Haluaisin lisätä taloyhtiööni yhteisöllisyyttä

No minä käyn naisten saunavuorolla, siellä olen tutustunut muihin.

Vierailija kirjoitti:

No minä käyn naisten saunavuorolla, siellä olen tutustunut muihin.

Niin minäki.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä käyn naisten saunavuorolla, siellä olen tutustunut muihin.

Niin minäki.

M45

Oot varmasti tullu kaikille tutuksi 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Someryhmä olisi hyvä, jos siihe löytyy enemmän kuin se kolme osallistujaa. Wa-ryhmäkin on tietty hyvä oikeista asioista informointiin, mutta kukaan ei jaksa jos sellainen kilkattaa jatkuvasti tyhjänpäiväisyyksiä.

Ihan konkreettisista jutuista tykkäisin vaikka siitä, että olisi joku yhteinen harrastustila missä olisi välineet vaikka polkupyörän huoltoon tai kuntoiluun. Voisi olla pieni kuukausimaksu vastikkeeseen heille jotka haluavat käyttää sitä. Olettaisin, että tällainen kiinnostaa porukkaa enemmän kuin joku kerhohuone.

 

Meillä oli Whatsapp ryhmä, mutta sillä poikkeuksella, että siihen otettiin vaan kivoja naapureita. Oli kyllä käytännöllinen, koska sieltä sai heti neuvoa ja apua jos tarvitsi.

 

Huhhuh. K

Sitähän minäkin.  Se ei ollut taloyhtiön ryhmä vaan hiekkalaatikkoryhmän fb.  Semmosta ei pitäisi kutsua taloyhtiön ryhmäksi, se on jokaiselle halukkaalle avoin.

Yllättikö AP että täällä ammutaan idea alas kun tää palsta on täynnä elämää inhoavia ja vihaisia yksilöitä jotka metsästää kuola poskella aloituksia joita voi sitten huolella haukkua vaikka koko topikki ei ollut heille edes tarkoitettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa luopua huoltoyhtiöstä että yhteisöllisyyden ja rahansäästön nimissä voitte yhdessä talkoilla pihatyöt ja ottaa käyttöön kiertävät talonmiesvuorot.

Voin luvata että sitten on yhteisöllistä. 

Ja tämä on sitten sarkasmia. 

Olen apn vastakohta. Kun ostin nykyisen kotini lopetin ensimmäisessä kokouksessa talkootoiminnan, ei tietysti ollut tarkoitukseni, ilmoitin vain, etten pihahommiin talkoilla osallistu. Ymmärsin, että ne olisivat suurelta osin jääneet minun ja parin muun hoidettavaksi. Se, jolta osakkeeni ostin, oli mies ja ollut talvet työttömänä, oli siis tehnyt pihahommia aikansa kuluksi, minä olin silloin vielä töissä käyvä ja olen nainen. Kokoukseen laskeutui jäätävä ilmapiiri, kun lisäksi ilmoitin, että en kotonani järjestä yhtiökokouksia, oli siis pidetty kiertävänä aina jonkun kotona. Sanoin, että talkoilla saatte, eikä minua haittaa, jos joku kokouksia haluaa kotonaan järjestää, mutta minulle koti on yksityinen tila. Tästä on n. 20 v aikaa, vieläkin joku kuulema on katkera, kun ei tiedä miltä kotonani näyttää. Minulla on tämän rivariyhtiön isoin asunto 80 m2, muilla on hyvin pieniä kaksioita. Pihalla moikkaan kaikkia ja saatan vaihtaa kuulumiset, yhden vanhuksen luona käyn, jos hän tulee apua johonkin pikkujutun pyytämään, muutoin elelen omissa oloissani. Naapureitten kanssa sosialisointi on minulle kauhistu, kiitos mutta ei kiitos. 

Sama. No, esimerkiksi lehtiä voi vaihtaa tai kesällä grillijuhlia järjestää 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut elämäni aikana monissa eri yhteisöissä enkä ole ikinä nähnyt yhteisöä, jossa luomalla luotu yhteisöllisyys olisi kestänyt. 

Ei meidän taloyhtiössä mitenkään pyritä luomaan "kaikki kivaa yhdessä" -meininkiä vaan facessa voi ottaa kantaa, jos haluaa ja kysellä, jos on tarvetta. Lähinnä tämä yhteisöllisuus on sitä, että halutaan mahdollisimman monen tietävän taloyhtiön asioista. Kenenkään ei ole pakko osallistua talkoisiin, yhtiökokokuksiin tms ja jos et ole niissä mukana, niin saat kuitenkin taloyhtiön asioista tietoa facebookin kautta. 

Taloyhtiöissä hallituksen päätöksistä kerrotaan kirjallisesti osakkaille. 

Tarkoitatko yhteisöllisyydellä nk naapuriapua vai sitä, että ihan muuten vaan naapurit viettäisivät aikaansa toistensa kanssa?  Mä olen asunut jos yli 30 vuotta isohkossa rivitaloyhtiössä (55 asuntoa) ja täällä nuota ensimmäistä eli naapuriapua on syntynyt osan naapureista kesken ihan itsekseen. Joskus vuosia sitten talvella, kun oli pyryttänyt lunta, tein lumityöt seinänaapurini pihasta samalla, kun tein ne omasta pihastanikin. Seuraavan lumisateen jälkeen huomasin, että mun pihastani olikin tehty jo lumityöt. Tästä lähti seinänaapurin kanssa tapa, että se kumpi nyt on ensimmäisenä tekemässä omat lumityönsä, tekee myös naapurin lumityöt. Ei me kuitenkaan vietetä vapaa-aikaamme yhdessä. Pihassa kun nähdään, toki joskus saatetaan jutella pidempäänkin ja mun koirani on yksi harvoja koiria, joita naapurin pieni koira ei pelkää. Eli koiratkin hetken aikaa leikkivät yhdessä. Mulla on täysrautainen petkele ja samainen naapuri joskus soittaa ja kysyy, saako lainata sitä, jotta voi rikkoa jäätä omasta pihastaan. Mulle se sopii ihan hyvin. Turhaan hän ostaisi omaa, kun ei petkelettä kuitenkaan kovin usein tarvita. Nämä nyt esimerkkinä naapuriavusta omalla kohdallani. 



