Lue keskustelun säännöt.
Onkohan poikaystävälläni asperger, autismi tai muu vastaava?
27.02.2024 |
Onko poikaystävälläni autismi tai muu vastaava?
Hän tuntuu ajattelevan, että asioiden pitää mennä tietyn kaavan mukaan. Lukee paljon, katsoo dokumentteja ja ottaa asioita turhan kirjaimellisesti.
Esimerkiksi hän ajattelee, että koska on itse 172/72 kokoinen, hänellä tulee olla kumppani, joka on 160/50-55 kokoinen. Hän ajattelee, että hänen itsensä tulee olla 65kg tai 70kg lihaksien kanssa.
Minä olen taas reilusti ylipainoinen (160/104) ja nyt aloin miettimään, että miksi hän on osoittanut mitään kiinnostusta minuun alunperinkään, kun on niin selkeä kuva mieltymyksistään. Hän sanoo minulle, että pystyn hyvin treenaamaan itseni 50-55 kiloiseksi, jopa muutamassa kuukaudessa.
Hänellä tuntuu olevan myös automaattinen ajatus, että koska hän on herännyt 2 viikkoa onnettomana, hän on masentunut. Joten on nyt ollut kuukauden masennuslääkkeillä ja käy terapeutin sekä psykologin puheilla. Ajattelee, että on elämässään tehnyt jo kaiken ja ei tiedä mitä tekee seuraavaksi.
Seksiä hän tarkastelee usein nk. ammattilaisten sanoman mukaan.
Esim. ammattilaiset sanovat, että meidän ei tulisi katsoa paljon pornoa, jotta meillä olisi normaali seksielämä. Tai, että saavuttaaksemme hyvän harmonian seksissä, meidän tulee tehdä sitä 3 kuukauden ajan ensin. Tai, ammattilainen on sanonut, että seksilelut turruttavat, eikä normaali seksi pysty enää tyydyttämään samalla tavalla.
Hän ei näytä tunteita turhan paljoa. Ei aina tunnu tajuavan, että sanoo joistain asioista turhan suoraan, mikä ei tunnu kivalta.
Kuitenkin häneltä löytyy huumorintajua, on menevä tyyppi, tykkää käydä tanssimassa ja keikoilla, katselemassa stand upia yms.. Hän on täyspäiväisesti työssä. On saanut elämässä asiat hyvin järjestykseen, on talo, on säästöjä ja muutenkin talous hyvällä mallilla.
Hän juo alkoholia omasta mielestäänkin turhan paljon. Ei ole ongelma esim työn kannalta, mutta itse en juo ollenkaan ja siihen verrattuna saisi ottaa paljon vähemmän. Myös energiajuomaa/kahvia menee reilusti.
Olen itse neuroepätyypillinen minkä tiedostan hyvin, mutta en usko että poikaystäväni tiedostaa tätä itsessään ja pelkään ottaa puheeksikaan asiaa. Minulla on adhd, aspergerin piirteitä, yliajattelen jatkuvasti ja tuntuu, että omaan vähän kaikenlaisia piirteitä.
Epäilen tässä tilanteessa omaa arviointikykyäni myös, joten kysyn miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kysymys, johon et tule koskaan saamaan vastausta. Nuo ihmiset jättävät sen asian roikkumaan ja laskevat sen varaan, että idiootti jää hengaamaan ympärille. Ja jos ei jää, etsivät seuraavan idiootin.
Jos joku haluaa olla kanssasi, hän kertoo ja osoittaa sen. Ihan ilman aneluita. Sinulla on silloin sellainen olo, että kanssasi halutaan olla.
Tämä varmaan selviää kuitenkin pian, kun päästään jatkamaan keskustelua. En oikein ole itse periksiantavainen näissä ja monesti se suhde olisi tällaisessa tilanteessa loppunut jo. Nyt vain olen itse ristiriidassa ajatuksieni kanssa, koska mies ei näytä lähtevän mihinkään, vaikka onkin ilmaissut mielipiteensä.
Eli mies saa käyttäytyä miten huonosti tahansa, mutta suhde jatkuu, koska ei lähde mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oot tosissaan sitä mieltä, että jäbä ei oo oikeasti masentunut, niin sinunhan pitäisi ilmiantaa hoitovirheestä masennuslääkkeitä kirjoittanut henkilö!
Oletko jo tehnyt niin?
Esitin varmasti asian väärin. En tarkoita että ei ole masentunut, tai ettei tarvitsisi lääkkeitä. Sehän selviää pian kun lääkkeiden vaikutus alkaa pikkuhiljaa näkymään ja tasoittuu aloituksen jälkeen.
