Nuoripari otti down-vauvan vastaan

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalia kommentteja. Tunnen muutaman down-ihmisen, ja he pärjäävät elämässä oikein hyvin. Ei kaikilla ole myöskään liitännäissairauksia eikä välttämättä älyllisestikään kovin paljon heikompia muista. Toki osalla on, mutta vammaisuuden aste vaihtelee todella paljon ja down-ihminen voi olla myös fyysisesti ihan perusterve.

Mitä kamalaa on realistisissa kommenteissa?

Taitaa olla aika harvassa ne downit, joilla ei ole yhtäkään liitännäissairautta, on fyysisesti perusterve ja älykkyyskin melkein normaalilla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalia kommentteja. Tunnen muutaman down-ihmisen, ja he pärjäävät elämässä oikein hyvin. Ei kaikilla ole myöskään liitännäissairauksia eikä välttämättä älyllisestikään kovin paljon heikompia muista. Toki osalla on, mutta vammaisuuden aste vaihtelee todella paljon ja down-ihminen voi olla myös fyysisesti ihan perusterve.

Pärjäävät NYT hyvin?? Ymmärrätkö mikä se MATKA on ollut siihen saavuttaakseen tuon pisteen? Kuinka PALJON se on vaatinut vanhemmilta ja varmasti myös MUILTA ihmisiltä oman elämänsä UHRAAMISTA??? Se työn määrä on ollut AIVAN JÄRKYTTÄVÄN HIRVEÄ ja se on tarkoittanut niin paljon kaikesta hyvästä luopumista saamatta juurikaan vastinetta tilalle, että en itse SUOSITTELE KENELLELÄÄN sellaisten päätösten tekemistä.

Aivan käsittämätöntä haihattelua. Vihaksi pistää tuollainen.

Ateistisesta näkökulmasta, minkä itse taidat edustaa, on tämä elämä itsensä toteuttamista varten. Täytyy saada elää vapaata huoletonta elämää, missä raha ja kokemukset, elämykset ovat etusijalla. 

Surullista.

No ehdottomasti ja juuri näin! Elämässä on upeaa, jos siitä voi nauttia ilman, että vahingoittaa tai rasittaa muita. Miksi ihmeessä kukaan ottaisi vapaaehtoisesti rasitteekseen vammaisen lapsen? Kokemuksesta tiedän, että jo pelkästään normaalien lapsien kanssa ensimmäiset seitsemän vuotta ovat aivan käsittämättömän valtava määrä työtä ja omasta elämästä luopumista. Uskonnolliset höpsötykset nyt taas ovat aina oma höpöhöpöjuttunsa sinällään. Niillä nyt ei saa olla mitään merkitystä erityisesti jos keinotekoisesti rasittavat omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

No minkä takia hankit lapsia lainkaan, Mies 42 ?? Lisäksi se pikkulapsiarki ei kestä ikuisesti.

 

T. N  53

No se perinteinen syy, joka useimmilla miehillä on: Nainen vaaatii tai haluaa muutoin lopettaa suhteen tai masentuu. Pikkulapsiarki voi kestä vaikka viisitoista vuotta, jos tekee kolme lasta viiden vuoden välein. Meilläkin kahden lapsen vuoksi kymmenen vuotta. Ja viisivuotiaassakin on vielä paljon töitä: Ruuat pitää laittaa ja esikouluun viedä ja tuoda, leikkiä, viedä eri paikkoihin, kehittää jokin harrastus, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa saada näyttää hintalappu, jonka yhteiskunta eli veronmaksajat maksavat tästäkin tuotoksesta. Vanhemmat eivät tule koskaan maksamaan niin paljon veroja että ne kattaisivat tämän kulut. Mutta onneksi on vapaus valita.

Laitetaanpa samalle viivalle sitten ne hintalaput, jotka on alkoholisteilla ja huumeidenkäyttäjillä, masentuneilla teineillä laitoksissa ja autismin kirjon ihmisillä. Kroonisesti sairailla, työttömillä, ylipainoisilla, mitäs kaikkea meiltä täältä löytyy?



