Onko olemassa masennusta johon ei auta psykoterapia yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Joo, alkoholista johtuva masennus ja raudanpuutteesta ja/tai deen puutteesta johtuva masennus ja "aivosumu".

Ihminen on kokonaisuus. Jos ei elimistö toimi kunnolla, ei toimi aivotkaan koska ne on vain yksi elin siinä kuin muutkin.

Te menette sekaisin. Näitkö mun kommentin tältä päivältä? 🤣

Että sellainen hoitolaitoselämä ja illuusio jostakin parannuksesta. Ennenkin on kotona pärjätty ja parannuttu, sairastuttu tai molempia. :)

Minulla on käsitys, että masennus on aivojen tulehdustila. Tulevaisuudessa pystytään paremmin hoitamaan tätä tulehdusta. 

Suolistossa on ihmisen toiset aivot. Masentuneilla on usein myös vatsan kanssa ongelmia. Myös iho-ongelmia. Atopiaa ja erilaisia finnitauteja. 

Taustalla voi olla jonkin vitamiinin imeytymishäiriö. 

Shokki, pelko, häpeä jne. ovat eräänlaisia kemiallisia ryöppyjä aivoissa. Liiallisina saavat tasapainon häiriintymään. Lääkkeet sitten korjaavat noita vaurioita. 

Terapia saa aikaan muutoksia myös aivoissa. Mutta jos masennus liittyy vaikka mahdottomaan elämäntilanteeseen tai kaamokseen, terapian mahdollisuudet ovat aika rajalliset.

Kyllä on kuten nimi sanoo, se on terapiaa ei mikään täsämälääke. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia saa aikaan muutoksia myös aivoissa. Mutta jos masennus liittyy vaikka mahdottomaan elämäntilanteeseen tai kaamokseen, terapian mahdollisuudet ovat aika rajalliset.

Usein myös huono ja puutteellinen ruokavalio on osallisena. Elämänhallinta unirytmineen on pois raiteiltaan. Vaikkei olisi alkoholia käytössä niin puutteelinen ruoka aiheuttaa oireita. Ei siis tuoretta:  kasviksia, marjoja, hedelmiä ja kalaa jne. Siinä on kierre valmis. Paikataan lääkkeillä, ja aivot menee vielä enemmän sekaisin. 

Lääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa myös vitamiinien imeytymishäiriöitä. 

Masennuslääkkeiden kanssa pitäisi määrätä tehovitamiinijuomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia on huuhaata, ei tiedettä. Sen sijaan on oikeasti todistettu että terapia ei auta vaan saa itsetuhoiseksi. 

Onhan se ahdistavien asioiden, jonkun muun itselle tekemien, itse aiheutettujen tai kenestäkään riippumattomista syistä tapahtuneiden läpikäyminen vaikeaa. Siksi terapeutin ammattitaito on olennaista, ettei vain heitä ihmistä palavaan taloon ja mieti että mitäs sitten. 

On olemassa. Av-palstalla pyörivien traumatisoituneiden masennuspotilaiden masennus on todellisuudessa vain huomiohakua. Siitä ei halutakaan parantua. Terapeutille pääsee tilittämään rauhassa omasta itsestään. Minäminäminä, se on nykyään "masennuksen" taustalla yhä useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia saa aikaan muutoksia myös aivoissa. Mutta jos masennus liittyy vaikka mahdottomaan elämäntilanteeseen tai kaamokseen, terapian mahdollisuudet ovat aika rajalliset.

Usein myös huono ja puutteellinen ruokavalio on osallisena. Elämänhallinta unirytmineen on pois raiteiltaan. Vaikkei olisi alkoholia käytössä niin puutteelinen ruoka aiheuttaa oireita. Ei siis tuoretta:  kasviksia, marjoja, hedelmiä ja kalaa jne. Siinä on kierre valmis. Paikataan lääkkeillä, ja aivot menee vielä enemmän sekaisin. 

Lääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa myös vitamiinien imeytymishäiriöitä. 

Masennuslääkkeiden kanssa pitäisi määrätä tehovitamiinijuomaa. 

Masennus taitaa entistä enemmän olla tulevaisuudessa köyhän kansanosan tauti. Rahat ei riitä ravitsevaan ruokaan. Ei osata poimia enää itse marjoja metsästä. Tai välttämättä tehdä terveellistä ruokaa. Hyvä kala ja liha on kallista. 

