Naiset, miten ottaisitte tämän...

Vierailija:

lastomana sitten katselin itseäni peilistä ja kysyin mieheltäni että tykkääkö se mun rinnoista tai minkä laiset rinnat sitä kiinnostaa.. (itselläni pienet ja hieman roikkuvat 2kk imetyksen jälkeen ((-ja jatkuu yhä))

OK! sitte tietysti alotin ittä eiks mun rinnat kelpaa sulle ja jos kerran kaikki kuollaan kohta ni eiks kannattais olla sellasen naisen kaa joka on sun mielestäs seksikäs ym.

Sääliksi käy miestäsi. Ainoa vastaus tuohon olisi " sinä olet täydellinen" , mikä ei onnistu rehelliseltä mieheltä (jos nainen ei sitten oikeasti ole joku A. Jolie). Todennäköisesti miehesi rakastaa sinua sellaisen akuin olet, vaikka yksittäisissä piirteissä olisikin jotain " vikaa" . Ne kun eivät kokonaisuuden kannalta ole yleensä merkittäviä.

Eli mielipiteeni: kyselit tyhmiä, varsinkin jos miehesi ei ole luonnostaan lipevä tyhjänpuhuja. Minusta miehesi vastaus oli tilanteessa ymmärrettävän humoristinen. Rehelinen vastaus olisi varmaan ollut, että pienethän nuo on, mutta sen kanssa on elettävä ;)

olen itse kuullut niin pahoja kommentteja omasta kropastani ex-mieheltäni, että en edes niitä kehtaa tänne kirjoittaa. toisaalta tiedän, että olen varsin viehättävä nainen ja jopa hyvä kroppainen nainen. ex:n tarkoitus oli vain loukata mahdollisimman pahasti, kun projisoi omia ongelmiaan minuun.

koska se nyt vain on nakki, että jossain vaiheessa sieltä tulee sellainen kyllästynyt vastaus, joka ei sinua miellytä ja se on uusi aihe vetää pultit.

minäkin ekan lapsen jälkeen surkailin miehelleni noin. olisi ollut mukava kuulla että " rakas- sinä olet täydellinen" jne, mutta mies sanoi että " hei, ei me olla teinejä enää kumpikaan" . lapsia on tullut sen jälkeen vielä pari lisää. välillä on oltu timmimmässä kunnossa ja välillä pulskemmassa läskit roikkuen.



niinhän se on ettei sitä teinejä enää olla. kropalleen pystyy paljon tekemään, mutta ihan suoraan sanottuna ei ne rinnat enää koskaan muutu kiinteiksi ja pyöreiksi (elei silikoneja hanki- mitä en halua). mutta onhan noilla 3 lasta ruokittu.



ja kumma juttu- varmaan 50 v:nä sitä kaiholla ajattelee näitä nuoruuden päiviä ja pitää itseään hyväkuntoisena. ja 70v:nä miettii että mitä hittoa sitä on koskaan kitissyt hyväkuntoisena ja hengissä ;-)

Hyväksy itse oma synnyttänyt kroppasi ja riippurintasi, sen jälkeen olet niin haluttava ettei miehesi voisi parempaa edes kuvitella.

Ärsyttävintä on epävarma nainen, jolle täytyy jatkuvasti vakuutella (ja valehdella) että se on täydellinen.



Tosiasia on, että mies rakastaa rintojasi, riippui ne tai ei.

Myönnetään taisin kyllä ylireagoida.. Eihän se mieheni vika ole jos minulla on huono itse tunto enkä ole ollut sinut kroppani kanssa PITKÄÄN aikaan. Se täytyy vaan hyväksya vaikka vaikeaa se on... ..En edes itseasiassa tiedä miten sen voisi hyväksyä. Asia kuitenkin aina vaan vaivaa, kun vessasa käy ja peiliin kattoo, niin olo on kauhea...

Olen ylpeä niistä naisista jotka itsensä pystyy hyväksymään.



Hyvää alkavaa kevttä kaikille :)

- siis en nyt tarkoita muuten, mutta kun siinä menee pitkä aika ennenkuin se pömppö alkaa näyttää VAUVAMAHALTA. Ensin se on vain paisumista ;-)



Mutta sitten kun olin synnyttänyt, aikaa vierinyt ja kerännyt ylikiloja, ehdin jo unohtaa miten kapea se vyötärö joskus olikaan. Nyt olen (5v aikana) tottunut jo peilikuvaani. Siihen, että rinnat vähän roikkuvat, selässä on ylimääräistä nahkaa eikä vatsa ole litteä. Pystyssä oleva sektioarpi menee hassulle mutkalle kun vatsaa jännittää.



Jos tämä muutos olisi tapahtunut yhdessä yössä, olisin varmaan ajatellut etten ikinä enää voi olla onnellinen ;-)

Onkai maailmassa isompiakin murheita kuin yhdet tissit, varsinkaan sellaset jotka toimii (eli tulee maitoa lapselle) - mitä jos seuraavan kerran kun itsesääli meinaa iskeä niin katsot sitä vauvaasi ja olet kiitollinen että sulla on terve lapsi siinä ja saat olla sen lähellä.