Työkavereiden kanssa lounaalla käynti

Itse kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten jopa lounashetket kollegoiden kanssa ovat hyvin ahdistavia. Yleensä hipsin ennen muita syömään yksikseni. Tätä tapaani on jo alettu ihmettelemään, joka lisää ahdistustani entisestään. Tosi kiva.

Onneksi meidän työpaikkaruokala on samassa tilassa (koulu). Siellä ihan sujuvasti oppilaiden seassa huitaistaan ravitseva koululounas kitusiin ja takaisin sorvin ääreen. Problem solved.

Mikäs maa tämä on missä ei voi käydä syömässä vastakkaisen sukupuolen kanssa, Iran vai?

 

Mutta tiedän tuon kokemuksen, kun ei ole mitään juteltavaa työkavereiden kanssa, kun ne jauhaa vaan miehestään, lapsistaan ja keittiön verhoista ja joka lause alkaa sanalla "me". Olen itse lapseton sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki työkaverit on miehiä.😂 Ikinä en ottaisi niin heikko itsetuntoista miestä, joka kuvittelee lounaalla käymistä joksikin ihan muuksi. Ja ihan esimiehenkin käyn lounaalla. 

 

En ymmärrä miten tämä liittyy itsetuntoon. Tuo aloittajahan jo mainitsi kunnioituksen puolisoita kohtaan. Jos työpaikalla on 10 miestä ja 10 naista ja jos vain yksi kaveri on tarkoitus pyytää mukaan, niin ihan normaalia että pyydetään oman sukupuolen edustajia.

Jos miehesi alkaisi sönköttämään etten kunnioita häntä, kun käyn ihmisen, joka sattuu olemaan sukupuoleltaan mies kanssa lounaalla hän olisi mustasukkainen hölmö. Eli liittyy vahvastikin itsetuntoon ja heikkoon sellaiseen. Ja hän olisi se, joka ei kunnioita minua. 

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki työkaverit on miehiä.😂 Ikinä en ottaisi niin heikko itsetuntoista miestä, joka kuvittelee lounaalla käymistä joksikin ihan muuksi. Ja ihan esimiehenkin käyn lounaalla. 

 

Samoin 🙄 olen tällä hetkellä ainut nainen noin 20 hengen työporukassa. Todennäköisesti näin tulee olemaan tulevaisuudessakin tai ainakin naiset ovat vähemmistössä. Kyllä menisi elämä hankalaksi, jos en kehtaisi pyytää työkavereita syömään ihan vaan siksi kun ovat miehiä kaikki. Voi hyvänen aika nyt taas. 

Vierailija kirjoitti:

Kivointa on syödä yksin, joten eväät. Olen se kummajainen, joka ei halua edes kahville muiden kanssa. Tauolla en halua seurustella yhtään.

Kurjuuden maksimointia on omat eväät. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten jopa lounashetket kollegoiden kanssa ovat hyvin ahdistavia. Yleensä hipsin ennen muita syömään yksikseni. Tätä tapaani on jo alettu ihmettelemään, joka lisää ahdistustani entisestään. Tosi kiva.

Et edes yritä tulla pois sieltä omalta mukavuus alueeltasi? Seuraavaksi syytät muita kiusaamisesta? 

Kysyy koko tiimiltä/paikalla olevalta porukalta, että kuka lähtee tänään lounaalle. Sitten lähtee ketkä lähtee. Ongelma ratkaistu, ole hyvä. 

Miten joku kerran viikossa lounaalla käynti eri tyylisen työkaverin kanssa kävisi raskaaksi? Tai jos nyt käy niin, että alkaa rassata joku tyyppi niin ei pyydä sitä sitten. Tosin en ymmärrä miksi ylipäätään pitää mennä kahden kesken, eikö voi kerralla pyytää mukaan isomman porukan, niin ei tarvitse olla niin tuttavallisesti yhden kanssa. On sitä ihmisillä ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten jopa lounashetket kollegoiden kanssa ovat hyvin ahdistavia. Yleensä hipsin ennen muita syömään yksikseni. Tätä tapaani on jo alettu ihmettelemään, joka lisää ahdistustani entisestään. Tosi kiva.