Nostin tämän esille lähinnä, koska tuntuu että tähänkin on niin mustavalkoinen ajatusmaailma. En tunne iloa = olen masentunut. Ei mitään, että miksi näin on, mutta ehkäpä se nyt terapioissa alkaa tulla esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kysymys, johon et tule koskaan saamaan vastausta. Nuo ihmiset jättävät sen asian roikkumaan ja laskevat sen varaan, että idiootti jää hengaamaan ympärille. Ja jos ei jää, etsivät seuraavan idiootin.
Jos joku haluaa olla kanssasi, hän kertoo ja osoittaa sen. Ihan ilman aneluita. Sinulla on silloin sellainen olo, että kanssasi halutaan olla.
Tämä varmaan selviää kuitenkin pian, kun päästään jatkamaan keskustelua. En oikein ole itse periksiantavainen näissä ja monesti se suhde olisi tällaisessa tilanteessa loppunut jo. Nyt vain olen itse ristiriidassa ajatuksieni kanssa, koska mies ei näytä lähtevän mihinkään, vaikka onkin ilmaissut mielipiteensä.
Eli mies saa käyttäytyä miten huonosti tahansa, mutta suhde jatkuu, koska ei
Ei, mies ei saa käyttäytyä huonosti. Olen ollut niissä suhteissa myös ja tämä on erilainen. Koska epäilen, että mies ei tosissaan tee sitä tarkoituksella.
"Ei, mies ei saa käyttäytyä huonosti. Olen ollut niissä suhteissa myös ja tämä on erilainen. Koska epäilen, että mies ei tosissaan tee sitä tarkoituksella."
Eli haet tällä sitä, että miehesi on kirjoilla yms ja saa näin luvan kanssa loukata sinua mielin määrin.
Tämä lause kertoo sen, että tyyppi elää jossain ihan omassa utopiassaan: "Hän sanoo minulle, että pystyn hyvin treenaamaan itseni 50-55 kiloiseksi, jopa muutamassa kuukaudessa."
Olen 160cm ja olen painanut aikuiselämäni aikana 43-72kg. Painon tiputtaminen tuolta 72kg takaisin jonnekin 50-55kg välille ei ole onnistunut, vaikka treenaan ja syön tervellisesti.
Painan tällä hetkellä n. 60kg ja jos alkaisin nyt nälkiinnyttämään itseäni tiputtaakseni esim. tuonne 50 kiloon, niin se ei olisi ensinnäkään terveyden kannalta järkevää, lihakset lähtisi kokonaan, eikä todellakaan tapahtuisi parissa kuukaudessa.
Ja ennen kaikkea en koskaan ottaisi neuvoa keneltäkään joka "luulee tietävänsä" miten asioiden kuuluu mennä. Kuulostaa että ap:n poikaystävällä ei ole omia mielipiteitä mistään, vaan kaikki tulee ulkoapäin, eikä sen mukaan mikä itsestä tuntuisi hyvältä. Kuulostaa myös että saatatte olla vielä aika nuoria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kysymys, johon et tule koskaan saamaan vastausta. Nuo ihmiset jättävät sen asian roikkumaan ja laskevat sen varaan, että idiootti jää hengaamaan ympärille. Ja jos ei jää, etsivät seuraavan idiootin.
Jos joku haluaa olla kanssasi, hän kertoo ja osoittaa sen. Ihan ilman aneluita. Sinulla on silloin sellainen olo, että kanssasi halutaan olla.
Tämä varmaan selviää kuitenkin pian, kun päästään jatkamaan keskustelua. En oikein ole itse periksiantavainen näissä ja monesti se suhde olisi tällaisessa tilanteessa loppunut jo. Nyt vain olen itse ristiriidassa ajatuksieni kanssa, koska mies ei näytä lähtevän mihinkään, vaikka onkin ilmaissut mielipiteensä.
Eli mies saa käyttäytyä
Ei, mies ei saa käyttäytyä huonosti. Olen ollut niissä suhteissa myös ja tämä on erilainen. Koska epäilen, että mies ei tosissaan tee sitä tarkoituksella.
Jos joku huitaisee sinua vahingossa kirveellä, on isosti eroa sillä, tekikö hän sen siksi, että hän kompastui vai siksi,että hänellä on sellainen sairaus, jonka yksi oire on kirveen kanssa heiluminen.
Kiitos kommenteista. Olen saanut hyviä näkökulmia ja ajatukset ehkä selkenevät tässä pikkuhiljaa.
