukkaan sinua, mutta mahdoitko löytää itsesi tästä asiasta ja keksit nyt sydämellisen siskon ja huolettoman syyn peittämään jotain mikä on sinulle hyvin kipeää?

Kun tuo ei tosiaan ole normaalia ja vilkkaat, monikäänteiset selitykset tuntuvat saman ongelman oireelta, joka on helppo havaita. 

Jos sinusta tuntuu pahalta kohdata tämä asia ilman valheita, niin uskoisin että ensimmäinen tie parannukseen on peiliin katsominen ja unohtaminen haaveilu siitä, että tuo ei olisi kaikkien tiedossa. Ei kukaan jätä kiistämättä näitä valheitasi ja tarinoita siskoista siksi että ne on uskottavia vaan ne herättävät myötähäpeää ja ehkä vähän pelkoa, huoltakin.

No lol, en puhu itsestäni. 😀 Ja et loukannut, ei ole kipeä asia. Tunnen siskoni ja arvostan häntä ihmisenä, hänellä nyt vain sattuu olemaan tuollainen piirre, ei se minua mitenkään ole traumatisoinut vaikka joskus jaksoikin ärsyttää. 

Mun exä syytti mua kaikesta kummallisesta. Vieraille miehille viestittelystä, pettämisestä, kuvien jakamisesta pornosivuille jne. Myöhemmin selvisi, että teki itse kaikkea sitä mistä minua syytti. Ilmeisesti mieli käänsi hänen omat luvattomat teot mun tekemiksi  tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi jos loukkaan sinua, mutta mahdoitko löytää itsesi tästä asiasta ja keksit nyt sydämellisen siskon ja huolettoman syyn peittämään jotain mikä on sinulle hyvin kipeää?

 

Kun tuo ei tosiaan ole normaalia ja vilkkaat, monikäänteiset selitykset tuntuvat saman ongelman oireelta, joka on helppo havaita. 

 

Jos sinusta tuntuu pahalta kohdata tämä asia ilman valheita, niin uskoisin että ensimmäinen tie parannukseen on peiliin katsominen ja unohtaminen haaveilu siitä, että tuo ei olisi kaikkien tiedossa. Ei kukaan jätä kiistämättä näitä valheitasi ja tarinoita siskoista siksi että ne on uskottavia vaan ne herättävät myötähäpeää ja ehkä vähän pelkoa, huoltakin.

No lol, en puhu itsestäni. 😀 Ja et loukannut, ei ole kipeä asia

Harmi jos siskoasi ikään kuin tuetaan vahingollisessa asiassa. Ja ei, ette ole lueskeskelleet että asia on normaalia, kun se ei ole. On nimenomaan dissosiaatiota, depersonalisaatiota jne. Onko teillä ollut narsistivanhempi, alkoholismia, väkivaltaa kotona?

Vierailija kirjoitti:

Harmi jos siskoasi ikään kuin tuetaan vahingollisessa asiassa. Ja ei, ette ole lueskeskelleet että asia on normaalia, kun se ei ole. On nimenomaan dissosiaatiota, depersonalisaatiota jne. Onko teillä ollut narsistivanhempi, alkoholismia, väkivaltaa kotona?

Ei ole, aivan tavallisesta mukavasta perheestä olemme ja vietimme hyvän lapsuuden. Eikä häntä tueta vaan nimenomaan korjataan jos joskus pieleen menee. Ei hän elä missään muiden ihmisten muistojen maailmassa, joskus vain elää niin vahvasti mukana että kokee että on ne itse elänyt.

"False memories aren't rare. Everyone has them. They range from small and trivial, like where you swear you put your keys last night, to significant, like how an accident happened or what you saw during a crime. False memories can happen to anyone."

Netistä löytyy aika paljonkin tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi jos siskoasi ikään kuin tuetaan vahingollisessa asiassa. Ja ei, ette ole lueskeskelleet että asia on normaalia, kun se ei ole. On nimenomaan dissosiaatiota, depersonalisaatiota jne. Onko teillä ollut narsistivanhempi, alkoholismia, väkivaltaa kotona?

 

Ei ole, aivan tavallisesta mukavasta perheestä olemme ja vietimme hyvän lapsuuden. Eikä häntä tueta vaan nimenomaan korjataan jos joskus pieleen menee. Ei hän elä missään muiden ihmisten muistojen maailmassa, joskus vain elää niin vahvasti mukana että kokee että on ne itse elänyt.

"False memories aren't rare. Everyone has them. They range from small and trivial, like where you swear you put your keys last night, to significant, like how an accident happened or what you saw during a crime. False memories can happen to anyone."

Netistä löytyy aika paljonkin tietoa. 

Löytänet näistä ihan loogisen yhteyden. Traumaattiset ja nopeat tapahtumat. Muistipelimäinen harjoitus jossa muistaa paikan väärin. Kyllä, näitä tapahtuu kaikille.

Kaikille ei tapahdu sitä että työkaveri kertoo lapsuuden kylän ongintakisoista, joissa sai voittajana aina ison palan kakkua ja kaikki kehuivat hyväksi kalastajaksi. Ja sitten toistat tarinan omanasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi jos siskoasi ikään kuin tuetaan vahingollisessa asiassa. Ja ei, ette ole lueskeskelleet että asia on normaalia, kun se ei ole. On nimenomaan dissosiaatiota, depersonalisaatiota jne. Onko teillä ollut narsistivanhempi, alkoholismia, väkivaltaa kotona?

