Olen henkisesti raskas ihminen muille

Kyse voi olla myös siitä, että he jotka niin sanovat eivät vain tiedä miten suhtautua sinuun. He eivät osaa luokitella sinua ja ehkä ahdistuvat siitä, koska monilla ihmisillä on tarve lokeroida kaikki. 

Voi olla että teet heidän mielestään joitakin asioita jollain lailla väärin, tai sitten olet vain erilainen, mikä voi myös lopulta kääntyä eduksesi. Tilanteen ei tarvitse pysyvästi olla epätyydyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutko paljon vain itsestäsi? Ovatko palautteenantajat tarkentaneet että millaista henkinen raskaus sinulla on?

Itse asiassa en puhu itsestäni paljoakaan, mutta suurin osa kyllä ovat sanoneet, että olen liian vaativa ihmisten suhteen vaikka omasta mielestäni en ole ikinä vaatinut ketään tekemään tai olemaan minkäänlainen. Tiedä sitten ovatko sosiaaliset taitoni olleet niin kuraa, että ihmiset ovat saaneet vääränlaisen käsityksen minusta?

Vai oiskohan nää ihmiset jotka sanovat näin vaan itse jotenkin narsistisia ja kaipaisi vaan pelkästään itseensä kohdistuvaa huomiota.

Minulle on selvästi narsistipiirteiset ihmiset sanoneet minun olevan raskasta seuraa, jolta puuttuu täysin itsereflektio. Näitä ihmisiä on ollut muutama elämässäni, varmaan alle 5.

Muiden kanssa en ole samaa ongelmaa huomannut eikä kukaan ole koskaan asiasta maininnut.

Empaattinen, herkkä ja intuitiivinen ihminen olen. Noiden raskaaksi sanomien ihmisten seurassa on välillä ollut sellainen omituinen tunne ja lisäksi kun olen pyytänyt kertomaan mitä tarkoittavat raskaalla minulla tai itsereflektion puutteella, on vain pyöritelty silmiä tai pyydetty miettimään itse. Vaikea siitä on mitään johtopäätöksiä vetää.

Valitatko joka asiasta? / Vitsailetko joka asiasta?

Nuo molemmat on rasittavia piirteitä.

olen varmaan itse raskas ihminen,elämässä ollut paljon vaikeuksia ja olen joskus valittaja,yritän hillitä tätä puolta. en aina keskity, muiden juttuihin tarpeeksi ja kysy mitä sinulle kuuluu tms. henkilökemiat on vaikea juttu.jos on erilainen ihminen, on vaikea löytää omanhenkisiä ihmisiä.tämä aloitus kiinnostaa,miten kehittyä ihmisenä jonka seurassa kiva olla.

Jos olet kova valittamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Valitatko joka asiasta? / Vitsailetko joka asiasta?

Nuo molemmat on rasittavia piirteitä.

Tämä näin. Raskaasta ihmisestä minulle tuli mieleen eräs, joka valittaa kaikesta ja hänellä on aina paljon ongelmia, ja tarvitsee tukea ja mielipidettä joka asiaan. Kun asia on niin että muillakin ihmisillä on ongelmia, mutta välillä on mukava jutella jostain ajankohtaisesta tai ihan muusta, eikä aina vatvoa sen yhden asioita.

Ylianalysointi on raskasta.

Kokeile kirjoittaa ylös ajatuksiasi, älä painosta muita analysoimaan sanoja, ilmeitä, merkityksiä.

Sensitiivisyys voi olla raskasta överinä. Kaikki eivät ajattele sinua, puhu sinusta, tulkitse mielipiteitäsi ja ilmeitäsi.

Kysy muiden kuulumiset, kuuntele. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on selvästi narsistipiirteiset ihmiset sanoneet minun olevan raskasta seuraa, jolta puuttuu täysin itsereflektio. Näitä ihmisiä on ollut muutama elämässäni, varmaan alle 5.

Muiden kanssa en ole samaa ongelmaa huomannut eikä kukaan ole koskaan asiasta maininnut.

