En ymmärrä kerrostalossa asumista. Kuka haluaa asua semmoisessa?
Kommentit (131)
Tykkään asua kerrostalossa. Kokemus on viisi vuotta omakotitalosta eikä koskaan enää.
En lukenut keskustelua mutta olen ehdottomasti kerrostaloihminen. Tämä on anonyymia asumista, paitsi tietysti jossain kirkonkylän pienkerrostaloissa.
Rauhallinen lähiö, omistusasunto, ani harvoin mitään häiriötä saati yömeluja. Piha aurataan ja hoidetaan, rappu siivotaan, asumiskustannukset pienet.
Sensijaan rivitalo, huh. Mene sinne pihapläntille, naapurien äänet ja jutut kuuluvat, naapurien lapset pujahtelee siitä aitauksien ohi, huoneistosta toiseen kuului sisälläkin kaikki. Koska naapureita oli vähän joutui liian tutuksi.
Ja omakotitaloon ei meillä ole koskaan ollut mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suunnitelmissa rakentaa pieni yhden tason omakotitalo, jossa ei olisi naapureita kuuloetäisyydellä. Helppo tontti. Kaikki suunniteltu siten, että vanhana pääsee rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkumaan. Kuitenkin vain 2 km kauppaan, lääkäriin, ym palveluihin. Saa nähdä, toteutammeko sen vai kerrostaloonko päädymme kuitenkin. Nyt aivan liian iso talo ja tontti, kun lapset ovat muuttaneet pois.
Se 2 km on paljon kun oikeesti liikkuu rollaattorilla tai pyörätuolilla. Talvella etenkin. Tarvitsee kuitenkin tilata ruuat, kulkea taksilla jne. Sama tietysti kerrostalossakin heikkokuntoiselle
Sitä äkkiä kun haaveillaan rauhallisesta talosta vanhuuden päiviksi on tilanteessa jota aikuiset lapset täällä manailevat. Aina pitäis olla vanhuksille pihatöissä, käymässä kaupassa, viemässä lääkäriin.
Itse nykyisin jo rollaattoriin turvautuvana itsenäisyyteni takaa kerrostaloasuminen, hissi ala-aulaan asti, ei esim. Viiden portaan korkeudella, kukahan niin älyttömiä hissiratkaisuja on taloihin keksinyt?
Kauppaan jaksan vielä kävellä noin kilometri, mutta joskus tilaankin kotiin kun sitten ostan enemmän kaikkea perustarvikettakin.
Ehkä joskus vanhana voisin muuttaa kerrostaloon mutta nyt keski-ikäisenä rivarissa. Omakotitalo ehkä tuossa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut keskustelua mutta olen ehdottomasti kerrostaloihminen. Tämä on anonyymia asumista, paitsi tietysti jossain kirkonkylän pienkerrostaloissa.
Rauhallinen lähiö, omistusasunto, ani harvoin mitään häiriötä saati yömeluja. Piha aurataan ja hoidetaan, rappu siivotaan, asumiskustannukset pienet.
Sensijaan rivitalo, huh. Mene sinne pihapläntille, naapurien äänet ja jutut kuuluvat, naapurien lapset pujahtelee siitä aitauksien ohi, huoneistosta toiseen kuului sisälläkin kaikki. Koska naapureita oli vähän joutui liian tutuksi.
Ja omakotitaloon ei meillä ole koskaan ollut mahdollisuutta.
Jos rivitaloon haluaa niin kannattaa etsiä sellainen, jossa ei ole noin paljon huonoja puolia. Esimerkiksi meidän pihojen ja aitauksien läpi ei kulje kukaan (tontti rajautuu niin, että siellä ei ole mitään kulkuväylää). Päätyasunto ja naapurina sellainen henkilö joka on ilmeisesti kesät jossain muualla. Naapureita en tunne koska ei nähdä juuri koskaan.
Hoitele ja istuttele vain niitä puskia siellä syrjäsuomen pilluniityillä. Naru kaulaan ja menoksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut keskustelua mutta olen ehdottomasti kerrostaloihminen. Tämä on anonyymia asumista, paitsi tietysti jossain kirkonkylän pienkerrostaloissa.
