Mitä nämä nepsylasten vanhemmat oikein haluavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sairaus, mutta vaikuttaa pahimmillaan merkittävästi esimerkiksi toimintakykyyn. Sanotko masentuneellekin, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene töihin?

Aika paha sitten että näihin koko Suomen tulevaisuus rakennetaan, ei hyvä.

Koko Suomen tulevaisuus rakennetaan? Mitä tarkoitat tällä? Minä olen nepsy, joka sai aikuisena diagnoosin ja lääkityksen. Nykyään olen korkeasti koulutettu ja ns. hyvässä työssä. Mitä huonoa näet tässä? Tämä on myös syy sille miksi haluan omalle lapselleni tarvittavat tukitoimet. Jotta hän pystyy elämään ns. normaalisti. 

Olen 45v nepsy,ilman oikeaa diagnossia jouduin tai pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle 26vuotiaana. Koulu takkusi aikoinaan pahasti,lävin ala-asteen aikana kolmea eria koulua ja olin tarkkksellakin mikä oli  ujolle tytölle paha paikka. Teininä aloin ryypätä urakalla kun mulle tuli siit' normaali olo ja kaveritkin huomautteli että olen siedettävämpi kännissä.

Millaista  elämäni olisi ollut jos olisin saanut diagnoosin jos lapsena,en 30vuotiaana ja tkitoimet?

Anteeksi, mitä he siis haluavat? T. Epätietoinen

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Vammaiset EIVÄT voi elää normaalia elämää, tämä on nyt vain tunnustettava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Vammaiset EIVÄT voi elää normaalia elämää, tämä on nyt vain tunnustettava. 

Nepsy ei ole vammainen. Elän hoitoa saaneena suhteellisen normaalia elämää haasteista huolimatta. 

He haluavat kaiken, töitä tekemättä, ei muuta.

Normot ovat rakentaneet suvaitsemattoman yhteiskunnan, jossa osa porukasta jätetään ilman tukitoimia ja palveluja.

Olen aikuinen nepsy. Aspergerin syndrooma ja muita autisminkirjon piirteitä. Koska olen aina ollut hyperfokusoitunut luonnontieteisiin on kouluaineiden oppiminen ollut minulle todella helppoa. Olen kuitenkin aina ollut kiusattu koulussa, koska sosiaalinen kanssakäyminen on minulle vaikeaa. En ymmärrä kunnolla kehonkieltä, en pieniä vinkkejä. Olen opetellut kuvista mitä erilaiset ilmeet tarkoittavat.

Nykyään olen yhteiskunnalle hyödyllinen, koska saan tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Pääsin lukion jälkeen ensi yrittämällä lääkikseen ja erikoistuin gastrokirurgiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Nimenomaan, sitähän kaikki vanhemmat lapsilleen haluavat, mahdollisuuden hyvään elämään. Nepsy-lapsen perheessä tämän tavoitteen saavuttamiseen saatetaan tarvita yhteiskunnalta hiukan tukitoimia. Jos johonkin niin lapsiin kannattaa yhteiskunnassa panostaa erityisen paljon, ettei kukaan putoa turhaan kelkasta. Otetaan lapset lapsina, oli heillä sitten millaisia ominaisuuksia tahansa.

Olet väärässä. Loputon lapsiin panostaminen muiden kustannuksella on väärin, eikä sillä ole tuloksia. Ei kaikista ole eläjiksi, vaikka kuinka paapottaisiin lapsia ja lapsiperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45v nepsy,ilman oikeaa diagnossia jouduin tai pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle 26vuotiaana. Koulu takkusi aikoinaan pahasti,lävin ala-asteen aikana kolmea eria koulua ja olin tarkkksellakin mikä oli  ujolle tytölle paha paikka. Teininä aloin ryypätä urakalla kun mulle tuli siit' normaali olo ja kaveritkin huomautteli että olen siedettävämpi kännissä.

 

Millaista  elämäni olisi ollut jos olisin saanut diagnoosin jos lapsena,en 30vuotiaana ja tkitoimet?

