Suuret ikäluokat varastivat itselleen kaikki hyvät mökkirannat

Naisystäväni mökille kun menin ensimmäistä kertaa, ihmettelin että miksi näin upealla paikalla, puhdasvetisen järven rannalla ei näy muita mökkejä. He kun eivät kuulemma oikein välitä naapureista, siksi olivat aikanaan hankkineet 5 hehtaaria maata ja useita satoja metrejä rantaviivaa.

Kun on rahaa, ei tarvi myydä siitä muille tontteja, vaikka ostajia olisi.

Mukavaahan se on kommandona olla mökillä, kun näköetäisyydellä ei ole ketään, mutta hieman tuntuu eriarvoiselta.

Olen 64 v., vanhemmillani ei koskaan ole ollut mökkiä.

Oma koti, yksi koti ja sieltä välillä lomalle ulkomaille viikoksi, pariksi. Tämä oli heidän tapansa, ja samaa mieltä olen itsekin, paitsi nyt juurikin eläkkeelle jäämässä suunnittelen, että viettäisin kolme pahinta talvikuukautta jossain edullisessa paikassa, jossa ei ole jäisin katuja.

Eksän kanssa tuli mökki kyllä koettua. Se oli samaa, kuin itsellä 1960-luvulla, ja josta molemmat vanhempani onnistuneesti pyrkivät eroon: ulkohuussi, ei lämmintä vettä taloon, astiat tiskattiin käsin, pihasauna jne.

Kovalla työllä saivat 1970-luvulla rakennettua siihen aikaan modernin omakotitalon, jossa samassa rakennuksessa asuinhuoneet, sisä-WC, sauna, autotalli, varasto jne.

Eksän mielestä heidän kesäpaikkansa oli niin ihana. Minua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa raataa tuolla alkeellisella mökillä, kun sekä vanhempani että itse olimme niin kovasti ponnistelleet kohti parempaa elintasoa.

Eksälle ja vanhemmilleen se oli vain hauskaa vaihtelua, minulle karu muistutus kokemastani todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kaikenlaisille lievästi älyllisesti kehitysvammaisillekin löytyi ruuvinpyörittäjän töitä, joilla he ostelivat asunnot ja kesämökit + saivat päälle muhkean eläkkeen. Nykyään on toisin.

Olen huomannut saman. Oli hieman järkytys huomata kuinka paljon vanhemmissa ikäluokissa on lievästi kehitysvammaisia, jotka ovat olleet työelämässä koko ikänsä ja lisääntyneet eivätkä selvästi ole saaneet koskaan diagnoosia, vaikka monet normaalit arkiset asiat tuottavat heille vaikeuksia. Yksi kerran itki kovaan ääneen koska oli kulkenut normaalihinnoilla julkisessa liikenteessä vuosikaudet jäätyään eläkkeelle eikä ollut ymmärtänyt hakea eläkeläisalennusta. 

Tosin mikä siitä tekee varastamista? Noin se menee muissakin asioissa, että aikoinaan jokainen sai töitä kunhan vain raahasi perseensä tehtaalle. Nykyään pitää olla juuri oikea koulutus ja taustalla vuosikymmenien työkokemus, ennen kuin otetaan edes koeajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku boomeri sanoa miksi ikäluokkanne abortoi lapsia niin valtavasti? Nykyisten viisikymppisten ikäpolvi on sen vuoksi hyvin pieni. Monilla on vain yksi sisarus tai ei yhtään sisarusta. Abortteja teki erityisesti naimisissa olevat äidit. 

Valitettavasti sinua ei näköjään abortoitu, voisit kysyä sitä äidiltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku boomeri sanoa miksi ikäluokkanne abortoi lapsia niin valtavasti? Nykyisten viisikymppisten ikäpolvi on sen vuoksi hyvin pieni. Monilla on vain yksi sisarus tai ei yhtään sisarusta. Abortteja teki erityisesti naimisissa olevat äidit. 

Osaa sanoa, silloin ei monissa paikoissa saanut e-pillereitä kuin gyneltä. Piti valehdella, että oli kihloissa vähintään ja oli vakituinen suhde. Ei ollut ihan helpolla kaikkien ulottuvilla. Itsekin 60-luvun lopulla sain vain gyneltä valheen varjolla reseptin. Enkä ollut ainoa.

Silloiset pillerit olivat myös todella estrogeenibuusteri, joka ei sopinut läheskään kaikille. Ei ollut mitään kinipillereitä ja hormonikierukoita.

