Arki on niin raskasta...
Onko kellekään muulle käynyt näin?
Olemme 35- ja 38-vuotiaita ja meillä on kohta 2-vuotias lapsi. Olemme yllättyneitä siitä, kuinka raskasta tämä loppujen lopuksi on, kun tuntuu siltä että tämä on nyt sitten vain ja ainoastaan tätä perhe-elämää koko ajan, kahdenkeskistä (tai yhden...) ei juuri ole lapsenhoitoavun puutteen takia. Molempien vanhemmat ovat jo melko iäkkäitä ja asuvat kaukana. Olemme odottaneet, että edes nämä nuoremmat isovanhemmat joskus tarjoutuisivat ottamaan lapsen edes viikonlopuksi, ja vihjailleetkin siihen suuntaan. Mutta ei... Niin kivaa kun heillä onkin kun menemme yhdessä käymään ja hoidamme lapsen silloin, niin eivät halua/uskalla ottaa yksin lasta että saisimme edes hiukan kahdenkeskistä aikaa.. Olemme taloudellisesti melko tiukoilla nyt, joten maksullisia lastenhoitopalveluita olisi varaa käyttää hyvin harvoin ja sen muutaman tunnin kerrallaan.. Tuntuu että se taas on niin lyhyt aika että on melko yhtä tyhjän kanssa. Itse ainakin pitkän imetysrupeamankin jälkeen haluaisin kunnolla irtautua välillä arjesta... Varsinkin kun lapsella on ollut kohta kaksi vuotta kestänyt korvatulehduskierre... Nyt olen jo välillä huomannut hermostuvani lapselle liikaa välillä kun hän on niin kiinni minussa etten saa edes kahvikuppia juoda rauhassa tai vähää aikaa lukea lehteä. Välillä kun mies hakee hoidosta, otan ruhtinaallista omaa aikaa ja käyn kahvilassa...
Mutta, kaiken kaikkiaan, miten tämmöisestä ruljanssista selviää hengissä ja miten avioliitto kestää, kun on aina väsynyt ja ärtyisä?
Kommentit (24)
ja esim 5 e tunnissa pari kolme tuntia edes kerta kuussa ei ole kovin paha ellette nyt ole todella erityisen tiukilla
pääsettekö edes kylään sinne isovanhemmille hermolepoon vkl useammin, se vois auttaa myös?
Olet varmaan oikeassa, ja lohduttavaa kuulla että " mummolakutsut" tod.näk. lisääntyvät kun lapsi kasvaa. Tuohon kerta pari kuussa voisi olla meilläkin varaa. Totta, kyllä siellä isovanhemmilla saa vähän itsekin levätä, kun käyvät ulkona lapsen kanssa keskenään yms. Ehkä keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa käymme siellä.
Ehkä eivät ymmärrä vihjettä tai eivät halua ymmärtää... Mitä jos kysyisit suoraan, että voisko lapsi tulla heille vaikka yhdeksi yöksi tai edes muutamaksi tunniksi, että pääsisitte miehen kanssa kahdestaan jonnekin, vaikka leffaan tai syömään tai jotain? Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja aikaa ilman lapsia, niin ihania kun ne ovatkin, muuten ei jaksa. Meillä on 4-vuotias esikoinen sekä 1½v. kaksoset ja samalla talon rakennus päällä, joten tiedän totisesti mitä on olla väsynyt ja ärtyisä äiti! Onneksi meillä on molemmilta puolin isovanhemmat lähellä ja aina käytettävissä, muuten olisinkin varmaan saanut jo hermoromahduksen ja palanut loppuun ajat sitten, sillä ihan lähellä se on jo nyttenkin...!
T: Piia
Olisko sellaista potentiaalista naapurin tyttöä joka tulis hoitamaan 2 vuotiasta ja saisi siitä vähän palkkaa?
