Lue keskustelun säännöt.
Onkohan poikaystävälläni asperger, autismi tai muu vastaava?
27.02.2024 |
Onko poikaystävälläni autismi tai muu vastaava?
Hän tuntuu ajattelevan, että asioiden pitää mennä tietyn kaavan mukaan. Lukee paljon, katsoo dokumentteja ja ottaa asioita turhan kirjaimellisesti.
Esimerkiksi hän ajattelee, että koska on itse 172/72 kokoinen, hänellä tulee olla kumppani, joka on 160/50-55 kokoinen. Hän ajattelee, että hänen itsensä tulee olla 65kg tai 70kg lihaksien kanssa.
Minä olen taas reilusti ylipainoinen (160/104) ja nyt aloin miettimään, että miksi hän on osoittanut mitään kiinnostusta minuun alunperinkään, kun on niin selkeä kuva mieltymyksistään. Hän sanoo minulle, että pystyn hyvin treenaamaan itseni 50-55 kiloiseksi, jopa muutamassa kuukaudessa.
Hänellä tuntuu olevan myös automaattinen ajatus, että koska hän on herännyt 2 viikkoa onnettomana, hän on masentunut. Joten on nyt ollut kuukauden masennuslääkkeillä ja käy terapeutin sekä psykologin puheilla. Ajattelee, että on elämässään tehnyt jo kaiken ja ei tiedä mitä tekee seuraavaksi.
Seksiä hän tarkastelee usein nk. ammattilaisten sanoman mukaan.
Esim. ammattilaiset sanovat, että meidän ei tulisi katsoa paljon pornoa, jotta meillä olisi normaali seksielämä. Tai, että saavuttaaksemme hyvän harmonian seksissä, meidän tulee tehdä sitä 3 kuukauden ajan ensin. Tai, ammattilainen on sanonut, että seksilelut turruttavat, eikä normaali seksi pysty enää tyydyttämään samalla tavalla.
Hän ei näytä tunteita turhan paljoa. Ei aina tunnu tajuavan, että sanoo joistain asioista turhan suoraan, mikä ei tunnu kivalta.
Kuitenkin häneltä löytyy huumorintajua, on menevä tyyppi, tykkää käydä tanssimassa ja keikoilla, katselemassa stand upia yms.. Hän on täyspäiväisesti työssä. On saanut elämässä asiat hyvin järjestykseen, on talo, on säästöjä ja muutenkin talous hyvällä mallilla.
Hän juo alkoholia omasta mielestäänkin turhan paljon. Ei ole ongelma esim työn kannalta, mutta itse en juo ollenkaan ja siihen verrattuna saisi ottaa paljon vähemmän. Myös energiajuomaa/kahvia menee reilusti.
Olen itse neuroepätyypillinen minkä tiedostan hyvin, mutta en usko että poikaystäväni tiedostaa tätä itsessään ja pelkään ottaa puheeksikaan asiaa. Minulla on adhd, aspergerin piirteitä, yliajattelen jatkuvasti ja tuntuu, että omaan vähän kaikenlaisia piirteitä.
Epäilen tässä tilanteessa omaa arviointikykyäni myös, joten kysyn miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuuhan sitä jos kumppani 104kg...
Masennus vain tuli ennen lihavaa kumppania.
...ja syveni entisestään lihavan kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tekosyy. Lenkille voi kyllä mennä. Aivan sama mitä muut ajattelevat. Todennäköisesti eivät edes mitään.
Ja tämä on neurotyypillisen tyypillinen kommentti, joka ei vain ymmärrä mitä siellä pään sisällä muilla ihmisillä tapahtuu.
Nyt meni pieleen. En ole millään mittarilla neurotyypillinen. Lenkille kuitenkin menin lihavanakin, jahka lakkasin kuvittelemasta olevani maailman napa, jota kaikki seuraavat kiinnostuneena.
Hienoa, että olet päässyt yli ongelmistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Meillähän mittarilla maailma on mukava neurotyyppillisille? Tuskinpa ihmistä edes löytyy. Kaikissa on omat omituisuudet.
Kaikissa on omat omituisuudet, mutta joidenkin omituisuudet ovat sen verran haittaavampia, että on katsottu tarpeelliseksi diagnosoida ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se diagnoosi muuta poikaystävääsi yhtään kivemmaksi sinua kohtaan.
Eikä tarvitsekaan. Tässä haen ymmärrystä ehkä.