 

Ei ole, aivan tavallisesta mukavasta perheestä olemme ja vietimme hyvän lapsuuden. Eikä häntä tueta vaan nimenomaan korjataan jos joskus pieleen menee. Ei hän elä missään muiden ihmisten muistojen maailmassa, joskus vain elää niin vahvasti mukana että kokee että on ne itse elänyt.

"False memories aren't rare. Everyone has them. They range from small and trivial, like where you swear you put your keys last night, to significant, like how an accident happened or what you saw during a crime. False memories can happen to anyone."

Netistä löytyy aika paljonkin tietoa. 

Valemuisto ja muiston omiminen on kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Löytänet näistä ihan loogisen yhteyden. Traumaattiset ja nopeat tapahtumat. Muistipelimäinen harjoitus jossa muistaa paikan väärin. Kyllä, näitä tapahtuu kaikille.

Kaikille ei tapahdu sitä että työkaveri kertoo lapsuuden kylän ongintakisoista, joissa sai voittajana aina ison palan kakkua ja kaikki kehuivat hyväksi kalastajaksi. Ja sitten toistat tarinan omanasi.

Niin, no minä en puhunut sinun työkaveristasi vaan siskostani. Työkaverisi kohdalla en voi tietää mikä hänen käyttämiseensä on syynä, mutta jos oma siskoni sanoo että "Muistatko kun silloin tipuin hevosen selästä", niin tiedän mistä siinä on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

 

Lisään vielä, että tiedän tällaisen ns. 'ylliempaattisen', joka on oikeasti rajaton. Rajattomuus näkyy muussakin. Hän saattaa esim. vasta kohdattuaan uuden ihmisen, puhua hyvin tuttavallisesti ja sitten pyytää toista käymään kaupassa puolestaan. Hymyilee sitten siihen kauniisti päälle. Todella omituista käytöstä. Ensin ajattelin, että hän on narsisti ja manipuloi tietoisesti, sitten tulin siihen tulokseen, että hänellä on jokin muu personaallisuushäiriö, eikä tiedosta toimintaansa. Samaan aikaan tämä henkilö kärsii siitä, että, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Kokee kerta toisensa jälkeen, että muissa ihmisissä on jotakin vikaa. Tämä henkilö omi joitakin muistojani. On aika pysäyttävää kuunnella kun kuulen omia kokemuksianitoisen suusta pari päivää myöhemmin.

Sama kokemus, kun toinen elää ihan omassa todellisuudessaan, ja sitten itkee, kun hän ei kelpaa kenellekään. Eikä edes selitettäessä ymmärrä, että muut eivät halua lähteä mukaan siihen mielikuvitusmaailmaan, vaan elää ihan tavallisessa reaalimaailmassa. Kun hänhän on omasta mielestään ihan reaalimaailmassa kyllä, niin miten voisikaan ymmärtää miksi ei kelpaa kenellekään.

Kateus ja oman itsen kuvan pohjaton tyhjyys, joka täytetään dissosioimalla ja haaveilulla. Juurikin lasinen/rikkonainen lapsuus, huono itsetunto, kilpailuvietti, mahtailu ja ns. maaginen ajattelu (nähdään oma itse ylivertaisena ja siihen kuvaan liimataan hädissään asioita).

Pysykää kaukana näistä herttaisista taiteilijoista, sanoisin vaarallisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytänet näistä ihan loogisen yhteyden. Traumaattiset ja nopeat tapahtumat. Muistipelimäinen harjoitus jossa muistaa paikan väärin. Kyllä, näitä tapahtuu kaikille.

 

Kaikille ei tapahdu sitä että työkaveri kertoo lapsuuden kylän ongintakisoista, joissa sai voittajana aina ison palan kakkua ja kaikki kehuivat hyväksi kalastajaksi. Ja sitten toistat tarinan omanasi.

 

Niin, no minä en puhunut sinun työkaveristasi vaan siskostani. Työkaverisi kohdalla en voi tietää mikä hänen käyttämiseensä on syynä, mutta jos oma siskoni sanoo että "Muistatko kun silloin tipuin hevosen selästä", niin tiedän mistä siinä on kyse. 

 

Ei vaan puhuit siitä että tuollainen olisi yleistä ja että siitä voi lueskeskella netistä. Lueskeskelepa aikuisen ihmisen tekemästä muiden muistojen omimisesta, niin sitten opit mistä on kyse kun siskosi taas valehtee.

Todellakin vaarallisia. En uskalla puhua enää mitään tälle ihmiselle, koska hän kertoo asioitani eteenpäin väritettynä ja korjattuna. Ei siis ymmärrä ystävyyteen kuuluvaa luottamussuhdetta. Hän ikään kuin ottaa sanomiseni materiaaliksi, jota voi työstää ja jakaa. Todella vaikea selittää ja kuvata. Näissä kohdin hän kertoo kyllä, että on kyse minusta. Eli pilaa maineeni valheilla.