Ymmärrän hyvin että isovanhemmat eivät pahemmin ole ehdotelleet viikonloppuhoitoa, sillä 2v on aika pieni. Kunhan lapsi puhuu ja osaa ilmaista itseään ja käy ehkä vessassa, on isovanhemmillakin helpompi olla lapsen kanssa itsekseen pidempiä aikoja. En itsekään mielelläni ottaisi ketään tuttua 2v lasta kyläilemään itsekseen, mutta esim. 4v jo ihan mielelläni, vaikka itselläni on myös alle 2v. Kun oman lapsen kanssa on päivittäin tuntuu moni asia lapsen kanssa selvältä ja tutulta, mutta toisille ihmisille ei lapsi ole samallalailla tuttu ja eivät osaa välttämättä " lukea" lasta ja tuntevat siksi olonsa epävarmaksi.
Meillä esikoisen ollessa 5,5v mummo ehdotti ensimmäisen kerran yökyläilyä ja tällöin kakkonen oli 3,5v ja mummo otti molemmat (tosin meillä oli sitten kyllä kolmas meidän kanssa kotona). Tätä ennen mummo ei ollut ehdotellut mitään lasten itsekseen kyläilyjä. Meillä ehkä tuo yli 4v olisi tuollainen ikä kun mummo haluaa lapsen itsekseen kyläilemään, siihen asti kokee lapset niin pieniksi. Toinen mummo on nyt ehdotellut kun isommat lapset ovat 7v ja 5v että voisi joskus tulevaisuudessa ottaa yökylään, eli varmaan vasta kouluikäisten kanssa tuntee olonsa varmemmaksi.
Teillä ilmeisesti jo mummolassa käynti on pieni henkireikä, joten eikun käymään useammin. Samalla lapsen ja isovanhempien välit pääsevät kehittymään läheisemmiksi ja rutiinit tutummaksi. Tällöin isovanhemmat voivat uskaltaa ottaakin lapsen joskus hoitoonkin.
Sitten on tietenkin tuo tilapäisen hoitoavun käyttö. Mutta miten olisi oma harrastus niin että puoliso katsoo lasta? Tämähän onnistuisi varmaan aika hyvin. Saisi kumpikin pientä omaa aikaa.
Ja kyllä sitä huomaa lapsen kasvaessa että kyllä sitä selviää itsekin ilman hoitoapua. Yhteistä parisuhdeaikaa voi ottaa kun lapsi nukkuu. Korvatulehduskierre varmaan vaikeuttaa teidän jaksamista, mutta tuon kierteenkin osalta ikä auttaa. Pahin on ohi varmaan 3v:teen mennessä. Aika siis auttaa.
Myönnän että minullakin on ollut aikoja kun olisi ollut kiva jos olisi ollut joku tarjoamassa hoitoapua. Mutta toisaalta nuo ajatukset ovat olleet ohimeneviä, eikä tuo niin hirveästi meitä haittaa ettei mummot auta pienten lasten kanssa. Meillä löytyy 3lasta ja vanhin 7v ja nuorin tuo alle 2v. Tänä aikana kaksin ilman lapsia olemme olleet vain synnytyksissä (nopeita) ja luultavasti vielä menee jokunen vuosi että voidaan tehdä jotain kaksin, eli lähes 10v putki tuosta tulee. Hengissä ollaan ja suhdekin voi hyvin. Välissä ollaan välillä hoidettu lapset ristiin tekemällä työmme ristiin ja mies vielä rakensi, eli yhteistä aikaa ei oikein ollut. Lapset eivät ole olleet kodin ulkopuolisessa hoidossakaan (vain kerho, eskari ja koulu). Kyllä sitä näinkin on voinut elää.
Peesaan toisaalta insinööriäitiä, ajatuksena sellaista se on muillakin pienten lasten vanhemmilla. Yhteinen aika on otettava sieltä mistä löytyy esim. lapsen nukkuessa.
