Onko kateuden kohde muka aina oikeasti parempi kuin se kadehtija?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä että ap ei taida kovinkaan pitää kavereistaan. Itse ainakaan en ole kateellinen ystävieni onnistumisista, päinvastoin olen onnellinen heidän puolesta. Varsinkin kun tiedän mitä ponnisteluja ja uhrauksia onnistumiset ovat hyvin usein vaatineet. Siinä on siis tuokin elementti että tiedän ja tunnen heidät, niin ei tarvitse mitään luulotella. Iän myötä tuonut elämänkokemus on myös tehnyt selväksi että usein se, mikä näyttää ulospäin kiiltävältä, ei sitä todellisuudessa ole. Turha kadehtia. Parempi keskittyä omaan elämäänsä ja mikä on siinä hyvin ja mistä asioista tulee itse onnelliseksi ja pyrkiä sitten niitä kohti. 

Minulla on kavereita joiden puolesta olen aidosti onnellinen kun menestyvät, koska tiedän että ovat tehneet töitä kovasti ja osaavat asiansa jne. Mutta sitten on kavereita jotka suoraan sanottuna eivät ole koskaan älyllä tai ahkeruudella loistaneet ja ovat sattumusten ja/tai suhteiden avulla edenneet aivan suhteettoman pitkälle osaamiseensa nähden. Tyyliin vanhempien firmassa ökyliksa. Ja ironisesti sitten nuo ensimmäiset ovat useimmiten jalat maassa (eivät pidä itseään muita ylempiarvoisena) ja jälkimmäiset usein täysin pää täynnä pissaa.. niin juu, heistä en enää sen kummemmin pidä, mutta en ole myöskään kateellinen koska olisivat jotenkin parempia kuin minä vaan, kuten se/ne Hesarin artikkelit olettivat.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on uskomattoman kateita ulkonäöstä. Tutkittu asia, siksi osa naisista epätoivoissaan täyttelee ja leikkelee itseään! 

 

yllensä siellä taustalla on joku nainen, joka on heidän kateudenkohteensa ja haluavat saman näköiseksi.

 

 

Selvä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä että ap ei taida kovinkaan pitää kavereistaan. Itse ainakaan en ole kateellinen ystävieni onnistumisista, päinvastoin olen onnellinen heidän puolesta. Varsinkin kun tiedän mitä ponnisteluja ja uhrauksia onnistumiset ovat hyvin usein vaatineet. Siinä on siis tuokin elementti että tiedän ja tunnen heidät, niin ei tarvitse mitään luulotella. Iän myötä tuonut elämänkokemus on myös tehnyt selväksi että usein se, mikä näyttää ulospäin kiiltävältä, ei sitä todellisuudessa ole. Turha kadehtia. Parempi keskittyä omaan elämäänsä ja mikä on siinä hyvin ja mistä asioista tulee itse onnelliseksi ja pyrkiä sitten niitä kohti. 

Minulla on kavereita joiden puolesta olen aidosti onnellinen kun menestyvät, koska tiedän että ovat tehneet töitä kovasti ja osaavat asiansa jne. Mutta sitten on kavereita jotka suoraan sanottuna eivät ole koskaan älyllä tai ahkeru

Miksi olet ystävä ihmisten kanssa, joiden pää on täynnä pissaa? Varmaan se aiheuttaakin sinussa negativiista olotilaa, että annat toisten käyttäytyä sinua kohtaan huonosti. Kasvata selkäranka ja lopeta ihmissuhteet, joissa toinen kohtelee sinua alempiarvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä että ap ei taida kovinkaan pitää kavereistaan. Itse ainakaan en ole kateellinen ystävieni onnistumisista, päinvastoin olen onnellinen heidän puolesta. Varsinkin kun tiedän mitä ponnisteluja ja uhrauksia onnistumiset ovat hyvin usein vaatineet. Siinä on siis tuokin elementti että tiedän ja tunnen heidät, niin ei tarvitse mitään luulotella. Iän myötä tuonut elämänkokemus on myös tehnyt selväksi että usein se, mikä näyttää ulospäin kiiltävältä, ei sitä todellisuudessa ole. Turha kadehtia. Parempi keskittyä omaan elämäänsä ja mikä on siinä hyvin ja mistä asioista tulee itse onnelliseksi ja pyrkiä sitten niitä kohti. 

