YLE: Maria, 45, lakkasi yrittämästä olla laiha ja seksikäs: Se oli sairasta
Ylen Naiseuteni pinta -dokumenttisarjassa tavataan 45-vuotias Maria Biffen Ahonen. Hän on oppinut olemaan välittämättä kauneusihanteista ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
- Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän välittää. Nyt saa olla. Nyt olen vain lihava, vi##u, Maria toteaa voimaantuneena
Se on tosi ihanaa. Jos tekee mieli sipsejä, voin syödä niitä. Nyt voi kulkea löysissä vaatteissa, juoda olutta ja hällä väliä.
Mahtavaa. Maria on hyvä roolimalli meille naisille!
Kommentit (205)
Elämän tarkoitus on hedonistinen mässäily tukka paskaisena, reikäisissä vaatteissa sohvalla löhöten ja sairaalloisen lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin kuoleminen viimeistään viisikymppisenä. Ihanan vapauttavaa. Tuo on se elämä, josta jokainen lapsi haaveilee: että saa syödä itsensä hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mikään muu ei ole valheellisempaa kuin se että ihminen elää onnettomana omassa kropassaan ja väittää naama peruslukemilla että on "hyväksynyt itsensä sellaisenaan kuin on" :D Ikäänkuin se olisi joku kirous mikä pitäisi "hyväksyä" koska siitä ei pääse eroon.
Ihminen tekee tän täysin koska hän on uhriutuja, hän alistuu omalle tilanteelleen ja alkaa uskottelemaan itselleen että se on hyvä asia koska "mitään muuta ei ole tehtävissä".
Siis mitä? Hyvin olet sisäistänyt ajatuksen, että vain tietynlaisessa kehossa voi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi, jos tuntuu noin mahdottomalta ajatus, että nainen voi hyväksyä itsensä muussakin kuin kauneusihanteita toteuttavassa kehossa. Kauneus on aikaan ja kulttuuriin sidottu käsite, ei mikään yleinen totuus.
Ihminen voi käyttää vuosia pyrkien kontrolloimaan kehoaan, mutta lopulta se on hyvin pitkälti meidän kontrollin ulottumattomissa. Siksi on järkevämpää pyrkiä kehittämään ja hallitsemaan mieltään, mihin meillä on oikeasti paljon enemmän vaikutusvaltaa. Käytin 15 vuotta inhoten kehoani ja yrittäen kaikin tavoin muokata sitä mieleisekseni, mutta silloinkin kun olin hoikimmillani, käytin kenties kaikista eniten aikaa kehoni vihaamiseen ja pyrkien hallitsemaan sitä.
Nyt olen ymmärtänyt, että keho nimenomaan on jotain mistä en pääse eroon, joten on pakko opetella hyväksymään se sellaisena kuin se on nyt, haikailematta mitään sen mennyttä tai tulevaa olomuotoa. Uskon, että juuri tämä on asia, joka toisi lukemattomille naisille (ja toki muillekin) enemmän mielenrauhaa kuin yksikään dieetti.
Vierailija kirjoitti:
"toteaa voimaantuneena". YLE kettuilee hänelle.
Kuten kaikille täysjärkisille pitäisi olla selvää, tuo "voimaantuneena" on aloittajan itsensä lisäys tekstiin. Alkuperäisessä tekstissä (joka on Seiskalehdessä) ei ole mitään voimaantumisesta.
Mikä pakko ihmisen on syödä sipsejä, tai juoda olutta ylenmäärin. Voi syödä terveellistä, salaattipainotteista vaikka runsaastikin. Ja juoda olutta kohtuullisesti. Normaali ja reipas on terveempi, olo kevyempi ja miellyttää sillmää enemmän kuin hällä väliä
No mielummin olen hoikka ja seksikäs kuin läski. Se onnistuu helposti, kun ei vedä sipsejä ja kaljaa 24/7, vaan nauttii niistä yhtenä karkkipäivänä esim. lauantaina. Muuten syö säntillisesti ja liikkuu = voi hyvin ja näyttää hyvältä.