Olen 35-vuotias. Sain diagnoosin ja tukitoimet alle kouluikäisenä. Eläkkeelle jäin 16-vuotiaana. Olen täysin syrjäytynyt. Mikään diagnoosi tai tukitoimi ei automaattisesti paranna ihmisen elämää. Jostain syystä ihmisten tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä sitä.

Jaa, minä nimenomaan haluan että lapseni voisi elää sellaista normaalia elämää. En tiedä haluaako hän perhettä perustaa eikä se kuulukaan muille, mutta koulun ja työllistymisen suhteen yhteiskunnalla on tuhannen taalan paikka että sijoittavatko he nyt tässä vaiheessa niihin tukitoimiin jotta tulevaisuudessa saavat Suomen työreserviin sellaisen halutun erityislahjakkuuden (mn. matematiikka, ohjelmointi) joka maksaa itsensä takaisin nopeasti, vai jättävätkö oman onnensa nojaan jolloin hän tulee laskemaan matematiikkaa omaksi huvikseen kotona vammaisetuuksilla ainakin seuraavat 60 vuotta - ja minä myös kotona omaishoitajana loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sairaus, mutta vaikuttaa pahimmillaan merkittävästi esimerkiksi toimintakykyyn. Sanotko masentuneellekin, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene töihin?

Aika paha sitten että näihin koko Suomen tulevaisuus rakennetaan, ei hyvä.

Niinpä se on rakennettu tähänkin asti nepsyjen seassa, vaikka ei edellisten sukupolvien nepsyt,  (Einstein, Mozart, mm.) diagnooseja saaneetkaan. Tämmöisen nykyisyyden saimme. Eihän tämä hyvä ole. Mutta nyt, kun tiede on tällaisen erilaisuuden aivoissa havainnut, niin jospa se nepsyjen oikeanlainen opettaminen, auttaminen ja hoitaminen johtaisikin parempaan tulevaisuuteen. Älykkyys ja nepsyys eivät sulje toisiaan pois ja mielikuvituksekkaampaa ihmistä, kuin monet nepsyt, saa "tavisten" joukosta hakea. Einsteinin mukaan mielikuvitus on tärkeämpää kuin älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Nimenomaan, sitähän kaikki vanhemmat lapsilleen haluavat, mahdollisuuden hyvään elämään. Nepsy-lapsen perheessä tämän tavoitteen saavuttamiseen saatetaan tarvita yhteiskunnalta hiukan tukitoimia. Jos johonkin niin lapsiin kannattaa yhteiskunnassa panostaa erityisen paljon, ettei kukaan putoa turhaan kelkasta. Otetaan lapset lapsina, oli heillä sitten millaisia ominaisuuksia tahansa.

Ei niitä tukitoimia riitä tuhansille nepsyille koulussa! Eikö se mene jakeluun? Siellä on tuhansiamuita pikkkeavia kuten masentuneet, ahdistuneet, syömishäiriöiset, autistit jne.jne.jotka tarvisivat apua myös. Ei kunnilla ole rahaa eikä halua panostaa. Kunnat vastaavat peruskoulusta ja valtio a

Valtio maksaa sitten myöhemmin, kun nämä syrjäytyvät tai tulee rikoksia tai päihteitä. Se lasku on vaan moninkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Nimenomaan, sitähän kaikki vanhemmat lapsilleen haluavat, mahdollisuuden hyvään elämään. Nepsy-lapsen perheessä tämän tavoitteen saavuttamiseen saatetaan tarvita yhteiskunnalta hiukan tukitoimia. Jos johonkin niin lapsiin kannattaa yhteiskunnassa panostaa erityisen paljon, ettei kukaan putoa turhaan kelkasta. Otetaan lapset lapsina, oli heillä sitten millaisia ominaisuuksia tahansa.