Taloyhtiössä on vaihtunut paljon asukkaita, ehkä kymmenkunta on asunut tässä pitkään. Osittain varmaan siksi, että kaikki ausnnot ovat perheasuntoja eli vähintään 90 m2. Moni on muuttanut pois sitten, kun lapset ovat  kasvaneet aikuisiksi ja tilalle on muuttanut joku uusi perheellinen.  Koska rakennuksia on useita, en mä edes tiedä, keitä taloyhtiössä tällä hetkellä oikein asuu. Moikkaan piha-alueella kaikkia ihan vaan varmuuden vuoksi. Voihan kyseessä olla joskus jonkun naapurin tuttavakin, joka on menossa kyläilemään.



Pihatalkoot meillä on joka kevät ja joka syksy. Ne osallistuu, jotka haluavat. Nuorempana osallistuin enemmän, koska lapsista se oli hauskaa. Nykyisin harvemmin. En tiedä, asuuko taloyhtiössä joku, joka kaipaisi jotain "kahvikekkereitä" naapureiden kanssa. Jos kaipaa, sitten vaan järjestää kahvikekkerit ja kutsuu haluamansa naapurit mukaan. Mä en sellaisia kaipaa, koska jos haluan viettää aikaani muiden ihmisten kanssa, teen sen mieluummin ystävieni ja läheisteni kanssa kuin naapureiden kanssa.  Yksi taloyhtiön asukas on perustanut Facebook-ryhmän, mutta se ei ole taloyhtiön virallinen ryhmä. Eli siellä ei jaeta mitään ilmoituksia vaan sellaiset tulee edelleen postilaatikoihin tai sitten niille, jotka ovat antaneet sähköpostiosoitteensa, suoraan sähköpostiin. En kuulu tuohon Facebook-ryhmään. Sen sijaan kuulun koko lähiön yhteiseen ryhmään ja siellä kyllä nopesti kysytään, toimiiko "Kotikatu" 3:ssä muilla netti tai onko vedenjakelu poikki muilla "Kotikatu" 3:n asukkailla. Tässä ryhmässä saa laajemmin tietoa koko alueen asioista, ei pelkästään yhden taloyhtiön. 

Kerhohuoneessa bingo-ilta. Ja whats-Up ryhmä.

Ei yhteisöllisyyttä voi pakottaa. Toiset tulevat paremmin juttuun kuin toiset. Yhteisöt usein ovatkin sellaisia joissa puhutaan niistä, jotka eivät kuulu yhteisöön. Itse en ole yhteisöihminen. Ahdistava ajatuksenakin. Minusta ei ole esittämään kaveria ihmisten kanssa jos en oikeasti tunne sitä olevani. Minulle sopii neutraalit suhteet. 

Kuntoni vuoksi en voi osallistua talkoisiin ja mihkään someen en kuulu. Moikkaan kyllä naapureita mutta mitään kaverisuhdetta en halua saatikka että tulisivat mun kotio. Alakerran sälekaihtimet aina kiinni. Naapurissa asuu mielisairas mies jota pelkään tosi paljon, välttelen niin paljon kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiöissä hallituksen päätöksistä kerrotaan kirjallisesti osakkaille. 

Kyllä. Eikä se paikka ole Facebook. 

Kuka teistä poisti ketjun jossa haettiin tapoja yhteisöllisyyden vähentämiseen?

Kertoo paljon teistä yhteisöllisistä ihmisistä, heti estetään mielipiteet jotka ei oo samat kuin teillä.

Yhteisöllisyys on kivaa, jos se on oikeasti vapaaehtoista. Ei saa syyllistää tai painostaa heitä joita ei kiinnosta.

Osta ap krokettivälineet ja renkaanheittopeli ja järjestä keväällä pihapeli-ilta halukkaille.

Eikö voisi ehdottaa vaikka yhteissaunaa kaikille talon aikuisille asukkaille yhtäaikaa. 

parissa taloyhtiön fb ryhmässä ollut. Alkuun toimii ja sitten alkaa joku puupää jolla ei mitään suodanti siellä kitisemään naapurin lapsita ja koiran ulkoiluttajista. Ajatus kiva, mutta ei kannata. Pysyt paremmissa väleissä kun pidät etäisyyttä naapureihin.

Ei yhteisö ole vain sitä, että väkisin olemme olosuhteiden ja pakon edestä yhdessä ja nyt pitäisi kaikkien olla frendejä (asumme samassa paikassa koska kadullakaan ei viitsi olla, olemme samassa työpaikassa koska nälkäkuolemakaan ei huvita, jne.) Toki mukavaa jos joku näistä sydänystävän löytää eikä sitä pidä olla riistämässä pois, mutta ei pidä väkisin muillekaan tuputtaa koska minä-minä.

Yhteisölliset ihmiset löytävät yleensä toisensa. Itse haluan olla kotonani rauhassa, olisi kamalaa jos joku koko ajan roikkuisi ovikellossa. Sellaistakin aikaa olen elänyt. Tervehtiminen ja pari kohteliasta sanaa kyllä riittää. Ystäväni ja perheeni ovat muualla. En ole yksinäinen.