Empaattinen, herkkä ja intuitiivinen ihminen olen. Noiden raskaaksi sanomien ihmisten seurassa on välillä ollut sellainen omituinen tunne ja lisäksi kun olen pyytänyt kertomaan mitä tarkoittavat raskaalla minulla tai itsereflektion puutteella, on vain pyöritelty silmiä tai pyydetty miettimään itse. Vaikea siitä on mitään johtopäätöksiä vetää.

Tätä on paljonkin ihmiset sanoneet mulle, että minun pitäisi itse miettimään mikä minussa on vikana, eikä ole haluneet sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Valitatko joka asiasta? / Vitsailetko joka asiasta?

Nuo molemmat on rasittavia piirteitä.

 

Ja jos on kova puhumaan, sekin on raskasta. Yhdessä harrastusryhmässä on tyyppi, joka kälättää niin kauan kun kukaan ei keskeytä eikä ymmärrä itse tilanteesta, milloin ja kuinka kauan suunnilleen olisi sopivaa puhua. Ryhmässä on myös mahdollisesti autistinen tyyppi, joka on vähän suorapuheinen ja joustamaton, mutta muuten ihan ok. Tämä koko ajan puhuva viittasi tähän toiseen, että "meillä olisi kaikilla kuitenkin oikeus saada harrastaa rauhassa" 😀 Tästä huomasi, että itsereflektio puuttuu. Itse kestän sitä suorapuheista paremmin kuin pälättäjää.

Olen huomannut että joillain ihmisillä on todella alhainen sietokynnys toisten ihmisten tunteille tai edes vähän vaikeille asioille. Melkeinpä mitään ei voi sanoa etteikö se olisi heille henkilökohtaisesti raskasta. Ennen kuvittelin että vähintään läheisteni kanssa voisin jakaa henkilökohtaisia asioita, mutta kävi ilmi etten voi. Tässä nyt ei ollut kyseessä mitkään itsemurhapohdiskelut, vaan erehdyin esimerkiksi sanomaan että työttömyys on raskasta. Myöhemmin ystäväni tästä valitti että hänelle tämä oli vaikeimpia asioita ikinä. Samaan tapaan mies stressaantuu ja sillä menee hermot jos näytän tunteita tai vaikka pätkätyösopimukset jonain päivänä stressaa, pitää olla pärjäävä ettei muita ala ahdistamaan.

Vähennän tekemisissäoloa tällaisten ihmisten kanssa, jotka selkeästi ilmaisee että olen jotenkin rasittava.

Natsistityyppiset ihmiset kokevat raskaina ihmiset jotka eivät toimi heidän lähteinään/ täydentäjinä, eli tuota heille iloa, ja toimi heidän tyydyttäjänään. 

 

https://mielenihmeet.fi/mita-on-narsistinen-taydennys/

On turhaa arvailla ja yrittää muuttaa itseään toisten toiveiden mukaiseksi. Opettele mieluummin tuntemaan itsesi ja kelpaamaan itsellesi. Varsinkin jos tässä on kyse ADHD-piirteisyydestä? Voit toki harjoitella puhumaan lyvyemmin, mutta ei tässä nyt ole tietoa onko se ongelma edes?

Tämä juttu kiinnostaa minuakin, ylimiettiminen ja pohtiminen on myös kuulemma raskasta minussa. Teen sitä jos mun elämässä on "liian vähän sisältöä" tai jos on jokin stressaava elämäntilanne. Oikeastaan sillekään ei voi mitään, aina en jaksa sitä peitellä. 

Tuntuu pahalta että täytyy muuttaa kokoajan itseään sen takia, että muut pitäisi minusta enemmän tai jaksaisi olla kanssani. 

Käyn nyt terapiassa kolmatta vuotta vatvomassa asioita ja purkamassa itseäni, se auttoi myös tunnistamaan narsistiset ihmiset ympärilläni... Tunnen etten tule kuulluksi tai ymmärretyksi, ehkä se saa myös jankuttamaan asioista useamman kerran, että josko tuo läheinen NYT tällä kertaa ymmärtäisi pointin... Noh, oon luovuttanut tuossakin, en jaksa enää toistaa tai selittää, silloin tällöin vielä yritän...

