Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset hankkii lemmikkejä?
29.02.2024 |
Mä en vaan ymmärrä. Eläimet haisee, niistä lähtee karvaa, hilsettä, niissä on kaiken maailman eritteitä. Koirat haukkuu ja räksyttää, kissat vinkuu ja mouruaa. Menee rahaa ruokaan, eläinlääkäreihin sun muuhun. Oot aivan kiinni eläimissä. Kaikki reissut ja ihan arkipäiväinen elämä on hiton hankalaa ja pyörii eläinten ympärillä.
Ja sanotaan, että se lemmikki on paras ystävä. Mitä heleä?? Sun paras ystävä on eläin, joka ei osaa puhua, joka on aina tietyllä älyllisellä tasolla, mistä se ei vaan kehity mihinkään. Monet jopa vertaa eläimiä lapsiin, mikä on musta jo aivan sairasta. Lapsi kasvaa, kehittyy, hänen kanssa voi jossain vaiheessa jo keskustella järkevästi.
En kaipaa tähän yhtään "hei onneks sun ei tarvii ottaa lemmikkiä jos et tykkää"-kommenttia. Oikeasti, vilpittömästi haluaisin tietää, että mitä ihmiset saa lemmikeistä ja onko se todella kaiken ton vaivan, rahanmenoa ja eritteiden ja hajun arvoista?
Kommentit (122)
2 koiraa ja kissa. Meillä ne ovat perheenjäseniä, elämää rikastuttavia, iloa tuovia, parasta seuraa jne. ihan kuten kaksijalkaisetkin. Koirat toi mulle ja jälkeläiselle uuden harrastuksen koulutus- ja maastoharkoilla, lisäsivät koko perheen ulkoilua ja lenkkeilyä, sekä opettavat muksuille jo pienestä lähtien elämän kunnioitusta ja empatiaa. Muutakin hyvää eläimissä on. Kissan kanssa meillä on oma yhteinen ulkoilutunti jolloin kuljeskelemme luonnossa sen ihmeitä ihaillen. Ilman kissaa en havaitsisi sitä kaikkea. Työtä, rahanmenoa, siivousta, joskus suruakin lemmikit tuovat, mutta niin me kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen koirasta.
Mutta en osta koska on niin iso työ ja siivo se.
Kallista ja vaikeaa elämää. Rajoittaa liikkumista saati matkailua.
Minä en hanki lapsia samoista syistä.
Lasten kanssa on kuitenkin helppo matkustaa. Minulla on 3 lasta. Koiraa en ota koskaan. Siitä aika jättää. Lapset on elämässämme mukana aina.
Koiran voi jättää hoitoon matkan ajaksi, löytyy paljon innokkaita koiranhoitajia.
Minusta se on vaan jyvä puoli koirassa että elinikä on lyhyt. Lapsista joudut olemaan huolissasi koko lopun elämäsi.
Taasko tätä pas kaa. Koittakaa nyt tajuta että ihmiset haluaa erilaisia asioita tältä elämältä. Jotkut tekee lapsia, vaikka se vasta onkin vaivalloista. Jotkut uhraa kaiken aikansa ja rahansa johonkin harrastukseen jossa ei ole muiden mielestä mitään ideaa, biljardiin tai pienoismalleihin tai museoautoihin. Tunkkaavat niiden parissa melkein pakkomielteisesti. Ja jotkut ottaa lemmikin, ja siinäkin on vielä hajontaa, että mikä on kenenkin mielestä järkevää, kissa vai koira vai viljakäärme. Aivan turha keskustelu.
Mutta eihän lemmikinomistajia ne karvat, hajut yms. Välttämättä vaivaa vaikka muita vaivaisikin. Meille koira on perheenjäsen, se tuo iloa, lohtua, onnea. Meillä on aktiivinen koira ja lenkkeillään paljon. Mieheltä on hävinnyt alaselän kivut, olen itse laihtunut 5kg kun terveen ruokavalion kylkeen tuli säännöllinen liikunta ja koirapiireistä löytyi muutama kiva kaverikin. Pelkkää positiivista. Ainoa mikä hirvittää on luopuminen kun sen aika tulee.
