Lue keskustelun säännöt.
Tuli tällainenkin asia eteen..... Hautauksesta
05.03.2024 |
Olen seurustellut 8 vuotta miehen kanssa ja avoliitossa on oltu 5 vuotta. Meillä on 2 vuotias yhteinen lapsi. Miehellä on edellisestä suhteesta 2 jo yli 20 vuotiasta lasta. Keskusteltiin näiden 2 kymppisten kanssa, että aijotaan mennä naimisiin viimeistään kun 10v tulee täyteen. He ilmoittivat, että haluavat oman isänsä ja äitinsä kuitenkin samaan hautaan aikanaan. Eli minäkö katselisin kuin kolmas pyörä kun mieheni haudattaisiin samaan hautaan exänsä kanssa? Olen kuitenkin n.10v nuorempi kuin tämä ex pari, että todennäköistä olisi että todistaisin tilannetta. Minä ja meidän lapsi oltaisiin kuin ulkopuolisia hylkiöitä.... Eronnut pari samaan hautaan?? Onko normaalia? Miehen mielestä tämä on ok, koska lapsensa niin haluavat. Aloin miettiä, että kannattaako sittenkään mennä naimisiin, kun saisin tällaisen arvostuksen ja kohtelun.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No menkää kaikki samaan hautaan helvetti
Niin, kannattaako ylipäätään avioitua, sitä voi kukin tykönään tai yhdessä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä ihan normaalia.
Kiitos.
Ap.
Etköhän keksinyt koko jutun? Ei eronneita yleensä haudata samaan. Onko ex:lläkin uusi puoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No menkää kaikki samaan hautaan helvetti
Se vasta olisikin sairasta. Joo ei ikipäivänä.
ap.
Ei todellakaan normaalia ja itse miettisin kovasti jos olisin ap että kuinka paljon mies minua rakastaa jos haluaa tulla haudatutksi exän viereen minun sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukuhauta, sinne sopii useampikin. Tai sitten juttelet tuhkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Etköhän keksinyt koko jutun? Ei eronneita yleensä haudata samaan. Onko ex:lläkin uusi puoliso?
On uusi puoliso, mutta eivät ainakaan vielä ole edes kihloissa ja ovat ollet yhdessä muutaman vuoden. Eli ehkä nämä lapset eivät ajattele sitä mitenkään pitkäaikaiseksi suhteeksi.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa jokainen voi toki esittää toiveitaan tulevasta hautapaikastaan. Käytännössä toiveet eivät aina toteudu.
Minun isovanhempani eivät ikinä ottaneet eroa. Elivät eri paikkakunnilla ilman kontaktia vuosikymmenillä. Toinen päätyi sitten kotipaikkakunnan hautaan ja toinen sukuhautaan eri paikkakunnalle, jossa oli asunut viimeiset 40 vuotta.
Kyllä ex-kumppani on tässä kohtaa ex-kumppani, vaikka olisikin osan miehen lapsista äiti. Ei siis ole kovin tavallsita, että tässä kohtaa että haudattasiin aikanaan samaan hautaan ex-puolisonsa kanssa. - Tietysti mukavaa, että tällaisestakin skenaariosta olette voineet "jo" nyt puhua, eikä vasta sitten kun tilanne on käsillä.
Mies voi tietysi itsekin vaikuttaa tai ainakin yrittää vaikuttaa asiaan niin. että kirjoittamalla osaklsi testamenttiaan sen kuinka hän itse toivosi ja haluaisi itsensä haudattavan.
Tätä toivetta tavataan kunnioittaa; vaikka tietysti osa saattaa tuhahdella ja puistella päätään, jos testamentin jättäneen toiveet ovat heidän mielestään sopimattomia tai vastenmielisiä.
Esimerkiksi kun joskus kirjoitin, että mistä sitä tietää, vaikka joku olisi esittänyt testamentissaan,. että toivoisi hautajaisiin osallistuvien pukeutuvan arkisesti tai ainakin välttävän pukeutumsiessaan kammoamaansa mustaa -väriä, niin kirjoitustani kommentoitiin mm niin, että tällaiselle toiveelle ja viimeiselle tahdon ilmaus tulsi tyrmätä, koska kuulemma kukaan täsypäinen ei tällaisia toiveita esitä ja kuinka surupuvun väri on aina vain ja ainoastaan musta. Ja sen olisi pitänyt vainajankin tajuta testamenttia kirjoittaessaan.
Uskoavainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun sinusta AP aika jättää niin tuskin harmittää yhtään vaikka sinut laitettaisiin samaan arkkuun miehesi exän kanssa.
