Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Meillä oli talonrakennus, kaksi asiantuntijatyötä tekevää vanhempaa, toinen teki myös väitöskirjaa, kaksi lasta. En muista siitä ajasta juuri mitään. Mutta selvittiin ilman kolhuja rimaa laskemalla. Pihaa ei hoidettu, siivouksesta laistettiin, pyykkivuoret kasvoivat, ruuat helppoja, aikuisten harrastukset vain liikuntaa. Siivooja vain rasitti, kun piti edellinen ilta tyhjentää lattioita ja pintoja. Ystäväperheiden kanssa vuoroteltiin lasten hoidossa ja yökyläilyssä. Kummallakin välillä perhevapaita pikku reissuja. Tärkeintä oli rajoittaa työasiat työaikaan. Mikään ura ei romahda jos pari vuotta tekee rimaa hipoen. Elämässä on tiukkoja aikoja, mutta ne menevät ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Meillä vaimo oli lasten kanssa kotona kymmenen vuotta, mutta emme ole katunut päätöstä. Vaimo uhrasi työuransa lapsiin ja itse tein paljon ylitöitä, myös viikonloppuisin. Ei tarvinnut repiä itkeviä lapsia ylös aikaisin aamulla, vaan he saivat nukkua niin pitkään kun halusivat. Koulusta kotiin kun tulivat oli äiti kotona. Usein oli taloudellisesti tiukkaa, mutta toimeen tultiin. Lapset koulutettiin ja he saivat hyvät ammatit, it-arkkitehti, insinööri ja lastentarhanopettaja. Olen ollut eläkkeellä 8v ja vaimo jäi syksyllä eläkkeelle. Vaimon eläke on pieni, mutta edelleen emme kadu.
Tämä ei kannata.Avioeron tullessa naisen eläke on äkkiä minimieläke.Puolet pareista eroaa. Mies voi myös vaikka kuolla tai sairastua.Sen jälkeen on naisen tulot tarpeen kun yksin elättää lapsia.
Jep. Kotivanhemmuus voi olla ratkaisu, mutta jos tarkoitus on vuosien kotivanhemmuus niin molempien pitää kyllä tehdä osansa ja kotona oloa vuorotellaan. Todennäköisesti parisuhdekin voi paremmin, kun molemmilla on kokemusta molemmista rooleista ja on helpompi ymmärtää mitä vaikka siihen kotivanhemmuuteen kuuluu.
Kun teillä tuota rahaa riittää niin pari kertaa kuussa esim MLLstä lastenhoitoapua ja menette syömään ulos. Tai luottotyttö tai poika joka tarvii taskurahaa. Kokeiltu on. Toimii.
Feministiseen doktriiniin kuuluu, että nainen tekee kaiken, sekä perheen että uran yhtäaikaa ja on molemmissa täydellinen, vaikka se on fysiikan lakien vastaista.. Eikä valita, koska se ei kuulu narratiiviin. Jos paine kasvaa liian suureksi, kuuluu syyttää miehiä ja se helpottaa vähäsen.
Nyt olisi tärkeää vähentää vanhempien kuormitusta töistä, jotta jää voimia perhe-elämään ja lasten kanssa tekemiseen, eikä arki ole pelkkää suorittamista.
-Työ on ensisijainen kuormituksen lähde -> siitä kohtuuttomasta/liiallisesta kuormituksesta on päästävä eroon: työpaikan vaihto / osa-aikatyötä nykyisessä (työmäärää myös vähennettävä samassa suhteessa)
-koska kummankin tulot ovat hyvät -> siivous-/kotiruokapalvelun ostaminen: voimia jää enemmän perheen kanssa vietettävään aikaan
-vuorotelkaa lastenhoidossa puolison kanssa -> molemmat 1-2 kertaa viikossa illalla tai viikonloppuna 1-4 h ajaksi rentoutumaan omien kaverien seurassa, leffaan, kauneushoitoon tms. :)
Tsemppiä asioiden järjestelyyn! Hienoa, että olet huomannut lasten olevan vain kerran pieniä ja tarvitsevan vanhempiaan ei-väsyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
Mikä on oikea asiantuntija? Minä olen peru
Lomat eivät sentään moninkertaiset ole. Totta on se, etteivät silloin huoltajat soittele, eivätkä paljoa muutenkaan. Muuten on hyvin kyseenalaista, ovatko ne oikeasti lomia. Jos esimerkiksi silloin sairastuu, ne eivät siirry, niin kuin lomat yleensä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Paljonkin nettotulot pienenisi jos työaika 80%? Jos hankitte tuolla 20%:lla kotiapua lyhyemmän työajan sijaan? Voisitko pitää joskus pidempiä lomia?