En miestä nyt ole heti heittämässä ulos, mutta en tosissaan hyväksy myöskään loukkaamista. Katsotaan nyt ensin voidaanko asialle tehdä jotain ja ymmärtääkö mies, ettei niin voi tehdä vai onko suhde sitten ohi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ihan sama kuin kaikissa toksisissa ihmissuhteissa, ihan turhaa yliymmärtämistä ja magical thinkingiä. Jos mies haluaisi, hän toimisi toisin. Ei halua. Syytä ei tarvitse tietää. Jos hän joskus haluaa kehittyä ihmisenä, se tulee hänen sisältään eikä siksi, että joku niin toivoo. Hän ei arvosta sinua, ei arvosta ehdotuksiasi.
Sanojesi mukaan seuraa riittää. Vaihda siis seuraa. Olet AuDHD ja kertomasi mukaan ollut huonoissa suhteissa, vielä tätäkin huonommissa. Ilmeisesti väärä seura pitää sinua helppona saaliina. Autistinaisilla on kuusinkertainen riski kokea seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, koska eivät edes tajua olevansa uhreja. Suojaa itsesi, opiskele parisuhdetietoutta ja aseta rima riittävän ylös. Silloin kaatu korvaa määrän.
Lihavat naiset kelpaa spermaämpäreiksi jonkin aikaa. Heti kun normaalipainoinen naisellinen nainen osoittaa miehellesi kiinnostusta, loppuu se teidän juttu seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Vähän hysteerisiä olette molemmat.
Nimenomaan on jonkinasteista neuroepätyypillisyyttä. Tarkat mitat sentin ja kilon tarkkuudella...
Vierailija kirjoitti:
"Mutta niitä ei anneta herkästi. Itse hain diagnoosia siinä vaiheessa, kun meni työkyky. Olisi pitänyt hakea jo siinä vaiheessa, kun haittasi opintoja. MItä sinä olisit tehnyt? Hyväksynyt kohtalosi ja jäänyt roikkumaan sossutuella kaupungin vuokrataloon ikuisesti?"
Mitä ihmettä räkytät? Sillä diagnoosillako sait omistusasunnon vai mitä yrität viestilläsi kertoa? Tiedoksi, että kaupungin vuokrataloissakin asuu ihan ihmisiä.
Niin asuu. Niissä asuvilla ihmisllä on keskimääräistä väestöä useammin eri etninen tausta, hoitamaton tai huonossa hoitotasapainossa oleva mt-häiriö, rikkonaisia perhesuhteita, päihdeongelmia tai muita raskaita koettelemuksia elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa prikulleen omalta exältä. Sillä ei ollut autismikirjon hommia, vaan helposti siihen sekoitettavissa oleva vaativa persoona(llisuus häiriö.).
Jos käy MT puolella ja näkee psykologia/psykiatria, niin kyllähän se epäilys olisi jo herännyt, jos olisi kirjolla. Persoonallisuushäiriöt on taas monimutkaisempi kokonaisuus, kun kaikki eivät ole niin selkeitä. Exän kohdalla diagnoosia hidasti, että hän oli ja on yhä, täysin sokea omalle oireilulleen. Hän myös valehteli olostaan, ja puhui olevansa uhri kokoajan.
Joillakin tietynlaiset kaavamaiset ajattelutavat tai "säännöt" voivat olla kotoisin lapsuudenkodista, jos on hallitseva vanhempi, niin niistä sanelluista elämänohjeista saattaa tulla itse tietoiseksi vasta aika myöhään aikuisiällään. Omalla kohdalla näitä juttuja on ollut esm. tottakai pojat menee armeijaan, vain luuserit eivät osta omaa asuntoa, omakotitalossa asuminen on menestymisen merkki, ihmisen on tehtävä töitä voimiensa äärirajoilla, et kelpaa koskaan koska mikään mitä teet ei ole tarpeeksi.
Kun heräsin tästä koomasta, niin muutuin suvaitsevaksi kukkahatutätiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Menevä tyyppi ja pärjää työelämässä." Eli on mäntti vain sinua kohtaan.
Niinpä. Menee kirjolle kotona, missä pääsee kyykyttämään tyttöystäväänsä. :D
Mehän emme tiedä, miten tyyppi oikeasti pärjää työelämässä. Tuskin edes ap tätä tietää, hänellä on vain poikaystävänsä kertoma kuvaus työelämässä pärjäämisestä.
Ja työelämässä pärjääminen voi tarkoittaa sitäkin, että osaa työtehtävänsä teknisesti, mutta esimerkiksi palavereissa on täysi tolvana tai ei kykene raportoimaan tekemisiään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Menevä tyyppi ja pärjää työelämässä." Eli on mäntti vain sinua kohtaan.