Hyvinvointiyhteiskunnan merkki on se, että huolehditaan niistä, joilla on vahvempi tuen tarve. Iljettävän itsekästä ja kovaa puhetta. Ei kenenkään ole täällä pakko synnyttää vammaista lasta, mutta annetaan rauha niille, joille lapsi kelpaa sellaisena kuin on.



Sitä paitsi kuka tahansa voi kokea jotain yllättävää. Jos oma lapsesi vammautuisi vaikkapa auto-onnettomu

Ihan jatkuvalla syötöllä on otsikoita, kuinka ylipaino on yhteiskunnallinen ongelma. 

Minulla on down lapsi ja harmittaa kyllä ihmisten oletukset ja tietämättömyys..yritän olla ottamatta itseeni liikaa kommentteja. Eniten harmittaa tuo oletus, että kaikilla kellä on down niin elämä on suorastaan helvettiä. Kyllä meilläkin on terapiat, fyssa viikottain käy lapsen koulussa eli ei vaikuta kotiin ja puheterapeutti on etänä, liitännäistä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkärissä on tarvinnut käydä hyvin harvoin, kun taas elämää on kuormittanut enenmän normilapsen korvakierre..hänen kanssaan on istuttu lääkärissä ja poistettu risoja ja putkitettu korvia. Meillä on alusta asti ollut asenne, että parasta kuntoutusta on arki, lapsi on mukana kaikessa ja sitä myöten on oppinut perusjutut, syö ok, hoitaa vessa-asiat itse yms yms. Meillä on asiat hyvin ja välillä kun katson tyttöä niin totean et oisinpa itsekkin vähän down niin ei tarttis turhaa stressata, hän on onnellinen, hänellä on ystäviä, kiva koulu. Ja kyllä tiedän, ettei kaikilla näin ole, mutta älkää olettako, minä hyväksyn myös täysin jos joku abortoi downin, kaikista ei ole edes normien vanhemmaksi ja raskausaikana downin tasoa ei voi tietää..itsekkin varauduin maailman loppuun, onneksi niin ei käynyt. Mutta älkää olettako ja kysykää jos joku mietityttää. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on down lapsi ja harmittaa kyllä ihmisten oletukset ja tietämättömyys..yritän olla ottamatta itseeni liikaa kommentteja. Eniten harmittaa tuo oletus, että kaikilla kellä on down niin elämä on suorastaan helvettiä. Kyllä meilläkin on terapiat, fyssa viikottain käy lapsen koulussa eli ei vaikuta kotiin ja puheterapeutti on etänä, liitännäistä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkärissä on tarvinnut käydä hyvin harvoin, kun taas elämää on kuormittanut enenmän normilapsen korvakierre..hänen kanssaan on istuttu lääkärissä ja poistettu risoja ja putkitettu korvia. Meillä on alusta asti ollut asenne, että parasta kuntoutusta on arki, lapsi on mukana kaikessa ja sitä myöten on oppinut perusjutut, syö ok, hoitaa vessa-asiat itse yms yms. Meillä on asiat hyvin ja välillä kun katson tyttöä niin totean et oisinpa itsekkin vähän down niin ei tarttis turhaa stressata, hän on onnellinen, hänellä on ystäviä, kiva koulu. Ja kyllä tiedän, ett

Tuota... sinähän juuri nimenomaan itse vahvistat tässä omassa vastauksessasi, että kuinka paljon lisätyötä vammainen lapsi aiheuttaa: "on terapiat, fyssa viikottain käy lapsen koulussa eli ei vaikuta kotiin ja puheterapeutti on etänä, liitännäistä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkärissä on tarvinnut käydä hyvin harvoin, kun taas elämää on kuormittanut enenmän normilapsen korvakierre..hänen kanssaan on istuttu lääkärissä ja poistettu risoja ja putkitettu korvia." tämä kaikki JA siihen päälle vielä se tavallinen raskas lapsiarki.

Vastauksesihan ironisesti nimenomaan vahvisti itselleni entistä enemmän, että kuinka raskasta arki vammaisen lapsen kanssa on. Siihen päälle sitten vielä ne oikeasti rankat kokemukset esim. lapsen terveyden kanssa.

