Lue keskustelun säännöt.
Onkohan poikaystävälläni asperger, autismi tai muu vastaava?
27.02.2024 |
Onko poikaystävälläni autismi tai muu vastaava?
Hän tuntuu ajattelevan, että asioiden pitää mennä tietyn kaavan mukaan. Lukee paljon, katsoo dokumentteja ja ottaa asioita turhan kirjaimellisesti.
Esimerkiksi hän ajattelee, että koska on itse 172/72 kokoinen, hänellä tulee olla kumppani, joka on 160/50-55 kokoinen. Hän ajattelee, että hänen itsensä tulee olla 65kg tai 70kg lihaksien kanssa.
Minä olen taas reilusti ylipainoinen (160/104) ja nyt aloin miettimään, että miksi hän on osoittanut mitään kiinnostusta minuun alunperinkään, kun on niin selkeä kuva mieltymyksistään. Hän sanoo minulle, että pystyn hyvin treenaamaan itseni 50-55 kiloiseksi, jopa muutamassa kuukaudessa.
Hänellä tuntuu olevan myös automaattinen ajatus, että koska hän on herännyt 2 viikkoa onnettomana, hän on masentunut. Joten on nyt ollut kuukauden masennuslääkkeillä ja käy terapeutin sekä psykologin puheilla. Ajattelee, että on elämässään tehnyt jo kaiken ja ei tiedä mitä tekee seuraavaksi.
Seksiä hän tarkastelee usein nk. ammattilaisten sanoman mukaan.
Esim. ammattilaiset sanovat, että meidän ei tulisi katsoa paljon pornoa, jotta meillä olisi normaali seksielämä. Tai, että saavuttaaksemme hyvän harmonian seksissä, meidän tulee tehdä sitä 3 kuukauden ajan ensin. Tai, ammattilainen on sanonut, että seksilelut turruttavat, eikä normaali seksi pysty enää tyydyttämään samalla tavalla.
Hän ei näytä tunteita turhan paljoa. Ei aina tunnu tajuavan, että sanoo joistain asioista turhan suoraan, mikä ei tunnu kivalta.
Kuitenkin häneltä löytyy huumorintajua, on menevä tyyppi, tykkää käydä tanssimassa ja keikoilla, katselemassa stand upia yms.. Hän on täyspäiväisesti työssä. On saanut elämässä asiat hyvin järjestykseen, on talo, on säästöjä ja muutenkin talous hyvällä mallilla.
Hän juo alkoholia omasta mielestäänkin turhan paljon. Ei ole ongelma esim työn kannalta, mutta itse en juo ollenkaan ja siihen verrattuna saisi ottaa paljon vähemmän. Myös energiajuomaa/kahvia menee reilusti.
Olen itse neuroepätyypillinen minkä tiedostan hyvin, mutta en usko että poikaystäväni tiedostaa tätä itsessään ja pelkään ottaa puheeksikaan asiaa. Minulla on adhd, aspergerin piirteitä, yliajattelen jatkuvasti ja tuntuu, että omaan vähän kaikenlaisia piirteitä.
Epäilen tässä tilanteessa omaa arviointikykyäni myös, joten kysyn miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (103)
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se ongelma oli?
Se, että ap on suhteessa, jossa häntä kohdellaan epäasiallisesti ja se aiheuttaa kipua. Omien neuro-ongelmiensa vuoksi hän ei ymmärrä lähteä vaan kuvittelee sitä ja tätä. Been there, done that and still being autist eli kokemuksen rintaäänellä tulee. Voi, paljolta olisin säästynyt elämässä, jos joku olisi kertonut tämän jo vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
104 kg läski. Hyi vit...!
Sama.
Kyllä sullakin on aina mahdollisuus vähän laihduttaa ainakin vähän tuosta, vaikka painosi johtuisi mistä. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Meillähän mittarilla maailma on mukava neurotyyppillisille? Tuskinpa ihmistä edes löytyy. Kaikissa on omat omituisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Meillähän mittarilla maailma on mukava neurotyyppillisille? Tuskinpa ihmistä edes löytyy. Kaikissa on omat omituisuudet.
