Miten ihmiset käsittää isättömyyden?

Minusta se on ennen kaikkea ihmisen itsensä määrittelemä asia. Itselleni merkittävintä isyydessä on sosiaalinen isyys.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni katsoo olevansa isätön koska hän ei tule toimeen isän kanssa vaikka on lapsena asunutkin tämän kanssa. Minusta hieman loukkaavaa meitä oikeasti isättömiä kohtaan. Oman rakkaan isän menetin 2008.

Kuinka niin loukkaavaa?? Loukkaanutko, jos ystäväsi kutsuu väriä sinipunaiseksi eikä punasiniseksi niin kuin sinä? Hänelle isättömyys yksinkertaisesti merkitsee eri asiaa kuin sinulle. Vai onko vanhemmuudessa jotain niin pyhää, että pitää aina yrittää tehdä sovintoa, vaikka olis mitä kauheuksia kokenut? 

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä olen lapseton vaikka olen sellaiset alulle saattanut. Joten ihan miten kukakin haluaa määritellä. En ole tekemisissä lasteni kanssa joten asia on selkeä. 

Oletko sä antanut lapsesi adoptioon vai luovuttanut sukusoluja?

Äiti teki tapaamiset mahdottomiksi joten vieraannuimme. Hyvin selkeä ketju. Heillä ei ole isää eikä minulla ole lapsia.

Byhyy olen ilkeän naisen uhri!! 😭 Olisin pitänyt yhteyttä, mutta äiti ei koskaan tuonut lapsia oveni taakse. Kaikkien olisi pitänyt tehdä kaikkensa, jotta olisimme tavanneet, paitsi minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siittäjä ei ole isä. Isä on lapsen elämässä elättäjänä ja kasvattajana. Toki lapsi perii siittäjänsäkin. 

Ei peri, jos ei ole juridista vanhemmuutta.

No minkä takia perunkirjoituksia varten selvitetään vainajan asioita 16-vuotiaasta asti? Jotta mahdollisesti löydettäisiin ne ns. lehtolapset.

Tämä jona jankuttaa ettei kukaan voi olla isätön ei ymmärrä luovutettujen solujen juridista puolta. 

Otetaan nyt nainen, joka saa luovutettettuja munasoluja. Onko hän äiti synnytettyään ja kasvatettuaan lapsen tämän jankkaan mielestä vai onko äiti jossain muualla? Saman juttu "isän" kanssa. Se että joku on hanskannut klinikalla kuppiin ei tee hänestä isää edes juridisesti.

Kaikilla on isä. 

Isä minulla on ollut mutta koen olevani äiditön ja näin olen kokenut koko ikäni.

Minulla oli siis biologinen äiti, hän joka synnytti minut mutta muuta sitten ei ollutkaan. En edes ole pystynyt sanomaan häntä äidiksi.

Onneksi isä oli, ja hyvä sellainen olikin. Pelasti varmasti minut paljolta pahalta.

Mun lapsilla on kyllä biologinen isä joka on lasten elämässä säännöllisen epäsäännöllisesti (ei ikinä virallista samaa osoitetta). Ei kuitenkaan koskaan ole ollut ns isä. Lapset kokevat ettei heillä ole isää ollut ikinä ja minusta se on ihan pätevä kokemus. 

Alkoholisti, narsisti. Ei mitään aitoa tunnesidettä lapsiinsa ikinä ollutkaan, ei ole koskaan ollut vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.  

Lapsillle tämä ihminen on pienestä asti ollut vain tyyliin "Kartsa" eivätkä lapset ikinä ole tainneet edes käyttää sanaa isä. 

Lapset ovat jo teinejä ja tottuneet tähän. Eivät he enää odota, että tää "Kartsa" olisi heille joskus joku isä tai joskus heidän lastensa vaari. 

Miksi sitten tein hänen kanssaan 3 lasta? Niinpä, hyvä kysymys. Siihen tietää vastauksen kaikki muutkin narsistin uhrit. Muille vastausta on turha edes sanoa, koska se olisi liian omituinen. Aikoinaan luulin, että olen hänen kanssaan parisuhteessa mutta ei hänen kanssaan edes voinut pitää yllä ns parisuhdetta. Kartsa on vain Kartsa, ei mun exmies, ei lasten isä. Liian monimutkainen kuvio selittää jollekin ulkopuoliselle joten lapsistakin on helppo aina vaan sanoa "ei mulla ole ikinä ollut isää". Se on surullista. Mutta ainakin meidän tilanteessa täysin ymmärrettävää niin sanoa vaikka se isä olisikin elossa ja sitä silloin tällöin näkee. Ja mä todellakin nään punaista jos joku tulee väittämään sitä paskaa että onhan mun lapsilla isä. No isä on muutakin kuin sitä että on biologisesti siittänyt lapset maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siittäjä ei ole isä. Isä on lapsen elämässä elättäjänä ja kasvattajana. Toki lapsi perii siittäjänsäkin. 