Katsottuani koko sarjan, en vieläkään oikein käsitä tuota *näkymättömyyttä*. Tosi moni naisista koki vanhetessaan _näkymättömyyttä_! Miltä? Maailmalta, elämältä, yhteiskunnalta? Minä olen ollut koko elämäni ihan suorastaan hyljeksitty erilaisuuteni vuoksi: minulle on jopa suututtu kun olen joskus sanonut jotakin - kuinka tuo kehtaa, ole hiljaa, sulla ei ole oikeutta olla kuuluva/olemassa oleva erilaisuutesi vuoksi, turpa kiinni! Onko tuo näkömättömyys joku keveämpi leveli tästä; vanhetessa koko yhteiskunta ignoraa sinut, mutta saat silti vielä olla olemassa ja kuulua?
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta mitä Maria sanoo on, että kaikki se aika mitä on käyttänyt ulkonäöstä huolehtimiseen, voisi käyttää siihen miten demokratia säilytetään.
Miettikää mitä kaikkea naiset voisivat tehdä, jos kaikki (tai edes 50 %) energia ulkonäöstä huolehtimiseen käytettäisiin maailman muuttamiseen paremmaksi.
Sinulla on väärä näkökulma.
Pitäisi kysyä, kuinka paljon parempi paikka maailma olisi kun se aika joka kulutetaan herkuttelemiseen ja tästä seuranneiden vaurioiden korjaamiseen, käytettäisiin johonkin muuhun?
Eikö sinusta maailmassa ole jotain omituista kun teollisesti tuotettujen herkkujen syömisestä on tullut niin keskeinen osa ihmisten elämää?
Suurinta osaa ulkonäöstä huolehtimisesta ei tarvittaisi, jos perusasiat olisivat kunnossa. Kun on paljon ylipainoa, kroppa on lössähtänyt ja sokerin saanti näkyy iholla, tarvitaan tietyn mallisia vaatteita ja meikkejä peittämään se, ettei luonnontilassa näytetä hyviltä.
Mitä jos syötäisiin terveellisesti ja liikuttaisiin aktiivisesti, kuten ihmiselle on luontaista? Sitten olisi enemmän energiaa keskittyä vaikka siihen demokratian säilyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottuani koko sarjan, en vieläkään oikein käsitä tuota *näkymättömyyttä*. Tosi moni naisista koki vanhetessaan _näkymättömyyttä_! Miltä? Maailmalta, elämältä, yhteiskunnalta? Minä olen ollut koko elämäni ihan suorastaan hyljeksitty erilaisuuteni vuoksi: minulle on jopa suututtu kun olen joskus sanonut jotakin - kuinka tuo kehtaa, ole hiljaa, sulla ei ole oikeutta olla kuuluva/olemassa oleva erilaisuutesi vuoksi, turpa kiinni! Onko tuo näkömättömyys joku keveämpi leveli tästä; vanhetessa koko yhteiskunta ignoraa sinut, mutta saat silti vielä olla olemassa ja kuulua?
Mun puolesta ns. näkymättömille ja erilaisille voisi yhteiskunta antaa myös mahdollisuuden esim.eutanasiian ja kehon hyötykäytön jollain raksutehtaalla koiranruokaan tai lannoitteeseen. Sillä tavoin näkymättömätkin saisivat kokea olevansa yhteiskunnalle edes jollakin tapaa hyödyksi.
Kaunis ajatus, mutta tuskin käytännössä toteutettavissa tässä woke-maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottuani koko sarjan, en vieläkään oikein käsitä tuota *näkymättömyyttä*. Tosi moni naisista koki vanhetessaan _näkymättömyyttä_! Miltä? Maailmalta, elämältä, yhteiskunnalta? Minä olen ollut koko elämäni ihan suorastaan hyljeksitty erilaisuuteni vuoksi: minulle on jopa suututtu kun olen joskus sanonut jotakin - kuinka tuo kehtaa, ole hiljaa, sulla ei ole oikeutta olla kuuluva/olemassa oleva erilaisuutesi vuoksi, turpa kiinni! Onko tuo näkömättömyys joku keveämpi leveli tästä; vanhetessa koko yhteiskunta ignoraa sinut, mutta saat silti vielä olla olemassa ja kuulua?