Ei ikinä voi ajatella niin, että "fyssa käy viikottain" ja se on siinä. Sitä ennen olet jo joutunut selvittämään asiaa, sopimaan monia asioita ja vielä sen fyssankin kanssa käyt asioita läpi säännöllisesti. Jokainen lääkärin bookkaus, jokainen sopiminen fyssan kanssa, jokainen puheterapeutti istunto on aina aikaa jostain muusta pois. Mieluummin EN tekisi yhtäkään noista, vaan mieluummin tekisin jotain paljon mielekkäämpää, kehittävämpää, mukavampaa - joskus omien lasten kanssa, joskus yksin ja joskus muiden ihmisten kanssa. Tuo kaikki aika on pois mukavammasta elämästä.

Jos mulla olisi voimavaroja pitää huolta down-lapsesta, pitäisin hänet. Jos voimavaroja ei olisi, en pitäisi.

Down-lapsen kanssa on huomioitava että esimerkiksi lapsenvahtia voi olla vaikeampi saada ja ero tulee herkemmin, lapsen kanssa on enemmän omillaan. Vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat kykenevät valitettavasti downin äideiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyllä ihmettelen, että miksi he pelkäsivät lapsettomuutta, kun olivat esikoista odottamassa. 

Lisäksi vielä melkein kakaroita itsekin, parikymppisiä, joiden aivotkin vielä keskenkasvuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on down lapsi ja harmittaa kyllä ihmisten oletukset ja tietämättömyys..yritän olla ottamatta itseeni liikaa kommentteja. Eniten harmittaa tuo oletus, että kaikilla kellä on down niin elämä on suorastaan helvettiä. Kyllä meilläkin on terapiat, fyssa viikottain käy lapsen koulussa eli ei vaikuta kotiin ja puheterapeutti on etänä, liitännäistä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkärissä on tarvinnut käydä hyvin harvoin, kun taas elämää on kuormittanut enenmän normilapsen korvakierre..hänen kanssaan on istuttu lääkärissä ja poistettu risoja ja putkitettu korvia. Meillä on alusta asti ollut asenne, että parasta kuntoutusta on arki, lapsi on mukana kaikessa ja sitä myöten on oppinut perusjutut, syö ok, hoitaa vessa-asiat itse yms yms. Meillä on asiat hyvin ja välillä kun katson tyttöä niin totean et oisinpa itsekkin vähän down niin ei tarttis turhaa stressata, hän on onnellinen, hänel

Miten joku voi ajatella oman perheen jäsenestä noin? Että pilaa meidän muiden elämän? Kaipa ollaan sitten vain erilaisia ajatuksiltamme kaikki.. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi voimavaroja pitää huolta down-lapsesta, pitäisin hänet. Jos voimavaroja ei olisi, en pitäisi.

Down-lapsen kanssa on huomioitava että esimerkiksi lapsenvahtia voi olla vaikeampi saada ja ero tulee herkemmin, lapsen kanssa on enemmän omillaan. Vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat kykenevät valitettavasti downin äideiksi.

Tuo nyt on tuubaa, että vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat... useimmat pystyvät jos on pakko. Kaikista ei ole ottamaan vastuuta edes terveestä lapsesta.

Vielä kun sais jonkun kyynelsilmäisen down-lapsen äidin kehumaan, kuinka se "aito" lapsi on opettanut iloitsemaan elämästä, niin olisi cliché-kiintiö täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa saada näyttää hintalappu, jonka yhteiskunta eli veronmaksajat maksavat tästäkin tuotoksesta. Vanhemmat eivät tule koskaan maksamaan niin paljon veroja että ne kattaisivat tämän kulut. Mutta onneksi on vapaus valita.

Laitetaanpa samalle viivalle sitten ne hintalaput, jotka on alkoholisteilla ja huumeidenkäyttäjillä, masentuneilla teineillä laitoksissa ja autismin kirjon ihmisillä. Kroonisesti sairailla, työttömillä, ylipainoisilla, mitäs kaikkea meiltä täältä löytyy?



Hyvinvointiyhteiskunnan merkki on se, että huolehditaan niistä, joilla on vahvempi tuen tarve. Iljettävän itsekästä ja kovaa puhetta. Ei kenenkään ole täällä pakko synnyttää vammaista lasta, mutta annetaan rauha niille, joille lapsi kelpaa sellaisena kuin on.



