Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te yli yli 25v vuotiaat, tunnetteko vielä ihastumisen tunteita tai romanttisia tunteita?
29.02.2024 |
Olen aina ollut itse pitkästä ihastuvaa/rakastuvaa sorttia ja olin lähes koko lapsuuden ihastunut samaan poikaan muutamia pikku ihastuksia lukuun ottamatta ja tämä iso ihastus ei koskaan poistunut. Teininä ihastus siirtyi toiseen poikaan mutta olin niin ujo ja tunteeni niin vahvoja etten alkoi kirjaimellisesti taju lähteä aina kun hän tuli lähelle ja jalat täristä ja lopulta poika kyllästyi yrittämään lähetymistä ja siirtyi seuraavaan mikä särki sydämeni. Tämän jälkeen täysi-ikäisenä tapasin ihanan miehen joka lopulta osoittautui varatuksi ja tuntui että sydämeni kylmettyi särkyessään. Nyt olen yli 30v enkä ole tuon sydämen särkymisen jälkeen ihastunut kehenkään tai tuntenut mitään vahvoja tunteita yhtäkään miestä kohtaan. Olen muutamia miehiä tapaillut mutta en tuntenut mitään vahvaa heitä kohtaan ja saatan katsoa että joku mies on ihan kivan näköinen mutta en silti ihastu kehenkään.
Onko ihastuminen ja vahvat tunteet siis vain teiniajan juttu tai pelkästään ujouteen liittyvää vai voiko näin aikuisena vielä oikeasti tuntea vahvoja ihastumisen ja rakastumisen tunteita vai pitääkö "tyytyä" mieheen jonka kanssa mukava viettää aikaa ja synkkaa muutoin vaikka ei tunnu muutoin yhtään miltään?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Ihastuin nopeasti, kun tapasin 18-vuotiaan tyttöystäväni. Vaikka olin itse tuolloin 32 v, saattoi myös häneltä tarttua minuun sellainen teinimäinen ihastuminen, mikä oli suloista.
Ai tällä kertaa se tyttöystävä olikin 18v. Saman tarinan kertoilet eri ketjuihin ja aiemmin hän oli 16v. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Ihastuin nopeasti, kun tapasin 18-vuotiaan tyttöystäväni. Vaikka olin itse tuolloin 32 v, saattoi myös häneltä tarttua minuun sellainen teinimäinen ihastuminen, mikä oli suloista.
Ai tällä kertaa se tyttöystävä olikin 18v. Saman tarinan kertoilet eri ketjuihin ja aiemmin hän oli 16v. 😂
Minulla ei ole mitään hajua mistä puhut. Erehdyt selvästi ihmisestä. Päivystätkö tällä palstalla 24/7 ja seuraat kaikkea, mitä joku sanoo? Olen vähän hämmentynyt.
Olen 58-vuotias mies, enkä ole ollut koskaan aiemmin niin joka soluani myöten rakastunut kuin juuri nyt.
Ihastun liiankin helposti. Sain hiljattain nelikymppisenä uuden esimiehen, johon ihastuin täysin jo kolmen ensimmäisen työpäivän aikana. Ei mitenkään hauska juttu, kun kyseessä on naimisissa oleva 3 lapsen isä.
Itse ihastuin alle 3-kymppisenä jatkuvasti (osoittamatta tätä suurimmalle osalle niistä miehistä). Olin varmaankin osittain ihastunut ihastumisen tunteeseen, se on niin mukava tunne. Nyt 3-kymppisenä ihastun selkeästi harvemmin ja valikoidummin ja siihen on syynä se, että tällä hetkellä seuraavan miehen pitäisi olla isäehdokas lapsilleni. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan noin 60v pitkän matkan kulkeneita. Kun näen hänet, sydämeni pomppaa riemusta. On ylipainoa, tukka harventunut, polvi kipeä. Kamppeet ei ole muodikkaimmat. Mutta hän on minun mieheni, rakkaani. Kyllä, voi kyllä voi olla romantiikkaa.
Mä en ole koskaan teininäkään mitenkään ihmeemmin ihastunut. Seurustelut on alkaneet ihan platonisesta kaveruudesta, sitten jossain vaiheessa mukaan seksi ja seurustelu yms. Ihmiset vaan on tosi erilaisia tässä asiassa, eikä missään muodossa ole "vikaa", niissä jotka ei ihastu eikä niissä jotka ihastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Ihastuin nopeasti, kun tapasin 18-vuotiaan tyttöystäväni. Vaikka olin itse tuolloin 32 v, saattoi myös häneltä tarttua minuun sellainen teinimäinen ihastuminen, mikä oli suloista.
Ai tällä kertaa se tyttöystävä olikin 18v. Saman tarinan kertoilet eri ketjuihin ja aiemmin hän oli 16v. 😂
Minulla ei ole mitään hajua mistä puhut. Erehdyt selvästi ihmisestä. Päivystätkö tällä palstalla 24/7 ja seuraat kaikkea, mitä joku sanoo? Olen vähän hämmentynyt.
Et toki myöntäisikään tällaista. 😅 Kovasti ikäeroa ja teiniin sekaantumista mainostat. Jos itselläsi olisi joskus tytär, olisiko mukavaa jos hän sekaantuisi teininä tuollaiseen ukkoon kuin sinä.
Hm, yllättävän samanlainen tunne-elämäkokemus minulla mitä AP:lla. Olen 33v ja viime ihastuksesta on 5 vuotta aikaa. Toisaalta mukavaa koska inhoan sitä ihastumisen aiheuttamaa tunnemyrskyä mihin aina joudun koska jos kiinnostun, se kasvaa nopeasti suuremmaksi ihastumiseksi. Toisaalta nyt on ihanan seesteistä, vaikka kaipaisi kyllä jotain jo rakkauselämäänsäkin :/
En tiedä onko tällainen tunne-elämän hiljeneminen vanhemmiten sitten normaalia niille jotka on aina olleet vaikeita ihastumaan? Ainakin samaa ikäluokkaa olevat tutut joilla on ns. normaali tunne-elämä tuntuvat edelleen näkevän ympärillään kiinnostusta herättäviä ihmisiä vaikkeivät tietty varattuina ketään enää etsikkään. Eihän kyky ihastua tule mihinkään katoamaan, luulen vaan että tietyssä iässä vain luonnollisesti rauhottuu. Tarkoittaa vain meidän kohdalla että entistä harvemmin ihastuu keheenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua varmaan auttaisi 3-10 kertaa terapiassa, jos koet että asia sinua itseäsi haittaa.
Terapeutti osaisi varmasti aukoa, että onko sinulla esim jotain pelkoja tuossa taustalla vai mistä johtuu.
juu,heti kun astuu taksista ulos pattayalla,tai viimestään illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla loppui ihastumiset siihen kun 10v sitten menin yhteen mieheni kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Nyt yli nelikymppisenä tunteet ovat vahvempia ja selkeämpiä. Ymmärrän niitä paremmin ja hyväksyn ne. On kertynyt kokemusta. Elämä on siltä osin paljon parempaa. Teininä jne. sitä oli kaikesta ihan pihalla eikä tunteiden kanssa ollut ihan sinut. Nyt nauttii vaikkapa rakastumisesta tai rakastamisesta iha eri lailla. Kaikki on selkeämpää ja samalla ehkä voimallisempaa.