Et edes yritä tulla pois sieltä omalta mukavuus alueeltasi? Seuraavaksi syytät muita kiusaamisesta? 

Yritän ja en syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki työkaverit on miehiä.😂 Ikinä en ottaisi niin heikko itsetuntoista miestä, joka kuvittelee lounaalla käymistä joksikin ihan muuksi. Ja ihan esimiehenkin käyn lounaalla. 

 

Samoin 🙄 olen tällä hetkellä ainut nainen noin 20 hengen työporukassa. Todennäköisesti näin tulee olemaan tulevaisuudessakin tai ainakin naiset ovat vähemmistössä. Kyllä menisi elämä hankalaksi, jos en kehtaisi pyytää työkavereita syömään ihan vaan siksi kun ovat miehiä kaikki. Voi hyvänen aika nyt taas. 

Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi. Esimerkkitapauksessa oli kyseessä työyhteisö jossa reilusti molempia sukupuolia. Myös aikataulut erilaiset eri ihmisillä, niin yhteensovittaminen onnistuu helpoiten kun pyytää vain yhtä henkilöä seuraksi.

Aloituksen pointti oli se, että tällä hetkellä mitään ongelmaa ei ole. Kunhan pohdiskelin että miten muilla edenneet tällaiset tuttavuudet, joissa voidaan vieraskoreasti vetää kevyttä small talkia, mutta jossain vaiheessa voi alkaa väsyttämään se liika erilaisuus. Ja se väsyminen voi tapahtua yhtä hyvin minun kuin sen vastapuolenkin taholta. 

Lika barn läka Best oli ketjun aihe ja täällä porukka jankkaa sivutolkulla aiheen vierestä. Aiheesta on varmasti muillakin sanottavaa.

Ymmärrän niin siu, meillä oli yksi persusaasta noin vuoden töissä, me kaikki kieltäydyimme istumassa samassa lounaspöydässä sen kanssa, työtehtävissä oli joskus pakko sen saastan kanssa puhua, mutta jos mahdollista lähetimme sähköpostia. Liki vuosi meni ennen kuin se saatananpersuääliö älysi lähteä. Eipä järkätty läksiäisiä eikä kerätty lahjaan rahaa. Kukaan ei edes sanonut heippoja sille vimosena päivänä. Nyt on taas hyvä, ei ole persuääliöitä vaivoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki työkaverit on miehiä.😂 Ikinä en ottaisi niin heikko itsetuntoista miestä, joka kuvittelee lounaalla käymistä joksikin ihan muuksi. Ja ihan esimiehenkin käyn lounaalla. 

 

Samoin 🙄 olen tällä hetkellä ainut nainen noin 20 hengen työporukassa. Todennäköisesti näin tulee olemaan tulevaisuudessakin tai ainakin naiset ovat vähemmistössä. Kyllä menisi elämä hankalaksi, jos en kehtaisi pyytää työkavereita syömään ihan vaan siksi kun ovat miehiä kaikki. Voi hyvänen aika nyt taas. 

Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi. Esimerkkitapauksessa oli kyseessä työyhteisö jossa reilusti molempia sukupuolia. Myös aikataulut erilaiset eri ihmisillä, niin yhteensovittaminen onnistuu helpoiten kun pyytää vain yhtä henkilöä seuraksi.

Aloituksen pointti oli se

"Myöskään vastakkaista sukupuolta ei kehtaa kutsua kun kaikki olemme varattuja, niin ei aleta liian tuttavalliseksi kuitenkaan."