Olet väärässä. Loputon lapsiin panostaminen muiden kustannuksella on väärin, eikä sillä ole tuloksia. Ei kaikista ole eläjiksi, vaikka kuinka paapottaisiin lapsia ja lapsiperheitä.

Ei kaikista olekaan, mutta useimmista nepsylapsista varmasti on. Paremoi maksaa tukitoimia silloin, kun muksut ovat pieniä, kuin eläkkeitä, katkaisuhoitoja tai vankilapaikkoja, kun kasvavat aikuisiksi ilman tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Nimenomaan, sitähän kaikki vanhemmat lapsilleen haluavat, mahdollisuuden hyvään elämään. Nepsy-lapsen perheessä tämän tavoitteen saavuttamiseen saatetaan tarvita yhteiskunnalta hiukan tukitoimia. Jos johonkin niin lapsiin kannattaa yhteiskunnassa panostaa erityisen paljon, ettei kukaan putoa turhaan kelkasta. Otetaan lapset lapsina, oli heillä sitten millaisia ominaisuuksia tahansa.

Ei niitä tukitoimia riitä tuhansille nepsyille koulussa! Eikö se mene jakeluun? Siellä on tuhansiamuita pikkkeavia kuten masentuneet, ahdistuneet, syömishäiriöiset, autistit jne.jne.jotka tarvisivat apua myös. Ei kunnilla ole rahaa eikä halua

Ne syrjäytyvät kun hullut vanhemmat ei hoida niiden koulupolkuja ja paapovat kaikessa täysin avuttomiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sairaus, mutta vaikuttaa pahimmillaan merkittävästi esimerkiksi toimintakykyyn. Sanotko masentuneellekin, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene töihin?

Sanon

- eri

No, ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.

Poikani sai nepsy-diagnoosin yläkouluikäisenä, minun tahdostani. Periaatteessa olisi voinut selviytyä ilman diagnoosiakin, koska sai päiväkodissa ja koulussa tarvittavat tukitoimet. Aikuisena on sitten tarvinnut hieman tukea ja esim. oman sosiaalityöntekijän saamiseksi dg oli välttämätön. Hän sai myös lukioaikana toimeentulotukea sosiaalisin perustein. Nyt hän opiskelee yliopistossa ja lisäksi käy töissä. Epäilen, että näin hyvään tilanteeseen ei olisi päädytty ilman varhaisia tukitoimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan haluan lapselleni mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin, mennä töihin ja elää normaalia elämää. Ilman kiusaamista.

Vammaiset EIVÄT voi elää normaalia elämää, tämä on nyt vain tunnustettava. 

Nepsy ei ole vammainen. Elän hoitoa saaneena suhteellisen normaalia elämää haasteista huolimatta. 

Ei ole, mutta siltä se välillä tuntuu itsestä, kun kaikenmaailman tukihilpetööriä laahaa mukanaan ja aivot voi vain ylikuormittua ja sammua jonka jälkeen on periaatteessa kuin yliväsynyt 3 vuotias tai kun raivostuu silmittömästi kun ihmiset ei ole hiljaa ja taistelee tunteen kanssa ettei hyppää ylös ja kisko turpaan jotain rääkyvää lapsilaumaa tai saa oltua töissä sen jälkeen kun kuormitus on mennyt yli eikä vain ala kirkua ja lähde työpaikalta. Kaikki on ihan hel ve tin raskasta kun näyttelee normaalia.

Ne piirteet joista puhutaan nepsypiirteinä, ovat todella laaja kirjo erilaisia piirteitä. Osa piirteistä tekee työelämässä toimimisen liki mahdottomaksi, osa ei vaikuta työntekoon mitenkään. Olisi viisasta puhua ihmisistä yksilöinä, eikä odottaa kaikilta samaa. Kaikki neurotyypillisetkään eivät suoriudu työelämän vaatimuksista, saatika koulunkäynnistä ihanteiden mukaan.

Olen autisti, ja ylpeä siitä. En käytä termiä nepsy, ja toivoisin myös muiden välttävän sen sanan käyttöä.