MAALIKSET ' 05 vko 3 alkuviikko!!

Niin se vain on että mihinkään olotilaan ei pitäisi tuudittautua kun on lapsi.............. (ei, en jaksais kirjoittaa uudestaan kun äsken loruilin jo pitkät pätkät ja neiti tuli painoi jotain ja kaikki katosi!!!!!) Lyhyesti JOULU pilasi meidän lapsen, siitä asti kaikki on ollut ei, en, en halua, pois!!!!! sama pätee öihin......tänäkin aamulla kuudelta jo ennen kuin isin kello soi huudettiin EEEEEN........ äiti pois, äiti pois, äiti pois x en edes tiedä kuinka monta kertaa, isin noustessa ylös tuli tytylle äkkiä pissiskeen(= veskiin) pissa hätä!!! Yleensä meillä sentään nukutaan yli kasiin vaikka yöt olisi minkälaisia!!! Ja muutenkin koko aamu on ollut itkua ja raivareita, vaatteet on jo vaihdettu kolmeen kertaan(sitten kilahti ja keräsin kaikki edes vaatteen näköiset pois näkyviltä) aivastellutkin tuo on koko aamun joten varmaan meidän tuurilla on flunssa taas tulossa. Hampaitakin se taitaa tehdä joten taas on ainakin pari kuukautta yö huutamisia edessä kunnes loput neljä hammasta on tehty!!!!!



Kuka haluaa kuulla lisää valitusta? ;)



Joku puhui suhteen huonosta tolasta? Meillä oli viellä ennen joulua ihan samanmoista, sitten mies oli pariviikkoa lomalla ja jotenkin kummasti suhde rintamalla alkoi mennä taas hyvin. Mä olin joulukuussa viellä niin kypsä siihen mieheen että en viellä ikinä ole ajatellut siitä niin pahoja kuin silloin=) Mutta se on varmaan tää kotona olo ja se että elämä(mulla ainakin) rajottuu vaan lapseen ja tosi pieneen piiriin=) En mä valita mutta täytyy kuitenkin tunnustaa että välillä olis kiva olla töissä(hyyst, ei kerrota miehelle) Tuntui myös ettei se äijä ota tarpeeksi osaa perhe elämään, ainut mitä se kotona tekee on lehden luku ja nukkuminen kaikki jää mulle. Tämä osio ei siis ole parantunut mutta mä en ole siitä enään niin kiukkunen=)

ÄÄÄH, ei kyllä ajatus luista!! Lyhyesti Hyvin menee mutta ei se haittaa;)



Nyt on taas jotain hätää ja huutoa joten täytyy lopettaa....

Kuten monenkin tekstistä huomaa, että muillakin on välillä vaikeita aikoja parisuhtessa. Tel puhui monta oikeaa asiaa, etenkin se ettei miehet näe asioita vaikka luulisi sokeankin huomaavan=)!! Sitten kun asian saa sanottua ääneen, niin ne on ihan äimän käkenä, " etten mie ole tajunnutkaan" ..tuttua varmasti monelle. Mie olen ennenkin tämän kertonut, miten meillä ratkaissaan monet asiat -KIVI PAPERI SAKSET!! Näin me ratkassaan esim. vaippojen vaihdot, koirien iltalenkitys/syöttö, lasten iltapala..voittaja syöttää lapset hävijäjä koirat..=) reilupeli, vaikka silloin ottaa päähän kun on häviämisputki ;), tämä kuitenkin toimii meillä tosi hyvin.



Minulla alkoi sitten menkat puolentoista vuoden tauon jälkeen. On vähän hömppä-olo. Ei koske vielä mihinkään, mutta runsaat näyttäisi olevan. Minulla on se kuukuppi, niin ei tästä silleen mitää " vaivaa" ole. Mies tuossa heitti, että nytkös mie alan mankumaan sitä kolmatta lasta..eeeeeeeeeeeeeen, kyllä kiitos nämä kullanmurut riittää tällä erään. =)



Moonalla epäilen liekkö on vauvarokkoa. Kovaa kuumetta, mutta ei mitään muuta. Olikos se niin, että kolmen kuumepäivän jälkeen tulee näpyt? Katsellaan..ärsyttää vaan kun ei ulos päästä. No, nyt siellä on taas märkää ja liukasta. Yksi talvipäivä ja sit taas tällänen lösökeli.



