Lue keskustelun säännöt.
Onkohan poikaystävälläni asperger, autismi tai muu vastaava?
27.02.2024 |
Onko poikaystävälläni autismi tai muu vastaava?
Hän tuntuu ajattelevan, että asioiden pitää mennä tietyn kaavan mukaan. Lukee paljon, katsoo dokumentteja ja ottaa asioita turhan kirjaimellisesti.
Esimerkiksi hän ajattelee, että koska on itse 172/72 kokoinen, hänellä tulee olla kumppani, joka on 160/50-55 kokoinen. Hän ajattelee, että hänen itsensä tulee olla 65kg tai 70kg lihaksien kanssa.
Minä olen taas reilusti ylipainoinen (160/104) ja nyt aloin miettimään, että miksi hän on osoittanut mitään kiinnostusta minuun alunperinkään, kun on niin selkeä kuva mieltymyksistään. Hän sanoo minulle, että pystyn hyvin treenaamaan itseni 50-55 kiloiseksi, jopa muutamassa kuukaudessa.
Hänellä tuntuu olevan myös automaattinen ajatus, että koska hän on herännyt 2 viikkoa onnettomana, hän on masentunut. Joten on nyt ollut kuukauden masennuslääkkeillä ja käy terapeutin sekä psykologin puheilla. Ajattelee, että on elämässään tehnyt jo kaiken ja ei tiedä mitä tekee seuraavaksi.
Seksiä hän tarkastelee usein nk. ammattilaisten sanoman mukaan.
Esim. ammattilaiset sanovat, että meidän ei tulisi katsoa paljon pornoa, jotta meillä olisi normaali seksielämä. Tai, että saavuttaaksemme hyvän harmonian seksissä, meidän tulee tehdä sitä 3 kuukauden ajan ensin. Tai, ammattilainen on sanonut, että seksilelut turruttavat, eikä normaali seksi pysty enää tyydyttämään samalla tavalla.
Hän ei näytä tunteita turhan paljoa. Ei aina tunnu tajuavan, että sanoo joistain asioista turhan suoraan, mikä ei tunnu kivalta.
Kuitenkin häneltä löytyy huumorintajua, on menevä tyyppi, tykkää käydä tanssimassa ja keikoilla, katselemassa stand upia yms.. Hän on täyspäiväisesti työssä. On saanut elämässä asiat hyvin järjestykseen, on talo, on säästöjä ja muutenkin talous hyvällä mallilla.
Hän juo alkoholia omasta mielestäänkin turhan paljon. Ei ole ongelma esim työn kannalta, mutta itse en juo ollenkaan ja siihen verrattuna saisi ottaa paljon vähemmän. Myös energiajuomaa/kahvia menee reilusti.
Olen itse neuroepätyypillinen minkä tiedostan hyvin, mutta en usko että poikaystäväni tiedostaa tätä itsessään ja pelkään ottaa puheeksikaan asiaa. Minulla on adhd, aspergerin piirteitä, yliajattelen jatkuvasti ja tuntuu, että omaan vähän kaikenlaisia piirteitä.
Epäilen tässä tilanteessa omaa arviointikykyäni myös, joten kysyn miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillinen taitaa nykyään olla se tyypillinen.
Varmsti kasvavassa määrin alkaa olla, koska nämä periytyvät. Ja hyvä olisikin, että maailma muokattaisiin myös neuroepätyypillisten mukaan, saisivat neurotyypillisetkin sitten vähän totutella epämukavuuteen.
Tarvitseeko neuroepätyypillisille ystävällisemmän maailman tarkoittaa sitä, että neurotyypilliset joutuvat "totuttelemaan epämukavuuteen"? Eikö ihannetilanne olekaan se, että kaikki pystyvät hyödyntämään ominaisuuksiaan ja elämään itselleen sopivaa elämää neurotyypistä riippumatta? Millä tavalla neurotyypillisten "rankaisu" siitä, että nykyinen yhteiskunta on rikki, tekee neuroepätyypillisten elämästä parempaa?
