Lue keskustelun säännöt.
Mikä kohde oli ensimmäinen jonka matkan järjestit omatoimisesti yksin? Menikö kaikki nappiin?
Mulla oli päivä Tukholmassa -risteily mutta jos tuollaista ei lasketa niin sitten Lontoo. Kaikki meni juuri niin kuin oli aikataulut yms suunniteltukin.
Kommentit (82)
17 vuotiaana matkustin Las Palmasiin yksin.Vuosi oli 1976.Hyvin meni reissu.Mukavaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kesän matka Köpikseen. Mennessä lento myöhästyi jotain 11,5 tuntia ja lähtöportti vaihtui yhtäkkiä aika kauas alkuperäisestä, mutta kaikki meni muuten hyvin. Liikuin oikeastaan vain keskustan alueella jalan ja metrolla. Kiersin kaikki mahdolliset linnat ja yövyin hotelli Phoenix Copenhagenissa. Unelmoin suunnilleen muuttavani tuonne poislähtiessäni.
Pariisiin ja sieltä St. Topeziin 1967. Ihanaa oli.
Menin Jenkkeihin yksin. Muuten ok, mutta oon niin huithapeli etten pitänyt tavaroistani huolta ja multa ryöstettiin pari juttua.
Vierailija kirjoitti:
Menin Jenkkeihin yksin. Muuten ok, mutta oon niin huithapeli etten pitänyt tavaroistani huolta ja multa ryöstettiin pari juttua.
Ja multa on ryöstetty puhelin, lompakko ym Helsingissä useamman kerran, että ei mitään uutta sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla 1997 keväällä Lontoo, myöhemmin samana vuonna kävin vielä yksin Hong Kongissa.
Ensimmäinen omatoiminen matkani oli matkalento Salt Lake Cityyn. Sieltä vuokrasin auton ja kävin muutamassa laskettelukeskuksessa seuraavana päivänä. Pikkuisen jännitti paluulento, koska pyrytti koko laskettelupäivän ajan, mutta lähtöpäivänä oli onneksi taas kirkas taivas ja VFR keli. Kaikki ihmiset olivat kivoja ja asiallisia, annoin kyydin yhdelle laskettelukeskuksen työntekijälle kun ajoin toiseen keskukseen iltapäiväksi, eikä mua ryöstetty tai raiskattu, tällä reissulla, eikä sen jälkeenkään. En tosin lomaile missään isoissa turistirysissä (NYC, Miami, LA jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka reissu minkä suunnittelin ja tein itse oli syvältä lapista Helsinkiin 15 vuotiaana. Ei ongelmia tai haasteita
Eka ulkomaan reissu yksin oli 17 vuotiaana Lontooseen, ei ongelmia tai haasteita.
Sittemmin olen käynyt siellä sun täällä yksin kun siltä tuntunut, mutta yleensä reissaan vaimon tai kaverin kanssa. Tosin suunnittelen meidän reissut
Suurin suunnittelu oli muutto Bangkokiin ilman että oli koskaan käynyt siellä, mutta niin sekin saatiin onnistumaan nätisti ja ilman mitään suurempia vastoinkäymisiä
1982 kuukauden InterRail Kreikkaan. Yksin, puhelimia ei ollut. Junalippu, passi ja matkasekit taskussa, rinkka selässä. Loistava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli Romanian kiertomatka. Tosin en matkustanut yksin vaan kahden muun tytön tai siis nuorennaisen kanssa. Itse 20 ja he 17- ja 21-vuotiaat sisarukset.
Matka onnistui hyvin. Nähtiin paljon ja sellaistakin mikä kieltämättä järkytti Suomen oloihin tottunutta. Mustallamerellä oli ihanaa!
Toinen matka oli Albaniaan. Hieno ja hyvä kokemus sekin. Tirana, Shkodër, Velipojë rantakohde missä viivyttiin pitempään.
Ihan ensimmäinen matka Pohjoismaitten ulkopuolelle oli se pakollinen Espanja jonne en koskaan enää mene. Ei minulle. Kreetalla kaksi kertaa, nämä siis pakettimatkoja. Näittten jälkeen omaehtoista matkustelua joka on parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustin 11-vuotiaana yksin ruotsinlaivalla tätini perheen luokse. Tädin mies olit tosin satamassa vastassa. Muutaman kerran matkustin kotimaassa sukulaisiin junalla 13-14 vuotiaana ja kävin risteilyllä Tukholmassa yksin 16-vuotiaana, ja interraililla 17-vuotiaana, silloin tosin kielikurssi Itävallassa oli määränpää jossa olin 3 viikkoa.