Jaahas, maalisneiti vetää miuta kädestä ja poispoispois..Joten palaan taas jossain välissä kun pääsen karkaamaan =)



Tuulia, Mimmi ja Moona ½ vuotta (jo)

Ahkera taustailija ilmoittautuu :)



Aika menee hyvin tarkasti tytön hoitamiseen ja opinnäytetyön kirjoittamiseen. Toistaiseksi näyttää siltä, että paperit saan kouraan toukokuussa. Toivottavasti ei tule takapakkia työn etenemisessä...



Maalisneitimme on jo hyvin omatoiminen, tai ainakin haluaisi olla... Kaikki pitää saada tehdä itse vaikka ei vielä osaisikaan. Varsinkin kiireessä todella rasittavaa... Mutta syöminen, juominen ja osittain pukeminenkin sujuu ilman äitin/isin apua. Ja kengät menee myös jalkaan vaikka ei oltaisi ulos lähdössäkään :)



Puhetta tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Kaikki sanat toistaa mitä sanotaan, ja lauseita tulee tyyliin " äiti aa-aa" (äiti nukkuu) ja " isi tryn-tryn" (isi ajaa autoa).



Pottailu ei kiinnosta vielä ollenkaan. Potalle menee kyllä istumaan ja sanoo pis-pis, mutta siihen se sitten jääkin. Mutta ehkä sitten viimeistään kesällä hän oppii kuivaksi, toivottavasti.



Lievää vauvakuumetta on ilmassa... Järkisyyt sanoo että vielä ei ole toisen lapsen aika, mutta tunnetusti nämä asiat ei mene järjen mukaan... Onneksi mies pitää tässä asiassa tiukkaa kuria ;)



Jaahas, viereen parkkeerasi hajupommi. Pyllypyykille siis.

Täälläkin on ilmassa alakuloa. Olen väsynyt, kyllästynyt ja huonotuulinen. Mulla ei syynä kylläkään ole mies, vaan joku täysin tuntematon tekijä. Eli meillä menee ihan hyvin ja olen kovasti rakastunut mieheeni, vieläkin. Mutta mutta jokin kalvaa ja jäytää. Mies on tulkinnut mun tunnetilojani kyllästymiseksi. Niin se kait onkin, mutta kyllästynyt mihin? Kotonaoloon? En mä kyllä töihinkään halua. Mikä lie kevytmasennus iskenyt.



Mulla olisi kauhea muuttokuume (puhunee sen kyllästymisen puolesta), mutta en tiedä mitä tehdä. Meillä olisi pieni mahdollisuus muuttaa ihanaan kämppään, mutta asumiskulut nousisivat puolella. Meidän nykyinen koti ei ole meille edes pieni, eli ei mitään JÄRKEÄ muuttaa isompaan, mutta tuplasti kalliimpaan. Ärsyttää niin vietävästi.



Laitoin joulukuussa hormonikierukan ja mietin, että voisiko se olla syynä tähän järjettömään alakuloon. Olen mä aikaisemmin syönyt pilleritä ja käyttänyt laastareita ja huomannut niiden vaikuttavan, mutta ei näin paljon. Eikös tämän kierukan pitäisi vaikuttaa eniten paikallisesti?? Toinen vaihtoehto tälläisiin tunnemyräköihin on tietty raskaus. Lienee kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Mulla kun on kuitenkin kierukka ja miehellä lääkitys, joka vaikuttaa hedelmöityskykyyn. En nyt viitsi mennä kierukkaa vielä poistamaankaan, kun oli niin pirun kallis ja alakulo voi johtua jostain muustakin.



Maalispoika kävi tänään parturissa. Olin niin ajatellut kasvattaa hänelle pidempää tukkaa, mutta nyt meni hermot. Hetken mielijohteesta menin ja kynitytin hänet ihan klaniksi. Täytyy sanoa, että jotenkin Santtu oli södempi villissä beatlestukassa. Kesällä vedetään kuitenkin sitten ihan siili irokeesillä.



Meillä Santtu ei pue itse. Syöminenkin on mennyt ihan leikkimiseksi. Söi hyvin ennen joulua, mutta nyt taas pitää syöttää. Syötin häntä joulunajan, kun ei oltu kotona (enkä viitsinyt antaa sotkea mökillä) ja nyt vaatii syöttämistä koko ajan.



Vesirokko on hellittämässä ja huomenna ajattelin viedä Santun puistotädille. Illalla lapset menevät sitten mummilaan hoitoon ja me lähdemme miehen kanssa Leville. Kyllä on ihana päästä nukkumaan. Toivottavasti Santtu ei kauheasti valvota mun vanhempia, kun vaarin tarttee kuitenkin raahautua duuniin.



