Lue keskustelun säännöt.
Apua täysin toivottamalle elämäntilanteelle. Lue aloitus ennen kuin kommentoit.
05.03.2024 |
Tilanteeni on lyhyesti se, että olen jäänyt tavallaan lapsuudenkotini "vangiksi". Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja mulla ei käytännössä ole mitään elämänsuunnitelmia. Ammattillinen koulutus on muutaman vuoden takaa. Valmistumisen jälkeen en ole tehnyt oma alan töitä kun niitä ei käytännössä ole. Olen ollut työttömänä monta vuotta, mutta on toki pätkätöitäkin välissä ollut.
Isona ongelmana on myös asuinsijainti. Asumme todella pienellä paikkakunnalla, joka ollut myös osasyynä sille, että miksi en itsenäistynyt. Ei ole ollut järkevää muuttaa pienellä paikkakunnalla vähän kauemmas, kun työasiat ovat olleet epäselviä. Täällä käytännössä kaikki käy muilla paikkakunnilla töissä.
Mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoa (mitään) alaa kohtaa. Opiskelin tän nykyisen ammatin lähinnä vanhempien pakotuksesta. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia. Jos mulla olis joskus ollut mielenkiintoa opiskella jotain tiettyä alaa, niin olisin ollut omillani jo aikoja sitten.
Asia on vastikäään menny vielä huonommaksi siltä kantilta, että en edes pysty tällä hetkellä menemään töihin. Perheessä on vain yksi toimiva auto tällä hetkellä, joka on isäni käytössä. Äitini myös tarvitsee autoa, vaikka hän on kotiäiti. Asumme siis maalla, että kauppakin on aika kaukana.
Kyllähän tässä on myös sekin fakta, että vanhempani ovat jo 57-vuotiaita. Eivät ole eläkeiästä enää kovin kaukana. Omakotitalo kyseessä, niin lisäkäsistä on kyllä apua.
Mulla ei oo päihdeongelmaa, tai mitään riippuvuuksia. Ainoastaan tämä turhuus on turruttanut aivot, eli luonnollisesti varmaan masennus tullut.
Ammattikouluun voisin päästä heti. Kaikkeen muuhun vasta syksyllä, mutta toki niihin nyt haetaan. Olen katsonut, mutta en tiedä. Mikään ei tullu omalta, tai "kiinnostaisi" milläänlailla. Työttömänä muuttaminen ei taida ollaan millänlailla järkevää, kun mulla ei ole mitään säästöjäkään. Olen valitettavasti vanhempien elätettävänä, mikä on tietysti enemmän kuin noloa ikäni huomioiden (ja tilanne tietysti).
Jos tämä tilanne jatkuu vielä jostain syystä pitkään, niin se tarkoittaa, että musta tulee vanhempieni omaishoitaja.
Useasti käynyt päivien päättäminen mielessä. Varmaan 30-vuotiaana viimeistään, jos tilanne ei ole muuttunut. Ei tästä kuopasta pääse enää pois :(
Kommentit (132)
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vähän hemmetin nopsaan omaan kotiin itsenäistymään!! Selitykset pois. Aivan järkky tilanne ja NYT on sen muutoksen aika, ei ensi vuonna.
Oletko käynyt työkkärin kautta esim työpsykologilla tai jossain valmennuksessa missä kartoitetaan sun vahvuuksia ja sitä mikä voisi olla sulle sopiva ala? Sellaisiakin voi kysellä jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
En harrasta oikeastaan edes mitään. Mielenkiinnonkohteitakaan ei ole ikinä ollut (ainakaan että itse tunnistaisin).
t: ap
itsensä elättäminen ei ole tarpeeksi suuri motivaatio?
Ole tyytyväinen että saat asua vanhempiesi luona. Mut tuupattiin ulos kun olin 19-v. Ilman rahaa, ilman koulutusta. Omaishoitajuus voi olla palkitsevaa ja saathan sää sitte perintöä. Mutta vaikee sanoa kun mulla on eri tilanne. Tsemppiä Sulle kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat tekevät usein karhunpalveluksen lapsilleen, kun antavat jäädä lapsuudenkotiin asumaan. Mitä pidemmälle menee, sitä vaikeampaa on yrittää itsenäistyä. Mutta sulla on vielä toivoa. Nyt mars katsomaan kaupungista asuntoja!