Sitä paitsi kuka tahansa voi kokea jotain yllättävää.

Ihan jatkuvalla syötöllä on otsikoita, kuinka ylipaino on yhteiskunnallinen ongelma. 

MIKSI sitten missään kukaan ei vaadi, että olisi tehtävä abortteja koska syntyvällä lapsella on suuri riski tulla ylipainoiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Luulen kyllä, että olisivat päätyneet aborttiin, jos olisivat joutuneet itse maksamaan kaikki ylimääräiset kulut. Nyt luottavat hyvinvointiyhteiskunnan tukeen.

Sama koskee kaikkia lastentekijöitä. Suomessa tuetaan lapsiperheitä aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse abortoisin down-alkion/sikiön. Ehdottomasti. Terveissä lapsissa on ihan tarpeeksi hommaa, en halua sairasta lasta riipakseni. Mutta en vaadi, että näin toistenkin pitäisi tehdä. 

 

Oletko kuullut karman laista? 

Mielenkiintoinen kysymys. Luulenpa, että hindulaisuudessa vammaisuus tai sairaus saatetaan nähdä rangaistuksena edellisen elämän pahoista teoista. Koko kulttuuri kastilaitoksineen perustuu siihen, että jotkut ovat syntyjään tietyssä asemassa. 

 

En kuitenkaan tunne Aasian uskontoja riittävän hyvin, joten spekuloin vain. Tuskin sinäkään tunnet. 

 

Abortteja tehdään ihan varmasti sielläkin, myös vammaisuuden perusteella, vaikka karman laki on osa uskontoa ja ajattelua.

Aasiassa riittää ihan vain väärä sukupuoli. 2000-luvulla on havahduttu siihen, että sieltä saapuneet tekevät abortin täälläkin, kun sikiön sukupuoli on saatu selville.

Ja se on ihan oikein. Aasialaisen tytön ja naisen elämä on keskimäärin huonompaa kuin suomalaisen vammaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin minäkin tekisin. Tosin en ehkä haluaisi, että edes tutkitaan raskauden aikana. 

Tämä pitäisi saada tuomittavaksi ja lastensuojeluilmoitus pitäisi heti tulla, jos ei käy seulonnoissa. Oletko siis työtä vieroksuva vai miten et ymmärrä, että loppuelämäsi olisi kokopäiväistä lapsenhoitoa?

Olen kehitysvammaistenhoitaja. Olen hoitanut hyvin vaikeasti vammaisia. Ne vammat eivät seuloissa tule esiin. On niin mitättömän vähän mitä seuloilla selviää. Kenelle tahansa voi tulla vammainen lapsi. Koska olen nähnyt niin paljon, sen kaiken rinnalla down on lievä vamma. Tietenkin lapseni vammaisenakin muuttaisi joskus pois omaan kotiinsa, vaikka ryhmäkotiin. Töissä käyntiä jatkaisin kuten ennenkin. Niin olen tehnyt nytkin vaikka minulla on jo yksi erityistarpeinen lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalia kommentteja. Tunnen muutaman down-ihmisen, ja he pärjäävät elämässä oikein hyvin. Ei kaikilla ole myöskään liitännäissairauksia eikä välttämättä älyllisestikään kovin paljon heikompia muista. Toki osalla on, mutta vammaisuuden aste vaihtelee todella paljon ja down-ihminen voi olla myös fyysisesti ihan perusterve.

Pärjäävät NYT hyvin?? Ymmärrätkö mikä se MATKA on ollut siihen saavuttaakseen tuon pisteen? Kuinka PALJON se on vaatinut vanhemmilta ja varmasti myös MUILTA ihmisiltä oman elämänsä UHRAAMISTA??? Se työn määrä on ollut AIVAN JÄRKYTTÄVÄN HIRVEÄ ja se on tarkoittanut niin paljon kaikesta hyvästä luopumista saamatta juurikaan vastinetta tilalle, että en itse SUOSITTELE KENELLELÄÄN sellaisten päätösten tekemistä.

Aivan käsittämätöntä haihattelua. Vihaksi pistää tuollainen.

"Raha, kokemukset ja elämykset etusijalla"? 