Mogadishu - Helsinki meni hyvin fam i fukin run H:city bitchezzzzz wallah
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tässä vähän kyrsii,kun matkatoimistot aina mainostavat hintoja kahdelle.Heidän pitäisi muistaa,että meitä yksin asuvia on suurinpiirtein 1,3 miljoonaa joten paljon jää "kapasiteettia käyttämättä",tämä on ilmainen neuvo.
Noista hölmöistä sanoista, "ota auto"lue,tee itsestäsi autovaras ym. Ja toinen on "ketä",ymmärtäisin jos siitä olisi jotain hyötyä kun sitä käytetään "kuka" sanan sijasta,tulee vain mieleen,että eräät ovat "nukkuneet" äidinkielen tunnilla.
Kaikki matkat on ollut omatoimisia, ei yksikään "räätälöity". Onnistumis prosentti hipoo liki sataa, ja jos ei ole mennyt ihan nappiin, niin syy siihen on löytynyt yleensä peilistä.
Amsterdam, 5 päivää karmeaa rymyämistä ja ei todellakaan ollut aikataulutettu loma eli hyvin meni.
En oo ikinä ollu minkäänlaisella pakettimatkalla. Noita harrastusryhmän laivaristeilyjä ja teatterimatkoja ei oteta huomioon. Aina olen ostanut matkaliput ja varannut hotellin jne. itse erikseen. Puolet Euroopan maista nähty.
Halki suomen joskus 70 luvulla. Työmatkoja sinne täne suomessa 80 luku. Matka Lappiin ja halki Lapin joskus 90 luvulla, Molemmat ihan ok vaikka yksin matkustin. Sittemmin matka Israeliin via Lontoo, hyvin meni sekin. Matkat Euroopassa yksin ja yhdessä jonkun ystävän kanssa, ei mitään vakavaa vaikeutta. Aikataulutus on toisinaan vaikeaa, mutta kun kulkee selvinpäin ja järkevästi, pärjää hyvin. Jonkinverran kielitaitoa tarvitaan. Kivaa ja kasvattavaa ja avartavaa.
Linja-autolla lähikaupunkiin, olin 16 vuotias. Hyvin meni.
Mallorcalle interreilaamalla 1990.
Matka oli ensimmäinen vaikka olin ollut siellä jo 1988 jolloin sain ensimmäisen passin.
Sen jälkeen on tullut autolla kierrettyä Eurooppaa 1991-92 sekä Pohjoismaita lama aikana Norja, Ruotsi sekä suomea.
Valmis matkoja Ruotsin laivalla tuli tehtyä 1985-2003 välillä useita ja ensimmäisen kerran autolla en itse ajanut tein jo 15 vuotiaana kiertäen koko rannikon Helsinki-Turku-Haaparanta-Kappelsär ja takaisin Naantalin kautta Helsinkiin.
Valmis loma lentoja Mallorcalle, Portugaliin josta tein omatoimisen matkan vuokra autolla myös Lissaboniin ja Espanjaan.
2000-2003 Euroopassa puola, saksa,Itävalta, Ranska, sveitsi, italia, tanska, ruotsi 3-5 viikkoa autolla ja vaunulla.
Turkissa kävin 2004 ensimmäisen kerran lomalla 2 viikkoa ja sekin oli oma toiminen matka jonka jälkeen olen siellä viettänyt aikaa 2006-2023 välillä eniten.
Paljon nähtävää hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Omatoimisesti Kappadokia ja Istanbul jne.. siellä ei ole ongelmia myöskään ollut koskaan kuten ei paljon ollut muuallakaan.
Asenne ja seikkailu on tärkeä ei niinkään kielitaito tai turhat pelot.
Kaikkea sattuu mutta niin se on kaikessa elämässä aina ollut.
Uskallusta se vain vaatii ja iloisen avointa mieltä sekä kokemuksista nauttien rohkeasti vain etsimään omat seikkailut elämään. Suomessa on kallista joten elämä on helpompaa ja edullista muualla. Takakireä tunnelma on suomalaisuuden merkki. Siksi täältä on aina pitänyt päästä pois edes kuukaudeksi kerralla jotta täällä jalkaa orjana raataa ja lomakassaa kartuttaa.
Olisi pitänyt hypätä vuosia sitten täältä ensimmäiseen laivaan ja jäädä sille matkalle elämä olisi ollut siten helpompaa kun aina voi löytää paratiisin muualta josta kaikki unelmoi. Ongelmia on kaikkialla ja ne ei poistu jos asenne on huono kuten suomalaisilla mulle heti kaikki nyt turisteilla on kaikkialla tapana elää kuin pellossa.
Maailma on mielenkiintoisia paikkoja täynnä ja niitä ei koti sohvalla maksajat uskalla käydä katsomassa.
Matka alkaa ensimmäisestä askeleesta ulos ovesta. Uskallatko ottaa sen itse.