Muuta rohkeasti pois ja jos olet työtön niin saat työttömyyskorvauksen ja haet asumis -ja toimeentulotukia siihen asti että pääset joko opiskeleen tai töihin. Myös sosiaalinen elämä varmasti paranee muuton myötä. Voit valita jäätkö syrjäkylälle kaiken ulottumattomiin vai muutatko kaupunkiin jossa on paremmat mahdollisuudet päästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun vanhemmat pääsee eläkkeelle noin 10 vuoden päästä ja omaishoitajaa ne tarvitsee noin 30 vuoden päästä, jos ovat sairastuneet ja menneet sellaiseen kuntoon, että eivät pärjää ilman apua. Jos jäät sitä odottelemaan, niin voi käydä aika pitkäksi.
Kuulostaa siltä, että paikkakunnan vaihto voisi olla kuitenkin se todella ratkaiseva asia kuopasta poispääsrmiseksi. Voisi olla todella mieltä kohottava vaikutus, vaikka isolta askeleelta tuntuisikin. Eikä se periaatteessa haittaa, jos mikään ala ei nyt tunnu ihan just omalta. Voi opiskella kuitenkin jotain ja se voi avata jotain muuta. Pääasia on, että ottaa ekan askeleen. Joka sit johtaa toiseen jne. Paikoilleen jääminen on huonoin vaihtoehti ja sen jo nahoissasi tunnetkin monella tapaa. Pelasta itsesi ajoissa. Kaikkea hyvää! Eteenpäin vaan rohkeesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muillakaan ole mitään superihanaa työtä tai yhtä ainoaa kutsumusammattia. Kantsii nyt opiskella sellaista, johon työllistyy ja joka on ihan ok. Elämä lähtee siitä pikkuhiljaa aukeamaan, ekasta työpaikasta käsin on paljon helpompi lähteä miettimään, mitä seuraavaksi.
Jos yrittäisit katsoa pitemmälle elämässä? Mikäli jäät siihen vanhempiesi luo, tuletko katumaan valintaa esim. 10 vuoden päästä? Onko se elämää mitä toivoisit? Onko sulla haaveita, mitä elämältå haluaisit? Entäs jos vaan puhkaisisit kuplan ja lähtisit rohkeasti kokeilemaan töiden etsimistä ja itsenäistymistä? Ainahan kotiin varmaan voi palata jos se osoittautuu vääräksi valinnaksi. Olet nuori ja elämällä voi olla asioita tarjottavana mutta se edellyttää rohkeutta ns katkaista napanuora ja lähteä koittamaan omia siipiä. Varmasti siinä on omat haasteensa mutta voit myös yllättää itsesi positiivisesti. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin monta eri alaa mutta töitä en ole kovin paljon saanut. Nuorena sain töitä mutta 38 vuotiaana työn saanti loppui ja olen ollut nyt 10 vuotta työtön. Muutin turkuun 38 vuotiaana koska luulin että sieltä saa töitä helposti onhan se iso paikkakunta ja työpaikkailmoituksia katsoin niin siellä oli 800 työpaikkaa. Raksatöitä pääasiassa olen tehnyt ja luulin että turusta saan raksatöitä sormia napsauttamalla helposti. 2 vuodessa sain yhden 3 viikon pätkätyön. Hakemuksia laiton joka paikkaan ja viikossakin 25 hakemusta. En saanut töitä ja muutin pois raumalle takaisin.
tykkäätkö mennä vankilaan? Sielllä on jengejä joista voi saada kavereita. Näkee maailmaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tilanne. Jos olisit mun lapsi, antaisin häädön.
Kyllä ne siivet kantaa, niitä pitää vaan uskaltaa kokeilla.
T. Kolmen äiti
Osaat hienosti kirjoittaa ja myös kykenet analysoimaan tilannettanne monelta kulmalta.
Olet myös hoksannut että kannattaa hakea vaikkapa juuri nän (ja toivottavasti myös livekeskusteluin) etäisyyttä oman elämäntilanteesi pohdintaan.
Aloittaminen on yleensä kenelle tahansa vaikeinta ja erityisesti isoissa muutoksissa. Mutta sinähän olet jo aloittanut. Suurin työ tässä onkin tehtävänä omassa mielessäsi. (Ehkä myös vanhempiesi, en toki tiedä kuinka suhtautuvat.)