Kyllä, eläimet sotkee, välillä haisee ja ne saattavat jopa hajottaa koko huoneiston (kokemusta on). Olen herännyt siihen kun koira ripuloi hiuksiini ja olen mopannut ripulia seinistä, sohvasta ja löytänyt oksennuksen patjan ja seinän välistä, jossa se ensin haisi noin viikon ennen kuin löysin sen. Olen joutunut ottamaan 2000€ lainan koiran hammaslääkäriä varten opiskelijana ollessani, ja tekemään kipeitä päätöksiä koiran lopetuksesta, kun minulla ei ole tuhansia rahaa sen hoitoon. SILTI olen sitä mieltä että eläimet, varsinkin koirat ovat rikastuttaneet elämääni niin paljon että kaikki todellakin on ollut sen arvoista.
Nytkin koira nukkuu kiinni minussa. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissan otin 13 vuotta sitten, varmaankin seuraksi. En enää muista silloisia ajatuksiani. Olin vasta 21-vuotias ja asunut omillani vain hieman yli vuoden. Nykyisestä joskus aika jättää ja tuskin sitten enää koskaan pidän mitään lemmikkiä, tuntuisi väärältä eläintäkin kohtaan.
Tiesin jo alaikäisenä etten koskaan haluaisi lapsia. Minusta varsinkin pienet lapset ovat suorastaan ällöttäviä ja heistä lähtevät äänet inhottavia.
Ajattelin lapsista samalla lailla, sillä olin hoitanut lapsia 12-vuotiaasta lähtien. Olen äärimmäisen vastuuntuntoinen ihminen ja lapsen hoito jo pelkästään stressasi. Piti jaksaa leikkiä itselle tylsiä leikkejä, lukea tylsiä lastenkirjoja jne.
Sitten kuitenkin tapasin miehen ja perustimme perheen. Jostain syystä omien lasten äänet eivät olleet inhottavia ja koska olin jo niin nuoresta hoitanut lapsia, minulla oli hyvä kokemus ja kaikki hoitui helposti. Jaksoin enemmän kuin koskaan kuvittelinkaan jaksavani. Onneksi puolisoni oli satasella mukana. Hän jaksoi lukea lastenkirjoja aina ja minulle jäi vain iltasadun lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, sitä enemmän pidän koirista.
Komppaan tätä täysillä. Ap kuulostaa sellaiselta tyypiltä, että mikä tahansa koira, kissa, marsu, heppa olisi paljon parempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikki voi olla myös hiljainen, esimerkiksi käärme.
Ei kaikki koirat haise tai hauku. Ilman koiria en harrastaisi minkäänlaista liikuntaa tai ulkoilua. Ilman koiria tekisin ihan liian pitkiä päiviä töissä. Koiran rauhallinen läsnäolo rauhoittaa myös omaa mieltä ja vähentää ahdistusta. Koirien seura on ihan erilaista kuin ihmisten seura - usein minulle sopivampaa. Koirien läsnäolo lisää turvallisuudentunnetta.
Kiteytettynä: Koirat ovat lisänneet niin fyysistä kuin henkistäkin hyvinvointiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun koira tuoksuu paremmalta kuin useimmat ihmiset. Siitä ei myöskään valu mitään ylimääräisiä eritteitä yhtään sen enempää kuin vaikkapa sinusta. Kuulostaa aika oudolta jos tiedät paljonkin tällaista koiria. Ylimääräistä vaivaa sen kanssa eläminen toki tuottaa siihen verrattuna, jos asuttais vaan kahdestaan miehen kanssa, mutta aika tyhjältä se kyllä myös tuntuisi elää koko elämä jotain sellaista pientä ja yhdentekevää elämää jossa ei ole vastuussa mistään. Päivän paras hetki on se kun koira tulee aamulla herättämään pusuttelemalla.
Tuo pusuttelu on just se, mitä eniten koirissa inhoan.
