Lue keskustelun säännöt.
Onko se yleinen kokemus, että jos ei ole ystäviä eikä kumppania,jonka kanssa mennä paikkoihin, ei oikeasti elä?
26.02.2024 |
Monet puhuvat noin yksinäisyyttä koskevissa nettikeskusteluissa. Eli jos käy yksin piknikillä tai elokuvissa tai ravintolassa syömässä, se ei ole mielekästä eikä sellainen aktiviteetti saa tuntemaan että elää oikeasti.
Onko sellaiselle yksinäiselle jopa helpompaa olla aina kotona? Suomessa on paljon yksinäisiä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin siitä, miten se ihminen sen yksinolon kokee.
On onnellista ja vapauttavaa pysyä erossa i d i o o t e i s t a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käyn yksin matkoilla, vuokramökeillä, patikoimassa, kylpylöissä, taidenäyttelyissä jne. Ja koen eläväni. Mulla on pari ystävää joiden kanssa myös teen asioita silloin tällöin, enkä kerro heille että oikeasti nautin enemmän näiden asioiden tekemisestä yksin.
Mulla on ollut enemmänkin kavereita. Etääntyminen on ollut minun syytäni. Koen yhteydenpidon raskaaksi vaikka pitäisinkin ihmisestä. Eikä olisi oikein pitää yhteyttä ja haluta seuraa vain silloin, kun se sattuu sopimaan minulle.
>> Olen ihan eri mieltä. Menen taidenäyttelyyn, museoon, konserttiin, teatteriin jne. nimenomaan sen itse elämyksen vuoksi
Kun haluan tuntea yhteyttä ystäviini, soitan tai tapaan heitä ja keskustelen heidän kanssaan. >>
Etkö huomaa, mikä erottaa sinut heistä, joilla ei ole ystäviä joille soittaa ja tavata?
Tämä on juuri se olennainen asia.
Ei, paikkoihin voi mennä yksinkin!
Vierailija kirjoitti:
Täällä kertoo taas ihmiset, joilla on vaihtoehto. Et varmaan köyhälle kerro, että sen kun ostaa jotain tai käyttää rahaa? Tai fyysisesti sairaalle, että sen kun tekee fyysisesti rasittavan homman? Sitä toista vaihtoehtoa kun ei ole. Ihmissuhteettomalla kun sitä vaihtoehtoa, tehdä joko ilman ystäviä tai ystävien kanssa, ei ole. Sillä on ihana kun joku introvertti tulee kertomaan kuinka on niin mahtavaa tehdä asioita yksin. Onko se sitten yhtä kivaa ja mahtavaa kun sulla ei ole introverttinä edes mahdollisuutta kutsua kaveria mukaan tai soittaa kaverille? Ei ole yhteyttä toiseen ihmiseen. Yllättäen monesta introvertistä kuoriutuu ambivertti kun vaihtoehdot ja mahdollisuudet poistuvat.
Kiitos tästä. Sinä sentään olit ymmärtänyt ystävättömän ihmisen ongelman. Ei voi valita, meneekö yksin vai kaverin kanssa. Ei voi valita, haluaako tavata ystävää vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon ystäviä mutta en voi enää tavata heitä enkä edes yksin käydä missään, koska elannon ansaitseminen vie kaikki voimani. En virkisty edes ystävien seurasta. Olen kuitenkin alun perin ekstrovertti.
Itse tavallaan kasvoin - tai minut kasvatettiin ns. erakoksi ja introvertiksi.
Nykyään viihdyn hyvin yksin, mutta kun päälle 10 vuotta lapsuudessa ja nuoruusessa kiusattiin jättämällä niin totaalisen yksin ja eroon kaikista muista ikätovereista, niin ei siitä kovin sosiaalista lopputulosta tule.
Myöhemmin toki ymmärsin, etten kiusaajien ja niiden laumalaisten/muiden samankaltaisten ihmisten kanssa haluaisikaan olla missään tekemisissä.
Ja kyllä, rakastan käydä jopa festareilla yksikseni. Musiikki se niissä on itselleni se päätekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon pyytänyt työpaikalta aiemmin tuntemattomalta työkaverilta kiinnostaako lähteä leffaan ja oon saanu kaverin. Kerran oon ollu baarissa yksin ja syntyi tiskillä juttua naisen kanssa, joka odotti mieskaveriaan. Jamppa ei tullut, joten mä lähdin sen uuden tuttavuuden kanssa elokuviin. Nuorena oli niin helppo tutustua ihmisiin. Nykyisin oon keski-ikäinen, ei tollasta spontaania tutustumista enää tapahdu. Toisaalta viihdyn paremmin yksin.
En ole tuommoista kuullut. Nyt palstallakin ekaa kertaa.
