Lue keskustelun säännöt.
Mikä kohde oli ensimmäinen jonka matkan järjestit omatoimisesti yksin? Menikö kaikki nappiin?
Mulla oli päivä Tukholmassa -risteily mutta jos tuollaista ei lasketa niin sitten Lontoo. Kaikki meni juuri niin kuin oli aikataulut yms suunniteltukin.
Kommentit (82)
Berliinin-matka vuonna 2012. Kaikki meni hyvin, kiertelin vähän Saksaa muutenkin. Pariuduin aika pian täysi-ikäistyttyäni, joten kauheasti ei ole tullut järkättyä matkoja täysin itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1979 lähdin tuoreena ylioppilaana Sveitsiin kesätöihin, pienen pieneen alppikylään. Ihan itse ostin laivalipun ja junaliput, järjestin itseni rautatieasemalta bussiin, joka lähti vuoristokylään. Kävelin hotellille, etsin isännän ja esittelin itseni ja kerroin tulleeni kesätöihin. 4 kk kuluttua ostin taas junalipun ja matkasin Keski- ja Pohjois-Euroopan halki Tukholmaan ja sieltä laivalla Turkuun. Kaikki sujui hyvin, vaikka olin nuori, sinisilmäinen pikkukaupunkilaistyttö..
Sen jälkeen kuluneina n. 40 vuotena olen matkustanut todella paljon, ja yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin olen ollut pakettimatkalla. Itse järjestäen saa aina paremmat matkat.
Kuulostaa ihanalta. Minäkin kirjoitin ylioppilaaksi v. 79. En keksinyt tehdä mitään noin hauskaa.
Pari interrail-matkaa tuli tehtyä siinä vaiheessa, kun kortilla pääse vielä suht vapaasti kaikkialle. Ei siinä kovin paljon suunniteltu etukäteen, mentiin mihin nokka näytti ja noudatettiin hetken mielijohteita. Kivoja reissuja, ei tullut mitään pahempia hankaluuksia, kun oli kuitenkin järki päässä ja pää selvänä koko ajan.
7v bussilla harrastuksiin, hyvin meni.
Ryhmämatkojen etuja ei tule helposti kielitaitovaikeuksia, opastetut kiertoajelut, ruokailut, majoituspaikat buukattu. Haittoja tiukat aikataulut, ruoka-allergiat ei sovi kaikille, näkee vain kiertoajelu paikat, ei omaa aikaa. Ahtaat bussit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvostoliitto ja siellä Tallinna vuonna 1986. Kaikki meni ok, olin parikymppinen.
70- ja 80- luvuilla oli normihommaa, että 70% kavereistani minä mukaanlukien, hoidettiin kaikki matkavaraukset itse. Välillä reissuun lähdettiin yksin, välillä kavereiden kanssa. Ensin laivalla Ruotsiin tai Puolaan, sitten paineltiin interrail-lipuilla pitkin eurooppaa. Ja tietysti myös silloisessa Neuvostoliitossa. Ei kännyköitä, googlemapseja, nettiaikatauluja, ei mitään muuta kuin iloinen seikkailumieli ja muut interreilaajat. Mahtava yhteishenki, kaikki auttoivat toisiaan ja keskittyivät hetkeen. Ei pakkopullaselfieitä pakkopullainstagram-paikoissa. Joku polaroidkamera matkassa, jolla sai otettua muutaman kuvan pahviseen valokuva-albumiin. Ja kun kävelet suoraan, ilman jonotuksia, Louvreen, Eiffel-torniin, British Museumiin, Sacrada Familiaan, Rijksmuseumiin jne.
Rakastin niitä reissuja ja eurooppa tuli koluttua. Nyt ei paljoa huvita museot: kun ostat liput etukäteen, joudut jonottamaan vain tunnin-kaksi esim. Vatikaanin taidemuseoihin. Tulipa ikävä niitä aikoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitto ja siellä Tallinna vuonna 1986. Kaikki meni ok, olin parikymppinen.
Matkahan eimtietenkään ollut omatoimimatkailua, koska Neukuissa ei saanut itsekseen matkustella, mutta itse järkkäsin matkan.
Reippaasti vaan reissuun Niistä mahd. kommelluksista jää kivoja muistoja jälkeenpäin.Tietysti olla tolkkuna kun yksin reissaa.
Elämä on elämää varten annettu, menkää jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin olin kavereiden kanssa Pariisissa (kamala katastrofi koska nää kaverit jotenkin ääliöityivät lomalla) ja jatkoin siitä yksin Madridin kautta Lontooseen parin bändin perässä (ihana reissu ja kaikki meni loistavasti).
Yksin Israeliin kibbutsille Haifan lähelle, myöhemmin Jerusalemin lähelle ja TelbAvin lähelle 80:luvulla, sattui ja tapahtui. Aivan uskomattomia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjois-Italiassa kävin muutaman kaupungin yhdistelmämatkalla 2018. Olin 22. Torino jäi mieleen hiljaisena, mutta kauniina kaupunkina jossa oli hyvin nähtävää ja melko halpa hintataso. Milano oli loistelias, suorastaan pröystäilevän oloinen, paljon ihmisiä ja kallis. Venetsia oli rähjäinen ja kallis turistisumppu, mutta kerran elämässä piti sekin ainutlaatuinen kanavakaupunki käydä katsastamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lontooseen, kun olin 17v.