Näin sanotaan aloituksessa. Ihan osaan lukea ja ymmärränkin lukemaani. Ei mullakaan nyt ihan hirveästi ole yhteistä näiden 10 vuotta nuorempien perheenisien tai vaihtoehtoisesti kuusikymppisten setämiesten kanssa, joita suurin osa työkavereistani. Olen itse menevä lapseton neljäkymppinen sinkkunainen. Voin silti lähteä kenen heistä tahansa kanssa lounaalle, koska en näe ongelmaa varsinkaan sukupuolessa, enkä erilaisisissa taustoissa tai elämäntilanteissa. Meilläkin on usein eri aikataulut, mutta lounasaikaan syömään lähtiessä huikataan kuka lähtee ja ne lähtee jotka kerkeää ja haluaa, joskus käydään kahdestaankin jonkun kanssa. Ihan yksinkertaista eikä siitä nyt sen isompaa numeroa tehdä. 

Mieheni on naisvaltaisella työpaikalla ja syö varmaan päivittäin lounasta naispuolisten työkavereidensa kanssa. Eipä ole käynyt mielessä loukkaantua tai edes kysellä asiasta tarkemmin. Itse syön toisinaan lounasta henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin työpaikka. Ei ole häirinnyt lounastamista. Ihme ongelmia joillakuilla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaikki työkaverit on miehiä.😂 Ikinä en ottaisi niin heikko itsetuntoista miestä, joka kuvittelee lounaalla käymistä joksikin ihan muuksi. Ja ihan esimiehenkin käyn lounaalla. 

 

Samoin 🙄 olen tällä hetkellä ainut nainen noin 20 hengen työporukassa. Todennäköisesti näin tulee olemaan tulevaisuudessakin tai ainakin naiset ovat vähemmistössä. Kyllä menisi elämä hankalaksi, jos en kehtaisi pyytää työkavereita syömään ihan vaan siksi kun ovat miehiä kaikki. Voi hyvänen aika nyt taas. 

Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi. Esimerkkitapauksessa oli kyseessä työyhteisö jossa reilusti molempia sukupuolia. Myös aikataulut erilaiset eri ihmisillä, niin yhteensovittaminen onnistuu helpoiten kun pyytää vain yhtä henkilöä seuraksi.

Aloituksen pointti oli se

Aloituksen ongelma on se, että lounastelusta tunnutaan hakevan jotain, joka ei tavallisesti työpaikoilla toteudu. Eli haetaan jotain "samanlaisuutta", joka tekisi lounastelusta kivaa, toisin sanoen ystävyyttä. Tai varotaan jotain "liikaa tuttavallisuutta", jota voisi tulla eri sukupuolta olevan kanssa, toisin sanoen kuvitellaan tilanteen mahdollisesti etenevän jonnekin muualle kuin työkaverin kanssa lounasteluun, jonka lomassa heitetään kevyttä small talkia.

Jos sinua alkaa väsyttämään erilaisuus small talkin lomassa et taida oikein ymmärtää small talkin luonnetta. Se juuri on sitä, että jutellaan jostain kevyistä, ei ollenkaan henkilökohtaisista aiheista. Se itsessään voi alkaa väsyttämään tietysti, lätystää jotain aivan yhdentekevää eikä edes kovin kiinnostavaa, mutta ei siinä minkään erilaisuuden pitäisi kauheasti edes ilmetä. Vai kuinka montaa mieltä ollaan siitä, että sataapa tuolla ulkona tai niinpä, se on sitten perjantai?

Toisin sanoen: ylianalysoit tilanteen. Mä myönnän, että mua alkoi ahdistamaan työpaikkalounaat, mutta oikeastaan sen vuoksi, että yleensä ihmiset halusivat käydä vain työmaaruokalassa, jonka ruoka oli välillä suorastaan pahaa, eli tulin sieltä vaan nälkäisenä ja vihaisena takaisin.

At55: kyllä minä ymmärrän mitä small talk on. Vaan nythän voi käydä niin, että minut koetaan raskaana seurana jos orjallisesti pitäydyn etäisenä. Ja mitä tulee ystävystymiseen, niin koen että yksi lounaskamu haluaisi juurikin ystävystyä ja se on mahdoton ajatus koska tyyli olla ja elää on täysin eri eikä juttu varsinaisesti lennä yhtään.

Small talkista muuten vielä sellainen asia, että varmaan pahin kauhuskenaario olisi se miten joku kokisi löytäneensä kanssani jonkun yhteyden sitä kautta että aina puhutaan säästä.