Myöskään kunnallisia hoitopaikkoja ei ollut helppoa saada ja yksityiset perhepäivähoitajat olivat usein valvomattomia ja äidin palkka meni hoitomaksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sain perintönä mökin ja 100m rantaviivaa. Mökki tosin vuokralla suurimman osan aikaa vuodesta ja mökkitalkkari käy hoitamassa siivoukset ja muut hommat.

 

Se minua ärsyttää että omaisuus kasaantuu toisille suvuille. toisille ei mitään.

Joillain tutuillani on USEITA kesämökkejä. En ymmärrä miten tämä näin meni. Kaverillani on oma, isän antama, miehellään on suvun oma, ja joka mummolla vielä oma siihen päälle.Eikä nämä edes mitään aatelisia ole. Olen itse vaan syntynyt poikkeuksellisen köyhään osaamattomaan sukuun.

 

Joillekin vain sattuu parempi tuuri. Yksi entinen työkaveri esim. asuu suuressa omakotitalossa järven rannalla, on iso vene ja kesämökki ja sekin rannassa. Siinä kävi niin, että "osti" talon vanhemmiltaan jo alle 3-kymppisenä, mutta käytännössä ei koskaan maksanut sitä. Sama homma kesämökin kanssa. Eli sellainen aika tyypillinen valekauppa. Rahaa saattoi siirtyä vanhemmille, mutta tuli takaisin esim. käteisenä tiskin alta. Kun ei asumisesta tarvinnut maksaa muuta kuin normaalit kulut (sähkö, vesi, jäte jne.) eli ei koskaan lainaa, rahaa jäi mällätä muualle eli veneisiin, autoihin jne. Harva se on omaisuutensa itse kartuttanut, vaan perintö tai rahallisesti tukevat vanhemmat ovat usein takana. Kaikilla tutuilla, joilla on mökki, se mökki on peritty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kaikenlaisille lievästi älyllisesti kehitysvammaisillekin löytyi ruuvinpyörittäjän töitä, joilla he ostelivat asunnot ja kesämökit + saivat päälle muhkean eläkkeen. Nykyään on toisin.

Olen huomannut saman. Oli hieman järkytys huomata kuinka paljon vanhemmissa ikäluokissa on lievästi kehitysvammaisia, jotka ovat olleet työelämässä koko ikänsä ja lisääntyneet eivätkä selvästi ole saaneet koskaan diagnoosia, vaikka monet normaalit arkiset asiat tuottavat heille vaikeuksia. Yksi kerran itki kovaan ääneen koska oli kulkenut normaalihinnoilla julkisessa liikenteessä vuosikaudet jäätyään eläkkeelle eikä ollut ymmärtänyt hakea eläkeläisalennusta. 

Ja se yleistiedon taso jaksaa hämmästyttää. "Mitä onko Kanada joku maa kun sillä on pääministeri , eikö se olekaan osa Amerikkaa"

Ja hyväuskoisuus: "Se kattomyyjä kehui että on todella hyväkuntoinen talo (=30 vuotta asumatta ollut perintömörskä) ja antoi vielä 20 % alennusta uudesta peltikatosta"

"Mun ei tarvi enää syödä verenpainelääkkeitä eikä kortisonia, tilasin puhelinmyyjältä punariisiä ja hainrustouutetta" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Aika ison työn sai Pekka Puska kumppaneineen tehdä, että markkinoille saatiin edes Flooraa, saati kevytlevitteitä, ja ruokaöljyn käyttö on yleistynyt vasta 80-luvulta lähtien.

60-luvulla esiintyi ihmisillä vielä ihan yleisesti lapamatoa, joka saatiin tehokkaasti kitketyksi pois ihan valistuksella.  

Sä olet jotenkin niin herttaisen yksinkertainen. Niinhän te kansakoulun käyneet olette. Lapamato ei ole mikään vakava asia, nykyiset krooniset suolistosairaudet ym. mitä lapsillenne aiheutitte on jotain ihan muuta. 

 

Kannattaa vähän katsoa mitä sinne mahaansa oikein mättää, se ei ole sun mummusi syytä ettet jaksa itse itsellesi terveellistä ruokaa tehdä, vaan mätät naamaasi valmikksi prosessoitua roska

Sen aikaisten suositusten mukaan he toimivat kuten nyt toimitaan nykyisten suositusten mukaan. Olen syntynyt -57 eikä mun terveyteni kärsinyt, olen terve, ei mitään lääkitystäkään vaikka olen jo 66v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku boomeri sanoa miksi ikäluokkanne abortoi lapsia niin valtavasti? Nykyisten viisikymppisten ikäpolvi on sen vuoksi hyvin pieni. Monilla on vain yksi sisarus tai ei yhtään sisarusta. Abortteja teki erityisesti naimisissa olevat äidit. 

