Te joilla on kaksi koiraa. Onko kaikkea vaivaa tuplasti vai onko helpompaa?

Omat koirat ei leiki keskenään yhtään ja joudun ne ulkoiluttamaankin erikseen erinäisistä syistä, joten on ihan järjettömästi enemmän vaivaa kahdesta. Oikeasti hajoan tuohon että joudun lenkkeilemään ihan järkyttävät määrät, mutta nyt koirat ovat jo 9 ja 10, niin kyllä tästäkin on selvitty ja selvitään. Jos tulevat hyvin juttuun ja pystyt lenkittämään yhdellä kertaa, ei tuplaannu oikein muu kuin kulut, mutta näitä harvemmin tietää etukäteen. 

Ihan tutkitustikin koiran hyvinvointia lisää saman katon alla elävä lajitoveri. Tutkimuksissa on huomattu, että ainoana koirana eläminen aiheuttaa koiralle kroonisen dopamiinin puutteen. Koirat eivät välttämättä ilmennä hyviä välejään ihmisille selkeillä tavoilla (leikkiminen, yhdessä nukkuminen jne.), mutta yllättävän usein koirakaksikko jolla on ollut "viileän asialliset välit" onkin ollut yllättävn tiivis pari, jonka huomaa vasta kun toinen koirista menehtyy.

Toista koiraa harkitessa on kuitenkin hyvä ottaa muutamia seikkoja huomioon:

- Mikäli koirat ovat samaa sukupuolta, ikäerosuositus on vähintään 2 vuotta.

- Ikäeron ei kannata kuitenkaan olla liikaa, koska seniori ja pentu ovat niin eritahtisia

- Aikaisemman koiran koulutuksen ja mahdollisten ongelmien pitäisi olla tasapainossa ennen uuden koiran hakintaa

- Jos koiralla on jotain haasteita, kannattaa yrittää etsiä kaveri jolla ei näitä haasteita olisi. Tätä on tietenkin pennusta vaikea arvioida, mutta esim. paukkuaraksi tiedetylle koiralle ei kannata ottaa kaveri koiraa jonka rodussa esiintyy usein ääniarkuutta

- Alku vaatii usein malttia ja omistajaltakin uuden oppimista, koska vanhan koiran käytös saattaa muuttua uuden kaverin myötä. Esim. ohitustilanteet voivat muuttua haastavammiksi, kun lenkillä onkin mukana uusi kaveri antamassa "tulitukea" jne.