Mun puolesta ns. näkymättömille ja erilaisille voisi yhteiskunta antaa myös mahdollisuuden esim.eutanasiian ja kehon hyötykäytön jollain raksutehtaalla koiranruokaan tai lannoitteeseen. Sillä tavoin näkymättömätkin saisivat kokea olevansa yhteiskunnalle edes jollakin tapaa hyödyksi.
Ihan hauska :D
Vakavasti puhuen eiköhän se eutanasia Suomeenkin rantaudu, ja Kanadan tapaan täälläkin ruvetaan ehdottamaan piikkiä syrjäytyneille.
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta mitä Maria sanoo on, että kaikki se aika mitä on käyttänyt ulkonäöstä huolehtimiseen, voisi käyttää siihen miten demokratia säilytetään.
Miettikää mitä kaikkea naiset voisivat tehdä, jos kaikki (tai edes 50 %) energia ulkonäöstä huolehtimiseen käytettäisiin maailman muuttamiseen paremmaksi.
Se, ettei kykene hillitsemään syömistään tai juomistaan, kertoo vakavista tunne-elämän ongelmista. Vaikea kuvitella, että tällainen epävakaa, holtiton ihminen kykenisi saamaan suurta vaikutusta aikaan missään yhteiskunnallisesti merkittävässä asiassa, kun ei kerran kykene vaikuttamaan edes omiin elintapoihinsa.
Kauneuspääoma? KAUNEUSPÄÄOMA???
*Dokumentti*, jossa tyhjäpäät tosissaan hokevat häppärit väpättäen kauneuspääomasta 😳 Ja tuo taiteilija narisi, että hänen ystävänsä pitävät hänen ulkonäköön ja vanhenemiseen liittyvää/surkuttelevaa taidettaan aiheeltaan _pinnallisena_ tässä sodan, nälän, pimeyden ja kärsimyksen täyteisessä maailmassa 😳 Flashnews: se on sitä, kuten koko häiriintynyt, kärjistynyt individualismi, jossa runkkaamme kiivaasti egoinemme.
Ihan kauhea sarja. Ja minä olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta mitä Maria sanoo on, että kaikki se aika mitä on käyttänyt ulkonäöstä huolehtimiseen, voisi käyttää siihen miten demokratia säilytetään.
Miettikää mitä kaikkea naiset voisivat tehdä, jos kaikki (tai edes 50 %) energia ulkonäöstä huolehtimiseen käytettäisiin maailman muuttamiseen paremmaksi.
Se, ettei kykene hillitsemään syömistään tai juomistaan, kertoo vakavista tunne-elämän ongelmista. Vaikea kuvitella, että tällainen epävakaa, holtiton ihminen kykenisi saamaan suurta vaikutusta aikaan missään yhteiskunnallisesti merkittävässä asiassa, kun ei kerran kykene vaikuttamaan edes omiin elintapoihinsa.
Moni maamme johtavista poliitikoista on ollut täysin ryhävalas. Taikinanaamainen, mätisäkkiruhoinen, ylensyönyt otus. Hädin tuskin päässyt liikkeelle. Nimiä mainitsematta. Joten logiikkasi ontuu.
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on hedonistinen mässäily tukka paskaisena, reikäisissä vaatteissa sohvalla löhöten ja sairaalloisen lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin kuoleminen viimeistään viisikymppisenä. Ihanan vapauttavaa. Tuo on se elämä, josta jokainen lapsi haaveilee: että saa syödä itsensä hengiltä.
Tai narkata. Sitä ennen pidetään hauskaa!
Vierailija kirjoitti:
Katsottuani koko sarjan, en vieläkään oikein käsitä tuota *näkymättömyyttä*. Tosi moni naisista koki vanhetessaan _näkymättömyyttä_! Miltä? Maailmalta, elämältä, yhteiskunnalta? Minä olen ollut koko elämäni ihan suorastaan hyljeksitty erilaisuuteni vuoksi: minulle on jopa suututtu kun olen joskus sanonut jotakin - kuinka tuo kehtaa, ole hiljaa, sulla ei ole oikeutta olla kuuluva/olemassa oleva erilaisuutesi vuoksi, turpa kiinni! Onko tuo näkömättömyys joku keveämpi leveli tästä; vanhetessa koko yhteiskunta ignoraa sinut, mutta saat silti vielä olla olemassa ja kuulua?