Käsittääkseni suurin osa ihmisistä inhoaa sitä, että koira, joka nuolee omaa ulostettaan pyllystään tulee nuolemaan kasvoja.
Koira on myös hyvä tekosyy lähteä kotiin epämiellyttävästä tilanteesta. Jos olisin vaikkapa ap:llä illallisella ja huomaisin miten vastenmielinen ihminen on kyseessä, niin voisin poistua jo ennen jälkiruokaa kun "pitää lähteä ulkoiluttamaan / ruokkimaan koiraa." Vaikka koira oikeasti pärjäisi ihan hyvin vielä monta tuntia.
Koira on hyvä tekosyy olla lähtemättä toiselle puolen Suomea inhokkisukulaisen häihin. Kaverin häihin kyllä voin lähteä ja jättää koiran hoitoon siksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan kissoistani seuraa, niiden touhuja on kiva seurata tai touhuta niiden kanssa, saan niiltä myös lohtua. Joo, on karvoja ja pitää hoitaa sekä siivota vessoja, eäinlääkärikulujakin on mutta minusta se on sen arvoista. Pari päivää voi olla poissa, mutta muuten pitää hankkia hoitaja, mutta niitä riittää jonoksi asti.
Asiat on sellaisia miksi ne kokee. Minä koen että eläimet rikastuttavat elämääni ja sinä koet että se vaan sitoo ja on kamalaa. Sinulle ei oikeastaan edes voi seittää miksi koen kuten koen, koska et kuitenkaan ymmärrä. Ja ei, en ole yksinäinen vanhapiika vaan parisuhteessa.
Ihan mielenkiinnosta: Katsotko ap esimerkiksi somen eläinvideoita sillä tavalla, että et voi käsittää, mikä niissä on hauskaa tai söpöä? Koska jos näin on niin pikemminkin tuollainen asennoituminen on minulle jotain niin outoa ja vierasta, että jos pitäisi veikata niin sanoisin sen liittyvän johonkin neuropsykistriseen poikkeavuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä saa rakkautta. Ihminen kiintyy eläimeen ja eläin ihmiseen. Sen voi todeta mm. aivokuvista.
Pakkohan sen eläimen on mukamas kiintyä, kun ei ole vaihtoehtoa. Omistaja on vanginnut sen luontokappaleen itselleen ja on ainut ruokkija. Vihaan eläinten omimista... IHMINEN OTTAA ELÄIMEN , ELÄIN EI OTA IHMISTÄ... Hävetkää.. Ne kuuluu luontoon, eikä ihmisiin asuntoihin vangiksi jotain puriste nappuloita syömään.. Pääsevät ulos rajoitetusti silloin kun ihmiselle käy, sitä eläin ei voi päättää eikä mitään. 👿👿👿👿
Vierailija kirjoitti:
No, miksi ihmiset hankkii lapsia? Ihan sama litania pätee:
"Lapset haisee, niistä lähtee hilsettä, niissä on kaiken maailman eritteitä. Lapset itkee ja huutaa. Menee rahaa ruokaan, lääkäreihin sun muuhun. Oot aivan kiinni lapsessa. Kaikki reissut ja ihan arkipäiväinen elämä on hiton hankalaa ja pyörii lasten ympärillä."
Ihmisten preferenssit on katsos erilaisia.
Niinpä. Itse en halua kumpaakaan, lasta tai lemmikkiä, mutta jos jompikumpi pitäisi valita, niin lapsi mieluummin. Huonot puolet kun ovat paljolti samat, mutta lapsissa on sitten se kiva puoli, että kun sen sitovan erite- ja hoivausvaiheen yli pääsee, voi lapsesta kuoriutua varsin miellyttävä keskustelukumppani, joka osaa siinä vaiheessa hoitaa jo monta asiaa itsenäisesti. Lemmikillä sitä vaihetta ei tule ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki voi olla myös hiljainen, esimerkiksi käärme.
Se käärme haluaa eläimenä luontoon, eikä sinun nurkiisi kyylättäväksi. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä saa rakkautta. Ihminen kiintyy eläimeen ja eläin ihmiseen. Sen voi todeta mm. aivokuvista.
