Lue keskustelun säännöt.
YLE: Maria, 45, lakkasi yrittämästä olla laiha ja seksikäs: Se oli sairasta
29.02.2024 |
Ylen Naiseuteni pinta -dokumenttisarjassa tavataan 45-vuotias Maria Biffen Ahonen. Hän on oppinut olemaan välittämättä kauneusihanteista ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
- Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän välittää. Nyt saa olla. Nyt olen vain lihava, vi##u, Maria toteaa voimaantuneena
Se on tosi ihanaa. Jos tekee mieli sipsejä, voin syödä niitä. Nyt voi kulkea löysissä vaatteissa, juoda olutta ja hällä väliä.
Mahtavaa. Maria on hyvä roolimalli meille naisille!
Kommentit (205)
Tätä läskivihaa en ymmärrä, sehän on jo monesti todistettu olevan enemmän kiinni geeneistä, kuin ihmisen omasta toiminnasta. Olen itse hoikka, mutta mulla on periytyvä sairaus. Mulle osui se sairaus, kaksoissisarelleni ei. Olen ollut meistä kahdesta aktiivisempi ja syönyt terveellisemmin, silti minä sain sen ja hän ei. Miten se eroaa siitä että minä olisinkin lihavampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä läskivihaa en ymmärrä, sehän on jo monesti todistettu olevan enemmän kiinni geeneistä, kuin ihmisen omasta toiminnasta. Olen itse hoikka, mutta mulla on periytyvä sairaus. Mulle osui se sairaus, kaksoissisarelleni ei. Olen ollut meistä kahdesta aktiivisempi ja syönyt terveellisemmin, silti minä sain sen ja hän ei. Miten se eroaa siitä että minä olisinkin lihavampi?
Olen aina ollut todella hoikka, suurimman osan elämästäni alipainoinen. Töissä ruokatauolla näen, että ne lähes kolme kertaa painoiseni ihmiset syövät täysin samanlaiset eväät kuin minäkin. Olen myös varsin passiivinen ja liikkumaton, syön mielitekojeni pohjalta ja hyvin epäterveellisesti.
Jos minulla olisi erilaiset geenit ja ehkä erilainen hormonitoiminta, voisin varmasti painaa 200 kg eikä minulla olisi minkäänlaista luonteen lujuutta tehdä elämänmuutosta. Pelottava ajatus. Kummallista arpapeliä tämä elämä.
Miksi nämä voimaantuneet ovat yleensä hengenvaarallisesti lihavia?
Taviksen kokoisista painontarkkailulle selkänsä kääntäneistä(tai siihen muuten välinpitämättömästi suhtautuvista) tulee mieleen Maria Sid ja Jenni Pääskysaari, mutta yleensä nämä ulostulot pvat itsensä jalattomaksi syövien tekemiä.
Tapasin kerran tällaisen naisen, otti heti puheeksi painonsa, kuinka hän on sinut asian kanssa. Mimmi oli 160cm/130kg.
Nainen menehtyi liikenneonnettomuudessa kipulääkekoukun kynsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään muu ei ole valheellisempaa kuin se että ihminen elää onnettomana omassa kropassaan ja väittää naama peruslukemilla että on "hyväksynyt itsensä sellaisenaan kuin on" :D Ikäänkuin se olisi joku kirous mikä pitäisi "hyväksyä" koska siitä ei pääse eroon.
Ihminen tekee tän täysin koska hän on uhriutuja, hän alistuu omalle tilanteelleen ja alkaa uskottelemaan itselleen että se on hyvä asia koska "mitään muuta ei ole tehtävissä".
Joskus täytyy vain alistua koska voimia ei ole korjata tilannetta. Miksi tämä on sen erillaisempi juttu kuin se että naisia pakotetaan hyväksymään raskaudessa tuhoutunut kehonsa joka on objektiivisesti tarkasteltunakin ruma ja vaatii aikamoista itsepetosta väittää vatsaröllöään, muodottomaksi venyneitä rintojaan ja arpiaan kunniamerkeiksi? Jos noita lähtee muuttamaan niin suurin osa ihmisistä on kirkumassa, että
Koska raskaudessa tuhoutuneelle kropalle ei voi mitään, ylipainoinen taas voi valita laihduttaa.
Kieltämättä niitäkin on. Ihmettelen, että eikö se valtavien ihmisten käänteleminen ja rikki hautuvien poimujen hoitaminen pistä miettimään omankin kehon tilaa.