Itseasiassa lähipiirissä eräs rouva on haudattu ensimmäisen miehensä kanssa samaan hautaan, koska olivat jo varhaisessa keski-iässä muiden läheisten kanssa sopineet yhteisestä hautapaikasta ja ostaneet ison kiven, johon mahtuu kaikkien nimet. Sitten kun mies keski-ikäisenä kuoli, meni rouva muutamien vuosien päästä uusiin naimisiin toisen lesken kanssa. Kun rouvakin kuoli, niin laitettiin siihen hautaan, johon oli ollut menossakin. Tämä toiselle aviomiehelle ihan ok. Hänet sitten ehkä laitetaan oman ensimmäisen vaimonsa kanssa samaan. Lapset kuitenkin käyvät omien vanhempiensa haudoilla, joten ehkä näin kätevämpi ainakin tällaisen varttuneemman parin kanssa. Lopulta, väliäkö sillä enää tuossa vaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa jokainen voi toki esittää toiveitaan tulevasta hautapaikastaan. Käytännössä toiveet eivät aina toteudu.
Minun isovanhempani eivät ikinä ottaneet eroa. Elivät eri paikkakunnilla ilman kontaktia vuosikymmenillä. Toinen päätyi sitten kotipaikkakunnan hautaan ja toinen sukuhautaan eri paikkakunnalle, jossa oli asunut viimeiset 40 vuotta.
Oman isäni vanhemmat erosivat aikanaan 70 luvulla käytännössä, mutta eivät virallisesti. Isäni hautautti heidät samaan hautaan, joka oli minusta kummallisista jo lapsena. Eivät olleet edes puheväleissä ja isäni ilmeisesti ylpeyttään laittoi heidät samaan hautaan. Tuolloin erot oli niin harvinaisia, varsinkin pienellä paikkakunnalla.
Eiköhän ne lapset vielä kypsy tajuamaan, että vanhempansa ovat eronneet ja että he eivät ole maailman napa. Isällään on omakin elämänsä, samoin äidilläään, eivätkä lapset voi sanella sääntöjä.
Toisaalta, jos ovat jo parikymppisiä, niin voi mennä vielä toiset 8 vuotta, että ymmärtävät. Tai vielä pidempäänkin.
En ymmärrä miehesi lepsuutta. Mitä mieltä lasten äiti on? On kohtuutonta, että sinä joudut vielä tässä vaiheessa kasvattamaan aikuisia lapsia, olemaan se ainoa aikuinen tämmöisessä keskustelussa.
Hyi. Ukollasi on selvästi tunteita exään. Enemmän näköjään kuin sinuun. Tuo on kauhea loukkaus sinua kohtaan. Jättäisin pac kan ukon ja heti. Se on moro.
Vierailija kirjoitti:
No menkää kaikki samaan hautaan helvetti
Ei Aatun leireilläkään kukaan valittanut kun puskutraktorilla jyrättiin samaan isoon kuoppaan.
Siis kaksivuotiaan vanhemmat riitelevät mihin kukakin haudataan? Nyt jo?
Miehen isä oli kaksi kertaa naimisissa, ensimmäinen vaimo kuoli syöpään ja siitä avioliitosta kaksi lasta, toisesta sitten mies ainoa lapsi. Miehen isän piti mennä samaan hautaan ensimmäisen vaimonsa kanssa silloisen asuinpaikkakunnan hautausmaalle, ja miehen äiti oli varannut itselleen hautapaikan nykyisen asuinpaikan hautausmaalta (tämä oli aikoinaan mahdollista, ei enää, mutta ne vanhat varaukset ovat voimassa edelleen). No sitten kun alkoi kuolemat olla edessä, niin mieli muuttuikin. Miehen isä ei halunnutkaan sinne ekan vaimonsa kanssa samaan hautaan, joten haudattiin sitten lopulta nykyisen asuinpaikan hautausmaalle, muttei toisen vaimonsa hautapaikkaan. Miehen äiti pitää edelleen kiinni siitä omasta hautapaikastaan, vaikka siihen puolisonsa uurnahautapaikkaan mahtuisi 8 uurnaa. Saa nyt nähdä, voi olla, että lopulta päätyy samaan hautaan miehensä kanssa.
Meillä on miehen kanssa sovittu, että jos eroamme, niin se joka kuolee ensin, pääsee samaan hautaan lastemme kanssa (meillä on 2 lasta kuollut ja haudattu yhteiseen uurnahautaan), toinen joutuu etsimään uuden hautapaikan, jos on uusi parisuhde.
Ei mun mielestä ihan normaalia.