Pakkohan sen eläimen on mukamas kiintyä, kun ei ole vaihtoehtoa. Omistaja on vanginnut sen luontokappaleen itselleen ja on ainut ruokkija. Vihaan eläinten omimista... IHMINEN OTTAA ELÄIMEN , ELÄIN EI OTA IHMISTÄ... Hävetkää.. Ne kuuluu luontoon, eikä ihmisiin asuntoihin vangiksi jotain puriste nappuloita syömään.. Pääsevät ulos rajoitetusti silloin kun ihmiselle käy, sitä eläin ei voi päättää eikä mitään. 👿👿👿👿
Kyllä meillä koirat syö tuoretta lihaa ja kalaa eikä mitään nappuloita. Ja osaavat kyllä pyytää ulos kun haluavat. Ovi vaan auki niin pääsevät suoraan kahden hehtaarin aidatulle metsäaluelle.
Ja taas, samahan se on lastenkin kanssa, ihminen päättää tehdä lapsen eikä lapsi saa itse valita minkälaiselle psykopaatille syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä saa rakkautta. Ihminen kiintyy eläimeen ja eläin ihmiseen. Sen voi todeta mm. aivokuvista.
Pakkohan sen eläimen on mukamas kiintyä, kun ei ole vaihtoehtoa. Omistaja on vanginnut sen luontokappaleen itselleen ja on ainut ruokkija. Vihaan eläinten omimista... IHMINEN OTTAA ELÄIMEN , ELÄIN EI OTA IHMISTÄ... Hävetkää.. Ne kuuluu luontoon, eikä ihmisiin asuntoihin vangiksi jotain puriste nappuloita syömään.. Pääsevät ulos rajoitetusti silloin kun ihmiselle käy, sitä eläin ei voi päättää eikä mitään. 👿👿👿👿
Tämä!! Onneksi joku sanoo tämän ääneen!
Ja onhan se täälläkin tullut nähtyä taas melkein joka viestissä: ihminen ottaa lemmikin täyttämään omia tarpeitaan ja tyhjiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koira tuoksuu paremmalta kuin useimmat ihmiset. Siitä ei myöskään valu mitään ylimääräisiä eritteitä yhtään sen enempää kuin vaikkapa sinusta. Kuulostaa aika oudolta jos tiedät paljonkin tällaista koiria. Ylimääräistä vaivaa sen kanssa eläminen toki tuottaa siihen verrattuna, jos asuttais vaan kahdestaan miehen kanssa, mutta aika tyhjältä se kyllä myös tuntuisi elää koko elämä jotain sellaista pientä ja yhdentekevää elämää jossa ei ole vastuussa mistään. Päivän paras hetki on se kun koira tulee aamulla herättämään pusuttelemalla.
Tuo pusuttelu on just se, mitä eniten koirissa inhoan.
Käsittääkseni suurin osa ihmisistä inhoaa sitä, että koira, joka nuolee omaa ulostettaan pyllystään tulee nuolemaan kasvoja.
No käsität sitten väärin aika montakin asiaa.
Mitä hygieniaan tulee niin kaikki tutkimustieto viittaa siihen että bakteerialtistus on pikemminkin hyväksi, ja eläintaloudessa kasvaminen vähentää allergioita ja yliherkkyyksiä. Pätee myös omalla kohdalla, koiria on ollut talossa siitä lähtien ku olin vauva, ja mulla ei ole ensimmäistäkään allergiaa ja sairastan äärimmäisen harvoin. Saikkupäiviä on viiden vuoden ajalta ehkä kaksi. Se sijaan tuttuni on juuri ap:n kaltainen hygieniahysteerinen eläintenvihaaja, ja kappas kummaa, kaikki hänen lapsensa ovat moniallergisia ja astmaattisia.
Siksi että sinunlaisellasi vajariautistilla olisi elämässäsi edes jotain sisältöä ihmetellessäsi asiaa. Ei kestä kiittää.