Meillä on kuusi lasta, joista nuorimmat 2vuotias sekä 7kk vauva. Vanhin lapsi on 13-vuotias ja ollaan miehen kanssa oltu kerran 13 vuoteen yhtäaikaa yötä pois kotoa. Meillä ei ole isovanhempia ollenkaan ja kukaan ystävistyä ei huoli tällaista määrää lapsia. eikä niitä edes uskaltaisi jättää. Varsinkin vauva jolla astma ym. erityistä.
Ajattelen aina, että kyllä nuo kasvavat ja joskus vielä mietin miten saisin ajan kulumaan. Sillä nyt sitä ongelmaa ei ole. Kuitenkin voin sanoa olevani onnellinen, onhan tämä oma valinta vaikka välillä tosi raskasta onkin
Komppaan edellisiä lastenhoitoavun hankkimisen kanssa. Tässä myös muita ajatuksia:
Meilläkin on vajaa 2-v. lapsi ja me pyrimme iltaisin viettämään keskenämme vähän omaa aikaa, kun lapsi on nukkumassa. Eli kotitöiden kanssa rima matalammalle (tai hankkikaa siivousapua), ja pyrkikää iltaisin ainakin välillä tekemään jotain kotona yhdessä. Esim. katsokaa joku leffa (vaikka videolta kahtena iltana, niin ei tule valvottua liian myöhään), käykää saunassa (vaikka itkuhälyttimen kanssa), keskustelkaa, juokaa lasi viiniä, menkää sänkyyn, pyytäkää joku kaveri kylään... mitä ikinä. Ok, tiedän että iltaisin väsyttää ja pelivaraa on tunti pari ennen kuin pitää itse mennä nukkumaan.
Toinen homma on vuorottelu, eli toinen hoitaa lasta ja toinen käy kaupungilla/ kylässä tms. silloin. Myös koko perheen kanssa voi kyläillä, käydä kaupungilla ym. kun vaan lähtee - tosin itse koen vaikka ravintolassa syömisen lapsen kanssa lähinnä stressaavana.
Itselleni hyvä ratkaisu on ollut lyhennetyn työajan tekeminen, eli toisaalta " pääsen" töihin, toisaalta siihen ei mene kuitenkaan koko aikaa.
Ongelmallisessa tilanteessa parisuhdeterapia saattaisi myös olla ratkaisu.
Mutta siis. Eihän sitä raskausaikana voinut kuvitellakaan, kuinka paljon aikaa ja voimia pieni lapsi vie. Onneksi siinä on sitten ne hyvät hetkensä. Lapsen kanssa meillä menee helpommin, kun puuhaan paljon hänen kanssaan (luen, piirrän jne.) enkä yritä hoitaa kaikkia kotitöitä samaan aikaan.
Meillä myös jaksamisen äärirajoilla, isovanhemmat jo niin iäkkäitä, ettei heiltä oikein apua edes voi pyytää. Miten te muut jaksatte, otatteko ihan ulkopuolisen hoitajan silloin tällöin(on vain aika kallis),
vai ystävät, vai miten?
...tuo korvatulehduskierre täytyy tietenkin saada hoitoon, niin teilläkin helpottaa. Meillä ainakin putkitus auttoi joksikin aikaa. Itse yritän sanoa itselleni, että meillä on kuitenkin aika pieniä ongelmia, kun lapsella ei ole mitään korvatulehduksia pahempaa sairautta. Minullakin oli lapsena korvatulehduskierre, joka kuitenkin iän myötä helpotti.
Ja sanomalehdestä: sitä ei tosiaan saa luettua, kun lapsen mielestä en saisi lukea mitään (paitsi kirjoja hänelle). Kahvia voi juoda, jos ottaa kupin mukaan ja samalla tekee jotain muuta lapsen kanssa. Tätähän tämä on...