Mietin, että eikö päivien päättäminen olisi liian suuri uhraus. Kuitenkin tulevaisuus on vielä ihan auki ja paljon hyvää ja parempaa voi ihan realistisesti olla edessä. Piankin.
Nyt vielä sinun on hyvä mahdollisuus lähteä omillesi sieltä, kun vanhempasi ovat vielä ei-vanhuksia ja hyväkuntoisia. Usko itseesi. Tartu niihin mahdollisuuksiin, joita on.
Myöhemmin lähteminen ja vanhusten syrjäkylälle ikään kuin "jättäminen" voi olla henkisesti sinulle jo mahdotonta. Mutta muista: Vanhemmillasi on oma elämä ja he ovat eri syistään valinneet näin.
Mitä sinä haluat elämältäsi? Kenen elämää sinä elät? Voit elää myös kotikylälläsi mutta eri katon alla. Oman elämän ohjaksissa oleminen tuntuu hyvältä, vaikka kukaan ei voi vastoinkäymisiltä tietenkään välttyä.
Kirjoita vaikka tänne, kyllä me tsempataan! Ja idiootit voi ohittaa niin täällä kuin livessäkin :)
Kyllä tuosta on ulospääsy. Olet vaan jumittunut tilanteeseen niin on vaikeaa nähdä muuta. Jokin askel on otettava. Järkevintä olisi muuttaa ensin omaan asuntoon. Niin moni muukin tekee ja elelee tukien varassa kunnes elämä alkaa sujumaan. Jos asut ihan skutsissa niin tuskin lähimmän kaupungin vuokrat on kovin korkeita. Jos on elämää rajoittavaa psyykkistä oireilua niin yritä hoitaa sekin asia kuntoon. Sun ikäiselle on vielä monia "nuoriso"-palveluita tarjolla. Etsivää nuorisotyötä, kuntoutuksia ym.
Paikkakunnan vaihtoa minäkin suosittelen.
Ja ainakin täällä Vaasassa on mahdollista käydä vaan tutustumassa toisen asteen koulutukseen kahden viikon ajan. Eli liikut jonkun ryhmän mukana tunneilla ja ikäänkuin kokeilet kiinnostaako alan opiskelu...
Kyllä sua nyt varmasti jokin ala kiinnostaa? Tai sit työkkärin psykologin kanssa miettimään ja sit kokeilet opiskelua.
Olet vielä nuori, ehdit kyllä muuttaa muualle. Muutto suurempaan kaupunkiin ehdottomasti. Joko opiskelemaan sinne tai vaikka töihin. Vanhempasi kyllä pärjäävät; eivät he ole mitään vanhuksia, ja nyt on aika itsenäistyä. Ja aina sinulla on mahdollisuus palata kotikonnuille, jos siltä tuntuu. Itse lähdin tuon ikäisenä ulkomaille suurkaupunkiin ihan tyhjän päälle. Jonkin verran säästöjä oli. Ensin asuin hostellissa, sitten etsin asunnon ja aloin etsiä töitä.
Mun ehdotus on, että valitse semmoinen yleisala; hoitoala tai kaupallinen ala, rakennusala. Niistä voi sitten peruskoulutuksen jälkeen jatkaa eteenpäin jos kiinnostaa.
Eihän sun tarvitse kotikylällä asua, ei muutkaan opiskelijat niin tee.
Musta tuntuu, että sä olet jäänyt nyt vähän joko muiden tai omien asenteittesi vangiksi.
Kyllä se maailma tuolla on, meet vaan
muuta pois vanhempiesi helmoista. Ei muillakaan ole mitään ihqu alaa tai kiinnostusta edes omaa työtään kohtaan, mutta jostain ne rahat on pakko tienata. Kukaan ei pakota asumaan tuon ikäisenä vanhempien luona, jos siellä ei ole töitä tai koulupaikkaa. Täysin itse aiheutettu ongelma. Olet vielä niin nuori, että voit saada asiasi kuntoon, jos teet muutoksen. Kukaan ei tosin tule kotoa hakemaan,
"en pysty menemään töihin"... lol... Työn perässä on muutettu iät ja ajat enemmän tai vähemmän persaukisena. Tuolla menolla ja asenteella olet tuossa tilanteessa vielä muutaman kymmenen vuoden jälkeenkin. Luuletko, että muilla nuorilla on isot määrät rahaa ja kultalusikka takapuolessa.