Miten sopeudutte ryppyihin?
Olen 39 v. Otsa on sen verran rypistynyt, että hätkähdän aina katsoasseni peilistä. Valokuvia itsestäni en kestä katsoa.
Häiritsee se, että tämä häiritsee itseäni näinkin paljon. Kuvittelin olevani se, joka ei rypyistä piittaa. Tai se, joka rypistyy myöhemmin kuin muut. Sen sijaan rypustyinkin varhemmin kuin muut. En tupakoi tai juo tai ota aurinkoa, mutta olen stressannut. Retinolia joo, mutta eihän se tulleisiin ryppyihin tepsi.
Miten te muut olette päässeet sinuiksi, että ulkokuori on ryppyinen, vaikka sisäisesti tuntuu korkeintaan kolmekymppiseltä?
Kommentit (38)
Kokeileppa otsaryppyjen teippausta (otsa teipataan yöksi, niin lihakset rentoutuvat), ainakin karkkipäivä-blogin pitäjä joka niitä testasi vähän aikaa sitten, aikoo käyttää jatkossakin. Itsekin ajattelin että voisin kokeilla kaulan ryppyihin
Eli siis kasvojen kinesioteippauksesta kyse
Niitä tulee kun tulee. Itseltä (mies) lähti hiukset käytännössä kokonaan ennen 25 ikävuotta, ja nyt nelikymppisenä on aika paljon ryppyjä. Kuulemma joku kollageenijuttu, isälle tuli rypyt myös jo nuorena. Ei se kuulemma vakava ole, mutta otsa näyttää nuottiviivastolta.
Niitä tulee kun tulee. Itseltä (mies) lähti hiukset käytännössä kokonaan ennen 25 ikävuotta, ja nyt nelikymppisenä on aika paljon ryppyjä. Kuulemma joku kollageenijuttu, isälle tuli rypyt myös jo nuorena. Ei se kuulemma vakava ole, mutta otsa kuitenkin näyttää nuottiviivastolta.
Ei ne rypyt mua haittaa, mutta roikkuvat bulldogin posket ja kalkkunan heltta leuan alla vetävät mielen matalaksi. En halua enää katsoa itseäni peilistä 😵💫
Minua eivät pienet rypyt haittaa. Olen N63 mutta minulla ei ole vielä kunnollisia ryppyjä, ei edes silmäkulmissa.
Vierailija kirjoitti:
Minua eivät pienet rypyt haittaa. Olen N63 mutta minulla ei ole vielä kunnollisia ryppyjä, ei edes silmäkulmissa.
Miten olet säästynyt niiltä? Oletko isokokoinen vai jokin muu tekijä? Ihan neutraalisti kyselen, en pahalla. Käytätkö jotain tuotteita (mitä)? Minulla ei sinänsä silmäkulmien suhteen ole ongelmaa eikä poskuen suhteen. Mutta se otsa.. ne ilmerypyt saavat minut näyttämään hullulta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kokeileppa otsaryppyjen teippausta (otsa teipataan yöksi, niin lihakset rentoutuvat), ainakin karkkipäivä-blogin pitäjä joka niitä testasi vähän aikaa sitten, aikoo käyttää jatkossakin. Itsekin ajattelin että voisin kokeilla kaulan ryppyihin
Mulla tuo auttoi sibeliuksiin:D
Mulla on parempaa tekemistä kuin peilailla jatkuvasti itseäni. Ei paljoa rypyt, harmaat hiukset tai kaksoisleuka ym. epätäydellisyydet paina mieltä.
Poissa silmistä, poissa mielestä
Ajattelen muita juttuja ja katselen omaa naamaa vähemmän peilistä.
Tatuoi nuotit siihen otsan viivastoon.
Ajan patina otetaan vastaan mukisematta. Sitä paitsi otsarypyt tuovat uskottavuutta.
Täällä sama. 39 v. Elänyt terveelusesti, mutta stressiä ollut niin helvetisti. No ajattelen, että siinäpä olkoot, ei voi mitään. Keskityn ylläpitämään terveyttä. Minulle olisi hirveintä menettää fyysinen ja henkinen toimintakyky.
Somesta pois ja alkaa elämä hymyillä
Minusta on ollut helppo sopeutua ryppyihin. Niitähän tulee lähinnä silmäkulmiin ja otsaan. Paljon vaikeampi on sopeutua ihon veltostumiseen ja kasvojen roikkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne rypyt mua haittaa, mutta roikkuvat bulldogin posket ja kalkkunan heltta leuan alla vetävät mielen matalaksi. En halua enää katsoa itseäni peilistä 😵💫
Siihen taas auttaa kasvojumppa:) Masumi Channel on tähän tosi hyvä. Huomasin ensimmäiset muutokset jo muutamassa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua eivät pienet rypyt haittaa. Olen N63 mutta minulla ei ole vielä kunnollisia ryppyjä, ei edes silmäkulmissa.
Miten olet säästynyt niiltä? Oletko isokokoinen vai jokin muu tekijä? Ihan neutraalisti kyselen, en pahalla. Käytätkö jotain tuotteita (mitä)? Minulla ei sinänsä silmäkulmien suhteen ole ongelmaa eikä poskuen suhteen. Mutta se otsa.. ne ilmerypyt saavat minut näyttämään hullulta. Ap
En ole tuo, jolta kysyit, mutta kaikille ei tule juurikaan ryppyjä. Esim. äitini on 83v eikä ole kovin ryppyinen. Ikä näkyy sitten muilla tavoin.
Koitan miettiä, että monta vuotta sain olla kaunis, nuori, kiinteä ja rypytön. Nyt on aika minunkin vanheta ja keskittyä ehkä etsimään arvoani muista asioista käsin - siitä, mikä muu tekee minut tyytyväiseksi, onnelliseksi tai iloiseksi. Äitiys. Harrastukseni. Ystävät. Luonto. Ei siinä sitten enää rypyt kauheasti jaksa mieltä pahoittaa.
Kahdeksankymppisenä ehkä