Millähän* Tuskinpa sellaista*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Tarvitseeko neuroepätyypillisille ystävällisemmän maailman tarkoittaa sitä, että neurotyypilliset joutuvat "totuttelemaan epämukavuuteen"? Eikö ihannetilanne olekaan se, että kaikki pystyvät hyödyntämään ominaisuuksiaan ja elämään itselleen sopivaa elämää neurotyypistä riippumatta? Millä tavalla neurotyypillisten "rankaisu" siitä, että nykyinen yhteiskunta on rikki, tekee neuroepätyypillisten elämästä parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos laitetaan se klassikko, eli poikaystäväsi on narsisti. Muita diagnoosejahan naiset eivät tiedäkään.
Vierailija kirjoitti:
"Menevä tyyppi ja pärjää työelämässä." Eli on mäntti vain sinua kohtaan.
Niinpä. Menee kirjolle kotona, missä pääsee kyykyttämään tyttöystäväänsä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista, paitsi niistä jotka ei nyt ollut mitenkään tarpeellisia.
Lisätään vielä, että aloituksessa toin nyt esille niitä häiritseviä piirteitä, niitä hyviä puolia on paljon enemmän ja mies on ihana muuten, paitsi kun ei ymmärrä töksäyttävänsä jotain loukkaavaa.
Hän on ollut aina hyvä koulussa, on älykäs, kouluttaa itseään paljon, on hyvin nörttimäinen, kuten olen itsekin.
Tuo yli-/aliempaattisuus näkyy tässä suhteessa kyllä. Ja itse tiedostan ylitaipuvaisuuteni ja koitan niitä työstää vähän joka osa-alueella. Tämä on se miksi yritän löytää selkeää syytä käytöksille, koska jos olisi syy miksi mies ei ymmärrä loukkaavansa, olisi se helpompi ymmärtää, eikä ottaa niin kovin itseensä.
Minua ei mitenkään haittaa vaikka olisi millä kirjoilla, jos ymmärrämme mistä ongelmat johtuvat ja voimme niitä työstää paremmaksi, jolloin kumpikin tuntisi olonsa paremmaksi.
Tämä on ensimmäinen suhteeni, jossa minulla on olo, että minua kuunnellaan, minut hyväksytään muuten sellaisena kuin olen, paitsi painoni. Tässä suhteessa keskustellaan oikeasti kiinnostavista asioista, meillä on yhteisiä mielenkiintoja ja olemme kumpikin vähän hulluja tekemään asioita ilman rajoja.
Nämä tyyppilliselle ehkä oudolta näyttäytyvät tavat keskustella tieteen ja sääntöjen mukaan kyllä miellyttää minua itseäkin monessa asiassa, mutta koen olevani ehkä enemmän realisti asioiden kanssa. Tai ehkä minulla enemmän kokemusta niissä osa-alueissa, koska sitten taas itse olen hyvin naiivi toisissa asioissa, joissa mies ei ollenkaan.
Vaikeata on. Toisaalta koen, että ei minulla ole menetettävää, kun mies ei ole väkivaltainen, rahan perässä, on lojaali, mustasukkainen hyvällä tapaa. Koen myös että suhde kasvattaa meitä kumpaakin ymmärtämään paremmin.
Taidan ehdottaa, että kuitenkin kysyisi terapiassa myös näistä mahdollisuuksista.