Iloista mieltä kaikille suurien pohdintojen äärellä oleville, paistaa se aurinko risukasaankin (laiha lohtu, I know). Varmaan myös mun risukasaan, ainakin jossain vaiheessa. Onkohan ilmassa jotain kaamosmasennusta, kun Lehtovi ei todellakaan ole ainoa apeamielinen. Enivei, tsempitykset lähtee täältä!!!!!!!!



T. lappu & Santtu

Kiitoksia tosi paljon kaikille tsemppauksesta ja myötätunnosta!! Kyllähän mä tiedän, että parisuhteessa on ylämäkiä ja alamäkiä, mutta silloin kun on sitä huonoa aikaa, niin tuntuu, ettei se koskaan lopu eikä siitä millään pääse yli. Sitten kuitenkin yllättäen asiat alkavat näyttää valoisammilta.



Mä luulen, että tää mun tämänhetkinen masis (ei enää ihan niin painostavaa kuin edellisen viestin kirjoittamisen aikaan) johtunee monestakin tekijästä ja mies ja hänen käytöksensä ovat vain yksi osa ongelmaa. Tuulia kyseli, olenko muuttanut ehkäisyä. En ole, mutta itse asiassa just alotin pillereiden syönnin pienen tauon jälkeen ja menkatkin on olleet ihan viime päivinä. Että kai tää on joku hormonijuttu. Sen lisäksi myös väsy aiheuttaa kiukkua. Helmi on ollut nyt parisen viikkoa taas aika räkänen ja heräillyt viimesen viikon ajan jo klo. 6 normaalin kahdeksan sijasta. Ja mä kun en kovakalloisena ole malttanut mennä nukkumaan vasta kuin klo. 23... Viime yönäkin Helmi itkeskeli alkuyöstä ja havahduin jatkuvasti, kun mies pomppasi sängystä katsomaan, mikä tytöllä on hätänä. Sitten klo. 0.00 hän herätti minut, vain sanoakseen, että Helmi on itkeskellyt. Ai jaa?? En sitten saanut nukahdettua uudestaan, kun vasta n. 2.00 ja eiköhän tuo tyttö lyönyt taas klo. 6 kaikki valot päälle. Huoh siis. Mutta toistaiseksi elossa ollaan. Ihan kivaa olis toisaalta saada joskus herätä ihan omia aikojaan ja jäädä vaikka lojumaan sänkyyn. Mutta itsepä olen osani valinnut. :) Ei auta itku markkinoilla, kun on lapsen halunnut tehdä.



Mutta kaikesta huolimatta olisi varmaan tosi tärkeä myös keskustella asioista miehen kanssa. Meillä onkin toisinaan sellasia hetkiä, että maataan sängyssä naamat vastakkain ja puhutaan asiat halki. Mies on muistaakseni ihan vähän aikaa sitten parikin kertaa ehdottanut, josko taas tehtäisiin niin, mutta mä olen sivuttanut asian sujuvasti. Varmaan just siksi, kun tiedän, että mulla olis melko ei-mukavaa kerrottavaa. Tuntuu aina NIIN vaikealta alkaa keskustelemaan negatiivisista asioista mukavassa hengessä. Helpompi on vaan heittää asiat marmatuksena, tiuskaisuna ja äksyilynä päin toisen naamaa. Siitäs sait! -asenteella. Kun kuitenkin hedelmällisempäähän olisi puhua asioista toista kunnioittavaan sävyyn.



Jaa, mutta täytyykin tästä lähteä hakemaan Helmiä hoidosta. Mulla oli tänään vapaapäivä, mutta kun kämppä oli kuin pommin jäljiltä, niin ajattelin viedä tytön hoitoon ja paneutua puunaamaan paikkoja kaikessa rauhassa. Oishan tuon voinut kyllä vähän huolellisemminkin vielä tehdä...Lattiat jäi pesemättä, mutta jääköön. Pölyä meillä tulee ihan valtavasti ja sitten juoksentelee julmetun kokoisia villakoiria nurkissa, kun se pöly tarttuu mun päästäni tippuneisiin pitkiin hiuksiin. Ja niitä hiuksiakin lähtee tätä nykyä aivan tolkutonta vauhtia! Joku satokausi menossa ilmeisesti.