En ole myöskään vanhetessa huomannut olevani yhtään sen merkityksettömämpi tai huomaamattomampi kuin ennenkään mutta eipä tuo päiviäni pilaa. Miksi tarvitsisin muiden huomiota yhtään mihinkään?
Kauneuspääoma kuulostaa ah niin valoisalta vasemmistoihmiskuvalta, missä kapitalismi muka tekee ihmisistä väistämättä pelkkiä arvioitavia ja pisteytettäviä tuotteita.
Jännä kun en muista kasvaneeni tuollaisessa maailmassa muutama vuosikymmen sitten. Ylivoimainen enemmistö sai rauhassa olla harmaita nukkavieruja taviksia toki oman makunsa mukaisesti trimmattuna ja laitettuna. Muoti-ilmiöiksi riitti tietymalliset farkut ja tukkatyyli. Pinnallisuudelle myös kyettiin naureskelemaan eikä nykyistä täysin tuotettua ja puolipakolla syötettyä hulluutta olisi kukaan pystynyt painajaisissaankaan arvaamaan.
Eihän maailma täydellinen ollut silloinkaan mutta nykyinen ihmishalveksinta ja kehoviha on jotain mitä vain hyvin häiriintynyt mieli voi tuottaa saati että tälläinen saadaan levitettäväksi ilmiöksi joko poliittisena aseena ja vallanvälineenä (ulkonäöllä huudetaan ihmisoikeuksia!) tai kelpaavuuteen tähtäävänä pääomana jolla menestyä sekä työ että ihmissuhdemarkkinoilla.
Niin,se luonne? Muistaako joku vielä mitä se tarkoitti?
Vierailija kirjoitti:
Kauneuspääoma kuulostaa ah niin valoisalta vasemmistoihmiskuvalta, missä kapitalismi muka tekee ihmisistä väistämättä pelkkiä arvioitavia ja pisteytettäviä tuotteita.
Jännä kun en muista kasvaneeni tuollaisessa maailmassa muutama vuosikymmen sitten. Ylivoimainen enemmistö sai rauhassa olla harmaita nukkavieruja taviksia toki oman makunsa mukaisesti trimmattuna ja laitettuna. Muoti-ilmiöiksi riitti tietymalliset farkut ja tukkatyyli. Pinnallisuudelle myös kyettiin naureskelemaan eikä nykyistä täysin tuotettua ja puolipakolla syötettyä hulluutta olisi kukaan pystynyt painajaisissaankaan arvaamaan.
Eihän maailma täydellinen ollut silloinkaan mutta nykyinen ihmishalveksinta ja kehoviha on jotain mitä vain hyvin häiriintynyt mieli voi tuottaa saati että tälläinen saadaan levitettäväksi ilmiöksi joko poliittisena aseena ja vallanvälineenä (ulkonäöllä huudetaan ihmisoikeuksia!) tai kelpaavuuteen tähtäävänä pääomana jolla
On selkeät syyt miksi asiat ovat muuttuneet.
1. Siihen aikaan lähes kaikki naiset olivat hoikkia
Toisin sanottuna, miehelle kuin miehelle löytyi hoikka nainen. Harvalle oli tarkkaa meikin, kynsien tai muodin kanssa. Nuo ovat pitkälti naisten omia juttuja. Mutta kun lähtökohta on lihominen ja lössähtänyt kroppa jossa ainoa naisellinen asia on rinnat, tätä yritetään epätoivoisesti paikkailla "maalipinnan" siloittelulla.