Niinpä. Menee kirjolle kotona, missä pääsee kyykyttämään tyttöystäväänsä. :D
Mehän emme tiedä, miten tyyppi oikeasti pärjää työelämässä. Tuskin edes ap tätä tietää, hänellä on vain poikaystävänsä kertoma kuvaus työelämässä pärjäämisestä.
Ja työelämässä pärjääminen voi tarkoittaa sitäkin, että osaa työtehtävänsä teknisesti, mutta esimerkiksi palavereissa on täysi tolvana tai ei kykene raportoimaan tekemisiään jne.
Voi myös pärjätä hyvin, mutta ongelma onkin, että painostaa työhön enemmän kuin oikeasti parisuhteeseen, jonka yrittäisi esim. Näillä säännöillä pitää hyvänä, ymmärtämättä, että toinen pitää huomioida yksilönä??
Vierailija kirjoitti:
Ootte te ap kyllä molemmat todella omituisia. Miksi ei voi elää ihan normaalisti vaan pitää kieriä noissa omituisissa aatoksissaan ja vaivata niillä päätänsä. Sinäkin ap , voisit alkaa syömään normi ruokia ja käymään alkuun kävelylenkeillä ja myöhemmin juoksemassa ja karistaa nuo hiton läskit pois.
Miks nuoret ihmiset tahallaan pilaa elämänsä. Ei voi ymmärtää!
Ette ole terveitä kumpikaan.Älkää vaan lisääntykö.
Mainio vinkki.
Sanot omituiselle, että ala normaaliksi, äläkä ole omituinen...
Hpööistö hoiujaaaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te ap kyllä molemmat todella omituisia. Miksi ei voi elää ihan normaalisti vaan pitää kieriä noissa omituisissa aatoksissaan ja vaivata niillä päätänsä. Sinäkin ap , voisit alkaa syömään normi ruokia ja käymään alkuun kävelylenkeillä ja myöhemmin juoksemassa ja karistaa nuo hiton läskit pois.
Miks nuoret ihmiset tahallaan pilaa elämänsä. Ei voi ymmärtää!
Ette ole terveitä kumpikaan.Älkää vaan lisääntykö.
Ap on neuroepätyypillinen, sinulla taas käsityskyvyssä jotain häikkää.
Ihan normaali autistioire tuo "kieriminen", hän ei sille mitään voi, koska aivoradat ovat rakentuneet niin. Terveintä vaan on rakentaa elämä sellaiseksi, että sitä kieritettävää tulee mahdollisimman vähän. Ja ylipaino on ihan yleinen sivuoire neuroepätyypillisille, koska näläntunteen puuttuminen ja suolisto-ongelmat ovat yleensä liitännä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Menevä tyyppi ja pärjää työelämässä." Eli on mäntti vain sinua kohtaan.
Niinpä. Menee kirjolle kotona, missä pääsee kyykyttämään tyttöystäväänsä. :D
Mehän emme tiedä, miten tyyppi oikeasti pärjää työelämässä. Tuskin edes ap tätä tietää, hänellä on vain poikaystävänsä kertoma kuvaus työelämässä pärjäämisestä.
Ja työelämässä pärjääminen voi tarkoittaa sitäkin, että osaa työtehtävänsä teknisesti, mutta esimerkiksi palavereissa on täysi tolvana tai ei kykene raportoimaan tekemisiään jne.
Voi myös pärjätä hyvin, mutta ongelma onkin, että painostaa työhön enemmän kuin oikeasti parisuhteeseen, jonka yrittäisi esim. Näillä säännöillä pitää hyvänä, ymmärtämättä, että t
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa prikulleen omalta exältä. Sillä ei ollut autismikirjon hommia, vaan helposti siihen sekoitettavissa oleva vaativa persoona(llisuus häiriö.).
Jos käy MT puolella ja näkee psykologia/psykiatria, niin kyllähän se epäilys olisi jo herännyt, jos olisi kirjolla. Persoonallisuushäiriöt on taas monimutkaisempi kokonaisuus, kun kaikki eivät ole niin selkeitä. Exän kohdalla diagnoosia hidasti, että hän oli ja on yhä, täysin sokea omalle oireilulleen. Hän myös valehteli olostaan, ja puhui olevansa uhri kokoajan.
Minä tiedän vaikka kuinka monta diagnosoimatonta kirjolaista. Olen itsekin mennyt läpi, että hulahtaa kolmenkymmenen vuoden ajan, koska maskaus on niin taitavasti hallussa. Nyt puran sitä tietoisesti, jotta ongelmiani uskottaisiin. En edes koe sitä maskaukseksi vaan siksi, että yritän kaikkeni sopeutuakseni sosiaalisesti ja yhteiskuntaan ja täyttääkseni vaatimukset.
Minulle olisit nollatasoa, eli tasoissa ollaan