Kun tässä keskustelussa nyt vaan sekoittuu nämä porukalla lounaskäynnit joista on helppo saada pientä vuorovaikutusta työpäiväänsä versus kahdestaan jonkun kanssa käydessä sitä vaan on ihan eri tilanteessa sen suhteen kuinka paljon joutuu antamaan itsestään.

Apua, olen käynyt useamman kerran kahdestaan lounaalla vastakkaista sukupuolta olevan kollegan kanssa. Onko siinä joku ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Apua, olen käynyt useamman kerran kahdestaan lounaalla vastakkaista sukupuolta olevan kollegan kanssa. Onko siinä joku ongelma? 

Provosoiva kysymys, mutta ainakin meidän työpaikalla parilla tiimillä on tapana käydä keskenään sekaporukalla syömässä. Mutta muutoin kaikki pyytävät henk koht seuraksi vain omaa sukupuolta. Oman tiimini jäsenet eivät syö lounasta ollenkaan. Miksi minun pitäisi tässä toimia eri tavalla?

Ihmiset eivät jostain syystä tunnu ymmärtävän tilannetta. Tietenkään siinä ei ole mitään väärää käydä vastakkaisen sukupuolen kanssa satunnaisella lounaalla, mutta miksi ihmeessä ottaisin tällaisen tavaksi kun siihen ei ole mitään syytä. 

Vierailija kirjoitti:

At55: kyllä minä ymmärrän mitä small talk on. Vaan nythän voi käydä niin, että minut koetaan raskaana seurana jos orjallisesti pitäydyn etäisenä. Ja mitä tulee ystävystymiseen, niin koen että yksi lounaskamu haluaisi juurikin ystävystyä ja se on mahdoton ajatus koska tyyli olla ja elää on täysin eri eikä juttu varsinaisesti lennä yhtään.

Small talkista muuten vielä sellainen asia, että varmaan pahin kauhuskenaario olisi se miten joku kokisi löytäneensä kanssani jonkun yhteyden sitä kautta että aina puhutaan säästä.

Kun tässä keskustelussa nyt vaan sekoittuu nämä porukalla lounaskäynnit joista on helppo saada pientä vuorovaikutusta työpäiväänsä versus kahdestaan jonkun kanssa käydessä sitä vaan on ihan eri tilanteessa sen suhteen kuinka paljon joutuu antamaan itsestään.

Siis ongelmana ei olekaan lounaat ja small talk, vaan se, että joku työkaveri haluaa lähentyä kanssasi enemmän kuin mihin sinä olet valmis? No miksi sitten edes sotkit tähän vastakkaiset sukupuolet ja varattuna olemiset? Totta kai kun puhut ihan eri asiasta kuin mitä kirjoitat aloitukseen ihmiset ymmärtävät sinut väärin. He kun eivät päässeet pääsi sisälle.

Yksinkertainen neuvo: älä hankkiudu tilanteisiin, jotka ovat epäselviä, kuten vaikkapa sellainen, että toistuvasti pyydät jotakuta kahdestaan kanssasi lounaalle, vaikka koet, että teillä ei ole mitään yhteistä ja pelkäät, että hän pitää sinua raskaana seurana, koska et koe, että teillä on mitään yhteistä tai että juttelu olisi kepeää ja kivaa. Miksi ihmeessä edes haluaisit tehdä niin? Sen vuoksi, että muuta lounasseuraa ei ole saatavilla, ts. muut eivät pääse lähtemään?

Jos tilanne on se, että vain tämä tunkeileva? liian lähelle tunkeva? tyyppi olisi saatavilla, älä sorru. Mene yksin lounaalle tai hae vaikka kaupasta jotain. Parempi teille molemmille, oikeasti.

Käyn joka päivä syömässä työkavereiden kanssa ml. esihenkilöt. Kaikista useimmin menen kaksin varatun miehen kanssa ja juttua riittää. Itse olen kaiken lisäksi sinkku. Vaviskoon nyt koko maailma.