Minulla on kavereita joiden puolesta olen aidosti onnellinen kun menestyvät, koska tiedän että ovat tehneet töitä kovasti ja osaavat asiansa jne. Mutta sitten on kavereita jotka suoraan sanottuna eivät ole koskaan älyllä tai ahkeru

Ei kannata kaveerata sellaisten ihmisten kanssa, joiden kohtaaminen aiheuttaa pahaa mieltä. Mutta en oikein ymmärrä, miten tämä nyt kateuteen liittyy. Vai siis kadehditko kuitenkin tällaista hyväliksaista suojatyöpaikkaa? 

"Olisiko mahdollista, että 1) Vuosien saatossa tämä jamppa onkin ottanut oppia ja saattaa jopa tietää jostain asiasta nykyisin enemmän kuin sinä ja sinun on sitä hankala hyväksyä, koska koet olevasi älykkäämpi vanhasta tottumuksesta? 2) Jos hän todella kohtelee sinua alempiarvoisena, niin mitä turhaan tuhlaat aikaasi tähän ihmiseen? Ei hän ole sinun ystäväsi. Ei siitä tarvitse olla kateellinen tai katkera vaan iloinen siitä, että tyyppi näyttää oikeat karvansa niin pääset hänestä eroon."

1)Käytös muuttui heti, ei vuosien päästä. Sen lisäksi vaikka olisi jostakin asiasta vuosien varrella perehtyneempi, niin ei se vaikuta perusälykkyyteen niin, että onkin sitten kaikessa parempi. Ne realistiset kaverit nimenomaan erottaa sen, että ovat asiantuntijoita asiassa x, eivät joka asiassa oikeassa ja nämä pissipäät kuvittelevat nyt olevansa kaikessa ylempänä. Ja tämän kritisoiminen tai kyseenalaistaminen ei mielestäni johdu siitä, että olen todellisuudessa huonompi. Eli kadehtija ei ole aina huonompi, vaan hänellä saattaa olla ihan validi syy.

2)Tästä samaa mieltä eikä noiden kanssa tulekaan enää hengattua. Mutta aloituksen pointti olikin se, että kateus ei kohdistu aina parempaan vaan voi kummuta epäoikeudenmukaisuudesta.

Kateuden tunne on varmaan aika tavallinen tunne, ja kateuden juuret ovat kaukana lapsuudessa. 

Itse elin köyhän lapsuuden köyhiä ihmisiä täynnä olevassa kylässä. Ei tarvinnut kadehtia ketään. Ensimmäisen vertailun suhteessa toisten olosuhteisiin muistan tehneeni vasta oppikouluun siirtyessäni 12 vuoden iässä. Silloin vasta tajusin, että kirkonkylällä oppilailla oli paljon enemmän kaikkea mukavaa. 

Omassa lapsuuden perheessä oli monta lasta ja aika tasapuolisesti saatiin sitä mitä saatiin.

Sukulaisiini kuuluu kaupungissa elänyt itseni ikäinen nainen, joka on avoimen kateellinen monille ihmisille. Olen ajatellut, että, hän kasvoi ympäristössä, missä hän vertaili itseään muihin jo hyvin varhain. Olen aina ihmetellyt sitä, miten hän onkin niin kateellinen, vaikka hän on varmasti varakkaampi mitä itse olen.

Vierailija kirjoitti:

"Olisiko mahdollista, että 1) Vuosien saatossa tämä jamppa onkin ottanut oppia ja saattaa jopa tietää jostain asiasta nykyisin enemmän kuin sinä ja sinun on sitä hankala hyväksyä, koska koet olevasi älykkäämpi vanhasta tottumuksesta? 2) Jos hän todella kohtelee sinua alempiarvoisena, niin mitä turhaan tuhlaat aikaasi tähän ihmiseen? Ei hän ole sinun ystäväsi. Ei siitä tarvitse olla kateellinen tai katkera vaan iloinen siitä, että tyyppi näyttää oikeat karvansa niin pääset hänestä eroon."