 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käsitys, että masennus on aivojen tulehdustila. Tulevaisuudessa pystytään paremmin hoitamaan tätä tulehdusta. 

Suolistossa on ihmisen toiset aivot. Masentuneilla on usein myös vatsan kanssa ongelmia. Myös iho-ongelmia. Atopiaa ja erilaisia finnitauteja. 

Taustalla voi olla jonkin vitamiinin imeytymishäiriö. 

Kannattaa irrottaa se masennus niistä fyysisistä oireista kuitenkin. Teillä on hyvin omituinen ajatus ihmisestä ja ihmisen toiminnasta. Tarkoitatko sinä ihmistä joka on hyvin uupunut eli fyysisesti huonossa kunnossa? Kehon asiat eivät ole yksi yhteen masentuneisuuden kanssa. Jos ihminen on heikossa kunnossa, hän voi levätä kotona mutta jos vointi heikkenee liikaa niin sairaalassa on joskus turvallisempaa tai sairaalapeti on tarpeen kehollisista syistä. Omakohtaista kokemusta asiasta. Suosittelen ymmärtämään asioita, ei se ole sen kummallisempaa kuin ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Shokki, pelko, häpeä jne. ovat eräänlaisia kemiallisia ryöppyjä aivoissa. Liiallisina saavat tasapainon häiriintymään. Lääkkeet sitten korjaavat noita vaurioita. 

Miksi te yritätte niitä lääkkeitä tupata jokaiseen vaivaan? Ettekö te ymmärrä tunteista tai ihmisen toiminnasta yhtään mitään?

Minulla masennus on osa migreenin oireistoa. Siihen ei auta muu kuin migreenilääkkeet. Kun siis masennusjakso alkaa, tulee samaan aikaan kaksoiskuvat ja lievä päänsärky, mutta voimakkaimpana oireena se masennus/ahdistuneisuus. Kun otan migreenilääkkeet ajallaan, tarkentuu näkökenttä ja samanaikaisesti poistuu myös päänsärky ja synkät ajatukset.

Kyllä.

Olen sairastanut vakavaa masennusta kovien kipujen vuoksi varmaan 20v, dg ollut 12 vuotta. 

3v psykoterapiaa, yhtä tyhjän kanssa. "Yritä hallita kipua, hyväksyä se osana elämää, koita unohtaa se, liiku, nuku hyvin (nukuin n 2h yhtäjaksoisesti yössä), koita ajatella positiivisesti"

Ihan tosi......!?

Vierailija kirjoitti:

Terapia saa aikaan muutoksia myös aivoissa. Mutta jos masennus liittyy vaikka mahdottomaan elämäntilanteeseen tai kaamokseen, terapian mahdollisuudet ovat aika rajalliset.

Tottakai aivot reagoivat kaikkeen koska ihminen on kokonaisuus ja aivot ovat fyysinen elin ja tärkeä osa kokonaisuutta. Terapiassa käsitellään asioita ja sekin herättää tunteita, ihminen tuntee erilaisia tunteita päivittäin ja aistii joten keho reagoi kaikenlaiseen, myös ne aivot tottakai.

Jos esim on verbaalisesti "vajavainen" ei mikään puheeseen perustuva terapia auta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kuten nimi sanoo, se on terapiaa ei mikään täsämälääke. 

Terapia on keskustelua ja asioiden käsittelyä. Tarpeelliset muutokset on tehtävä sekä itsessä että elämässä. Sama kuin kävisi asioita läpi itse tai jonkun kanssa. Terapiaa sekin on että kaksi ihmistä selvittää asioitansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia on huuhaata, ei tiedettä. Sen sijaan on oikeasti todistettu että terapia ei auta vaan saa itsetuhoiseksi. 

Onhan se ahdistavien asioiden, jonkun muun itselle tekemien, itse aiheutettujen tai kenestäkään riippumattomista syistä tapahtuneiden läpikäyminen vaikeaa. Siksi terapeutin ammattitaito on olennaista, ettei vain heitä ihmistä palavaan taloon ja mieti että mitäs sitten. 