Itselleni on elämä helpompaa, kun ymmärrän miksi käyttäydyn tietyllä tavalla.
Ja tämä taitaa olla se suurin asia tässä, että haluaisin myös miehen näkevän, JOS siellä olisikin jotain selkeitä syitä tietylle toiminnalle. Voisi helpottaa miehen masennus/ahdistusajatuksia, kun näkisi selkeämmin?
En suoraan sanottuna usko, että mies on avoin etsimään syitä sille, miksi hän on sellainen kuin on. Eikä sinun tehtäväsi ole saada häntä niitä syitä näkemään. Mies on aikuinen ja itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja itsetuntemuksestaan. Sinä olet itsekin neuroepätyypillinen ja luultavasti sinull
Kiitos suorasta kommentista. Vastaat hyvin kysymyksiini ja kaipaan nimenomaan näkökulmia tilanteeseen.
Yksi mitä mietin myös on, että en halua olla itse taakkana miehelle. En halua olla omien ongelmieni kanssa este tai hidaste hänen mahdolliselle toipumiselleen.
Unohda se mies ja sen tunteet. Ei hänkään mieti sinun tunteitasi! Älä käytä sekuntiakaan tuollaiseen, että sinä olet hänelle joku ongelma tai hidaste. Kuule, et ole edes sen arvoinen, että olisit ongelma. Hänhän pitää sinua ihan vaan esineenään ja pilkkanaan.
Terveisiä Oman terapiansa käynyt ja rahalleen vastinetta saanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te ap kyllä molemmat todella omituisia. Miksi ei voi elää ihan normaalisti vaan pitää kieriä noissa omituisissa aatoksissaan ja vaivata niillä päätänsä. Sinäkin ap , voisit alkaa syömään normi ruokia ja käymään alkuun kävelylenkeillä ja myöhemmin juoksemassa ja karistaa nuo hiton läskit pois.
Miks nuoret ihmiset tahallaan pilaa elämänsä. Ei voi ymmärtää!
Ette ole terveitä kumpikaan.Älkää vaan lisääntykö.
Kiitos rakentavasta kommentistasi. Voit uskoa, että jos se olisi noin helppoa, olisin mallin mitoissa alta aikayksikön.
Kyllä joka päivä, monesti päivässä mietin, että pitäisi syödä paremmin. Pitäisi liikkua enemmän. Pitäisi tehdä niin ja näin.
Valitettavasti minulle ei ole mahdollista vain päättää, että lähden lenkille nyt, siellä on ihmisiä ulkona, jotka näkevät minut lihavana, ruma
Onko sulla mitään lääkitystä? Siellä neljän seinän sisällä on yksi, joka takuuvarmasti näkee sinut rumana tai siis kaksi. Toisesta pääset eroon heivaamalla hänet. Ulkona on ihmisiä, joista osa ei noteeraa sinua lainkaan, osa näkee rumana, osa kauniina, osa kiinnostavana, osa tavallisena, osa epänormaalina jne.
Niin kauan kuin annat mulkeron määrittää arvosi, se ei tule nousemaan. Vaihda peiliä (tuo oli kuvainnollinen, sikäli ettet olisi ymmärtänyt eli vaihda ihmistä, jonka kautta katsot arvosi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavat naiset kelpaa spermaämpäreiksi jonkin aikaa. Heti kun normaalipainoinen naisellinen nainen osoittaa miehellesi kiinnostusta, loppuu se teidän juttu seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Meillähän mittarilla maailma on mukava neurotyyppillisille? Tuskinpa ihmistä edes löytyy. Kaikissa on omat omituisuudet.
Kaikissa on omat omituisuudet, mutta joidenkin omituisuudet ovat sen verran haittaavampia, että on katsottu tarpeelliseksi diagnosoida ne.
Jotkut ovat herkempiä hakemaan diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulostaa yhtään miltään autisminkirjoon viittaavalta vaan ihan tavalliselta ihmiseltä. Vähän törpöltä hän kuulostaa. Ei kuulosta myöskään siltä, että sulla olisi asperger, kun olet luetellut ihan tavallisia ei autismiin liittyviä piirteitä.
Sinä taas kuulostat siltä, että sinulla on keuhkopöhö ja luksatoivat polvet. Mistä sinä tiedät ap:n jutuista mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Meillähän mittarilla maailma on mukava neurotyyppillisille? Tuskinpa ihmistä edes löytyy. Kaikissa on omat omituisuudet.