Uskon, että jokaisella meillä on omat ongelmamme maailmassa. Maailma on enemmistön mukaan rakennettu ja muuttuuhan se koko ajan. Näistä asioista puhutaan enemmän kokoajan. Maailman hektisyys tuo esille lisää epätyypillisyyttä normeissamme. Ei ole maailmaa, joka voisi miellyttää kaikkia, mutta jos me ihmiset opimme hyväksymään ja ymmärtämään toistemme erilaisuudet, niin se voisi ehkä helpottaa kaikkien elämää samassa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit laihduttaa jo ihan vaan sillä että alat kasvissyöjäksi ja jätät sokerihötöt pois.
Eikä siellä ulkona tarvitse lenkkeillä vaan reipasta kävelyä normivaatteissa, ihan varmasti tippuis paino
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se diagnoosi muuta poikaystävääsi yhtään kivemmaksi sinua kohtaan.
Eikä tarvitsekaan. Tässä haen ymmärrystä ehkä.
Itselleni on elämä helpompaa, kun ymmärrän miksi käyttäydyn tietyllä tavalla.
Ja tämä taitaa olla se suurin asia tässä, että haluaisin myös miehen näkevän, JOS siellä olisikin jotain selkeitä syitä tietylle toiminnalle. Voisi helpottaa miehen masennus/ahdistusajatuksia, kun näkisi selkeämmin?
En suoraan sanottuna usko, että mies on avoin etsimään syitä sille, miksi hän on sellainen kuin on. Eikä sinun tehtäväsi ole saada häntä niitä syitä näkemään. Mies on aikuinen ja itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja itsetuntemuksestaan. Sinä olet itsekin neuroepätyypillinen ja luultavasti sinulla on omat haasteesi. Keskity omaan hyvinvointiisi ja lakkaa keksimästä selityksiä miehen käytökselle. Olen pahoillani, että kirjoitan näin suoraan mutta toivon sinun ymmärtävän sen, että mies ei voi olla sinun ns. projektisi. Hän on vapaaehtoisesti parisuhteessa kanssasi ja hänen tehtävänsä on hoitaa itsensä siihen kuntoon, että pystyy olemaan sinulle puoliso, jonka kanssa on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte te ap kyllä molemmat todella omituisia. Miksi ei voi elää ihan normaalisti vaan pitää kieriä noissa omituisissa aatoksissaan ja vaivata niillä päätänsä. Sinäkin ap , voisit alkaa syömään normi ruokia ja käymään alkuun kävelylenkeillä ja myöhemmin juoksemassa ja karistaa nuo hiton läskit pois.
Miks nuoret ihmiset tahallaan pilaa elämänsä. Ei voi ymmärtää!
Ette ole terveitä kumpikaan.Älkää vaan lisääntykö.
Kiitos rakentavasta kommentistasi. Voit uskoa, että jos se olisi noin helppoa, olisin mallin mitoissa alta aikayksikön.
Kyllä joka päivä, monesti päivässä mietin, että pitäisi syödä paremmin. Pitäisi liikkua enemmän. Pitäisi tehdä niin ja näin.
Valitettavasti minulle ei ole mahdollista vain päättää, että lähden lenkille nyt, siellä on ihmisiä ulkona, jotka näkevät minut lihavana, ruma
Tuo on tekosyy. Lenkille voi kyllä mennä. Aivan sama mitä muut ajattelevat. Todennäköisesti eivät edes mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua asiaa hyvin kirjoitat.
Meitä oli kaksi erityispiirteistä.
Osin tämä lähensi meitä ainutlaatuisella tavalla. Tiesimme ja tunsimme toisemme....
Kiitos tästä näkökulmasta, voin samaistua osittain ja osittain onneksi myös en. Toivon, että saisimme suhteen toimimaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, poikaystäväsi on kertomasi mukaan normaali ja hyvällä itsetunnolla varustettu.
Kyllä minäkin olisin huolissani tyttöystäväni terveydentilasta, jos sillä olisi painoa päälle 100kg.
Tuo on tekosyy. Lenkille voi kyllä mennä. Aivan sama mitä muut ajattelevat. Todennäköisesti eivät edes mitään.
Ja tämä on neurotyypillisen tyypillinen kommentti, joka ei vain ymmärrä mitä siellä pään sisällä muilla ihmisillä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tekosyy. Lenkille voi kyllä mennä. Aivan sama mitä muut ajattelevat. Todennäköisesti eivät edes mitään.
