Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset käsittää isättömyyden?
03.03.2024 |
Siis kuka saa sanoa olevansa isätön, ja kuka ei? Onko isätön sellainen jolla ei ole koskaan ollut isää,sellainen jonka isä on kuollut vai sellainen joka ei ole enää tekemisissä isän kanssa?
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttuni katsoo olevansa isätön koska hän ei tule toimeen isän kanssa vaikka on lapsena asunutkin tämän kanssa. Minusta hieman loukkaavaa meitä oikeasti isättömiä kohtaan. Oman rakkaan isän menetin 2008.
Onpa outoa kertoa ensin olevan isätön ja heti perään kertoa omasta rakkaasta isästään.
Olisin halunnut että muu perheeni olisi ajanut lomamatkalla kolarin ja kuollut. Jättivät minut rangaistukseksi kotiin. Olisin perinyt kaiken ja elämäni olisi ollut (ehkä) parempaa kuin mitä se sitten oli.
Miesystäväni sanoo olevansa isätön. Hän on nähnyt isänsä viimeksi ollessaan 3-vuotias ja sen jälkeen ei ole kuullutkaan koko miehestä, ei edes tiedä onko elossa. Hänen mukaasa on helpompi vain kuitata olevansa isätön kuin alkaa selittämään asiaa seikkaperäisemmin.
Siittäjä ei ole isä. Isä on lapsen elämässä elättäjänä ja kasvattajana. Toki lapsi perii siittäjänsäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellainen jonka isä on kuollut mikään isätön ole jos on kuitenkin elänyt yhteistä elämää isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siittäjä ei ole isä. Isä on lapsen elämässä elättäjänä ja kasvattajana. Toki lapsi perii siittäjänsäkin.
Ei peri, jos ei ole juridista vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isätön on henkilö, joka kokee, että hänellä ei ole ollut elämässään henkilöä, jota voisi pitää isänään. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tavanneet biologista isäänsä, eivätkä edes tiedä kuka hän on/oli, mutta eivät kuitenkaan koe olevansa isättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole lapseton, vaikka ainut lapseni on kuollut. Elettiin yhdessä 14v ennen kuin sairaus vei. Haudalla yhä käyn ja muistoissa elää. Ei kuolema poista vanhemmuutta.
Tämä on vaikea kysymys. Mun lasten, 7- ja 9- v, isä kuoli 5 vuotta sitten, mutta en miellä, että he olisivat isättömiä. Toisaalta heillä ei ole isää, joten on tilanteita, että todellakin ovat isättömiä.
Elikkä ehkä voisi sanoa, cettä on tilannekohtaista.
Jos joku aikuinen, vaikka 50-viotias, kertoisi olevan isätön, niin ekana tulisi mieleen, ettei hänellä ole koskaan ollut suhdetta isäänsä / ei tiedä kuka isä on. En ajattelisi, että riidan päätteeksi välit menivät 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isätön, koska ei ollut koskaan minkäänlaista isyyttä. Se oli täysin vieras ihminen minulle.
Kukaan ei ole isätön, mutta monella isä ei ole koskaan ollut mukana elämässä. Näin on ollut minunkin kohdallani. Vasta aikuisena sukututkimusharrastuksen myötä otin selvää taustastani. Lapsena tosin olin kysynyt asiaa äidiltä, mutta hän oli ärähtänyt, ettei sitä saa kysellä. Äiti ja isä olivat parikymppisiä, kun heille kävi vahinko ja äiti alkoi odottaa minua. Isä häipyi jonnekin, jolloin äiti oli päättänyt, ettei tarvitse tulla takaisin. Kerran isä oli käynyt minua katsomassa heti syntymäni jälkeen. Hänet heitettiin ulos, kun hän oli nähnyt nukkuvan lapsensa.
Siinä vaiheessa kun aloin selvittää taustaani molemmat vanhempani olivat jo kuolleet. Isä oli salannut olemassaoloni tiettävästi molemmilta vaimoiltaan. Olen ollut yhteydessä isän jälkimmäiseen vaimoon sekä heidän lapsiinsa satunnaisesti. Muita isän puolen sukulaisia en tunne, muutaman tosin tiedän. - Olen siis elänyt ilman isää, mutta koskaan en ole sanonut olevani isätön. Mutta onhan sillä ollut vaikutuksensa minuun. Aikanaan sain isäpuolen, mutta ei hän isää korvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaikea kysymys. Mun lasten, 7- ja 9- v, isä kuoli 5 vuotta sitten, mutta en miellä, että he olisivat isättömiä. Toisaalta heillä ei ole isää, joten on tilanteita, että todellakin ovat isättömiä.