Matkustin ensin laivalla Helsingistä Tukholmaan ja siitä junalla eteenpäin. Koska olin aika kokematon matkustaja, veljeni tuli minua saattamaan Tukholmaan, jotta löydän oikean junan.
Kööpenhaminassa oli junan vaihto ja siitä sitten Hollantiin, jossa piti ylittää kanaali laivalla. Tulin erittäin merisairaaksi ja oksensin koko reissun.
Lontoossa sattui sitten kaikkia pikku kommelluksia.
Paluumatkalla osasin matkustaa yksin. Ainut juttu, että Tukholmasta meni siihen aikaan enää Turkuun laivoja. Minulla oli naispaikka, eli jaoin jonkun ruotsalaisen vanhemman rouvan kanssa huoneen. Heräsin vahingossa 2 tuntia liian aikaisin ja olin pesemässä kasvoja ja hampaita, kun rouva ihmettelee, miksi olen hereillä keskellä yötä. Olin ilmeisesti vielä Englannin ajassa, en muista enää.
Lähtökohtaisesti aina omatoimimatkat.. Kaikki on mennyt aina hyvin
Olen jotenkin ajatellut että kaikki mieluummin itse valitsee hotellit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitto ja siellä Tallinna vuonna 1986. Kaikki meni ok, olin parikymppinen.
Matkahan eimtietenkään ollut omatoimimatkailua, koska Neukuissa ei saanut itsekseen matkustella, mutta itse järkkäsin matkan.
Neuvostoliitossa sai matkustaa myös itsekseen ilman mitään matkatoimistoja.
Vierailija kirjoitti:
Olin 24v kun otin lennon Puolan Gdanskiin ilman mitään yöpymis-varauksia, vain interrail-lippu mukana. Puolan lisäksi tuli käytyä mm Berliinissä, Hampurissa ja Amsterdamissa sillä matkalla. Ainoastaan Hampurissa ei millään meinannut löytyä vapaata hostellia, mutta paikallisten neuvomana sitten iltamyöhään löysin. Puolassa ongelma oli ettei Gdanskissa puhuttu englantia, en tiennyt minkä junan ottaa joten piti ottaa lennon Berliiniin. Juna-asemalla kukaan ei osannut neuvoa englanniksi 2011 ja infot kaikkii puolaksi.
Tätä ennen ainoa ulkomaankokemukseni oli Haaparannassa piipahtaminen ala-asteen lapin reissulla.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna aika uhkarohkea olin, itäeuroopan maahan ilman yöpaikkaa ekana ulkomaan matkanani.
Missä tahansa saa ostettua junalipun ilman yhteistä kieltä! Menee lipunmyyntitiskille ja sanoo mihin on menossa. Kyllä aina lippu myydään. Jos ei junaa löydä niin näyttää lippua jollekin ja tämä ihminen sitten neuvoo mistä juna lähtee. Usein moni jopa lähtee mukaan näyttämään mistä lähtee yms.
Reilasin 24 vuotiaana muutaman viikon. Kaikki reissut Saksa-Sveitsi-Espanja-Ranska tuli suunniteltua itse. Noin 20 vuotta sitten.
Mitä nyt olen kolmekytä vuotta aikuisikääni elänyt niin kaikki reissut ovat järjestelyiltään onnistuneet. ;D
Jos risteilyjä ei lasketa, niin ysärillä neljän neidon interrail. Mentiin Itävallasta Kreikkaan junalla. Siinähän oli sitten koko Jugoslavia rämmittävänä, että Balkanin sota oli meneillään. Passin tarkastuksia oli "vartin välein" ja aivan erilaista jännää. Piti istuakin lähes koko matka junan lattialla. Ikkunoissa järjettömän vanerit ja mitähän kaikkea siellä olikaan... pelottavaa, hiton pelottava osuus matkassa.
Ehkä nuori neiti olisi voinut olla hieman tarkempi Euroopan tilanteesta silloin ja miettiä etukäteen oliko tuo reitti välttämätön... No, hengissä selvittiin Kreikkaan ja sieltä sitten palattiinkin koti suomeen jossain vaiheessa.
Jätetään tuo tuohon ja tuosta alempaa karsin pois Jamaikan reissun vuodelta -98. Sanotaan näin, että neljä nuorta vaaleaa naista lähtee Jamaikalle reput selässä, etsimään autenttista reissua, eikä mitään hotellien pihoja. Saattoi tulla pari muuttujaa reissun aikana, mutta joo hengissä päästiin lähtemään kotiin. Järjestelyt ontu, kun niitä ei niinkään ollut.
Jäin miettimään tämän kommentin jälkeen, että eivätkö ne saakaan vastata, jotka ovat ostaneet pakettimatkan yksin. Voihan sekin olla jollekin iso juttu, että uskaltaa ylipäänsä matkalle ilman seuraa.