Olenkohan tämä enää normaalia, kun en oikeastaan tiedä kuka olen?

Minkälainen lapsuutesi oli? Saitko leikkiä ja harrastaa mitä halusit? Kannustettiinko sinua? Saitko näyttää tunteesi? Ymmärrettiinkö sinua?

Vai määrittelikö joku muu, millaisena kelpaat? Kiellettiinkö ja vähäteltiinkö sinun tunnekokemuksiasi?

Jos olet kasvanut autoritäärisessä kodissa, ei persoonasi ole päässyt kehittymään. Joku toinen on kertonut tai vähintään toiminnallaan osoittanut, mistä pitää tykätä, mitä pitää tehdä ja tuntea, milloin kelpaat.

Sinulla on kuitenkin persoona! Ehkä on tarpeen tehdä tutkimusmatka paitsi itseesi (tajunnanvirtainen kirjoittaminen on hyvä keino) mutta myös maailmaan. Kokeile asioita, tiedät kyllä pidätkö niistä vai et, kun kokeilet.

Ehkä olisi hyvä perehtyä myös skeemoihin eli tunnelukkoihin. Kimmo Takasella on useampikin ihan hyvä kirja aiheesta, vaikkei hän ammattipiireissä nautikaan enää luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselvästi kirjoitin eli se muiden mukana meneminen on kuitenkin itse haluttua. Tämä selvennykseksi.

Älä möngerrä. Kaikki mitä halusin oli lähtöisin yksin musta ja olin tekemässä sitä vaikka mulle naurettiin kotona eikä kukaan ymmärränyt. En todellakaan mennyt muiden mukana.

Tarkoittaako tuo että kun asuit kotona ja ruokahuolto ym. toimi, jaksoit harrastaa? Mutta yksin asuessasi et, koska ei ole tarvetta erottautua muista, etkä vertaudu suoraan läheisiin?

Tarkoittaako "olin tekemässä sitä" että aioit tehdä vai että teit, vaikka kukaan ei ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselvästi kirjoitin eli se muiden mukana meneminen on kuitenkin itse haluttua. Tämä selvennykseksi.

Älä möngerrä. Kaikki mitä halusin oli lähtöisin yksin musta ja olin tekemässä sitä vaikka mulle naurettiin kotona eikä kukaan ymmärränyt. En todellakaan mennyt muiden mukana.

 

Tarkoittaako tuo että kun asuit kotona ja ruokahuolto ym. toimi, jaksoit harrastaa? Mutta yksin asuessasi et, koska ei ole tarvetta erottautua muista, etkä vertaudu suoraan läheisiin?

Tarkoittaako "olin tekemässä sitä" että aioit tehdä vai että teit, vaikka kukaan ei ymmärtänyt?

Mitä ihmettä sä selität? Sä olet tule todellakaan ymmärtämään mua jos et kykene ton vertaa. 

Eihän tohon paskaan edes voi sanoa mitään, kun puhut aivan aiheen vierestä. Sitten taas tehdään tulkinnat oman lokeroaivon mukaisesti, etkä ikinä ymmärrä, että sä olet se joka ei vaan tajua. Ja tän takia mä saan kärsiä.

Miksi helvetissä sä yrität "korjata" mua kun et suostu uskomaan kun kerron mikä on vialla? Kerrot mulle asioita, mitkä mulle on ollut selvillä jo ainakin kymmenen vuotta, ja haukut narsistiksi kun kerrom ihan aidosti tietäväni ja ymmärtäväni näitä asioita. Kuinka hauskaa, kun itse et todellakaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Esität vähän tyhmempää monesti kuin mitä todellisuudessa olet. Et ole niin epävarma kuin annat ymmärtää. Tekstisi paljastaa jo sen kuinka tietoinen olet itsestäsi sekä toiminnastasi.

Tämä minullekin tuli mieleen. Ap kirjoittaa reflektoivaa tekstiä, joten pakko siellä on olla jotain omaakin. 

Tuli mieleen sekin, että usein ihmiset hahmottavat itsensä työn, harrastusten, kiinnostuksenkohteiden tai johonkin ryhmään kuulumisen kautta kautta. Jos nämä otetaan pois tai ihminen luopuu niistä jostain syystä, mitä jää jäljelle? Uskallan väittää, että useimmilla ei näiden nimikkeiden lisäksi ole mitään sen syvempää tunnetta omasta identiteetistä. Kunhan vain kuulutaan johonkin ja mennä posotetaan eteenpäin sen kummemmin miettimättä. Eikä siinä välttämättä ole mitään vikaa. 