Osaa sanoa, silloin ei monissa paikoissa saanut e-pillereitä kuin gyneltä. Piti valehdella, että oli kihloissa vähintään ja oli vakituinen suhde. Ei ollut ihan helpolla kaikkien ulottuvilla. Itsekin 60-luvun lopulla sain vain gyneltä valheen varjolla reseptin. Enkä ollut ainoa.

Silloiset pillerit olivat myös todella estrogeenibuusteri, joka ei sopinut läheskään kaikille. Ei ollut mitään kinipillereitä ja hormonikierukoita.

Myöskään kunnallisia hoitopaikkoja ei ollut helppoa saada ja yksityiset perhepäivähoitajat olivat usein valvomattomia ja äidin palkka meni hoitomaksuihin.

Okei mutta lapsia ei tuossa ikäryhmässä selvästi haluttu myöhemminkään, ei edes 80-luvun puolella kolmikymppisinä. Esim. 60-luvulla syntyneet tekivät paljon enemmän lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea ketjua 70-luvulla syntyneiden äidit. Siinä selviää hyvin millainen ikäluokka kyseessä. Ihan kun olisivat vihanneet lapsiaan koko ikänsä, sieltä 70-luvulta alkaen. 

Äidin vihaajakin vielä voimissaan,  10 vuotta jaksoit sitä ketjua ylläpitää ja purkaa elämäsi epäonnistumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Aika ison työn sai Pekka Puska kumppaneineen tehdä, että markkinoille saatiin edes Flooraa, saati kevytlevitteitä, ja ruokaöljyn käyttö on yleistynyt vasta 80-luvulta lähtien.

60-luvulla esiintyi ihmisillä vielä ihan yleisesti lapamatoa, joka saatiin tehokkaasti kitketyksi pois ihan valistuksella.  

Sä olet jotenkin niin herttaisen yksinkertainen. Niinhän te kansakoulun käyneet olette. Lapamato ei ole mikään vakava asia, nykyiset krooniset suolistosairaudet ym. mitä lapsillenne aiheutitte on jotain ihan muuta. 

 

Kannattaa vähän katsoa mitä sinne mahaansa oikein mättää, se ei ole sun mummusi syytä ettet jaksa itse itsellesi terveellistä ruokaa tehdä

 

50-luvulla imetettiin pidempään kuin 70-luvulla. Kysyin kerran äidiltäni (synt. - 49) miksi hän imetti vain 6 viikkoa. "Se oli niin inhottavaa, tuntui että olen joku lehmä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne mitään varastanu, ne osti ne rahalla. Vanhaan aikaan osattiin säästää ja elää suu säkkiä myöten.

No, 80-luvulla shampoo pullo ei maksanut 21 markkaa /250 ml niin kun nyt. Ehkä 0,50 markkaa.Tai yksi postimerkki 25 markkaa. Se maksoi 10 penniä.

 

Ei ne palkatkaan ollut päätä huimaavia. Hyvin moni pienestä palkasta sai säästettyä ja siten hankittua omaisuutta.

 

Niin,  oma myyjän palkkani aloittaessani työt myymälässä vuonna 1970 oli 150,00 mk kuukaudessa,  osamaksulla ostamani polkupyörä maksoi 250,00 mk kotiin piti maksaa 75,00 mk  kk asumisesta.  Eipä tuossa rahalla rällätty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea ketjua 70-luvulla syntyneiden äidit. Siinä selviää hyvin millainen ikäluokka kyseessä. Ihan kun olisivat vihanneet lapsiaan koko ikänsä, sieltä 70-luvulta alkaen. 

 

 

 

Äidin vihaajakin vielä voimissaan,  10 vuotta jaksoit sitä ketjua ylläpitää ja purkaa elämäsi epäonnistumisia.

Heehee, en sitä aloittanut ja muistaakseni en ole siihen edes kirjoittanut. Mielenkiinnolla luin kyllä kun oli niin samanlaisia kokemuksia tunnekylmästä äidistä. 

Imettäminen 60-70- luvuilka.  Äitiysloma oli 3 kk, sitten piti palata töihin.  Eikä kaikilta koskaan ole imettäminen onnistunut.