Kaikissa on omat omituisuudet, mutta joidenkin omituisuudet ovat sen verran haittaavampia, että on katsottu tarpeelliseksi diagnosoida ne.
Jotkut ovat herkempiä hakemaan diagnooseja.
Mutta niitä ei anneta herkästi. Itse hain diagnoosia siinä vaiheessa, kun meni työkyky. Olisi pitänyt hakea jo siinä vaiheessa, kun haittasi opintoja. MItä sinä olisit tehnyt? Hyväksynyt kohtalosi ja jäänyt roikkumaan sossutuella kaupungin vuokrataloon ikuisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oleellisempaa kuin päättää onko kumppanillasi diagnoosi, on se, miten suhtaudut hänen näkemyksiinsä.
Laihdutatko, koska hän haluaa?
Vai sanotko, että jos et kelpaa tällaisen kokoisena, suhde tarvinnee päättää.
"Alistutko" hänen tapaansa suhtautua seksin harrastamiseen vai sanotko, että nyt tehdään näin tai noin?
Eli oleellisinta on se, mennäänkö suhteessa jomman kumman ehdoilla pelkästään vai yhteisymmärryksessä.
Olen jo aiemmin puhunut kumppanin kanssa, että haluamme kumpikin olla paremmassa kunnossa ja yhdessä tähdätä sinne.
Tämä painokeskustelu tuli vähän puskista, tai kommentti että "hänelle sopiva kumppani on 50-55kg, jos hän on 160cm".
Emme ole vieläkään oikein päässeet keskustelussa loppuun, enkä ole saanut vastausta, että haluaako hän olla tässä suhteessa minunlaisen kanssa vai ei.
Seksin suhteen minulla on enemmän kokemusta selkeästi, tai monipuolisempaa. Hänellä tuntuu ehkä se kokemuksen puute eniten näkyvän ja en usko, että sen suhteen tulee ongelmia, kun hän on kuitenkin avoin asioille. Nostin seksiaiheen esille lähinnä, kun ne kommentit minun mielestäni kuulostavat epätyypilliseltä.
Sano sille miehellesi, että hän luokkaa sinua. Jos on pahoillaan ja haluaa muuttaa tapansa, niin seuraa tilannetta. Todennäköisesti muutosta ei tapahdu ja jos tapahtuukin, niin se ei ole pysyvää. Jos taas asia ei häiritse häntä, niin sinä voit miettiä jäätkö loukattavaksi. Jos jäät, niin miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellisempaa kuin päättää onko kumppanillasi diagnoosi, on se, miten suhtaudut hänen näkemyksiinsä.
Laihdutatko, koska hän haluaa?
Vai sanotko, että jos et kelpaa tällaisen kokoisena, suhde tarvinnee päättää.
"Alistutko" hänen tapaansa suhtautua seksin harrastamiseen vai sanotko, että nyt tehdään näin tai noin?
Eli oleellisinta on se, mennäänkö suhteessa jomman kumman ehdoilla pelkästään vai yhteisymmärryksessä.
Olen jo aiemmin puhunut kumppanin kanssa, että haluamme kumpikin olla paremmassa kunnossa ja yhdessä tähdätä sinne.
Tämä painokeskustelu tuli vähän puskista, tai kommentti että "hänelle sopiva kumppani on 50-55kg, jos hän on 160cm".
Emme ole vieläkään oikein päässeet keskustelussa loppuun, enkä ole saanut vastausta, että haluaako hän olla tässä suhteessa minunlaisen kanssa vai ei. 
Tuo on kysymys, johon et tule koskaan saamaan vastausta. Nuo ihmiset jättävät sen asian roikkumaan ja laskevat sen varaan, että idiootti jää hengaamaan ympärille. Ja jos ei jää, etsivät seuraavan idiootin.
Jos joku haluaa olla kanssasi, hän kertoo ja osoittaa sen. Ihan ilman aneluita. Sinulla on silloin sellainen olo, että kanssasi halutaan olla.
Painostani keskusteleminen näköjään kiinnostaa monia. Tiedän varsin hyvin, että sitä on liikaa.
Olen aiemmin laihduttanut moneen kertaan ja lyhyessäkin ajassa, eli se ei ole mahdotonta. Minulla vaan loppuu into hommaan ja se on ikuista jojoilua ollut tähän asti.
Tällä hetkellä minulla on kumppani, joka pystyisi tukemaan minua tässä projektissa, mutta en silti toivo, että hän tahattomastikaan loukkaa minua asialla.