 

Syvällisenä ihmisenä ja ehkä add-piirteisenä minua ei ihan hirveästi kiinnosta puhua säästä, mutta sitäkin olen yrittänyt opetella. 

 

Ennen lauoin suoraan asioita ihmisille, mitä ajattelen ja miten näen jonkun tilanteen, sainkin tästä palautetta ettei noin voi tehdä että muutama ihminen on suuttunut verisesti tuon takia... Ja ymmärrän nyt sen ja mietin mitä sanon... Jokin kyky mulla on hahmottaa jotain ratkaisuja ongelmiin missä ihmiset polkee vuodesta toiseen, mutta itseni kanssa oon "avuton jumittaja". Avioero tuntuu olevan sellainen todella kova pala mulle, missä jumitan ja toivon vielä että ehkä kaikki muuttuisi, mietin asiaa paljon ja mietin omaa viallisuutta... Tuntuu pahalta , että toinen ei pitänyt minua oikein minkään arvoisena, olin vain raskas ihminen jota pystyi ohjailla jossain tilanteissa. Tässä mm. jumitan, erosta vuosi, ja vieläkin tuntuu kuin siitä olisi vasta kuukausi .

-piitu

Vierailija kirjoitti:

Tämä juttu kiinnostaa minuakin, ylimiettiminen ja pohtiminen on myös kuulemma raskasta minussa. Teen sitä jos mun elämässä on "liian vähän sisältöä" tai jos on jokin stressaava elämäntilanne. Oikeastaan sillekään ei voi mitään, aina en jaksa sitä peitellä. 

Tuntuu pahalta että täytyy muuttaa kokoajan itseään sen takia, että muut pitäisi minusta enemmän tai jaksaisi olla kanssani. 

Käyn nyt terapiassa kolmatta vuotta vatvomassa asioita ja purkamassa itseäni, se auttoi myös tunnistamaan narsistiset ihmiset ympärilläni... Tunnen etten tule kuulluksi tai ymmärretyksi, ehkä se saa myös jankuttamaan asioista useamman kerran, että josko tuo läheinen NYT tällä kertaa ymmärtäisi pointin... Noh, oon luovuttanut tuossakin, en jaksa enää toistaa tai selittää, silloin tällöin vielä yritän...

 

Syvällisenä ihmisenä ja ehkä add-piirteisenä minua ei ihan hirveästi kiinnosta puhua säästä, mutta si

Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä riität. Narsististen ihmisten havaitseminen ei old helppoa, ennenkuin on tavannut yhden kunnon narskun. Tämän jälkeen omien rajojen vetäminen onkin helppoa kun kerran tullut tallatuksi.

En myöskään usko sinussa ap olevan välttämättä yhtikäs mitään vikaa tai diagnoosia. Minäkin koen että syynä voi olla ihmisten tarve lokeroida toisia ja muut eivät vaan saa asemoitua sinua niihin ennakkoluuloihin mihin ovat tottuneet.

Ihmiset tuntuvat näkevän toiset akseleilla viehättävä/epäviehättävä, menestynyt/epäonnistunut, fiksu joka tietää kaikesta/aasi joka ei tiedä mistään mitään, tyylikäs/spurgu, hauska/tylsä, kunnollinen/pahis, ahkera/laiska, voimakastahtoinen/hissukka, puhelias/hiljainen. Niin ihan vaan esimerkkinä itse olen kaikkia noita hyvässä ja pahassa ja se varmasti tuottaa ihmisille päänvaivaa kun heille olisi helpompaa jäsentää minut yksiselitteisemmin ihmisenä joka olisi selkeämmin noista se toinen vaihtoehto.

Ja voin luvata, että on tullut sitten hyvin laidasta laitaan kohtelua muilta ihmisiltä kun he ovat lähteneet rakentamaan mielikuviaan jostain tietystä näkökulmasta. Joillekin olen ihan eri tasolla oleva seksisymboli, toisille en kuulu mitenkään viehättävien ihmisten kategoriaan. Jotkut näkevät luuserina ja mitättömyytenä joka on helppo ohittaa, toiset taas katsovat ylöspäin ja antavat sanoilleni suuremman painoarvon kuin muille.