Tuo on hiukan väärä kysymys. Itse tienasin 1,5 kertaa sen mitä mies ennen lapsia. Olin lyhyen aikaa hoitovapaalla ja sitten lyhensin vähäksi aikaa työaikaa juuri tuolla logiikalla. Noh, kuopuslapseni täyttää tänä vuonna 20v enkä edelleenkään ole saanut miestäni kiinni tulokehityksessä. Työajan lyhentäminen lasten takia jättää yllättävän kestävän leiman otsaan, että tässä on semmoinen äiti-ihminen, joka EI priorisoinut työtä. Lisäksi se vaikuttaa perheen sisäiseen työnjakoon ja mies helposti myöhemminkin luottaa siihen, että hänen työnsä menee aina vaimon työn ohi, jos ja kuk on valinnan paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet haukannut liian ison palan, neuvo, joka tepsii, on pureskella pala kunnolla ennen sen nielaisemista. Muuten pala takertuu kurkkuusi ja tukehdut siihen. Se on sinulle tuskallinen kuolema. Toinen ei niin salonkikelpoinen neuvo on yksinkertaisesti purskauttaa pala ulos suustaan. Tällöin kannattaa koettaa purskauttaa se lautaselle eikä pöydälle tai lattialle, niin seuraa vähemmän sotkua. Toivottavasti nämä neuvot auttavat sinua ongelmassasi.
Muija tienaa 20 donaa hanskaan kuussa ja mä vedän kans
nettona tommoset 20-30 donaa. Otettiin au pair brasseista se hoitaa skidejä
ja himaa ja hei... kyllä se faijankin hoitelee kun muija on duunis ja skloddit goisaa
T.Skäbä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitaja on hyvä ratkaisu silloin, kun lapset ovat pieniä. Olin itse samanlaisessa tilanteessa. Isovanhemmat eivät pystyneet auttamaan ja pelastuin lastenhoitajan avulla. Tai sitten molemmat alatte tehdä lyhennettyä työaikaa vuoronperään tai yhtäaikaa. Hoitaja saattaa olla halvempi ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitaja on hyvä ratkaisu silloin, kun lapset ovat pieniä. Olin itse samanlaisessa tilanteessa. Isovanhemmat eivät pystyneet auttamaan ja pelastuin lastenhoitajan avulla. Tai sitten molemmat alatte tehdä lyhennettyä työaikaa vuoronperään tai yhtäaikaa. Hoitaja saattaa olla halvempi ratkaisu.
Jos olet tietoinen nykymaailmasta, meillä täällä Suomessa on päiväkodit keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muija tienaa 20 donaa hanskaan kuussa ja mä vedän kans
nettona tommoset 20-30 donaa. Otettiin au pair brasseista se hoitaa skidejä
ja himaa ja hei... kyllä se faijankin hoitelee kun muija on duunis ja skloddit goisaaT.Skäbä
Hyvät tulot kyllä ratkaisee monta ongelmaa. 20-30k nettona on jo sen verran, että se mahdollistaa käytännössä kaikkien arjen askareiden ulkoistamisen. Ei noilla tuloilla kannatakaan vähentää töitä lastenhoidon vuoksi, kun halvemmaksi tulee palkata lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muija tienaa 20 donaa hanskaan kuussa ja mä vedän kans
nettona tommoset 20-30 donaa. Otettiin au pair brasseista se hoitaa skidejä
ja himaa ja hei... kyllä se faijankin hoitelee kun muija on duunis ja skloddit goisaaT.Skäbä
Hyvät tulot kyllä ratkaisee monta ongelmaa. 20-30k nettona on jo sen verran, että se mahdollistaa käytännössä kaikkien arjen askareiden ulkoistamisen. Ei noilla tuloilla kannatakaan vähentää töitä lastenhoidon vuoksi, kun halvemmaksi tulee palkata lastenhoitaja.
