Veljen vaimon käytös ihmetyttää

Hän on varmaan tukenut veljeäsi surussa ja ilmeisesti veljellä oli hautajaissa lääkitys päällä. Turha tollasia on miettiä. 

Varmaan tukenut liikaa veljeäsi niin ei voimat riitä ns. uudestaan? Eli käyttänyt oman mielenterveytensä loppuun. Mistä sitä tietää paitsi hän itse

Ehkä hän ajattelee aikuisesti, että oma puoliso on se ensisijainen läheinen, jota tuetaan ja koska veljesi on kertonut käytöksestäsi, on käly ottanut ihan syystä etäisyyttä. Olet ripustautuja, sellaisen kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä.

Vastaavan kokemuksen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä en veljen enkä vaimonsa kanssa.

Oletko sinä kysynyt veljen vaimolta, miten hän jaksaa. Heillä on perheessä surua, hänen puolisonsa isä ja lasten isoisä on kuollut. Sinä ajattelet vain itseäsi, hän koko perhettään!

Eihän hän ole velvollinen sinua tukemaan. Hän ei välttämättä edes ajattele, että on ystäväsi, vaan sukulaisesi, mutta veljesi on hänelle läheisempi niin kuin sinullekin. Oletko ollut veljesi kanssa tekemisissä?

Nyt vaadit jotain ihan kummallista. 

Älä välitä noista luonnehäiriöisten viesteistä.

Kyseisellä ihmisellä viiraa päästä jos hän alkaa utelemaan diagnoosia tai maalailemaan että tarvitsisit rauhoittavia. Kuulostaa siltä että hän voi olla jopa kertonut veljellesi että uskoo sinun vetävän ns. nappeja. ottaisin itse hyvinkin paljon etäisyyttä tuollaiseen.

Ystävät on ystäviä, terapeutit on erikseen ja heille maksetaan siitä huolien ja murheiden kuuntelusta. Ihan varmasti veljen vaimo on joutunut käymään surua läpi miehensä kanssa ja olemaan hänen tukenaan, eikä "jaksa" käydä samaa läpi sinun kanssasi. Se on hemmetin raskasta, vaikka kuinka olisi ystävä kyseessä, joka niitä surujaan jakaa. Joillakin on vaan tapana valuttaa ne kaikki surunsa ja purkaa ne läheisille ja tällaiset ihmiset ovat hyvin kuluttavaa seuraa, varsinkin jos itselläkin on jotain stressiä. 

Kaikki nuo lyttäävät viestit on kirjoittanut yksi ja sama henkilö.

Kun multa loppuu sanat kesken niin halaan tai lähetän jaxuhalin s-postilla. En pysty enempään.

Mene jo pois, sinua ei tarvita täällä.

Johan sä valitit siitä veljes vaimosta eilen monisivuisen ketjun. Eikö jo riitä??!

Ja joskus toisinpäin, miehen siskon mielestä minä veljen vaimona en ole perheenjäsen 30vuoden jälkeenkään. Hän ei ikinä soittanut tai ollut muuten yhteydessä meihin päin, minä pidin yhteyttä monta vuotta ja aina kuuntelin, kuinka kauan edellisestä yhteydenotosta on. Hän myös määrää ja häärää kaiken vanhempien kanssa, valittaa kun kukaan ei auta mutta mikään apu ei kelpaa tai yrityskin on tehty väärin. Siinä vaiheessa kun tuli palautetta että heidän perheessään ei tehdä asiaa x näin asiassa jossa monta tapaa toimia, pyysin anteeksi väärää/omaa tapaani ja  totesin että nyt riittää ja välit on olleet siitä asti poikki. Enkä tule ikinä leppymään, rajansa kiukuttelulla ja vaatimuksilla.

Miten ap VOIT loukkaantua siitä, jos hautajaisissa joku kysyy rauhoittavista? Sehän on ihan tavallista, normaalia eikä mitenkään tuomittavaa missään. Vaikuttaa siltä että haluat loukkaantua ja olla jollekulle viihainen! Ja yleensä kaikki haluavat antaa sureville aikaa ja rauhaa eivätkä tuppaa seuraan. En ymmärrä mitä kälysi olisi saanut tehdä jos hautajaisjärjestelyissä auttaminen oli väärin, voinnin/rauhallisuuden kommentointi oli kauhea loukkaus ja mitä vielä. Katso ap peiliin.

Avaaja ei ehkä ole neurotyypillinen ihminen, jos isänsä hautajaisissakin on pystynyt olemaan kuin viilipytty.

Suomalaiset eivät osaa käsitellä surua.

Menetin itse läheisen vuosi sitten ja menetin sen vuoksi ilmeisesti myös muutaman sukulaisen ja 3 ystävää. En ole itse kyennyt juurikaan pitämään yhteyksiä, sillä omat voimavarani ovat menneet arjesta ja surusta selviytymiseen ja ystävien ja sukulaisten yhteydenotot loppuivat kuin seinään tai niitä on ollut vain muutama satunnainen sen jälkeen, kun suru kohtasi perhettäni.

Aika kovia ja inhottaviakin vastauksia aloittajalle tullut. Tuossahan on kyse siitä, että isänsä menettänyt tytär olisi kaivannut ystäväänsä tueksi omaan suruun. Ei se ihme ole jos tuntuu pahalta jos udellaan lääkitykset ja diagnoosit kun kaipaisi vain ystävää joka kysyisi miten jaksat. Olisiko se ollut liikaa vaadittu. Tiedä sitten. Mutta ymmärrän kyllä aloittajan pointin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ap VOIT loukkaantua siitä, jos hautajaisissa joku kysyy rauhoittavista? Sehän on ihan tavallista, normaalia eikä mitenkään tuomittavaa missään. Vaikuttaa siltä että haluat loukkaantua ja olla jollekulle viihainen! Ja yleensä kaikki haluavat antaa sureville aikaa ja rauhaa eivätkä tuppaa seuraan. En ymmärrä mitä kälysi olisi saanut tehdä jos hautajaisjärjestelyissä auttaminen oli väärin, voinnin/rauhallisuuden kommentointi oli kauhea loukkaus ja mitä vielä. Katso ap peiliin.

Siis mikä juttu tämä on, että sureville pitää antaa aikaa ja rauhaa??? Kun ihminen kokee suuren menetyksen, niin todellako luulet, että hän kaipaa sitä, että ystävät ja läheiset jättävät hänet yksin?

Normaali ihminen on kiinnostunut läheistensä hyvinvoinnista. Jos minun ystävälläni on vaikeaa, pidän yhteyksiä, kysyn miten hän voi, miten voin auttaa ja tukea häntä ja pyrin osaltani ylläpitämään sitä normaalia suhdetta, mikä meillä on ollut.

Olen itse tullut läheisten hylkäämäksi surun hetkellä ja se on K A M A L A A. Kun elät elämäsi vaikeinta vaihetta, jolloin tarvitsisit läheisten tukea ja muut ottaa etäisyyttä,  ei voi muuta kuin ihmetellä. Omat suhteeni eivät toivu tästä etäisyydestä koskaan, en halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa,  joille kelpaan vain iloisena ja onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Avaaja ei ehkä ole neurotyypillinen ihminen, jos isänsä hautajaisissakin on pystynyt olemaan kuin viilipytty.

Tunge kyökkidiagnoosisi sinne minne päivä ei paista. 

Kannattaa kertoa, mitä toiselta toivoo. Aika paljon odotat. Veljesi vaimo jopa auttoi hautajaisjärjestelyissä. Sehän on tukea.

Kaikille isän kuolema ei ole mikään valtava juttu varsinkaan aikuisena.