Ja tämä on neurotyypillisen tyypillinen kommentti, joka ei vain ymmärrä mitä siellä pään sisällä muilla ihmisillä tapahtuu.
Ei tuossa ole kyse neurotyypillisyydestä vaan ihan vain typeryydestä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko poikaystäväsi, että teillä on ongelmia suhteessanne? Jos kokee, niin onko hän valmis työstämään niitä esimerkiksi muokkaamalla vuorovaikutustyyliään hienotunteisemmaksi?
Vaikutat sitoutuneelta, empaattiselta ja fiksulta tyypiltä mutta valitettavasti et voi tehdä yksin kaikkea työtä suhteenne eteen. Eikä sinun pidäkään. Parisuhteeseen tarvitaan kahden ihmisen panos. Jos tätä ei ole sisäistänyt, niin ei ole silloin kypsä parisuhteeseen. Vaikka muuten kyseessä olisi huipputyyppi. Ja viittaan tässä nyt poikaystävääsi, en sinuun.
Näiden parin viestisi perusteella poikaystävästäsi saa sellaisen kuvan, että hänelle kaavamaisuus ja asioiden "oikealla tavalla" (= hänen näkemystensä mukaan) meneminen on tärkeämpää kuin emotionaalinen herkkyys, vastavuoroisuus ja toisen asemaan asettuminen. Hän ei välttämättä ymmärrä tekevänsä mitään väärää vaan pitää itseään ainoastaan loogisena ja oikeamielisenä. Jopa
Kiitos kommentistasi. Luulen, että moni asia on niin kuin kirjoitat. Koska meillä on paljon hyvää suhteessa, toivoisin, että voisimme löytää tavat ratkaista ongelmakohdat, jotka tuntuvat olevan väärinymmärryksiä monesti.
Tämä, että voisiko mies nähdä asioita toisesta näkökulmasta vai onko se vain se yksi ja ainoa oikea. Minä ymmärrän kyllä paljon sitä kaavamaisuutta ja rutiininomaista toimintaa ja se on ihan täysin ok.
Tässä keskustelussa on noussut esille asioita, jotka tukevat ajatustani että miehellä mahdollisesti on jotain neuroepätyypillisyyttä. Nyt täytyy vain miettiä, miten keskustellaan miehen kanssa tästä, vai keskustellaanko. Minunhan on vaikea esittää asioita, koska en missään tapauksessa halua loukata toista vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit laihduttaa jo ihan vaan sillä että alat kasvissyöjäksi ja jätät sokerihötöt pois.
Eikä siellä ulkona tarvitse lenkkeillä vaan reipasta kävelyä normivaatteissa, ihan varmasti tippuis paino
Kiitos, jos tarvitsen laihdutusvinkkejä, niin laitan sitten ihan oman aloituksen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua asiaa hyvin kirjoitat.
Meitä oli kaksi erityispiirteistä.
Osin tämä lähensi meitä ainutlaatuisella tavalla. Tiesimme ja tunsimme toisemme.
Minä toin itseni kirjaimellisesti tietoonsa ja näytin lausunnot.
Hän ei koskaan itse puhunut itsestään eikä puhunut mitään henkilökohtaista.
Henkisesti oli minua paljon vahvempi ja käytännössä määräsi kaiken, mutta hoiti myös lähes kaiken.
Tämä oli aikansa win-win -tilanne.
Menetin lopulta identiteettini ja tunsin itseni lapseksi, täysin passattavaksi, en saanut olla oma itseni enkä tehdä omalla tavallani.
Tunsin itseni tarpeettomaksi. Hän teki päätökset, suorastaan määräsi, mitä ja miten tehdään, esim kotiin liittyvät askareet, kaupassakäynnit, ruoanlaitto ym. Hän oli kaikessa parempi. Täysi kymppi. Myönnän.
Hänen mielenkiintonsa minuun loppui. Ehkä löytyi jo uusi. Saattaa myös olla, ettei hänel
Tärkeä lisäys vielä:
Meillä ei ollut ylipaino ongelmana kummallakaan !!!
Luin AP:n tekstin perspektiivistä: kaksi erilaista erityispiirteistä yhdessä.
Ehkä kyse olikin syömishäiriöstä pikemminkin kuin muusta ongelmatiikasta.
