Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jatkuvasti alisuoriutuvia?
28.05.2026 |
En tiedä mikä mua vaivaa, mutta mun tavoitteet on aina olleet naurettavan alhaalla ihan kaiken suhteen. Olen deittaillut suunnilleen jotain hampaattomia työttömiä vaikken ole itse yhtään samaa tasoa ja sen sijaan, että olisin hakenut maisteriopintoihin, hainkin rupuiseen maakunta-amk:iin suorittamaan toista samantasoista tutkintoa.
Miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (7)
Olen samanlainen, ikävä kyllä. Olen aina ollut hyvä koulussa (yläasteen päättökeskiarvo 9.5), mutta alisuoriudun jatkuvasti joka osa-alueella. Viimeksi ratsastuksenopettajaltakin tuli palautetta että olisi kiva nähdä että joskus yrittäisit tosissasi.
Sain maisterintutkinnon suoritettua niin pitkällä lisäajalla etten kehtaa edes sanoa. Olen jumiutunut tosi matalapalkkaiseen duunarsuojatyöhön, kun en saa aikaiseksi hakea muita töitä.
Onhan tämä ihan järjetöntä pelleilyä, enkä minäkään tiedä miten asian saisi muutettua. Kunnianhimoni on aina ollut miinuksella, vaikka moni asia olisi ollut mahdollista ja monenlaiset ovet avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen, ikävä kyllä. Olen aina ollut hyvä koulussa (yläasteen päättökeskiarvo 9.5), mutta alisuoriudun jatkuvasti joka osa-alueella. Viimeksi ratsastuksenopettajaltakin tuli palautetta että olisi kiva nähdä että joskus yrittäisit tosissasi.
Sain maisterintutkinnon suoritettua niin pitkällä lisäajalla etten kehtaa edes sanoa. Olen jumiutunut tosi matalapalkkaiseen duunarsuojatyöhön, kun en saa aikaiseksi hakea muita töitä.
Onhan tämä ihan järjetöntä pelleilyä, enkä minäkään tiedä miten asian saisi muutettua. Kunnianhimoni on aina ollut miinuksella, vaikka moni asia olisi ollut mahdollista ja monenlaiset ovet avoinna.
Mä yritän tosissani vain silloin, kun onnistuminen on 100 % varmaa. Kai sitten pelkään niin paljon epäonnistumista elämässä, etten uskalla edes yrittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen, ikävä kyllä. Olen aina ollut hyvä koulussa (yläasteen päättökeskiarvo 9.5), mutta alisuoriudun jatkuvasti joka osa-alueella. Viimeksi ratsastuksenopettajaltakin tuli palautetta että olisi kiva nähdä että joskus yrittäisit tosissasi.
Sain maisterintutkinnon suoritettua niin pitkällä lisäajalla etten kehtaa edes sanoa. Olen jumiutunut tosi matalapalkkaiseen duunarsuojatyöhön, kun en saa aikaiseksi hakea muita töitä.
Onhan tämä ihan järjetöntä pelleilyä, enkä minäkään tiedä miten asian saisi muutettua. Kunnianhimoni on aina ollut miinuksella, vaikka moni asia olisi ollut mahdollista ja monenlaiset ovet avoinna.
Mä yritän tosissani vain silloin, kun onnistuminen on 100 % varmaa. Kai sitten pelkään niin paljon epäonnistumista elämässä, etten uskalla edes yrittää.
Ap
Kai tuota voisi koittaa jossain terapiassa käsitellä.
Itse en edes pelkää epäonnistumista, tuntuu ettei vaan tarpeeksi kiinnosta mikään.
Lowering expectations, tämähän on mahtavaa nykyään. Itsellä ihan sama. Olen korkeasti, mutta aika kapeasti koulutettu. Välillä oon ollut töissä, välillä lomautettuna ja jopa työttömänäkin. En jaksa enää välittää, eläkeikään on muutama vuosi.
Mä en ole jaksanut edes kouluttautua. Pelkkä merkonomi. Töitä kyllä ollut aina, mutta en ole halunnut edetä uralla, on riittänyt että on töitä millä pärjää. No lapsia olen saanut 3 ja velaton pieni asunto, sinänsä kaikki hyvin, itse en kaipaa tai tarvitse ihmeempää, enemmän se tuntuu olevan muille ongelma ja ihmetys :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Istun täällä ja leikkelen virkamiesten valmistamia esityksiä kyrvänmuotoisiksi paloiksi saksilla, joissa on kullatut kahvat. Naurattaa kun saan jumitettua hallituksen jäkittämällä turpeessa, ihan kuin mua muka pätkääkään kiinnostaisi myöskään maajunttien toimeentulo.
- Rikka P.
Itselle työ ei ole koskaan ollut mikään statuksen mittari. On ihan kelpo vakiduuni vaikealla alalla, sain juuri palkankorotuksen pyytämättä.
Minulle riittää että on duuni, säästöön jää rahaa ja vastuuta mahdollisimman vähän. Palakoot muut innokkaat loppuun työelämässä.