Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?

Vierailija kirjoitti:

Lähes poikkeuksetta nainen saa ihan omalla käytöksellään miehen perheessä passiivisesti ja vetäytymään. Sitten syytellään kuin se on tuollainen. En tätä avaa enempää, kun naiset eivät sitä halua ymmärtää vaikka miten rautalangasta vääntäisi.

Jos mies haluaa kantaa vastuuta, hän kantaa vastuuta teki vaimo mitä vain. Turha syytellä naisia siitä, jos jotkut miehet ei kanna vastuuta.

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Helpompaa eron jälkeen. Ei ole turhia odotuksia siitä että toinen hoitaisi osuutensa ja kantaisi vastuuta perheestä, taloudesta tai lapsista edes. 

Yksin kolmen lapsen kanssa ei ole helppoa, mutta itse voin paljon paremmin näin ja toki kodin ilmapiirin aistii lapsetkin. Valitettavasti meillä lapset ei eron jälkeen ole juuri isäänsä nähneet. Viimeksi 4v sitten. 

Jos sen toisen ihmisen läsnäolo kuormittaa, niin totta hemmetissä on sitten helpompaa yksin. Jos joka päivää ketuttaa kumppanin katselu, niin pistä pihalle. Säästyy energia siihen lapseen ja hänestä huolehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.

Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.

Vierailija kirjoitti:

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Jos isä ei osallistu kotona, niin ei lapset mitään menetä, jos ei läsnä marisemassa ja arvostelemassa.

Olisin itse toivonut lapsena, että vanhemmat olisi eronneet. Ei olisi tarvinnut katsoa jokapäiväistä riitelyä ja elää sen mustan pilven alla seuraavaa konfliktia odottaen.

Vierailija kirjoitti:

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Ei isyyden hoitaminen ja siitä vastuun ottaminen ole naisen harteilla. 

tässäkin päällimmäisenä hyötykerroin 

Riippuu paljon miehestä, osa naisista kun ei edes huomaa kuinka paljon niiden miehet tekevät. Sitten taas on vapaamatkustajia, jotka vielä kaupan päälle tuovat mustan pilven koko perheen päälle ja painavat vaimoaan alas voidakseen itse loistaa. 

Itse olen pärjännyt paremmin kuin ennen eroa, siinä tosin on auttanut ex:n ryhdistäytyminen lasten kanssa. Alku oli vaikeaa, mutta kun vihdoin ymmärsin olla joustamatta koko ajan exän suuntaan, sain oman elämäni haltuuni. Vähän olen jopa edennyt urallani. Mutta tosiaan kukaan ei voi tietää miten juuri sinulle käy.

Jaa pitäiskö erota? Olisko kannattanu olla lupaamatta että kunnes kuolema erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Jaa pitäiskö erota? Olisko kannattanu olla lupaamatta että kunnes kuolema erottaa?

No tästä moraalisaarnasta on paljon apua ja hyötyä. Kiitos sulle. Sädekehäsi kiiltää taas niin, että sokaisee.

Minulla on helpompaa. Voin olla ja hengittää vapaammin, en ole yhtään niin ahdistunut kun saman katon alla. Keskustelemme jopa enemmän kun naimisissa ollessamme lasten isän kanssa. Lapset sopeutuivat yllättävän hyvin. Toki itse tein _kaikkeni_ että ero olisi sopuisa kun itse halusin erota juuri tuon painostavan ilmapiirin vuoksi. 

Taloudellisesti on tiukempaa, kun sähköt ja lainsnlyhennys menivät ennen kahdesta pussista. mutta henkisesti on niin paljon vapaampaa että kestän sen. Elareita en ole vaatinut, mutta joskus isä osallistuu kuluihin pyydettäessä vaikka lapsetovatkin 80% ajasta minulla. Myös avioliiton aikana lasten hankinnat olivat minun vastuullani. Tiedän, olen ollut typerä. Mutta turha tuota enää on murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Lähes poikkeuksetta nainen saa ihan omalla käytöksellään miehen perheessä passiivisesti ja vetäytymään. Sitten syytellään kuin se on tuollainen. En tätä avaa enempää, kun naiset eivät sitä halua ymmärtää vaikka miten rautalangasta vääntäisi.

On se jännä, että edellisessä suhteessa olin mäkättäjä ja pihtaaja. Ensin mies jätti mulle liikaa hommaa ja sitten vissiin vetäytyi mun takiani 🤣 Ihan omaa syytäni, kun esim. jouduin jättämään hieman matkustamista vaativan hyvän työmahdollisuuden väliin, koska mies sanoi, ettei pärjää sen aikaa lasten kanssa. Kummasti minä kuitenkin pärjäsin hänen työmatkojensa ajan.



Olen ollut uudessa suhteessa jo melkein 10 vuotta. Asutaan yhdessä, molemmilla jo isoja teinejä. Tässä suhteessa ei ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia. Kas, kun mies tekee osansa ja huomioi minuakin. Sellaista miestä on helppo haluta. Minä olen kuitenkin edelleen se ihan sama tyyppi.