Itse olin tuossa ennen joulua jonkin aikaa tosi kireä oman tilanteemme suhteen ja huusin lapsellekin välillä ikävästi. Jotenkin tuo oli kuitenkin ihan puhdistava kokemus, sillä havahduin siihen, että minullahan on oikeastaan asiat hyvin: mukava mies, ihana lapsi jne. Viime aikoina olenkin taas nauttinut arjesta.
Siis niin, että miehesi hoitaa lasta ja lähdet kavereiden kanssa tuulettumaan? Onko sinulla harrastuksia?
Kurjaahan se on,jos te ette kaksin pääse mihinkään, mutta kannattaa välillä lähteä sitten niiden kavereiden kanssa. Varmasti piristää tuollainenkin, että pääsee kotoa pois.
Oletteko iltaisin jo niin väsyneitä ettette silloin jaksa viettää aikaa kahdestaan? Musta illat on ihania, kun saa lapsen nukkumaan. Saa rauhassa puhua ja muutenkin olla miehen kanssa.
Ònko vanhemmilla sisaruksia? Sisaruksilla edes teini-ikäisiä lapsia?
Meillä lastenhoitajina ovat olleet myös lastemme serkut, 15-18-22 -vuotiaat.
Minäkin uskon, että kun lapsi kasvaa niin isovanhempien on helpompi hoitaa. Käykää siellä nyt yhdessä tosi usein, niin lapsi oppii kunnolla tuntemaan isovanhemmat ja nämä lapsen. Ja kannattaa kysyä suoraan, voihan olla että isovanhemmat eivät hienotunteisuuttaankaan ole kysyneet lasta pidempään hoitoon.
Jospa ottaisitte miehen kanssa vuoroja, parikin tuntia yksin jossain piristää ihmeesti, vaikka tiedän että voi olla motivaatiopula lähteä edes lenkille tai kahvilaan tai mihin vain. Samoja neuvoja siis kuin muiltakin... Meneekö lapsi ajoissa nukkumaan? Me yritämme saada kaikki lapset suht ajoissa petiin niin sitten ehtii vaikka katsoa leffan kaksin miehen kanssa. Hyvä neuvo oli myös mahdolliset muut nuoremmat sukulaiset, naapurit jne. 2-vuotiasta osaa varmasti hoitaa jo vähän nuorempikin (siis joku 15-vuotias).
Loppuun vielä se klisee, että tosi nopeasti nuo kasvavat, pian huomaat että lapsesta on seuraa eikä hän halua roikkua koko aikaa äidissä. Useamman kanssa tilanne on vähän eri, koska meillä esim tosi harvoin kukaan kinuaa leikkimään tai muutenkaan sen kummemin roikkuu minussa. Saavat seuraa toisistaan.
Voikaa hyvin!
Kent ja lapset 7v5kk, 3v5kk ja 1v9kk
Lähes kohtalotovereita ollaan, ja itseänikin välillä mietityttää arjen pyörittämisen raskaus. Meilläkään ei isovanhemmilta apua liikene ja sisaruksetkin asuvat kaukana.
Onnistuin juuri löytämään satunnaisen lastenhoitajan, jonka palveluja meinaamme käyttää aina silloin tällöin ja lähteä vaikka leffaan. En ole halunnut käyttää MLL:n palveluja, koska haluan lapsen hoitajan olevan mieluiten aina sama. Poika kuitenkin on vielä niin pieni. Mutta nyt on tosiaan hyvä hoitaja löytynyt, ja palkkaa hänelle lupasin 6 euroa/tunti.
Yksi juttu mitä ollaan kaveripiirissä mietitty on se, että lapset alkavat kyläillä toistensa luona niin, että yhdet vanhemmat hoitavat kahta lasta vaikka kotona tai leikkipuistossa ja lapsen vanhemmat saavat mennä rauhassa vaikka ostoksille tai leffaan. Onnistuisiko tämä teillä?