Oletko kuullut päiväkodeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on lapsille aika karua, jos lastenhoitaja hakee heidät päiväkodista ja vanhemmat tulevat töistä ehkä just sanomaan hyvää yötä, tai vasta lasten nukkuessa. Voiko sitä mikään raha korvata?
Kannattaa varmaan tehdä joka tapauksessa jotain hyvissä ajoin, ettei käy niin kuin meidän perheelle. Vaativat työt, kaksi lasta, ei tukiverkkoja. Paahdettiin vaan menemään, tarvittaessa omaa aikaa otettiin vuoronperään niin, että toinen oli sitten lasten kanssa. Lapset muuttivat pois kotoa, mutta minäpä haalin vaan lisää työtehtäviä ja vastuita, kun oli kerran aikaa.
Lopputulos: Mies löysi uuden ja muutti pois. Ja ihan yllärinä tuli tämä, koska en ollut ehtinyt parisuhdetta ajattelemaan.
Lopputuloksen lopputulos: Minäkin löysin uuden ja hoksasin, että työ ei olekaan koko elämä ja yritän nyt rajoittaa työt työaikaan ja vaalia myös uutta parisuhdetta, kun sellainen mahdollisuus eteen osui (hämmästyttävää kyllä).
Meillä on about sama tilanne (palkat 5500 ja 6000) mutta ilman bonareita. Lisäksi itse käyn lähityössä.
Rahat kuluvat asuntolainaan (kerrostaloneliö), autolainaan (tavis perheauto) ja lasten harrastuksiin. Ei olisi kyllä varaa aupairille ostaa lisähuonetta tai palkata kotiapua. Niihin ei Helsingissä asuessaan jää rahaa, etenkään kun meillä ei ole koskaan ollut taloudellista apua muualta.
Mietin itsekin usein jaksamista. Työt ovat vaativia ja illat menee kuskatessa lapsia harrastuksiin. Toki olemme itse harrastukset valinneet.
Meilläkään ei ole auttavia sukulaisia. Sen sijaan hoidan isäänikin osittain.
Olemme hyväosaisia. Mutta kyllä me vanhemmat ollaan kovilla, kun pitää hoitaa vaativaa uraa ja lapsia.
Normaalia arkea pienten lasten ja työelämän haasteiden kanssa! Jokainen tehköön elämässään sellaisia valintoja, joista selviää!
Vierailija kirjoitti:
AP on omassa kuplassaan onnistunut hyvin, älä muuta mitään. Väsynyt mutta tehokkaasti ylisuorittava erityisasiantuntija. Mikä olisi parempaa?
Valitettavasti tässä on totuuden siemen - ainakin siemen
Vierailija kirjoitti:
Normaalia arkea pienten lasten ja työelämän haasteiden kanssa! Jokainen tehköön elämässään sellaisia valintoja, joista selviää!
No heh heh vain. En tilannut erityislasta, mutta sellaisen sain. Etukäteen ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan tai miten voimat riittävät.
- sivusta
Alue: Aihe vapaa
Sepä, ne raskaat pikkulapsivuodet on vain pieni osa koko vanhemmuutta. Pahin vaihe on just tuo, kun on kaksi päiväkoti-ikäistä ja vanhemmat kokopäivätöissä. Kouluikäisten kanssa on jo monin verroin helpompaa. Toki riippuu lapsistakin, joillain voi mennä toisinkin päin, ja jotkut voi olla teininä tosi raskaita. Mutta useimmiten lasten kasvaessa helpottaa.