Erotessani jäin lasten kanssa omakotitaloon. Selvisi, että exän niin kovasti mainostamat talon syys- ja kevättyöt sekä auton pikkuhuollot olivat todella pieniä töitä. Mitään tukia lapsilisää lukuunottamatta en saanut enkä hakenut. Tulot oli erotessa ap:n luokkaa, nykyään selvästi isommat. Eli kyllä, mieslapsesta eroamisessa oli vain hyviä puolia. Erityisbonuksena oli se, että tyttäreni oppivat, että huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä ja nyt ovat nähneet esimerkin hyvästä suhteestakin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse toivonut lapsena, että vanhemmat olisi eronneet. Ei olisi tarvinnut katsoa jokapäiväistä riitelyä ja elää sen mustan pilven alla seuraavaa konfliktia odottaen.

Minun lapseni sanoivat suoraan, ilman että kysyin, että hyvä kun erositte. Heillä on ihan hyvät välit isäänsä. Isäkin jaksoi olla paremmin isä, kun oli lasten kanssa vain pitkän viikonlopun joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa.  Koita parikuukautta mm maksaa maksut.

Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.

Miehillä ei ole mitään muuta tarjottavaa perheelleen/vaimolleen kuin raha? Aika säälittävää... 

Ajattele asiaa lasten kautta, he kärsivät erosta eniten. Mites raha-asiat? Missäs nyt on ne yksinhuoltajat jotka valittavat köyhyyttä, ei ole varaa ostaa mitään tai käydä lomilla. Laske tarkkaan miten paljon rahaa jää käytettäväksi, miten asuminen jne. Auttaisiko jos vain ottaisit omia harrastuksia ja jättäisit miehen lasten kaveriksi? Muutaman vuoden päästä helpottaa muutenkin.

Otsikon kysymyksen vastaus riippuu ihan siitä minkälainen mies on, millaisia lapset ovat, miten itse selviydyt asioista ja millaisia päivittäisiä asioita elämäänne kuuluu. Saako kulkemiset, asumisen ja elämän hoidettua yksin/lasten kanssa. 

Useimmiten asiat hoituvat jopa paremmin ilman sitä riippakiveä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helpompaa ilman miestä, paitsi minulla vain yksi lapsi. Tippui paino hartioilta, kun mies lähti. Saa aivan järjestää arjen sellaiseksi kuin se meille sopii eikä kukaan ole pilaamassa jokaista päivääni. 

Täysin sama tunne. Minulla on kaksi lasta. Miehen jatkuva luistelu kotitöistä ja lastenhoidosta sekä huonotuulisuus söi energiaani. Eron jälkeen pystyin käyttämään tuon energian lapsiini. Kukaan ei pilannut päivääni ja hyväntuulisena jaksan paljon enemmän. 

 

On parempi olla oikeasti yksin kuin yksin parisuhteessa.

Hommattiin siivooja ja tiskikone on kokonaan minun vastuullani. Vältyimme karikolta. Nyt on eukolla aikaa katsella sarjoja iltaisin, mitä hän tekeekin sen 5h/ilta. Sitä mitä tekee päivällä, en tiedä, mut

Ja vielä sen jälkeen kuvittelee, että nainen ei tee mitään, ja että hän on tehnyt " palveluksen" vaimolleen.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa.  Koita parikuukautta mm maksaa maksut.

Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.

          Paljon helpompaa, henkisellä puolella valtava vapautus. 

Totta kai maksat yksin laskut ja vastaat arjen haasteista mutta sittenkin itse koin että valtava taakka oli pois harteilta.

Jäin yksin kahden lapsen kanssa. Nyt he ovat jo isoja ja vapaata aikaa minulla on paljon enemmän. Edelleen maksan laskut ja huolehdin arjesta mutta se on pieni hinta omasta vapaudesta, siitä että saa vapaasti hengittää ilman että koko ajan on sellainen henkinen painolasti niskassa.

En kerro muuta mutta sen sanon että meillä ei olut kyse alkoholista, pettämisestä, väkivallasta ja mitä näitä yleisimpiä syitä nyt onkin. 

Mitään uutta miestä en elämääni huolinut enkä huoli. Kun lapset oli pieniä ei tullut mieleenkään sotkea heidän elämäänsä jotain setää joka kohta taas häipyy ja uusi setä tilalle. Lapseni ansaitsivat turvallisen ja hyvän kasvun yhden vanhemman kanssa joka heille sen kykeni tarjoamaan. Taloudellisesti pärjäsimme ja jotain ylimääräistäkin pystyimme järjestämään, mm. ulkomaanmatkat silloin tällöin.

Kerrottakoon vielä että lasten isä ei halunnut  että sovitaan lasten tapaamisesta ja huoltajuudesta.  Kuitenkin pyrin järjestämään niin että lapset isäänsä tapasivat edes kyläilemällä isän luona. Kumpikaan ei halunnut esim. yöpyä eikä isäkään sitä halunnut. Minä olin siis käytännössä yh.

Tietysti riippuu paljon omista henkisistä resursseista ja siitä kuinka paljon saa tukea ulkopuolelta miten raskaaksi elämä yksin lasten kanssa käy. Itse tiesin että pärjään.

Taloudellinen puoli on myös järjestettävä, elatusmaksut yms.  Lasten etu on aina ensin, ja lasten etu on sekin että saa kasvaa kodissa missä henkinen ja fyysinen ilmapiiri on terve ja tervettä kasvua ja kehitystä edistävä.  Oma valintani olisi aina vaikka tiukempi taloudellisesti mutta tasapainoinen ja turvallinen koti.