Veljen vaimon käytös ihmetyttää

Veljeni ja hänen vaimonsa ovat olleet useita vuosia yhdessä ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä vuosien aikana. Vaimon kanssa olemme käyneet kahdestaan pienillä reissuilla ja lenkillä ym ja pidin häntä ystävänä, puhuimme asioista luottamuksellisesti. Isämme menehtyi äkillisesti, tästä on nyt jo aikaa noin vuosi. Veljeni vaimo ei ole kysynyt minulta kertaakaan miten jaksan. Ei ole myöskään pyytänyt enää lenkille ja kaikki yhteydenpito on jäänyt. Tiedän, että minäkin olisin voinut ottaa häneen yhteyttä mutta surun keskellä en ole jaksanut. Ja itse ajattelen että ystävyys on sitä että toinen on se vahvempi ja aktiivisempi silloin kun toisella on vaikeaa. Olisi tuntunut kivalta jos hän olisi joskus edes soittanut tai laittanut viestiä että mitä kuuluu tms. Mutta ei mitään. Toisaalta hän oli kuitenkin hyvin "innokas" suunnittelemaan hautajaisia mm ruokatarjoilun suhteen. Se ärsytti, koska hän ei ollut edes läheinen appiukkonsa kanssa. Kun hautajaiset olivat ohi hän kysyi minulta olinko ottanut rauhoittavaa lääkettä hautajaisiin kun olin niin rauhallinen. En ollut ottanut ja kysymys loukkasi minua todella paljon. Jos olisinkin ottanut niin se ei hänelle kuulu eikä tuollaista kysyä toiselta. Hän kritisoi myös sitä, kun olin pari päivää sairaslomalla isäni kuoleman jälkeen, piti kertoa tarkasti millä diagnoosilla sain saikkua. Olen ollut surun murtama ja jotenkin olen ollut tosi herkillä ja pahoittanut mieleni veljen vaimon käyttäytymisestä. Olen vihainen ja tekisi mieli kertoa hänelle miltä tuntuu mutta ymmärrän että se ei auta mitään, menee vaan välit huonommiksi. Mutta jotain peruuttamatonta meidän välillä on tapahtunut. Niinhän sitä sanotaan että kriisissä näkee kuka on oikea ystävä. Ajatuksia? Miten tästä eteenpäin? 

-sisko-