Eipä muuta tällä erää.



lehtovi ja Helmutson

Näyttää kyllä yhdellä sun toisella olevan jaksaminen kortilla ja väsymystä ilmassa. Mutta onko se ihme, kun on pieniä lapsia ja pimeys pahimmillaan. Siihen kun yhdistää liian lyhyet yöunet ja jatkuvan arjen pyörityksen, niin on siitä välillä romantiikka ja energinen iloinen mieli kaukana. Mutta uskokaa pois, helmi/maaliskuussa se hellittää, kun päivät pitenee ja aurinko alkaa paistamaan!



Itse olen huomannut, että väsyneenä maailma näyttää väliin aika synkältä. Sitten kun saa hyvin nukutun yön alle, niin olo on aivan erilainen. Ollaan nyt vuoroteltu viikonloppuisin miehen kanssa niin, että toinen on saanut jatkaa aamulla unia ja toinen on noussut Laurin kanssa. Kyllä on tuntunut luksukselta, kun on saanut vetää unta palloon edes kerran viikossa. Arkisin unet jää vähän liian lyhyiksi ihan omaa tyhmyyttä - sitä kun haluaa illalla vähän sitä omaakin aikaa.



Eilen ratkesi sitten isot kysymykset, joista viikonloppuna kerroin. Onneksi ei tullut tuplatärppiä kuitenkaan. Testiin tuli aamulla vain yksi viiva ja iltapäivällä tuli tieto uudesta työpaikasta. Nyt siirtyy sitten tuo vauvaprojekti jonkun verran. Mukavaa siirtyä täysin uudenlaisiin työtehtäviin, joissa riittää taas ihan uusia haasteita. Kovin pitkään tuota vauvaprojektia ei kuitenkaan haluaisi siirtää =(



Jaksamista kaikille!! Kohta se kevät kolkuttelee jo ovella!!



Hurtta

Tai siis tämä maalisneiti, huoh, en kerennyt kun istahtaa tähän koneen eteen, niin jo Mimmi keittiöstä juoksi punttiin roikkumaan. Meiltä ei näe tänne keittiöstä, mutta kun katoan näkyvistä- juossaan pää kolmantena jalkana nitisemään viereen. Sama juttu, jos yritän postia katsoa tai lukea päivän sanomalehteä, Mimmi tulee istumaan vaikka lehden päälle ettei äiti vain onnistu lukemaan ;) En oikein tiedä miten pitäisi toimia..huudattaako ja itsepintaisesti yrittää tehä jotain omia juttujakin?



Minulla ainakin nousi sellanen kammo noihin hormooniehkäisyihin, etten pitkällä tikullakaan aijo niihin koskea enään. Nyt sitten mietitään onko ainut vaihtoehto se kuparikierukka? Näyttäs nämä menkat kuitenkin olevan nyt jo aika runsaat, suurempia kipuja ei ole onneksi ollut. Kuitenkin Lapulle ja Lehtoville, pitäkää mielessä kuitenkin, että masennus voi johtua hormooniehkäisystä, jos ei tunnu helpottavan.



G: Mites teidän kehot on palautuneet? Mietin tässä tätä omaa etureppua, millä ihmeen ilmeellä sen saisi kasaan? Toinen murheen kryyni on nuo rinnat? Minulla kun koko oli 80F nyt sitten 75DD tai E, ja sellaset tyhjät rukkaset mitkä oikeesti roikkuu ties missä asti. Rintsikoita ei saa kun liivikaupoista hintaa 100e..ei paljon naurata. Nyt kuitenkin ostin lindekxiltä halvat ja huonot siinä toivossa että rinnat laihtuessani pienenisi..onko toivoa? Kävin kattomassa rintojen muokkauksen hintoja..alkaen 5000e,jos vaa olis rahaa niin menisin =)



Onneksi on tuo mies jo, ei näillä roikkumuodoilla ketään ilman vaatteita paljon hurmaltaisi ;)



Tänää pitäisi siivota,huomenna tulee se välittäjä ja allekirjoittaa jollain tavalla meidän seuraavat kaksi vuotta..jäädäänkö tähän vai muutetaanko? Kovasti sisustuslehtiä haalin ja unelmoin remontista siihen kolmioon. =)



Tammikuu on ihan tyhmä kuukausi, kun rahat on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin loppu. Vielä kun tuo terveellinen ruoka maksaa himpun verran enemmän, kun meidän entinen ruoka. Kohta tipahdan hoitotuelle ja sitten vasta tiukkaa onkin. Laskettiin että halvemmaksi tulisi elää siellä kaupungissa. Tässä kunnassa vaan on nyt tuo kuntalisä, mitä Kouvolassa ei ole..