Rauhallinen lähiö, omistusasunto, ani harvoin mitään häiriötä saati yömeluja. Piha aurataan ja hoidetaan, rappu siivotaan, asumiskustannukset pienet.
Sensijaan rivitalo, huh. Mene sinne pihapläntille, naapurien äänet ja jutut kuuluvat, naapurien lapset pujahtelee siitä aitauksien ohi, huoneistosta toiseen kuului sisälläkin kaikki. Koska naapureita oli vähän joutui liian tutuksi.
Ja omakotitaloon ei meillä ole koskaan ollut mahdollisuutta.
Jos rivitaloon haluaa niin kannattaa etsiä sellainen, jossa ei ole noin paljon huonoja puolia. Esimerkiksi meidän pihojen ja aitauksien läpi ei kulje kukaan (tontti rajautuu niin, että siellä ei ole mitään kulkuväylää).
Onhan rivitaloissakin yhtiökokoukset, asioista on päätettävä. Väkisin on pakko tutustua naapureihinkin. Postilaatikot rivissä, kerrostaloon tulee eteiseen. Pihatöitä ehkä osa asukkaiden tekeminä, taloyhtiön ruohonleikkuri ehkä jolla jokainen saa oman plänttisäkin leikata jne.
Jos on lapsia luulisi lasten leikkivän yhdessä ja siten vanhempienkin tutustuvan puheväleihin.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut keskustelua mutta olen ehdottomasti kerrostaloihminen. Tämä on anonyymia asumista, paitsi tietysti jossain kirkonkylän pienkerrostaloissa.
Rauhallinen lähiö, omistusasunto, ani harvoin mitään häiriötä saati yömeluja. Piha aurataan ja hoidetaan, rappu siivotaan, asumiskustannukset pienet.
Sensijaan rivitalo, huh. Mene sinne pihapläntille, naapurien äänet ja jutut kuuluvat, naapurien lapset pujahtelee siitä aitauksien ohi, huoneistosta toiseen kuului sisälläkin kaikki. Koska naapureita oli vähän joutui liian tutuksi.
Ja omakotitaloon ei meillä ole koskaan ollut mahdollisuutta.
Minulle OKT-asujana nuo olisivat olleet lähinnä positiivisia asioita. Olisi ollut hienoa, jos lapsille olisi ollut kavereita jo samalla pihalla. Ulkona elämisen äänet eivät haittaa tai ärsytä, mutta sen sijaan useista kerrostaloasunnoista kokemusta saaneena ärsytti juuri se, kun esimerkiksi kantapääastuja jymisteli pääsi päällä, tai kylpyhuoneessa ollessasi kuului naapureiden WC-asiat. Kokemusta oli juuri huonosti äänieristetystä talosta. Pahinta oli, kun aina välillä kuului (vaimeasti) jostakin naapurista p**kan plötsähtely pönttöön, sekä naapurin krapula-aamuina tai vatsataudissa se, kun mahalaukku kääntyi ympäri mahtavien äänten säestämänä. Sellaisia ääniä en rivitaloissa asuessa koskaan kuullut. Ainut häiritsevä ääni, jota rivitaloissa (kokemusta 3 rt-asunnosta) kuului, oli naapurin eläkeläismummon juoruaminen pihalla puhelimeen (juorusi tietysti meistä).
En minä halua asua kerrostalossa, haluan pois täältä. Mutta kun elämä meni perseelleen, ei ole rikasta kummitätiä, jonka voisi periä, eikä sitä lottovoittoakaan ole kuulunut, niin eipä oikein ole vaihtoehtoa ihmislokerikolle. Jossain umpikorvessa saisi omakotitalon vuokralle edullisesti, mutta sieltä asioille tai töihin päästäkseen pitäisi olla auto, jonka ylläpito sitten maksaakin.
Tosin jos ihmeen kaupalla onnistuisin pääsemään kiinni vakituiseen työpaikkaan, voisin ehkä saada vuokrattua rivaripäädyn tai jopa pienen talon tästä kaupungista.
Tosin on kerrostalossa se hyvä puoli, ettei tarvitse itse aurata, haravoida tai rempata taloa.