Taisin ottaa osaa väärään keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulostaa yhtään miltään autisminkirjoon viittaavalta vaan ihan tavalliselta ihmiseltä. Vähän törpöltä hän kuulostaa. Ei kuulosta myöskään siltä, että sulla olisi asperger, kun olet luetellut ihan tavallisia ei autismiin liittyviä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tekosyy. Lenkille voi kyllä mennä. Aivan sama mitä muut ajattelevat. Todennäköisesti eivät edes mitään.
Ja tämä on neurotyypillisen tyypillinen kommentti, joka ei vain ymmärrä mitä siellä pään sisällä muilla ihmisillä tapahtuu.
Nyt meni pieleen. En ole millään mittarilla neurotyypillinen. Lenkille kuitenkin menin lihavanakin, jahka lakkasin kuvittelemasta olevani maailman napa, jota kaikki seuraavat kiinnostuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit laihduttaa jo ihan vaan sillä että alat kasvissyöjäksi ja jätät sokerihötöt pois.
Eikä siellä ulkona tarvitse lenkkeillä vaan reipasta kävelyä normivaatteissa, ihan varmasti tippuis paino
Kiitos, jos tarvitsen laihdutusvinkkejä, niin laitan sitten ihan oman aloituksen siitä.
Onko jossain 104kg painavia jotka eivät ole laihdutusvinkkien tarpeessa?? The proof is in the pudding.
Oleellisempaa kuin päättää onko kumppanillasi diagnoosi, on se, miten suhtaudut hänen näkemyksiinsä.
Laihdutatko, koska hän haluaa?
Vai sanotko, että jos et kelpaa tällaisen kokoisena, suhde tarvinnee päättää.
"Alistutko" hänen tapaansa suhtautua seksin harrastamiseen vai sanotko, että nyt tehdään näin tai noin?
Eli oleellisinta on se, mennäänkö suhteessa jomman kumman ehdoilla pelkästään vai yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit laihduttaa jo ihan vaan sillä että alat kasvissyöjäksi ja jätät sokerihötöt pois.
Eikä siellä ulkona tarvitse lenkkeillä vaan reipasta kävelyä normivaatteissa, ihan varmasti tippuis paino
Kiitos, jos tarvitsen laihdutusvinkkejä, niin laitan sitten ihan oman aloituksen siitä.
Onko jossain 104kg painavia jotka eivät ole laihdutusvinkkien tarpeessa?? The proof is in the pudding.
Tässä aloituksessa ei ollut kyse laihdutusvinkeistä.
Masentuuhan sitä jos kumppani 104kg...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se diagnoosi muuta poikaystävääsi yhtään kivemmaksi sinua kohtaan.
Eikä tarvitsekaan. Tässä haen ymmärrystä ehkä.
Itselleni on elämä helpompaa, kun ymmärrän miksi käyttäydyn tietyllä tavalla.
Ja tämä taitaa olla se suurin asia tässä, että haluaisin myös miehen näkevän, JOS siellä olisikin jotain selkeitä syitä tietylle toiminnalle. Voisi helpottaa miehen masennus/ahdistusajatuksia, kun näkisi selkeämmin?
En suoraan sanottuna usko, että mies on avoin etsimään syitä sille, miksi hän on sellainen kuin on. Eikä sinun tehtäväsi ole saada häntä niitä syitä näkemään. Mies on aikuinen ja itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja itsetuntemuksestaan. Sinä olet itsekin neuroepätyypillinen ja luultavasti sinulla on omat haasteesi. Keskity omaan hyvinvointiisi ja
Kiitos suorasta kommentista. Vastaat hyvin kysymyksiini ja kaipaan nimenomaan näkökulmia tilanteeseen.
Yksi mitä mietin myös on, että en halua olla itse taakkana miehelle. En halua olla omien ongelmieni kanssa este tai hidaste hänen mahdolliselle toipumiselleen.
Vierailija kirjoitti:
Masentuuhan sitä jos kumppani 104kg...
Masennus vain tuli ennen lihavaa kumppania.
Kyllä ajattelen itsekin samalla tavalla monelta kantilta. Mutta, koska miehellä on masennus/ahdistusongelmaa, niin siksi mietin että olisiko diagnoosista apua hänelle itselleen ymmärtää itseään, ja myös minun helpompi ymmärtää häntä.