Meillä on miehen kanssa yhteistä aikaa illat niin, että poika laitetaan nukkumaan klo 20, jonka jälkeen syömme, katsomme telkkaria ja juttelemme parisen tuntia. Eilenkin mies sanoi, että onpa harvinaista luksusta lapsiperheessä juoda lasi viiniä ja lukea lehteä keintuolissa rauhassa ; )
Jaksamista, kyllä tämä tästä helpottaa!
Mieleni on jo paljon parempi kuin aamulla nämä luettuani. Nukkumaanmenosta: kyllä, olemme yrittäneet saada lapsen nukkumaan mahd. ajoissa, mutta siihen nukuttamiseen vierähtää 0,5-2 tuntia joka ilta ja usein hän nukahtaa vasta lähempänä 22... Onneksi siinä nukuttamisessa voimme jo nykyään vuorotella. Itselläni on aamuisin niin aikainen herätys työmatkan pituuden takia (1,5 tuntia yhteen suuntaan) että olen ihan sippi jo 22 maissa arkisin (teen kyllä 4-päiväistä työviikkoa mikä vähän helpottaa).
Tuo harrastusidea on hyvä, olen vain odotellut semmoista " ylimääräistä energiapuuskaa" että saisin esim. jonkun liikuntaharrastuksen aloitettua, vielä sitä ei ole tullut... Tiedän, itseään toistava kehä. Energiaa saisi jos saisi aloitettua. Mies on kyllä valmis vuorottelemaan noin ja hänellä myös oma harrastuksensa.
Koska olen suht vanha ensisynnyttäjä, niin tuntuu siltä että muiden tuttujen tai sukulaisten lapset ovat jo niin paljon vanhempia että ehkä heistä kohta jopa olisikin lapsenvahdeiksi :). Vielä ei kuitenkaan semmoisia ihan lähisuvusta löydy. Naapurista apua löytyisi ehkä joskus vuoden päästä, kunhan nyt saa oman vauvansa synnytettyä ja raskaimman vaiheen ohi :) että tohdin kysyä.
Tsemppiä kohtalotovereille ja niille joilla tämä vaihe jo ohi, kiitos lohdutuksesta että ajan kanssa helpottaa.
T. Mauku
Kavereista sen verran, että jotenkin monet ovat jääneet perheen perustamisen myötä. Suurin osa on vetäytynyt perhekeskeisesti omiin ympyröihinsä, ja sitten me tosiaan tulimme vielä niin jälkijunassa oman perheen perustamisemme kanssa että moni on jäänyt senkin takia...
Meillä kaksi lasta 1,8v ja 3v ja kyllä arki on todella raskasta usein. Meillä vanhemmilla oli pinna katkeamassa tuossa joulun aikaan. Esikoinen ei tehnyt muuta kuin raivosi, kitisi jne. Hoitajaksi ei käynyt juurikaan muut kuin äiti. Nukkuminen, syöminen, potalla käynti jne kaikki normaalit hommat olivat vaikeita ja toimivat vain pakottamalla. Meillä ennestään jokusia allergioita ja nyt kun laitettiin kunnon dietti käyttöön niin lapsi taas normaali itsensä ja elämä helpottui kuin taikaiskusta. Ja edelleenkin se on rankkaa mutta ei enää mahdottoman tuntuista.
Meillä ainakin arki on monta kertaa rankempaa silloin kun lapset sairastavat. Eli teilläkin on varmaan tuo korvakierre joka rasittaa kohtuuttoman paljon ylimääräistä. Ainakin minulla on henkisesti tosi kovaa katsoa lasta jolla on kurja olo ja olla jatkuvassa unenpuutteessa itsekkin sairastamisen takia. Ja lapsethan kiukkuavat vanhemmille sen pahan olonsa.