Samaa voi tehdä kenen tahansa turvallisen ihmisen kanssa mutta terapeutti on monelle hyvä jos muuta vaihtoehtoa ei ole tai ei halua muiden kanssa keskustella. Täysin henkilökohtainen asia.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa. Av-palstalla pyörivien traumatisoituneiden masennuspotilaiden masennus on todellisuudessa vain huomiohakua. Siitä ei halutakaan parantua. Terapeutille pääsee tilittämään rauhassa omasta itsestään. Minäminäminä, se on nykyään "masennuksen" taustalla yhä useammin.

Heitäkin on. Ulkopuoliselle on helpompi myös tarinoida sekä syytellä muita. Sinänsä hyvä koska se terapeutti ei voi niille muille mitään, kaverille ei viitsi valehdella ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen tarkkoja syitä ei tunneta täysin, mutta tutkimusten mukaan masennus johtuu todennäköisesti biologisten, ympäristöön liittyvien ja psykologisten tekijöiden monimutkaisesta kokonaisuudesta.

Tuo on vähän ylimalkainen väite joka sopisi oikeastaan ihan mihinkä tahansa. Myös paskalla käyminen on biologisten, ympäristöön liittyvien ja psykologisten tekijöiden summa ja sitä voidaan hahmottaa näistä eri ulottuvuuksista käsin, ei se mitään selitä itsessään.  Masennuslääkkeitä on markkinoitu vuosikymmeniä sillä, että ne korjaisivat serotoniinin puutetta aivoissa ja blokkaavat serotoniinin takaisinottoa synapsiraossa. Tämä siitäkin huolimatta, että lukuisia eri meta-analyyseja sisältävän tutkimuskatsauksen The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence (2023) mukaan mistään serotoniinijärjestelmän häiriöstä masennuksen taustalla ei ole mitään näyttöä. Masennus on oiretason häiriö, jonka arviotsijoiden välinen reliabiliteetti on DSM-V 5 diagnostisten kriteerien mukaan 0.28. Artikkelissa DSM-5 Field Trials in the United States and Canada,Part II: Test-Retest Reliability of Selected Categorical Diagnoses(2013) todetaankin, että kliinisen depression reliabiliteetti romahti suhteessa edelliseen DSM-IV, vaikka diagnostiset kriteerit eivät muuttuneet vain, koska reliabiliteettia arviotiin realistisemmissa olosuhteissa. Reliabiliteetti, joka on alle 0.6 on jo epäluotettava lääketieteessä, koska tämä tarkoittaa sitä, että voidaan karkeasti arvioiden todeta että vähintään puolet diagnooseista on virheellisiä. Reliabiliteetti 0.28 on kaikkien koulukuntien mukaan sellainen, että sitä ei voi hyväksyä, oli kyse sitten kommunismin määrittelystä (kommunismi muuten määritellään samoilla instrumenteilla kuin masennus eli kyselylomakkeella) taikka lääketieteellisestä häiriöstä. Mitä tarkoittaa, jos reliabiliteetti on noinkin alhainen sen etiologian ja biologisen pohjan selvittämisen näkökulmasta? Mitä silloin tutkit, kun tutkit "masennuksen" biologista pohjaa ja etiologiaa? Eihän masennus ole luotettavasti määritelty koherentti häiriö, joten on todella vaikea lähteä selvittämään, että mistä se johtuu. Sama ongelma on lähes kaikilla psykiatrisilla häiriöillä. Ne ovat liukuvia, tulkinnanvaraisia, oirepohjaisia luokituksia, jotka eivät eroa riittävästi toisistaan muodostaakseen kategorisesti erottuvia luokkia kuten vaikkapa diabetes ja sepelvaltimotauti. Mitään välittäjäaepätasapainosta johtuvaa masennus-nimistä sairautta ei ole olemassakaan. Myöskään psykoterapia ei ole tehokas hoitomuoto niin moniulotteisiin ongelmiin, joita käsite "masennus" sisältää. Ihan kuin keskustelemalla parannettaisiin kaikki maailman tuska, näköalattomuus, köyhyys, lapsuudentraumat, elämäntapaongelmat ja päihdeaddiktiot, eihän se niin mene. Nykyään tuollaisin monimutkaisiin ongelmiin tuntuu olevan vain rajallinen määrä ratkaisuja, vähän kuin ihmisillä olisi kaikilla se sama vasara kourassa, jolla sitten hakata niitä ihmisten ongelmia nauloina oli kyse sitten mistä tahansa. Jos punainen vasara ei toimi, niin vaihdetaan vihreään, ja oletetaan jotain mullistavaa uutta lopputulosta.