1)Käytös muuttui heti, ei vuosien päästä. Sen lisäksi vaikka olisi jostakin asiasta vuosien varrella perehtyneempi, niin ei se vaikuta perusälykkyyteen niin, että onkin sitten kaikessa parempi. Ne realistiset kaverit nimenomaan erottaa sen, että ovat asiantuntijoita asiassa x, eivät joka asiassa oikeassa ja nämä pissipäät kuvittelevat nyt olevansa kaikessa ylempänä. Ja tämän kritisoiminen tai kyseenalaistaminen ei mielestäni johdu siitä, et

Kateus ihan tunteena määritellään niin, että siihen liittyy halu olla suomatta toiselle hyvää ja tai haluta itselle se, mitä toiselle on. Epäoikeudenmukaisuuden tunne ei ole kateutta. Jos puhtaasti vain koet, että joku on saanut työn, mitä ei ansaitse, ei kyse ole kateudesta. Enemmän ehkä tässä keskustelussa mainitusta kontrolloinnin tarpeesta. 

Meritokratia ei toimi täydellisesti, mistä syystä ihmiset eivät päädy kaikki sellaisiin asemiin mihin "kuuluisivat", jos maailma olisi täysin oikeudenmukainen.

Joku voi vaikka sairastua juuri kriittisessä vaiheessa ja päätyä toimeentulotuelle loppuiäksi, vaikka olisi minkälainen nero. Joku toinen taas etenee suhteilla tai vanhempien rahoilla helposti eliittiin. Ei siis mikään ihme, että kateutta on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

"Olisiko mahdollista, että 1) Vuosien saatossa tämä jamppa onkin ottanut oppia ja saattaa jopa tietää jostain asiasta nykyisin enemmän kuin sinä ja sinun on sitä hankala hyväksyä, koska koet olevasi älykkäämpi vanhasta tottumuksesta? 2) Jos hän todella kohtelee sinua alempiarvoisena, niin mitä turhaan tuhlaat aikaasi tähän ihmiseen? Ei hän ole sinun ystäväsi. Ei siitä tarvitse olla kateellinen tai katkera vaan iloinen siitä, että tyyppi näyttää oikeat karvansa niin pääset hänestä eroon."

1)Käytös muuttui heti, ei vuosien päästä. Sen lisäksi vaikka olisi jostakin asiasta vuosien varrella perehtyneempi, niin ei se vaikuta perusälykkyyteen niin, että onkin sitten kaikessa parempi. Ne realistiset kaverit nimenomaan erottaa sen, että ovat asiantuntijoita asiassa x, eivät joka asiassa oikeassa ja nämä pissipäät kuvittelevat nyt olevansa kaikessa ylempänä. Ja tämän kritisoiminen tai kyseenalaistaminen ei mielestäni johdu siitä, et

Mutta älykkyys on lähinnä prosessointinopeutta. Ei moniinkaan toimenkuviin maailmassa tarvitse olla älykäs vaan sen sijaan käyttää olemassaolevia välineitä tai tietolähteitä. Sinä olit ilmeisesti yksi näistä välineistä, koska henkilö haki sinulta tarvittaessa apua. Loppujen lopuksi on yrityksen näkökulmasta paljon hyödyllisempää, että henkilö osaa löytää apua tarvittaessa kuin se, että luottaa aina omaan älyynsä ratkaistakseen tilanteet (ja jossain vaiheessa sitten epäonnistuu).

Eipä siinä. En itse koe kateutta esim. nepotismista vaan ennemmin voin pitää sitä epäoikeudenmukaisena. Harvoin epäoikeudenmukaisuus kuitenkaan saa erityisesti vihastumaan, koska olen itse sinut sen kanssa, että maailma on epäoikeudenmukainen enkä jaksa tavallaan tuhlata liikaa aikaa sen harmitteluun. Toimin niiden asioiden puolesta, joihin voin vaikuttaa, ja muuten vain tallailen eteenpäin sen kummempia murehtimatta.

Olettama siitä, että toisen ihmisen elämä on jollain lailla parempaa tai helpompaa, ei vain useinkaan pidä paikkaansa. Et voi tietää, onko varakkaan oloinen naapurisi oikeasti varakas, vai korviaan myöten veloissa.