Aina samat provot. Keksi jotain uusia hei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut keskustelua mutta olen ehdottomasti kerrostaloihminen. Tämä on anonyymia asumista, paitsi tietysti jossain kirkonkylän pienkerrostaloissa.
Rauhallinen lähiö, omistusasunto, ani harvoin mitään häiriötä saati yömeluja. Piha aurataan ja hoidetaan, rappu siivotaan, asumiskustannukset pienet.
Sensijaan rivitalo, huh. Mene sinne pihapläntille, naapurien äänet ja jutut kuuluvat, naapurien lapset pujahtelee siitä aitauksien ohi, huoneistosta toiseen kuului sisälläkin kaikki. Koska naapureita oli vähän joutui liian tutuksi.
Ja omakotitaloon ei meillä ole koskaan ollut mahdollisuutta.
Jos rivitaloon haluaa niin kannattaa etsiä sellainen, jossa ei ole noin paljon huonoja puolia. Esimerkiksi meidän pihojen ja aitauksien läpi ei kulje kukaan (tontti rajautuu
Kahdessa kokouksessa olen tähän saakka ollut mutta en ole varsinaisesti tutustunut keneenkään. Postilaatikon sijainti ulkona ei ole ollut mikään ongelma (postia tule nykyään erittäin harvoin). Talon nurmikot yms hoitaa huoltoyhtiö. Omalla pläntillä on lähinnä kivipuutarhaa, hedelmäpuita ja grillipaikka ja siellä tykkään puuhastella. Meillä ei ole alaikäisiä henkilöitä perheessä.
Tietyn piirin omistajat osaavat todellakin pistää toisten rahat taskuun oikeaan aikaan. En nyt puhu sisäpiirin tiedoista tai kiinteistö ja tontti kaupoista joista ei ole kirjallisia sopimuksia tai en nyt puhu kuntien tai valtion omaisuuden myynneistä omiin nimiin tai en nyt puhu omien piirien kytkemisestä eri yrityselämän piiriin ilman kilpailua jne jne reilua, reipasta ja harvinaisen rehtiä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja heikko-osaiset pitää majoittaa jonnekin. Joten rakennetaan betoniparakkeja ja sullotaan niihin. Sitähän noi kerrostalolähiöt ovat.
Tiedätkö Helsingin keskustan asuntojen hintoja? Ei siellä ole kuin kerrostaloja
Herroja palveleva proletaari siellä asuu. Aamuvarhaisella valppaana hartamaan. Rikkaat asuu väljemmin.
Suomen kalleimmat neliöhinnat maksetaan kuitenkin keskustan vanhoissa taloissa ja Helsingin keskustassa on kalleimmat Suomessa myydyt kiinteistöt tai asunnot. Siinä sinulle proletariaattia.
Kerrostalossa on turvallinen olo. Ei ole hiippareita ikkunan takana.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalot on köyhille ja duunareille
Suomen kalleimmat asunnot ja neliöt sijaitsevat Helsingin keskustassa vanhoissa kerrostaloissa tai niissä muutamassa omakotitalossa, joita Helsingin keskustastakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Omistan sekä omakotitalon että kerrostalohuoneiston ja asun vuorotellen kummassakin. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Omakotitaloasuminen on välillä melkoista työleiriä, kuten jotkut ovat tässä ketjussa jo todenneet. Kerrostalossa taas asumisviihtyvyyteen vaikuttaa paljon se, toimiiko äänieristys ja millaisia ihmisiä naapurit ovat.
Viihdyn paremmin omakotitalossa, koska sen asioista voin päättää itsenäisemmin, varsinkin kun talo on taajama-alueen ulkopuolella. Taloyhtiöiden yhtiökokouksissa tyhmyys saattaa tiivistyä pahan kerran, kun lähdetään tekemään turhia ylihintaisia remontteja, joiden jälki voi olla niin ja näin. Sitten isännöitsijä selittelee, että "ainahan näissä remonteissa sattuu jotain". Kyllä rahojen vastineeksi homman pitäisi sujua juuri niin kuin on tilattu, mutta taloyhtiöissä remonttien valvonta on oudon kädetöntä ja lepsua, ainakin minun kokemusten mukaan.