Elikkä ehkä voisi sanoa, cettä on tilannekohtaista.
Jos joku aikuinen, vaikka 50-viotias, kertoisi olevan isätön, niin ekana tulisi mieleen, ettei hänellä ole koskaan ollut suhdetta isäänsä / ei tiedä kuka isä on. En ajattelisi, että riidan päätteeksi välit menivät 20 vuotta sitten.
Entä jos esim 50v kertoo olevansa isätön. Koko elämänsä ollut isän kanssa tekemisissä, isä on äskettäin kuollut esim 85 vuotiaana. Onko tämä isätön?
Onpa jännää, en olekaan tuota koskaan ajatellut.
Isätön on mielestäni ihminen, joka ei voi isänsä puoleen ilossa, surussa tai avuntarpeessa kääntyä. Sillä ei mielestäni ole merkitystä, onko isä elossa vai ei. Eikä isätön ole välttämättä aina ollut isätön.
Sen sijaan lapseton on mielestäni vain ihminen, joka ei ole koskaan saanut lasta. Se, ettei ole lapsestaan huolehtinut tai että on sellainen vanhempi, johon lapsi ei halua pitää yhteyttä, ei tee ihmisestä lapsetonta. Eikä myöskään lapsen kuolema muuta ihmistä lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttuni katsoo olevansa isätön koska hän ei tule toimeen isän kanssa vaikka on lapsena asunutkin tämän kanssa. Minusta hieman loukkaavaa meitä oikeasti isättömiä kohtaan. Oman rakkaan isän menetin 2008.
Ei ole sinulta pois jos joku muukin on isätön, vaikkakin ero syystä kuin sinä.
On, koska niillä muilla on vielä tilaisuus ottaa yhteyttä isään, korjata välit, antaa tai saada anteeksi ja olla isä ja tytär. Minulla ei ole. Ei nämä teeskentelijä isättömät ymmärrä miltä se tuntuu.
Tiedätkö, mun isä on elossa, mutta sillä on päässä sellainen vika, ettei se ole koskaan pystynyt rakastamaan minua eikä pysty toimimaan ihmisten kanssa. Se vika ei korjaannu ikinä, joten ei, ei ole mahdollista olla isä ja tytär, vaikka kuinka menisin anelemaan.
On isiä, jotka ovat kadonneet huumeiden tai alkoholin maailmaan.
Miksi mun pitäisi käyttää sekuntiakaan elämästäni sinun tunteittesi miettimiseen, kun et sinäkään muiden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttuni katsoo olevansa isätön koska hän ei tule toimeen isän kanssa vaikka on lapsena asunutkin tämän kanssa. Minusta hieman loukkaavaa meitä oikeasti isättömiä kohtaan. Oman rakkaan isän menetin 2008.
Ei ole sinulta pois jos joku muukin on isätön, vaikkakin ero syystä kuin sinä.
On, koska niillä muilla on vielä tilaisuus ottaa yhteyttä isään, korjata välit, antaa tai saada anteeksi ja olla isä ja tytär. Minulla ei ole. Ei nämä teeskentelijä isättömät ymmärrä miltä se tuntuu.
Tiedätkö, mun isä on elossa, mutta sillä on päässä sellainen vika, ettei se ole koskaan pystynyt rakastamaan minua eikä pysty toimimaan ihmisten kanssa. Se vika ei korjaannu ikinä, joten ei, ei ole mahdollista olla isä ja tytär, vaikka
Minä en myöskään aio välejäni korjata ihmiseen joka on minua seksuaalisesti hyväksikäyttänyt. Kaikki eivät "ansaitse" olla isiä. Minä saan mielestäni olla isätön. Olen ollut sitä 3 vuotiaasta saakka. Eikö se muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi olla isätön.
Voi olla varttunut ilman isää.
Voi olla et menettänyt isän.
Jossakin meillä kaikilla on isä, elävänä tai kuolleena.
Oma lapseni on isätön. Saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä. Ei luovuttaja ole isä.
Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi olla isätön.
Voi olla varttunut ilman isää.
Voi olla et menettänyt isän.
Jossakin meillä kaikilla on isä, elävänä tai kuolleena.
Oma lapseni on isätön. Saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä. Ei luovuttaja ole isä.
Häpeäisit.
En häpeä. Häpeä itse omia kommenttejasi.
Alue: Aihe vapaa
On, koska niillä muilla on vielä tilaisuus ottaa yhteyttä isään, korjata välit, antaa tai saada anteeksi ja olla isä ja tytär. Minulla ei ole. Ei nämä teeskentelijä isättömät ymmärrä miltä se tuntuu.