Hm. Ainakaan osa noista asioista, jotka ovat poikaystäväsi mukaan asiantuntijoiden sanomia, eivät pidä paikkaansa. Voiko olla, että poikaystäväsi manipuloi sinua saadakseen sinut uskomaan oman mielipiteensä tai saadakseen sinut toimimaan tietyllä tavalla? Olisiko hyvä käydä esim. seksuaaliterapeutin juttusilla yhdessä tai sinun yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on jonnijoutavaa, lopettakaa diagnosoinnit ja eläkää elämää, se voi loppua ykskaks
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Maailma on saatu näin sekaisin ja epämukavaksi jo neurotyypillisten toimesta. Mitenkähän epämukavaksi sitten asioiden pitäisikään vielä muuttua. Mitenkähän asiat silloin hoituisivat. Kun nytkin on jo ihan mahdotonta vaikkapa saada tilatuksi ja aikaansaaduksi lääkärin vastaanottoa naamatusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua asiaa hyvin kirjoitat.
Meitä oli kaksi erityispiirteistä.
Osin tämä lähensi meitä ainutlaatuisella tavalla. Tiesimme ja tunsimme toisemme.
Minä toin itseni kirjaimellisesti tietoonsa ja näytin lausunnot.
Hän ei koskaan itse puhunut itsestään eikä puhunut mitään henkilökohtaista.
Henkisesti oli minua paljon vahvempi ja käytännössä määräsi kaiken, mutta hoiti myös lähes kaiken.
Tämä oli aikansa win-win -tilanne.
Menetin lopulta identiteettini ja tunsin itseni lapseksi, täysin passattavaksi, en saanut olla oma itseni enkä tehdä omalla tavallani.
Tunsin itseni tarpeettomaksi. Hän teki päätökset, suorastaan määräsi, mitä ja miten tehdään, esim kotiin liittyvät askareet, kaupassakäynnit, ruoanlaitto ym. Hän oli kaikessa parempi. Täysi kymppi. Myönnän.
Hänen mielenkiintonsa minuun loppui. Ehkä löytyi jo uusi. Saattaa myös olla, ettei hänelle yleensäkään ole niitä suhdevuosia kuin 5-6 vuotta / tapaus. Vaihtoon. (Ehkä en ollut poikkeus).
Seksuaalinen identiteettinsä oli minusta häilyvä.
Emme puhuneet seksistä, rakastelusta ja rakkaudesta, tunteista koskaan, sillä hän ei halunnut puhua oikein mistään. Näistä aiheista varsinkaan.
Sääli. Olisi ollut mahdollisuus tavanomaista syvempään tuntemiseen, hyväksymiseen. Rakastin häntä. Vilpittömästi.
Hän jätti minut. En enää haikaile. Kaikki sujuu hyvin.
Aivan kuin en olisi koskaan tuntenut lainkaan ko henkilöä. Aivan kuin muistaisin jonkun elokuvan, jonka olen muinoin nähnyt. Ikään kuin se ei olisi ollut - mikään - totta.
Hän on ihannemies jollekin. Harvinainen ja mielenkiintoinen helmi.
Jatkoon. Hyvää jatkoa hänelle.
Kokeeko poikaystäväsi, että teillä on ongelmia suhteessanne? Jos kokee, niin onko hän valmis työstämään niitä esimerkiksi muokkaamalla vuorovaikutustyyliään hienotunteisemmaksi?
Vaikutat sitoutuneelta, empaattiselta ja fiksulta tyypiltä mutta valitettavasti et voi tehdä yksin kaikkea työtä suhteenne eteen. Eikä sinun pidäkään. Parisuhteeseen tarvitaan kahden ihmisen panos. Jos tätä ei ole sisäistänyt, niin ei ole silloin kypsä parisuhteeseen. Vaikka muuten kyseessä olisi huipputyyppi. Ja viittaan tässä nyt poikaystävääsi, en sinuun.