Minulle on oltu kateellisia, se on kerrottu suoraan. Syy oli juuri tuo epäreiluuden kokemus. Näillä ihmisillä itsellään on ollut paljon paremmat lähtökohdat elämään ja monipuoliset mahdollisuudet tehdä ihan mitä haluavat. Vanhempien tuki, laaja ystäväpiiri jne. Eivät kuitenkaan ole tavoitelleet kuin keskinkertaista elämää ja sen saaneet. He ovat valitelleet, miten minusta huonon ja köyhän perheen kasvatista tuli heitä menestyneempi, kouluttautuneempi ja varakkaampi. Heidän mielestään se on epäreilua ja minun olisi pitänyt tyytyä köyhän osaan, jonka syntymässäni sain. Vielä kun aloitin yliopisto-opinnot, he suosittelivat vaihtamaan lähihoitajaan, kun äitisikin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä että ap ei taida kovinkaan pitää kavereistaan. Itse ainakaan en ole kateellinen ystävieni onnistumisista, päinvastoin olen onnellinen heidän puolesta. Varsinkin kun tiedän mitä ponnisteluja ja uhrauksia onnistumiset ovat hyvin usein vaatineet. Siinä on siis tuokin elementti että tiedän ja tunnen heidät, niin ei tarvitse mitään luulotella. Iän myötä tuonut elämänkokemus on myös tehnyt selväksi että usein se, mikä näyttää ulospäin kiiltävältä, ei sitä todellisuudessa ole. Turha kadehtia. Parempi keskittyä omaan elämäänsä ja mikä on siinä hyvin ja mistä asioista tulee itse onnelliseksi ja pyrkiä sitten niitä kohti. 

Minulla on kavereita joiden puolesta olen aidosti onnellinen kun menestyvät, koska tiedän että ovat tehneet töitä kovasti ja osaavat asiansa jne. Mutta sitten on kavereita jotka suoraan sanottuna eivät ole koskaan älyllä tai ahkeru

"Vanhempien firmassa ökyliksa"

Sinä et oikeasti voi tietää mitä esimerkiksi kyseinen tyyppi joutuu kärsimään ollessaan "ökyliksalla" töissä omilla vanhemmillaan. Voi kuule olla aikamoista nakitusta ja urputtamista ja komentelua vanhempien taholta. Niin koti- kuin työympäristössä. Ja työntekijät karsastaa koska "pomon penska".  Jos todella tietäisit mitä kaikkea tulee sen ökyliksan mukana, voisit hyvinkin päättää että et itse halua sille paikalle. 

Tässä nyt tullaan siihen että koska koskaan ei voi tarkalleen toisten asioista tietää, mitä kaikkea liittyy mihinkin, niin silloin on ihan turha asettautua sellaiseen positioon, että alkaa arvioida onko joku toinen "ansainnut" milloin mitäkin. Sinä et voi sitä tietää. Ja silloin on ihan turha kadehtia ketään, koska ei voi tietää mitä kaikkea se kadehtimasi asia tuo mukanaan. 

Tämän kun tajuaa niin oma elämä helpottuu kummasti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnistan kateuden muissa ihmisissä, mutta itse en osaa kadehtia oikein ketään. Yritän pitää itselleni tapahtuneet onnistuneet ja hyvät asiat salassa, en kehu saavutuksillani tai kerro varallisuudestani, ette nämä kateelliset minua kadehtisi tai tulisi käsi ojossa kerjuulle lainaamaan keksimiinsä projekteihin rahaa. Olen kyllä aina sanonut, että pankista saa lainaa.

       Sinä itse olet se kateellinen!!! Katso peiliin! =D

       Sinä pelkäät jatkuvasti, että joku "ystävistäsi" pääsisi samaan tilanteeseen, kuin sinä itse olet! Sehän romuttaisi täysin sinun maailmasi ja tulisit ryminällä alas itsellesi kehittelmästäsi

        pilvilinnasta! =D

       Jos et olisi kateellinen, erästä kommentoijaa lainaten " Olisit iloinen jos/kun "ystäväsi" pärjäisi"   Sinä et ainakaan halua olla edes teoriassa auttamassa "ystävääsi".

       Vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus!

       Yök olet ahne, kateellinen, itsekäs, kuvottava ihminen!

Kateus kuulostaa niin vihamieliseltä.

Itse ajattelen, että kateus voi olla surua itsensä puolesta. Ei pahansuovaa, vaan surumielistä.

Elämässä on monia asioita, joita ei voi muuttaa.

Paras keino torjua kateutta on keskittyä siihen, mistä on kiitollinen.

Lisäksi: monesti muut ihmiset ovat kateellisia myös meille. Asioista, joita emme osaa edes ajatella.