Jotkut kokevat ettei kenenkään kanssa keskustelut ole niin mielenkiintoisia kuin kanssani ja toiset pitävät mitäänsanomattomana tylsimyksenä. Minua pidetään hauskana, mutta kaikki eivät näe sitä puolta ollenkaan.

Välillä minua pidetään yksinkertaisena ja välillä älykkönä. Joitain ahdistaa voimakastahtoisuus mikä minussa on, ja jotkut sekoittavat hyvät käytöstapani siihen että olisin jotenkin alistuva. Tyyppinä olen rento, mutta tarvittaessa myös vaativa. 

Luulen tosiaan että ihmiset haluaa helpomman mixin toisessa ihmisessä. Ja tähän kun vielä osaa ja haluaa keskustella vähän monimutkaisemmista aiheista, niin ymmärrän kyllä näitä muita ihmisiä.

Aloittajalle : et kerro, miksi sinusta sanotaan, että olet raskas.  Auttaisi meitä muita edes hieman hahmottamaan,jos kertoisit syyn. Siksi täällä ei voi kuin arvailla.

Mutta en nyt puhu ap:sta vaan kerron omakohtaisen kokemuksen yhdestä raskaasta ihmisestä ja miksi olen aina tapaamisten jälkeen ihan loppu.  Ja siis hänellä ei ole mitään mielenterveys tahi nepsy- diagnoosia.

Jokaisella ihmisellä tulee hetkiä kun asiat ei ole hyvin ja tulee valitettua syystä ja joskus vähemmän syystä,se on ihan normaalia.   Mutta : tällä ihmisellä ei mikään , siis yhtikäs mikään ole koskaan hyvin.   Ihan sama mikä aihe, niin valitettavaa löytyy ja jos yrittää vastapainoksi tuoda esiin niitä hyviäkin puolia, niin niistäkin löytyy valitettavaa.   Osittain varmaan tekee sitä jo ihan huomaamattaakin, koska on jo niin tottunut valittamiseen.  Välillä itsekkin havahtuu siihen ja voi sanoa : " nyt mä en enää valita",  ja oikeastaan heti seuraavassa lauseessa alkaa jo valitus.  

Se vaan joskus menee niinkin yli, että siitä kärsivät jo sivullisetkin.  Hän ei häpeile sitä, että saattaa tiuskia ja haukkua ihan ventovieraitakin, ihan ihme syistä.   Ja silloinkin hakee minulta hyväksyntää sanomisilleen.   Esimerkiksi:  Olimme yhdessä kahvilassa ja siellä oli todella ruuhkaista.  Joku asiakas sitten käveli pöytämme ohi niin, että hänen kyynärpää osui vahingossa kaverin tuoliin.  Se ripityksen määrä, minkä tämä asiakas sai tältä tutultani, siinä ei sanoja säästelty ja itse meinasin vajota pöydän alle myötähäpeästä.     Sitten hän tokaisi minulle " miten h e m m e t i s s  ä toikaan ei voi katsoa eteensä, niin ärsyttää tommonen kun ei voida yhtään ajatella" ja tätä paasausta kesti sitten vartin verran.   Itse sitten tokaisin, etten nyt tosta itse ottaisi noin paljoa kierroksia ja selkeä vahinkohan se oli, niin sitten alkoi marttyyrimainen tilitys siitä, kuinka en puolusta häntä.   Ja olen siis monesti vastannut hänelle näihin, etten itse jaksa joka asiasta ottaa kierroksia.

Tässä nyt vain siis esimerkki yhdestä raskaasta ihmistyypistä. Toivosin vain, että hän alkaisi kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että hänen kanssaan olisi huomattavasti helpompi tavata, jos pystyisi puhumaan muutenkin kuin vain  valittamalla.

Minulle on kerran sanottu suurin piirtein päin naamaa yhden muuton yhteydessä että olen "rasite".  Sanoja väitti sen olleen huumoria. Ehkä, silti se jätti jälkensä.  En ole sen jälkeen heidän perheeltä pyytänyt apua mihinkään.  Olisihan tuon voinut mukavamminkin sanoa, ja silti päästä kantamasta jotain.