Te, jotka ihmettelette miten minulla voi olla mies, niin kerron, että minulla on ollut useita miehiä ja tämä on ensimmäinen, joka nostaa painon esille.
Sinkkuna ollessa ei myöskään ole koskaan ollut ongelmaa löytää seksikumppania, päinvastoin hoikemmilla ystävilläni on ollut ja he ovat ihmetelleet minullekin, että mitä oikein teen, kun koskaan ei tarvitse yksin kotia lähteä, ja kuitenkaan en ikinä itse tee mitään aloitteita miesten suhteen ulkona käydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta niitä ei anneta herkästi. Itse hain diagnoosia siinä vaiheessa, kun meni työkyky. Olisi pitänyt hakea jo siinä vaiheessa, kun haittasi opintoja. MItä sinä olisit tehnyt? Hyväksynyt kohtalosi ja jäänyt roikkumaan sossutuella kaupungin vuokrataloon ikuisesti?"
Mitä ihmettä räkytät? Sillä diagnoosillako sait omistusasunnon vai mitä yrität viestilläsi kertoa? Tiedoksi, että kaupungin vuokrataloissakin asuu ihan ihmisiä.
"joten on nyt ollut kuukauden masennuslääkkeillä"
Itsekö hän niitä itselleen kirjoitti?
Jos ei, ja olet sitä mieltä että on väärin, niin keskustele niitä määränneen lääkärin kanssa!
Minkä perusteella muuten luulet tietäväsi lääkäriä paremmin?
Kyllä minäkin masentuisin näin 7-tason miehenä, jos naiseni olisi 104 kiloa eli nollatasoa.
Anna sen miehen mennä etsimään oman tasonsa vastaavaa naista. Sulla on kuitenkin yli 40kg laihdutettavaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kysymys, johon et tule koskaan saamaan vastausta. Nuo ihmiset jättävät sen asian roikkumaan ja laskevat sen varaan, että idiootti jää hengaamaan ympärille. Ja jos ei jää, etsivät seuraavan idiootin.
Jos joku haluaa olla kanssasi, hän kertoo ja osoittaa sen. Ihan ilman aneluita. Sinulla on silloin sellainen olo, että kanssasi halutaan olla.
Tämä varmaan selviää kuitenkin pian, kun päästään jatkamaan keskustelua. En oikein ole itse periksiantavainen näissä ja monesti se suhde olisi tällaisessa tilanteessa loppunut jo. Nyt vain olen itse ristiriidassa ajatuksieni kanssa, koska mies ei näytä lähtevän mihinkään, vaikka onkin ilmaissut mielipiteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellisempaa kuin päättää onko kumppanillasi diagnoosi, on se, miten suhtaudut hänen näkemyksiinsä.
Laihdutatko, koska hän haluaa?
Vai sanotko, että jos et kelpaa tällaisen kokoisena, suhde tarvinnee päättää.
"Alistutko" hänen tapaansa suhtautua seksin harrastamiseen vai sanotko, että nyt tehdään näin tai noin?
Eli oleellisinta on se, mennäänkö suhteessa jomman kumman ehdoilla pelkästään vai yhteisymmärryksessä.
Olen jo aiemmin puhunut kumppanin kanssa, että haluamme kumpikin olla paremmassa kunnossa ja yhdessä tähdätä sinne.
Tämä painokeskustelu tuli vähän puskista, tai kommentti että "hänelle sopiva kumppani on 50-55kg, jos hän on 160cm".
Emme ole vieläkään oikein päässeet keskustelussa loppuun, enkä ole saanut vastausta, että haluaako hän olla tässä suhteessa minunlaisen kanssa vai ei. 
No käykää tämä keskustelu loppuuun, turhaan sitä roikottaa.
Sillä ei liene väliä onko miehesti autisti tai asperger (voi olla hiukan asperger-piirteitä, tai sitten on törppö). Sillä on väliä miten SINÄ voit suhteessa ja mitä SINÄ haluat parisuhteelta. Haiskahtaa vähän se, että menet miehen mukaan etkä kerro mitä sinä edellytät parisuhteelta.
Jos oot tosissaan sitä mieltä, että jäbä ei oo oikeasti masentunut, niin sinunhan pitäisi ilmiantaa hoitovirheestä masennuslääkkeitä kirjoittanut henkilö!
Oletko jo tehnyt niin?
Nimenomaan näin. Poikaystävä ei vaan kehtaa sitä sanoa naiselle.
-mies