"Mieti vaikka tilanne, että olet tuntenut jonkun ihmisen vuosia ja huomannut, että hän on esimerkiksi älykkyydeltään ihan perusjumppa, joka kysyy sinulta neuvoa ja apua useinkin, koska osaat kuulemma hänen mielestään asiat paremmin ja sinulla leikkaa nopeammin. Sitten tuo perusjumppa pääsee vaikka suhteilla johonkin hyvään asemaan ja hän alkaa pikkuhiljaa käyttäytyä kuin olisikin yhtäkkiä sinua parempi.

Mitä fiiliksiä herää? Minulle on nimittäin käynyt noin ja en tiedä onko kateus sitten oikea vai väärä sana, mutta kyllä se on mielestäni ihan aiheellista kyseenalaistaa toisen paremmuus pelkän tittelin perusteella, kun on vuosikausia evidenssiä toiseen suuntaan? Jos tuo kaveri olisi edes realistinen itse tilanteestaan, eikä alkaisi heti päteä ja kuvitella itsestään liikoja, niin tilanne olisi varmasti toinen."

No voi hyvä ihme! En minä arvota edes tuttaviani saati ystäviäni että onko joku "perusjamppa" vai huippunero! Arvostan ihmisissä sitä, miten nämä kohtelevat kanssaihmisiään. Jokaisella on jotain osaamista, jos joku ei loista akateemisesti, hän saattaa olla todella taitava käsityöihminen tai vaikkapa hyvin taitava eläinten kanssa. Ja olen oppinut paljon jokaiselta ja toivoakseni myös itse osannut auttaa läheisiäni, kun on kohdalle osunut joku asia, mistä minulla on ollut tietoa. 

Minusta vähän tuntuu että sinua hiertää tuo, että olet asettanut ympärilläsi olevia ihmisiä arvoasteikolle suhteessa itseesi, ja nyt kun tämä kyseinen henkilö on rikkonut tuon mielessäsi olleen kaavan, niin et osaa suhtautua asiaan. Ihan ystävällisesti neuvoisin sinua muuttamaan suhtautumistasi toisiin ihmisiin, näkemään heidät kokonaisina henkilöinä, ei minään arvoasteikon nappuloina. Tuollainen ihmisten arvottaminen tuottaa loppupeleissä negatiivisia tuntemuksia sinulle itsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan mainitset kaksi erilaista kateuden lajia.

Monet kadehtivat itseään kauniimpia, älykkäämpiä, taitavampia jne. Siis ihmisiä, jotka ovat jossakin tietyssä asiassa parempia. Minä esim. kadehdin tenniskaverini hirmuista syöttöä. Se on paljon parempi kuin minulla.

Ja sitten on se epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka saa toisenlaisen kateuden heräämään. Tuo ihminen ei ansaitse kaikkea tuota hyvää, jota on saanut. Minä olisin ansainnut vähintään saman.

Varmasti on muitakin kateuden alalajeja.

No se, että haluaa toiselta pois sen, mitä sillä on. Haluamatta edes itse samaa.

Kateuden kohde ei välttämättä tee mitään aiheuttaakseen kateutta kenellekään.

Ostaako vaatteensa, autonsa, laittaako aamulla hiuksensa kauniisti saadakseen naapurin, työkaverin kadehtimaan.

Ihailen esim.  käden taitoja. mutten tunne kateutta. Tai olisiko kade toisen 4 lapselle, kun itsellä ei ole yhtään.

Enkä oikein usko orjan olleen kateellinen valkoiselle, vihaisia saattoivat olla epäoikeudenmukaisuudesta, julmuudesta, vääryydestä.

Ei ole kateuden kohde aina parempi kuin kadehtija. Esimerkiksi joku kokenut kirjailija saattaa kadehtia influensserin kirjadiiliä, mutta se ei tarkoita, että se influensseri olisi jotenkin parempi kirjoittamisessa kuin se kirjailija.

Kadehtijan mielestä on.

Kateus oikeasti tuhoaa ihmisen, jos se tulee useasta suunnasta. Usein kadehtijat ovat juuri tällaisia, kuten moni kuvaa, että he kokevat, että joku on saanut liikaa tai enemmän kuin ansaitsee. Aivan todella outo ja kieroutunut ajattelutapa. Toisen onnistumiset eivät ole pois teiltä. Jokaisella on tämä yksi elämä. Yrittäkää kehittää itseänne eteenpäin, unohtakaa muut.