Naiset olivat kaupungeissa töissä,  ei kuten täällä usein monet kertovat asuneensa jossain kirkonkylissä  ja isä virkamies ( kunnanjohtaja tai lukion  rehtori tms) ja äidin olleen kotona ja oltiin kylän kermaa varakkaina yhden palkalla.

Eihän noissa edes  ollut heidän vaimojensa arvoon  sopivia töitä jos eivät olleet opettajia tai sairaanhoitajia.   Se ehkä oli mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perin osuuden mökistä ja talosta, mutta onneksi toinen osakas osti ne minulta. Oli kyllä melkoinen helpotus. 

Puolisolle on tulossa perintöosuus maa- ja metsätilasta muutaman  vuoden sisällä. Ollaan puhuttu että nyt koitetaan ostaa jotain omaisuutta, traktoria tai kuorma- autoa ym. vielä kun on mahdollista. Perintöä emme sitten vastaanota senttiäkään kun se aika tulee. Saakoot muut maksettavakseen perintöverot ynnä muut. Tilahan menee lopulta myyntiin. Kukaan ei sitä halua kun ei enää halua alkaa maanviljelijäksi, se aika meni jo.

Jos kieltäydyt perinnöstä, jäänet myös ilman tilan myynnistä saatavista rahoista, vai kuinka ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea ketjua 70-luvulla syntyneiden äidit. Siinä selviää hyvin millainen ikäluokka kyseessä. Ihan kun olisivat vihanneet lapsiaan koko ikänsä, sieltä 70-luvulta alkaen. 

 

 

 

Äidin vihaajakin vielä voimissaan,  10 vuotta jaksoit sitä ketjua ylläpitää ja purkaa elämäsi epäonnistumisia.

Heehee, en sitä aloittanut ja muistaakseni en ole siihen edes kirjoittanut. Mielenkiinnolla luin kyllä kun oli niin samanlaisia kokemuksia tunnekylmästä äidistä. 

Kirjoittajat  vertasivat lapsuuttaan nykyajan äiteihin.  Kultapieni ja rakas kaikuu kaupoissa busseissa, lapsi päättää kaikesta,  lapsia ei kielletä eikä rajoiteta.

Kyllä varmaan  aika siihen verrattuna tuntuu tunnekylmältä.

Ja tottahan että suuret ikäluokat eivät lapsina  välttämättä kotona saaneet mitään erikoishuomiota 5-15 lapsen joukossa sota- ajan eläneiltä vanhemmiltaan.   Eivät he itsekään osaanneet lirkutella.

Vasta nykyiset vanhemmat ovat elokuvista yms omaksuneet tuon jatkuvan rakkauspuheen ja  lapsen valta -aseman.

Vierailija kirjoitti:

Aborttien määrä saavutti Suomessa kaikkien aikojen huippunsa vuonna 1973, jolloin niitä tehtiin yli 23 000. Lapsia syntyi samana vuonna ennätyksellisen vähän. Suuria ikäluokkia kiinnosti vain raha ja elintaso. Lapset olivat liian suuri kuluerä.

Ja me 70-80-luvulla syntynyt sukupolvi kärsitään nyt tästä erittäin vinoutuneesta ikärakenteesta eniten. 

1973 oli vielä vain 3 kuukautta äitiyslomaa, ei päivähoitopaikkoja.  Nuoret olivat varattomia,  ei yläkerran kylmään vuokrahuoneeseen sitä lasta tahdottu.   Ehkäisy ei  ollut helposti saatavissa,  pillerit eivät olleet turvallisia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on myös se viimeinen sukupolvi joka piiskasi (=pahoinpiteli) omia lapsiaan. Esim. Ruotsissa vastaava kuritusväkivalta oli loppunut jo paljon aiemmin. Ihan hyvä vaan että boomerit abprtoivat niin suuren osan lapsistaan. Eivätpähän syntyneet kärsimään. 

Yök. Näitäkö pitäisi kunnioittaa? 

Ennen vanhaan lapsia kasvatettiin, tämän päivän kasvatustulosta on seurannut kaduilla vetelehtiminen, ryöstely, varastelu, koulumenestymättömyys jne. Meneekö omasta mielestäsi nyt vallan mainiosti?

Minkälaisia tuomioita noista rantavarkauksista annettiin sitten? Eiköhän ne tuomiot ole jo kärsitty tai rikokset muuten vanhentuneita. Turha inistä enää 50 vuoden jälkeen.