Ei peri, jos ei ole juridista vanhemmuutta.

No minkä takia perunkirjoituksia varten selvitetään vainajan asioita 16-vuotiaasta asti? Jotta mahdollisesti löydettäisiin ne ns. lehtolapset.

Se on just sitä hommaa kun etsitään ne juridiset, tunnustetut ja adoptoidut sekä synnytyksen tai avio-olettaman kautta lapsen asemassa olevat henkilöt.

Ei ole olemassa mitään rekisteriä siitä kuka on kenenkin biologinen vanhempi, vaan juridisesti pätee vain se jotka on juridisesti lapsia.

Toki jos nyt tiedetään että henkilöllä on vaikka naapuripaikkakunnalla biologinen lapsi jonka tämä ehkä itsekin tiesi niin kai se isyys voidaan siinäkin alkaa selvittää. Toki se juridinen isyys pitää sitten myös hoitaa kuntoon ennen kuin henkilö on oikeuden näkökulmasta lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki tapaamiset mahdottomiksi joten vieraannuimme. Hyvin selkeä ketju. Heillä ei ole isää eikä minulla ole lapsia.

En usko tällaiseen. 

Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta niin kuin ei ole siihen onko äiditön.Minulla on biologinen äiti ja sijaisäiti. Biologista isää en  edes tiedä, ei tiedä äitikään (olen yhdenyön tuotos). Tunnen olevani äiditön.  Minut huostaanotettin kun olin 13v. Biologinen äiti oli juoppo ja narkkari, minulla oli erittäin traumaattinen lapsuus (mm olin yksin kotona viikon ilman ruokaa kun olin 8v,  äidin juoppokaveri raiskas minut kun olin sen 13v ja minut huostaanotettiin). Sijaisäiti taas yritti pelastaa mua ja häntä niin säälitti mun lapsuus, hän toi sitä koko ajan esille. En ikinä sopeutunut perheeseen johon minut sijoitettiin, he olivat niin täydellinen perhe. 

Nyt aikuisena olen joitakin kertoja tavannut biologista äitiä sillä hän on raitistunut. Mutta minun on vaikea antaa anteeksi tai ymmärtää häntä. Sijaisäidin kanssa olen tekemisissä joka kuukausi, mutta en koe häntä äidiksi, tulemme toimeen ja hän on lasteni mummo ja erittäin hyvä mummo lapsilleni on, mutta minun ja hänen suhde ei ole äiti-tytär suhde vaan ennemmänkin nykyään kaverilliset. Sijaisisää olen taas pitänyt isänä heti ensihetkestä asti. Meillä synkkas heti alusta asti erittäin hyvin. Varmaan johtuu siitä ettei minulla ikinä ole ollut isää niin hän oli eka isä mulle ja ei ollut mitään traumoja isäsuhteesta toisin kuin biologinen äitisuhde ja sijaisäiti siinä jatkumana. Sijaisisää näen viikottain (ovat jo eronneet sijaisäidin kanssa). Nyt olen jo 36v ja minulla on 3 omaa lasta. 

Nämä isä ja äiti käsitteet ovat niin erilaisia ja tapauskohtaisia. Koen olevani äiditön vaikka niitä olisi kaksi, mutta isä minulta löytyy vaikka sekään ei ole biologinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ole isätön.

Siittäjä on kyllä jokaisella, isää ei välttämättä. Tämä lapsen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä olen lapseton vaikka olen sellaiset alulle saattanut. Joten ihan miten kukakin haluaa määritellä. En ole tekemisissä lasteni kanssa joten asia on selkeä. 

Teit isättömiä lapsia?

Leikit lapsetonta.

Sori nyt vain jos lapsilla on oikeus kertoa isättömiä niin sama oikeus koskee myös miehiä joilla on oikeus kertoa olevansa lapsettomia. Älä suotta otsasuoniasi pullistele.

Sinä tiedät siittäneesi lapsia, mutta väität olevasi lapseton.

Jos aloittaisit uuden parisuhteen, ja sanoisit, että olet lapseton, ja sitten selviäisi, että sinä olet kuitenkin siittänyt lapsia, niin miten arvelet suhteen jatkuvan? Luuletko, että mahdollinen kumppanisi näkisi asian samalla tavalla, että mitään lapsia ei ole, koska he eivät ole elämässäsi mukana? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä jona jankuttaa ettei kukaan voi olla isätön ei ymmärrä luovutettujen solujen juridista puolta. 

Otetaan nyt nainen, joka saa luovutettettuja munasoluja. Onko hän äiti synnytettyään ja kasvatettuaan lapsen tämän jankkaan mielestä vai onko äiti jossain muualla? Saman juttu "isän" kanssa. Se että joku on hanskannut klinikalla kuppiin ei tee hänestä isää edes juridisesti.

Mutta lapsella on lopulta oikeus tietää, kenen siittiöstä on lähtöisin.