Ehkä ap:lla on vain liikaa aikaa ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselvästi kirjoitin eli se muiden mukana meneminen on kuitenkin itse haluttua. Tämä selvennykseksi.

Älä möngerrä. Kaikki mitä halusin oli lähtöisin yksin musta ja olin tekemässä sitä vaikka mulle naurettiin kotona eikä kukaan ymmärränyt. En todellakaan mennyt muiden mukana.

 

Tarkoittaako tuo että kun asuit kotona ja ruokahuolto ym. toimi, jaksoit harrastaa? Mutta yksin asuessasi et, koska ei ole tarvetta erottautua muista, etkä vertaudu suoraan läheisiin?

Tarkoittaako "olin tekemässä sitä" että aioit tehdä vai että teit, vaikka kukaan ei ymmärtänyt?

Onko sulla oikeasti noin huono muisti vai oletko vain noin vituntyhmä?

Sä oot sellanen tavallinen ihminen. Ei tarvitse olla mitään erikoista. Olet parasta juuri tuollaisena. Pysy sellaisena, ei tarvitse muuttua 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselvästi kirjoitin eli se muiden mukana meneminen on kuitenkin itse haluttua. Tämä selvennykseksi.

Älä möngerrä. Kaikki mitä halusin oli lähtöisin yksin musta ja olin tekemässä sitä vaikka mulle naurettiin kotona eikä kukaan ymmärränyt. En todellakaan mennyt muiden mukana.

 

Tarkoittaako tuo että kun asuit kotona ja ruokahuolto ym. toimi, jaksoit harrastaa? Mutta yksin asuessasi et, koska ei ole tarvetta erottautua muista, etkä vertaudu suoraan läheisiin?

Tarkoittaako "olin tekemässä sitä" että aioit tehdä vai että teit, vaikka kukaan ei ymmärtänyt?

Lakkaa jo olettamasta, että mun aivot toimii niinkuin sun. Ja mua ei mitkään harrastukset kiinnosta.

Et ymmärrä paskaakaan mistään

Mitä epänormaalia tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselvästi kirjoitin eli se muiden mukana meneminen on kuitenkin itse haluttua. Tämä selvennykseksi.

Älä möngerrä. Kaikki mitä halusin oli lähtöisin yksin musta ja olin tekemässä sitä vaikka mulle naurettiin kotona eikä kukaan ymmärränyt. En todellakaan mennyt muiden mukana.

 

Tarkoittaako tuo että kun asuit kotona ja ruokahuolto ym. toimi, jaksoit harrastaa? Mutta yksin asuessasi et, koska ei ole tarvetta erottautua muista, etkä vertaudu suoraan läheisiin?

Tarkoittaako "olin tekemässä sitä" että aioit tehdä vai että teit, vaikka kukaan ei ymmärtänyt?

Lakkaa jo olettamasta, että mun aivot toimii niinkuin sun. Ja mua ei mitkään harrastukset kiinnosta.

Ei kuulosta persoonattomalta, hajuttomalta ja mauttomalta, jos sama ihminen on kyseessä. Aggressiivinen hyökkäys muiden ajatuksia ja kysymyksiä kohtaan kuulostaa tutulta nuoruudesta, jolloin "muut eivät ymmärtäneet". Silloin jonkunlainen tekeminen kuitenkin kiinnosti, nyt kuulemma ei?

Teksteistä ei selviä, kenestä ei saa deittaillessa "mitään irti". Ap:sta vai deitistä?

Keskustelun oudosta riitelystä päätellen neurotyypillisten suhde ei ole tavoitteena, ja on vaikeaa keksiä, mitä voisi ehdottaa. Että kaksi tylyä pa*kaa löytäisi toisensa ja vit*uilisi, kuinka toinen ei ymmärrä, eikä mitään saa kyseenalaistaa?

Rauhallisuus kyseenalaistuu myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselvästi kirjoitin eli se muiden mukana meneminen on kuitenkin itse haluttua. Tämä selvennykseksi.

Älä möngerrä. Kaikki mitä halusin oli lähtöisin yksin musta ja olin tekemässä sitä vaikka mulle naurettiin kotona eikä kukaan ymmärränyt. En todellakaan mennyt muiden mukana.