Mimmi kävi ensimmäisen kerran niin pissalla potalla, että meni vessaan yksin, riisui vaipan ja teki pissat. Sitten tuli hakemaan äitiä housut kintussa..ja äiti oli niin ylpeä kun vain voi olla.



Moonalla vieläkin kuumetta tai ainakin lämpöä. En ole mitannut, kun neiti ei siitä tykkää. Ulos tekisi mieli, mutta en tiedä arvaanko lähteä. Eilen illalla oli vielä melkein 39. Kai se on sisäpäivä vieläkin meillä..Tässä taas maalla asumisen miinus, illalla ei voi lähtä Mimmin kanssa ulos, kun nuo ulkovalot ei valaise tarpeeksi ja tuolla jäällä Mimmi ei nyt pysy pystyssä kyllä yhtään.. :/ kärryttelemäänkään ei tuonne taskulampun valossa kyllä voi lähtä.



No, nyt on kai annettava Mimsulle periksi ja mentävä katsomaan Lumiukkoa hänen kanssa. Se on nyt lempparidvd.



HURTALLE onnea työpaikan johdosta!!! Kivaa, kun olet palannut kirjoittelmaan!!



Heissulivei!!



Tuulia

Tänään on etäpäivä, jee! Sain jopa nukkua varttia vaille seitsemään (normaalisti nousen tuntia aiemmin), ja unta kertyi melkein 8 tuntia! No, nyt on kyllä sellainen olo, että on tullutkin nukuttua... Mulla on normaalisti se sama ongelma kuin niin monella muullakin, että ei vaan saa illalla mentyä nukkumaan, kun pitää puuhailla niitä omia juttuja. Ja sitten oon loppuviikosta kuin nukkuneen rukous... Ja sit masentaa... Kuten joku tuossa sanoikin, väsymys on kyllä vihoviimeinen mielialan alaspainaja - yksikin hyvin nukuttu yö pelastaa paljon.



Meillä on maalisneiti myös oikeassa takertujavaiheessa. Koko ajan olisi sylissä ja mihinkään ei saisi mennä. Kun lähden koiraa ulkoiluttamaan, tulee anova katse ja surkea pyyntö " äiti, älä lähe mihinkään" ... Kiva siinä sitten lähteä... No, pakko on ollut välillä vähän kovettaa mielensä ja pistää neiti odottamaan hetki ennen kuin pääsee syliin. Yleensä kyllä pyrin sylittelemään - ihan jo siksi, että esikoisesta huomaa jo nyt (siis 4,5 v:nä), että ei se syli enää niin paljon kelpaakaan... Niinpä pitää nyt nauttia pienestä syliteltävästä, kun sellainen vielä hetken on... Mutta sitten tietysti täytyy saada kotihommatkin tehtyä, joten yleensä yritän sitten ehdottaa Saanalle, että hän auttaisi minua, jos haluaa syliin juuri, kun laitan pyykkejä tms. Ja yleensä meillä riittää, kun pitää sylissä hetken ja ehdottaa sitten vaikka vauvanuken hakemista. Tulee nimittäin neidille kiire...



Oli ihanaa eilen lapsia hakiessa huomata, että päivä on jo pidentynyt. Pitkään on saanut hakea lapset pimeässä tai ainakin hämärässä, mutta nyt oli vielä pikkuisen aurinkoa näkyvissä (toki laskemassa), erotti kaikki värit jne. Ja muutenkin oli eilen jo jotenkin keväinen ilma. Heti teki kyllä ihmeitä mielialalle, kun huomasi, että ehkä tämä pimeys tästä joskus loppuu...



No joo. Olipas väsymyksentäyteistä viestitystä. Mutta koetetaan kaikki jaksaa! Ja muistetaan välillä hemmotella myös itseämme!



Terkuin Terhi&muksut

Ensiksi Tuulialle: Ymmärrän, miltä susta tuntuu noiden rintojen kanssa. Mä oon tosi kateellinen niille, joilla on pienet ja sievät rinnat. Mun kuppikoko normaalisti on 75D mutta nyt ne liivit alkaa olla liian pienet ja siirryttiin 80E liiveihin ja kun vauva syntyy, nekin tahtoo olla liian pienet. On kamalaa kulkea taas kesällä kahden jalkapallon kanssa kun ne on vielä täynnä maitoa. Apua! Ja kun imetys loppuu, ne roikkuu ties missä. Tosi inhottavaa.