Mä saan välillä kuulla elämättömästä elämästäni, kun en käy joka viikko jossain. Vietän paljon aikaa kotipiirissä ja yksin. Omasta mielestä vietän hyvinkin rikasta ja onnellista elämää. Olen tehnyt tämän elinpikrini elettäväksi.
En viihdy massoissa, museoissa, piknikeillä, urheilutapahtumissa, festareilla.. nykyään netti tuo tuon kaiken eteeni, kuten myös matkakohteita. Voin pötkötellä leffahuoneessa ja seurata monenmoisia asioita videotykiltä. Omassa rauhassa.
Jonottakaa te muut Louvreen kolme tuntia, mua ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattas mennä harrastuksiin, voisi löytyä kumppani ja ystäviä.
Kaikki kulminoituu simppeliin kysymykseen: kärsiikö vai nauttiiko yksinolosta. Yksinolosta nauttiva ei todellakaan koe elävänsä jotain puolikasta tai elämätöntä elämää, kun menee itsekseen paikkoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kulminoituu simppeliin kysymykseen: kärsiikö vai nauttiiko yksinolosta. Yksinolosta nauttiva ei todellakaan koe elävänsä jotain puolikasta tai elämätöntä elämää, kun menee itsekseen paikkoihin!
Eihän se ole pelkästään itsestä kiinni vaan siitä sosiaalisesta yhteisöstä että miten suhtaudutaan ja arvioidaan vaikka kukaan ei sanoisi suoraan mitään mutta kyllä sen kokee jos ylipäätään ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kulminoituu simppeliin kysymykseen: kärsiikö vai nauttiiko yksinolosta. Yksinolosta nauttiva ei todellakaan koe elävänsä jotain puolikasta tai elämätöntä elämää, kun menee itsekseen paikkoihin!
Eihän se ole pelkästään itsestä kiinni vaan siitä sosiaalisesta yhteisöstä että miten suhtaudutaan ja arvioidaan vaikka kukaan ei sanoisi suoraan mitään mutta kyllä sen kokee jos ylipäätään ymmärtää.
Jos aidosti nauttii yksinolosta ja omasta seurastaan, ei satunnaisten ihmettelijöiden mielipiteet pitäisi painaa puupennin vertaa. Sen verran introvertin pitää selkärankaansa kasvattaa, että uskaltaa seistä oman elämäntyylinsä takana. Ei ole mitään häpeämistä siinä, että viihtyy paremmin itsekseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaettu kokemus mistä tahansa on yleensä paljon voimakkaampi kuin sama asia tehtynä yksin. Ei minua ainakaan huvita monikaan asia yksin, mutta jos on joku kaveri niin voin tehdä sellaisiakin asioita jotka ei muuten kiinnosta.
Ei tulisi mieleen lähteä esim. festareille yksin, johonkin konserttiin taas voisin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun menee yksinään tapahtumiin niin kyllä sieltä kavereita löytyy tuntemattomista, saman henkisiä.
No ei löydy 😃 jos ei nyt jollekin leirille tms mene. Mutta ei tapahtumista. Olen mm. itse osallistunut erilaisiin asuinalueeni korttelitapahtumiin yksin, ja eipä kyllä kenenkään kanssa tullut juteltua. Korkeintaan "voiko tähän istua" -tyylisesti. Mutta kaikki olivat omissa porukoissaan. Ja näytti siltä, että hekin ketkä tulivat tapahtumaan näennäisesti yksin, löysivät heti tuttuja. Itselläni niitä ei ollut valmiiksi joten eipä heitä sitten löytynytkään.
Vierailija kirjoitti:
En ehkä ole oikea ihminen sanomaan kun minulla on kuitenkin ystäviä ja tykkään olla yksin paljon. Näen ystäviäni noin kerran kuussa, mutta muuten teen kaiken yksin. Matkustelen, käyn tapahtumissa, ulkoilen, harrastan ja käyn ravintoloissakin joskus yksin. En todellakaan jää kotiin tai jätä mitään tekemättä vain siksi että kukaan ei ole mukana.
Mutta sinullahan on ystäviä. Kaikki ihmiset tarvitsevat sosiaalisia kontakteja edes jonkun verran, introvertit usein harvemmin, mutta introverttiys on usein enemmän laadullisen ystävyyden kaipausta kuin määrällistä ihmisten kaipuuta ja jos oikea ihminen löytyy, voi kaipuu toiseen olla ihan joka päiväistä.
Lasten kautta voi myös tulla riittävästi sosiaalisia kontakteja, vaikka ei olisi kumppania tai ystäviä.
En koe ongelmaksi. Koska kahvilat hälyisiä. En halua ravata elokuvissa. Ravintoloiden katku saa huonovointiseksi helposti, yksin en voi mennä koska köyhä ei saa käydä niissä ja aika harva edes kelpaisi. Olisi kiva mennä kyydillä ja yhdessä kyllä vaikka Prismaan tai Tokmannille joskus. Tai leipomokahvila. Tai joku luonnon paikka.