Kommenttina vielä että tiedäthän että korvakierre voi olla oire allergiasta ?? Onko teillä tutkittu allergioiden mahdollisuutta (vältetty esim. maitoa kaksiviikkoa tai pitempäänkin ?) Meillä lasten allergioihin on liittynyt sairasteluja, kitinöitä, äidissä roikkumista, vaikeuksia nukahtaa, yöheräilyjä, raivoamisia, ihottumaa, ripulia, ummetusta jne. Meillä elämä tuntuu tosi vaikealta kun lapset ovat syöneet jotain sopimatonta ja kun taas ollaan oireettomia on elämä paljon keveämpää.
Olen samaa mieltä edellisten vastaajien kanssa että kannattaa varmaan välillä lähteä harrastamaan jotain omaa niin sekin helpottaa oloa. Ja parisuhteeseen kannattaa kyllä satsata. Oman ajan saamiseen vielä sellainen vinkki että onko naapureissa mummoja jotka olisivat lasten kanssa. Meillä on joskus nautittu sellaisesta ylellisyydestä kun naapuripariskunta jotka vasta odottelevat lapsenlapsia on ottaneet meidän lapset vaunulenkille samalla kun ovat lähteneet lauantai aamun kävelylenkille. Heille kivaa vaihtelua ja niin meillekkin. Samoin suosittelen kokeilemaan sitä että otat jonkun tuttavaperheen lapsia joskus hoitoon ja sitten vuorostasi annat omasi heille hoitoon. Näin voitte kanssa saada välillä ihan kahden keskistä aikaa...
Tsemppäi toivottaa MiTeSa
jos kavereista on pulaa niin laita ihmeessä ilmoitus tänne vauva lehden tai muun vastaavan sivulle " etsin ystävää" . Mä olen saanut paljon äitikavereita sitä kautta (olin kaveriporukasta ensimmäinen, joka sai lapsen, joten samassa tilanteessa olevat kaverit oli vähissä). Ollaan muutaman kanssa edelleen tekemisissä, vaikka ollaan muutettu kauemmas. Ja ollaan tosiaan tehty yhdessä vaikka ja mitä, myös käyty ulkosalla ilman lapsia.
meillä mummu asuu 2km päässä mutta eipä lapset usein siellä ole 2v5kk ja 3v8kk, mummu ottaisi lapsia vuorotellen yökylään mutta siitä nousee kotonajo meteli miksi vain toinen:-) Joten ei olla mummulla oltu. ikää mummulla 52v nyt viikonloppuna olen viemässä pappalle ( sinkkun) 55v yökylään että itse pääsen partioon yöretkelletoisten lasten kanssa:-)matkaa pappalle100km
itse saan omaaaikaajottan ajksan kun vien lapsetaamullahoitoon ja menen töihin vasta klo 13, lapsetvein aamullakun mies nukkuu (yön töissä)
olen käyttänyt lapsenvahtina ja amksanut 5e tunti veljelleni joka 18v
Ihan vinkkinä noihin nukutuspuuhiin, että meillä joskus käytetään satu-CD:tä nukuttajana (jos molemmat poikki illalla) ja toimii ihan mukavasti (4 vuotiaalle). Menee ainakin kovin mielellään sänkyyn jos luvassa on CD:n kuuntelua.
Ja hoitajana on meillä ollut naapurin 12v. fiksu tyttö. (olen itsekin ollut sen ikäisenä lapsenvahtina) mutta ollaan siis hoidettu asia niin, että sovitaan ensin tytön vanhempien kanssa, että asia ok. Hoitoajat ovat tietysti inhimilliset eli ei mitään yömyöhään hoitoja klo 21 on tainnut olla myöhäisin. Ja ollaan aina puhelimen päässä tavoitettavissa.
ja meilläkin isovanhemmat eivät vielä 2v lasta halunneet hoitoonsa vkl, nyt kun on 3v niin jo alkaa kuulua toiveita, kun lapsi osaa pukea melkein itse, syö siististi, käy itse pöntöllä eikä käytä vaippoja eli on iso ja helppo. :)