Mulla on kans tosi köyhä olo. Oon viimeksi saanut pienen palkan joskun joulukuun puolivälissä ja nyt meinas käydä niin, etten sais palkkaa vielä tammikuun lopussakaan. Huomautin siitä osastonhoitajalle ja nyt laittoi mun tunti-ilmoituksen eteenpäin eli toivoa on. Tuo opintotuki (233 e käteen) kun on niin sairaan pieni! Nyt pitäis tammikuun lopussa tulla melkein kuukauden palkka kun olen ollut niin paljon töissä. Ihanaa! Rahareikiä kyllä löytyy...

Soittelin tuossa kelaan ja nyt on niin onnellisesti et saan äitiyspäivärahan vuoden 2003 tulojen mukaan (sillon en ollut vielä opiskelija kuin 2 kk) ja 56 ensimmäiseltä arkipäivältä tulee vielä 90% palkasta. Tosi ihana yllätys! Ei tartte sit äitiyslomalla kituuttaa. Äitiysloma alkaa 14.5-07 eli 4 kk päästä. Onhan siihen vielä aikaa mutta ei ihan mahdottomasti.



HURTALLE onnea työpaikan johdosta! Ja ilmeisesti et ollut niin pettynyt kuitenkaan siihen testin yhteen viivaan. Uutta yritystä vaan päälle kun pääsen työhön sisään. Tsemppiä!



Juttelin eilen tarhan tädin kanssa Henristä. Oli ilo kuulla, että Henri on jonkin verran rauhoittunut nyt kun on alkanut jutella. Joka päivä tulee uusia sanoja ja kolmen sanan lauseita käyttää jo ihan aktiivisesti. Vähän hassuja ne vielä välillä on mut ei se haittaa. Mä jo luulin, etti opi puhumaan vielä pitkään aikaan. Jotenkin näytti niin huonolta mutta yhtäkkiä hän vaan yllätti. Ja muisti on ihan uskomaton. Iskä oli lauantaina sanonut hänelle ku heillä oli kiire bussiin et nyt mennään äkkiä et ehditään bussiin niin tää toisteli vielä eilenkin " äkkiä bussiin" .

Jotenkin sitä on niin ylpeä omasta pienokaisesta, on se vaan niin ihanaa seurata tuota kehitystä.

Kotona ei istu potalla juuri ollenkaan mut tarhassa menee päivittäin muiden mukana. Vaikka ei siihen pottaan kyllä päivittäin mitään saada...

Ja ennen hänet piti jopa sitoa syöttötuoliin tarhassa ku ne pelkäs sen loukkaavan jos putoaa. Nyt kuulemma istuu ryhmänsä isojen pöydässä tavallisella tuolilla ja pysyy siinä ja syö vielä kiltisti aina itse. Olis vaan kotonakin noin...



G: Te, joiden lapset on hoidossa, käyttäytyykö hoidossa eri tavalla kuin kotona? Esim. syödessä tms?



Nyt hakemaan netistä tietoa koulutehtävää varten. Pitää etsiä tietoa, mitä terveydenhoitajan vastaanotolla tehdään raskauden alkuvaiheessa. Tiedänhän mä noi jutut mut pitää olla kirjallisia lähteitä... : )



Kalamami, masuasukki rv 18+1 ja tarhassa ulkoileva Henri

Täällä surullinen äippä. Sain tuossa tunti sitten kuulla, että tämä pieni serkkuni on lähtenyt ikuiselle matkalleen. Hän sitten loppujen lopuksi eli 6 viikkoa ja 5 päivää kun aluksi ennustettiin 2-4 vrk. Hänen äitinsä oli mennyt hakemaan poikaa käymään kotona ja oli ollut pukemassa vaatteita päälle kun poika oli yhtäkkiä kuollut käsivarsille! Aivan kaameaa, en pysty edes ajattelemaan, miltä äidistä on tuntunut!



Ja mä oon parkunut siitä lähtien kun sain enolta suruviestin. osasihan tätä odottaa, että pieni ei selviydy ja tulee menehtymään mutta tämä tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä kun hän on voinut viime aikoina olosuhteisiin nähden ihan hyvin.



Kalamami (odottaa et saa Henrin syliin ja rutistaa tätä kunnolla)

osanotto pienen serkun poismenosta. Ihan tuli suru puseroon täälläkin, vaikka en heidän/teidän perhettä tunnekaan. Täytyy rutistaa heti omia aarteita. Sanattomaksi vetää.... Voimia tuleviin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin!



T. lappu