Näiden parin viestisi perusteella poikaystävästäsi saa sellaisen kuvan, että hänelle kaavamaisuus ja asioiden "oikealla tavalla" (= hänen näkemystensä mukaan) meneminen on tärkeämpää kuin emotionaalinen herkkyys, vastavuoroisuus ja toisen asemaan asettuminen. Hän ei välttämättä ymmärrä tekevänsä mitään väärää vaan pitää itseään ainoastaan loogisena ja oikeamielisenä. Jopa epähienotunteisuuteen ja ylimielisyyteen saakka. Tällaisen ihmisen voi olla erittäin haastavaa muuttaa toimintatapojaan, koska saattaa kokea esimerkiksi toisen tunteiden huomioon ottamisen toisarvoisena, epärationaalisena ja suorastaan turhana. Hän ei siis välttämättä edes kykene tulemaan sinua vastaan puolitiehen, koska hänen aivonsa ovat sen verran joustamattomasti virittyneet.
Vierailija kirjoitti:
Ootte te ap kyllä molemmat todella omituisia. Miksi ei voi elää ihan normaalisti vaan pitää kieriä noissa omituisissa aatoksissaan ja vaivata niillä päätänsä. Sinäkin ap , voisit alkaa syömään normi ruokia ja käymään alkuun kävelylenkeillä ja myöhemmin juoksemassa ja karistaa nuo hiton läskit pois.
Miks nuoret ihmiset tahallaan pilaa elämänsä. Ei voi ymmärtää!
Ette ole terveitä kumpikaan.Älkää vaan lisääntykö.
Kiitos rakentavasta kommentistasi. Voit uskoa, että jos se olisi noin helppoa, olisin mallin mitoissa alta aikayksikön.
Kyllä joka päivä, monesti päivässä mietin, että pitäisi syödä paremmin. Pitäisi liikkua enemmän. Pitäisi tehdä niin ja näin.
Valitettavasti minulle ei ole mahdollista vain päättää, että lähden lenkille nyt, siellä on ihmisiä ulkona, jotka näkevät minut lihavana, rumana, tähän maailmaan kuulumattomana, jonka ei kuuluisi lisääntyä. Se aiheuttaa ahdistusta, kääntää ajatukset muualle, teen mielummin jotain muuta neljän seinän sisällä, jossa kukaan ei toivon mukaan tuomitse. Aivot kaipaa dopamiinia, sitä saa tarvittaessa sokerista, auttaa ahdistavaan tilanteeseen, pääsen hetken eteenpäin päivässä. Mutta lenkkeily sai jäädä, jotta sinun ei tarvitse nähdä meitä läskejä tuolla pihalla.
Ei se diagnoosi muuta poikaystävääsi yhtään kivemmaksi sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Anteeks mut, miten hemmetissä päälle sata kiloa painavalla sotanorsulla on mies??
AP oot ihan wítun ällöttävä!
Älkää jäbät menkö tuollaisten kanssa suhteisiin ei ne muuten ikinä laihduta!
Toivottavasti sinäkin löydät paikan, jossa tunnet olosi paremmaksi, eikä tarvitse kohottaa itseäsi muiden huonommuuden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se diagnoosi muuta poikaystävääsi yhtään kivemmaksi sinua kohtaan.
Eikä tarvitsekaan. Tässä haen ymmärrystä ehkä.
Itselleni on elämä helpompaa, kun ymmärrän miksi käyttäydyn tietyllä tavalla.
Ja tämä taitaa olla se suurin asia tässä, että haluaisin myös miehen näkevän, JOS siellä olisikin jotain selkeitä syitä tietylle toiminnalle. Voisi helpottaa miehen masennus/ahdistusajatuksia, kun näkisi selkeämmin?
Juuripa näin.Ja ap:n on nyt tärkeintä tajuta, ettei hän voi muuttaa tai pelastaa miestä ja oleellista on se, onko hän onnellinen ja tyytyväinen nykyisenlaisessa tilanteessa. Jos ei ole ja tilanne aiheuttaa kipua ja yliajattelua, on se merkki siitä, että jonkin pitää muuttua ja ainoa muutettavissa oleva tekijä on suhteen lopettaminen ja haavojen nuoleminen.