Tuskin näin. Ehkä vain mahdollisuus tehdä kaikkea sitä mitä muutkin? Olla itsenäinen, vapaa ja tuntea itsensä terveeksi? Vammaisia aliarvioidaan, eikä pidetä ihmisinä tietynlaisten keskuudessa. Ihan varmasti on kärsimystä ja ongelmia. Ja tähän lisäksi taloudelliset seikat, kun ei saa sitä mitä pitäisi ja tarvitsisi.

Mitäs jos se vammainen on masentunut ja kysyy miksi hänen annettiin syntyä kärsimään tähän maailmaan, missä on niin paljon kaikkea, mistä itsekin haluaisi päästä osalliseksi? Ja ihan arkisen tason asioista kyse siis. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi voimavaroja pitää huolta down-lapsesta, pitäisin hänet. Jos voimavaroja ei olisi, en pitäisi.

Down-lapsen kanssa on huomioitava että esimerkiksi lapsenvahtia voi olla vaikeampi saada ja ero tulee herkemmin, lapsen kanssa on enemmän omillaan. Vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat kykenevät valitettavasti downin äideiksi.

Tuo nyt on tuubaa, että vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat... useimmat pystyvät jos on pakko. Kaikista ei ole ottamaan vastuuta edes terveestä lapsesta.

 

Vielä kun sais jonkun kyynelsilmäisen down-lapsen äidin kehumaan, kuinka se "aito" lapsi on opettanut iloitsemaan elämästä, niin olisi cliché-kiintiö täynnä.

Useimmat eivät pysty ilman että oma mielenterveys kärsii

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi voimavaroja pitää huolta down-lapsesta, pitäisin hänet. Jos voimavaroja ei olisi, en pitäisi.

Down-lapsen kanssa on huomioitava että esimerkiksi lapsenvahtia voi olla vaikeampi saada ja ero tulee herkemmin, lapsen kanssa on enemmän omillaan. Vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat kykenevät valitettavasti downin äideiksi.

Kuinkahan moni down-lapsen äiti tuntee olevansa ETUOIKEUTETTU? Ei herra humala, millainen ajatusoksennus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi voimavaroja pitää huolta down-lapsesta, pitäisin hänet. Jos voimavaroja ei olisi, en pitäisi.

Down-lapsen kanssa on huomioitava että esimerkiksi lapsenvahtia voi olla vaikeampi saada ja ero tulee herkemmin, lapsen kanssa on enemmän omillaan. Vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat kykenevät valitettavasti downin äideiksi.

Tuo nyt on tuubaa, että vain vahvimmat ja etuoikeutetuimmat... useimmat pystyvät jos on pakko. Kaikista ei ole ottamaan vastuuta edes terveestä lapsesta.

 

Vielä kun sais jonkun kyynelsilmäisen down-lapsen äidin kehumaan, kuinka se "aito" lapsi on opettanut iloitsemaan elämästä, niin olisi cliché-kiintiö täynnä.

Useimmat eivät pysty ilman että oma mielenterveys kärsii

Ihan ymmärrettävistä syistä.

Itse taas koen, että terveelle lapselle on haastavampaa saada hoitajaa jos ei ole sukua yms lähellä. Olen downin lapsen omaishoitaja ja hänellä käy kotona hoitaja jolle kaupunki maksaa, luojan kiitos hän hoitaa myös terveet lapset ohessa, toki tästä maksamme lisähintaa. Lisäksi lapsi on päivähoidossa, koska käyn töissä osa-aikaisena ja isä on myös töissä ja ei sen päälle enää enenpää tarvita apuja. Ja kyllä omaishoitaja voi käydä myös töissä eikä elää tukien varassa.

Täällä kyllä monen ei kannata lapsia miettiä ollenkaan..nimittäin moni ihan normi lapsikin voi joutua puhe tai fysioterapiaan ja sekin kuulostaa osalle olevan joku maailmanloppu ja kuormittavin asia🙈Eniten tuntuu huuelevan ne ketkä ei oikeasti asioista tiedä..sitä kuullaan ja luullaan ja oletetaan ja eletään hirveän yksioikoista elämää, se mikä on itselle raskasta ei välttämättä toiselle ole.