2. Siihen aikaa keskiluokka oli pitkälti samaa porukkaa
Toisin sanottuna, naisille löytyi helposti keskiluokkainen mies joka ei ollut muita olennaisesti rikkaampi tai köyhempi. Nyt kun keskiluokka on hajonnut kahtia, naiset haluavat mukaan ylempään keskiluokkaan jossa ostetaan talo arvostetulta alueelta, uusi auto ja lomamatkat. Menestyjämiehistä kisataan ulkonäöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta mitä Maria sanoo on, että kaikki se aika mitä on käyttänyt ulkonäöstä huolehtimiseen, voisi käyttää siihen miten demokratia säilytetään.
Miettikää mitä kaikkea naiset voisivat tehdä, jos kaikki (tai edes 50 %) energia ulkonäöstä huolehtimiseen käytettäisiin maailman muuttamiseen paremmaksi.
Sinulla on väärä näkökulma.
Pitäisi kysyä, kuinka paljon parempi paikka maailma olisi kun se aika joka kulutetaan herkuttelemiseen ja tästä seuranneiden vaurioiden korjaamiseen, käytettäisiin johonkin muuhun?
Eikö sinusta maailmassa ole jotain omituista kun teollisesti tuotettujen herkkujen syömisestä on tullut niin keskeinen osa ihmisten elämää?
Suurinta osaa ulkonäöstä huolehtimisesta ei tarvittaisi, jos perusasiat olisivat kunnossa. Kun on paljon ylipainoa, kroppa on lössähtäny
Mä ehkä peilasin itseeni, olen 40 v suht normaalipainoinen (koko m-l), korkeastikoulutettu ja liikun myös säännöllisen epäsäännöllisesti. Mä olen nuoruudessani käyttänyt suht paljon aikaa ulkonäöstäni murehtimiseen (luultavasti ihan samanlailla kuin muutkin ikäiseni siihen aikaan) ja hävennyt itseäni ja virheitäni. En ole mikään missi. Liikuin nuoruudessani paljon, jotta olisin saanut nätin vartalon, mutta ei sitä leveää lantiota ja ruumiin muotoa laihduttamalla muuteta. Väitän, että jos ulkonäköpaineita ei olisi ollut, olisin tehnyt murehtimisajallani paljon fiksumpiakin juttuja ja paljon rohkeammin.
Vierailija kirjoitti:
Kauneuspääoma kuulostaa ah niin valoisalta vasemmistoihmiskuvalta, missä kapitalismi muka tekee ihmisistä väistämättä pelkkiä arvioitavia ja pisteytettäviä tuotteita.
Jännä kun en muista kasvaneeni tuollaisessa maailmassa muutama vuosikymmen sitten. Ylivoimainen enemmistö sai rauhassa olla harmaita nukkavieruja taviksia toki oman makunsa mukaisesti trimmattuna ja laitettuna. Muoti-ilmiöiksi riitti tietymalliset farkut ja tukkatyyli. Pinnallisuudelle myös kyettiin naureskelemaan eikä nykyistä täysin tuotettua ja puolipakolla syötettyä hulluutta olisi kukaan pystynyt painajaisissaankaan arvaamaan.
Eihän maailma täydellinen ollut silloinkaan mutta nykyinen ihmishalveksinta ja kehoviha on jotain mitä vain hyvin häiriintynyt mieli voi tuottaa saati että tälläinen saadaan levitettäväksi ilmiöksi joko poliittisena aseena ja vallanvälineenä (ulkonäöllä huudetaan ihmisoikeuksia!) tai kelpaavuuteen tähtäävänä pääomana jolla
Sun pitäisi päästä hoitoon tuon vasemmisto pakkomielteen kanssa. Mutta niinkuin kaikki tietää oikeistolaisuus mädättää aivot.
Mä kaipaan itse maailmaa, jossa naiset saa näyttää miltä näyttää esim. Angela Merkel nuorena ja vanhana. Upea, nöyristelemätön henkilö. Ei tarvis olla naisellinen tai, että naisen pukeutumiseen kiinnitettäisiin huomiota, saisi olla sellainen kuin on. Maailmassa, jossa teot ja sanat ratkaisisivat, ei ulkonäkö tai pukeutuminen.
Itse koen, että nykymaailma on tosi pinnallinen.
Hoikat ovat usein kuolemansairaita.