 

Tarkoittaako tuo että kun asuit kotona ja ruokahuolto ym. toimi, jaksoit harrastaa? Mutta yksin asuessasi et, koska ei ole tarvetta erottautua muista, etkä vertaudu suoraan läheisiin?

Tarkoittaako "olin tekemässä sitä" että aioit tehdä vai että teit, vaikka kukaan ei ymmärtänyt?

Lakkaa jo olettamasta, että mun aivot toimii niinkuin sun. Ja mua ei mitkään harrastukset ki

Meni näköjää tyypilliseen tapaan riitellyksi täällä...

Eipä saanut mitään apua tai neuvoja täältä.

T: Oikea AP

Oletko elänyt perheessä, jossa vanhemmat tiesivät, miten kuuluu elää ja miten ajatella?

Minä olen, ja menin nuorena samanlaisen miehen kanssa naimisiin. Eron jälkeen aloin etsimään itseäni. Tein paljon harjoituksia asioista, joita halusin selvittää. Self-help- kirjallisuus oli oikein passelia siihen. 

 

Ehkä suurin oivallukseni oli se, että olen luonteeltani joustava. Mukaudun helposti muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Oivallukseni liittyi siihen, että liika on liikaa. Itse pitää löytää omat rajansa, ettei muutu kameolentiksi.

Lukematta muuta kuin aloituksesi: useinhan ihminen muuttuu monta kertaa elämässään uusien kokemusten ja oivallusten myötä. Ehkä olet muutosvaiheessa ja kasvamassa ulos siitä, mitä itse uskoit olevasi aiemmin.

Millaisesta musiikista pidät? Millainen sää on sinusta kiva? Kenen poliitikon toimintaa et ymmärrä/ymmärrät? Missä tykkäät ulkoilla? Mikä saa sinut rentoutumaan, entä jännittymään? Millaista työtä et missään nimessä haluaisi tehdä? Muistele, mitkä asiat ovat saaneet sinut iloiseksi ystävien kanssa? Mitkä asiat aiheuttavat sinulle surua? Mihin haluaisit matkustaa, jos ei olisi kiinni rahasta eikä ajasta? Uskotko korkeampaan voimaan? Esimerkiksi tällaisia pohtimalla voit alkaa miettiä millainen olet ja kuka olet. 

Tässä ketjussa on sekavia kirjoituksia. Aloittaja voisi kertoa itsestänsä avoimemmin, muuten on hankala auttaa ketään selkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on sekavia kirjoituksia. Aloittaja voisi kertoa itsestänsä avoimemmin, muuten on hankala auttaa ketään selkeämmin.

Mitä haluat tietää? En varmaan osaa paremmin kertoa itsestäni.

T: Oikea AP

Ap taidat tarkoittaa identiteetin lisäksi syvempää kokemusta persoonattomuudesta ja tunnetta minuudesta? Identiteetin moni on ottanut valmiina ja määrittää perinteisten roolien ja odotusten kautta, osalla jää jäsentymättömäksi erityisesti nykyaikana jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. 

Järjellä ajatellen varmasti ymmärrät, että sinulla on jotain tapoja, ominaisuuksia, arvoja ja yhteyttä elämääsi ja kulttuuriin, jossa elät? Jos sellainen osuva kuvaus sinusta saataisiin yhdessä jonkun sinun kanssa olevan ihmisen ja sinun vuoropuhelussa kootuksi, niin samaistuisitko silti niihin kuvauksiin, tuntuisiko sinusta, että olet se henkilö? Tällaisen taustalla voi olla trauperäistä dissosiaatiota, depersonalisaatiota, lapsuuden puutteellisia tunnesuhteita, joissa olisit voinut eriytyä ja kasvaa itseksesi tai jotain neuronkirjon poikkeavuutta. Voi olla myös, että itseksi kasvaminen ja kypsyminen on jäänyt kesken. Myöhäistä se ei ole. Ihan yksin self help kirjoja lukemalla se tuskin käy, ihmiset tarvitsevat toisiaan omaksi itseksi kasvamisessa. 

Minulla on vähän samansuuntaista. Minulla on kyllä vahvat mielipiteet ja periaatteet asioissa, mutta jos pitäisi kuvailla että kuka minä olen ihmisenä niin en osaisi. Joskus tuntuu että jotain elokuvaa tai sarjaa katsottuani kopioin joltain hahmolta ominaisuuksia ja tapaa olla ja puhua ehkä päivän ajaksi, kunnes se unohtuu. Tosi outoa. Olenkohan pahastikin sairas?