Kokemusta molemmista ja kommenti turhista tai ylihintaisista remonteista on ihan todellinen jos vertaan vaikka vastaavien hankkeiden hintaa omassa talossa tai asumiskustannuksia yleensä. Omakotitalossa juoksevat asumiskustannukset ovat edullisemmat, jos verrataan saman kokoisia asuntoja ja ei oteta pääomakustannuksia huomioon. Tosin Helsingin keskustassa kerrostalo on se kalliimpi vaihtoehto myös pääomakulujen osalta.
Itselleni on niin outoa tuo vessaäänien kuuluminen. Meillä on tässä meidän asuntojen kohdalla (7 kerrosta) vesilinja niin että kylpyhuone/wc on eteisestä, seinäkkäin hissin kanssa ja toiselta puolen keittiötä seinäkkäin , koska vesilinja.
Makuuhuoneet ovat toisessa päässä asuntoa, toinen keittiön takana. Ikinä en kai edes sattunut vessaan yhtä ainaa yläpuolella asuvien kanssa koska ei mitään havaintoa.
Myös srinänaapurien vesilinjat eivät anna äänihavaintoja, koska ovat heidän kaksioidensa keskellä. Heillä voi olla toisin, en tiedä.
Joskus kuuluu joku koiranhaukahdus, ulko-oven kolahdus, yläkerran vanha rouva tiputtelee jotain mutta hän on pahoitellut, kun kädet on huonossa kunnossa helposti putoo esineet kädestä, esim kattilan kansi saattaa kuuluvasti kolahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas rivitalo on huonoin asumismuoto, siinä yhdistyy kerrostalon ja ok-talon huonot puolet.
Miten niin? Itse en ole huomannut rivarissa muuta eroa kuin että seinänaapureita päädyssä vain yksi. Muuten asuminen ihan samanlaista, naapureiden kanssa ei tarvitse puhua sen enempää yms.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on niin outoa tuo vessaäänien kuuluminen. Meillä on tässä meidän asuntojen kohdalla (7 kerrosta) vesilinja niin että kylpyhuone/wc on eteisestä, seinäkkäin hissin kanssa ja toiselta puolen keittiötä seinäkkäin , koska vesilinja.
Makuuhuoneet ovat toisessa päässä asuntoa, toinen keittiön takana. Ikinä en kai edes sattunut vessaan yhtä ainaa yläpuolella asuvien kanssa koska ei mitään havaintoa.
Myös srinänaapurien vesilinjat eivät anna äänihavaintoja, koska ovat heidän kaksioidensa keskellä. Heillä voi olla toisin, en tiedä.
Joskus kuuluu joku koiranhaukahdus, ulko-oven kolahdus, yläkerran vanha rouva tiputtelee jotain mutta hän on pahoitellut, kun kädet on huonossa kunnossa helposti putoo esineet kädestä, esim kattilan kansi saattaa kuuluvasti kolahtaa.
Itse asuin ylimmässä kerroksessa ja sinne ei kuulunut mitkään muiden vessaäänet ja putket. Kävin sitten kerran vastaavassa asunnossa alimmassa kerroksessa ja se äänimaailma oli järkytys! Jokaisen ylemmän naapurin vessan veto kuului selvästi ja muutkin putkien äänet.
Itse olisimme ostaneet mieluiten tilavan rivitaloasunnon kerrostaloasunnon jälkeen, mutta niitä oli kotikaupungissamme harmittavan vähän tarjolla, joten oli "pakko" tyytyä omakotitaloon, joissa toki riitti valinnan varaa.
Tilavampi rt-asunto olisi ollut erittäin hyvä ratkaisu; 1-tasoinen, pikkulapset olisivat saaneet leikkiä vaivattomasti pikkupihalla tai taloyhtiön suojaisella leikkipaikalla / pihalla. Ei olisi ollut niin paljon huolta ja vaivaa, mutta silti olisi päässyt "omalle" pihalle kesällä oleilemaan. Edullisempaakin asuminen olisi ollut. Ollaan toki sopeuduttu kerrostaloelämän jälkeen OK-taloasumiseen, ja on tässä hyviäkin puolia, tila ja hiljaisuus, eikä pysäköinti tuota ongelmia, vaikka olisi monta vierasta tulossa omilla autoilla kylään.