Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Etätöihin kokonaan ja seitinohuet päälle heti aamusta.

Ihan normaalia elämää. Mutta et ole tainnut oppia tekemään töitä nuoresta asti, koska pitää vinkua. Itsepä olet hommasi valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Toi on nykyajan ongelma.

Työ ja perhe-elämän yhdistäminen on naiselle raskasta. Ainut toimiva on, että nainen on helpommissa osa-aikahommissa tai kokonaan kotona ja silloin jaksaa hoitaa perhehommia. Naisella kannattaisi olla kotona naisen työt, muuten käy niin että mies hoitaa liki kaiken. Kun 40 v tulee täyteen niin jaksaminen romahtaa entisestään. Monesti siinä vaiheessa otetaan vielä koira, joka tekee aikataulullisesti hommasta katastrofin. Koirasta tulee kotivankilan vartija. Sitten rahanmenokin on enemmän tai vähemmän pilalle jalostetuttujen koirien kanssa suurta, jo entisestää monesti tiukan rahatilanteen jälkeen. 

Miehenkin pitäisi jotain hyvää saada naisen puolelta. Jos naisesta tulee yksi huollettava lapsi lisää, niin mitä mies siitä sitten saa.

Omassa tuttavapiirissä miehet ovat korkeasti koulutettuja. Miehen harteille jää tekeminen, sijoittaminen, säästäminen ja valtaosa lasten ja kodin pyörittämisestä

minun kokemukseni on, että miehet kuormittuvat ja naiset jaksaa puurtaa. Olen nainen, parisuhteessa ja 45v. Minä olen meillä se koulutetumpi. En yleistäisi kuitenkaan. Tottakai miehet marisee tilannettaan saman kokeneille miehille ja naiset saman kokeneille naisille. Korkeasti koulutetun luulisi tietävän että muutaman kaverin otannalla ei voi vetää johtopäätöksiä koko yhteiskunnan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia elämää. Mutta et ole tainnut oppia tekemään töitä nuoresta asti, koska pitää vinkua. Itsepä olet hommasi valinnut.

Mä taas luulen että tilanne juurikin toisinpäin: AP nimenomaan tehnyt aina vähän liikaa ja nyt meinaa paketti hajota, koska huomannut, että tuota yhdistelmää ei pysty 120%:lla kovin kauaa pyörittämään. Jostain on siis höllennettävä.

5500 euroa käteen kuussa, siis? Muutoin kannattaa kyllä palata koulun penkille. Lääkärinä saa kymppitonnin kuussa helposti tässä maassa. Suosittelen.

Täällä aiemmin joku sanoi että 3v. ja 5v. olisi se vaikein vaihe. Miksi ihmeessä? Perustuuko tämä jotenkin siihen ajatukseen että toinen vanhempi on ollut 2v. nuoremman kanssa kotona? Meillä lapset on nyt 2.5v. ja 4.5v. ja olin kyllä toivonut että tämä arki tästä alkaisi helpottaa vihdoin. Olen kyllä ollut jo pitkään töissä, en ihan heti keksi miten 3v. ja 5v. lapset olisi työläämmät kuin 1v. ja 3v.

Vierailija kirjoitti:

Au pair käyttöön?

Pääsee iskä lykkimään nuorta mallia ;)))) 

Vierailija kirjoitti:

Feministiseen doktriiniin kuuluu, että nainen tekee kaiken, sekä perheen että uran yhtäaikaa ja on molemmissa täydellinen, vaikka se on fysiikan lakien vastaista.. Eikä valita, koska se ei kuulu narratiiviin. Jos paine kasvaa liian suureksi, kuuluu syyttää miehiä ja se helpottaa vähäsen.

Kuole. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä aiemmin joku sanoi että 3v. ja 5v. olisi se vaikein vaihe. Miksi ihmeessä? Perustuuko tämä jotenkin siihen ajatukseen että toinen vanhempi on ollut 2v. nuoremman kanssa kotona? Meillä lapset on nyt 2.5v. ja 4.5v. ja olin kyllä toivonut että tämä arki tästä alkaisi helpottaa vihdoin. Olen kyllä ollut jo pitkään töissä, en ihan heti keksi miten 3v. ja 5v. lapset olisi työläämmät kuin 1v. ja 3v.

En ole tuo, jonka viestiin vastasit, mutta oletan että tässä oli kyse nyt siitä, että 3 ja 5 -vuotiaiden kanssa ihan kohta on helpottamassa. Ei, että tuo olisi välttämättä vaikein vaihe pikkulapsielämässä. Voi toki ollakin, mutta koska siihen vaikuttaa niin moni muu yksilöllinen asia, kuten uhman vaihe ja lapsen piireet sekä kehitys, ei kukaan voi sanoa milä on absoluuttosesti se "vaikein" vaihe.

Ei au pair ole mikään orja. Aikuisen ja vanhemman tehtävä on huolehtia lapsista sekä kodista, vaikka sitten töitä vähentämällä.

Vierailija kirjoitti:

Muija tienaa 20 donaa hanskaan kuussa ja mä vedän kans

nettona tommoset 20-30 donaa. Otettiin au pair brasseista se hoitaa skidejä

ja himaa ja hei... kyllä se faijankin hoitelee kun muija on duunis ja skloddit goisaa

T.Skäbä

Älä yritä. Ei sossu noin paljoa maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aiemmin joku sanoi että 3v. ja 5v. olisi se vaikein vaihe. Miksi ihmeessä? Perustuuko tämä jotenkin siihen ajatukseen että toinen vanhempi on ollut 2v. nuoremman kanssa kotona? Meillä lapset on nyt 2.5v. ja 4.5v. ja olin kyllä toivonut että tämä arki tästä alkaisi helpottaa vihdoin. Olen kyllä ollut jo pitkään töissä, en ihan heti keksi miten 3v. ja 5v. lapset olisi työläämmät kuin 1v. ja 3v.

En ole tuo, jonka viestiin vastasit, mutta oletan että tässä oli kyse nyt siitä, että 3 ja 5 -vuotiaiden kanssa ihan kohta on helpottamassa. Ei, että tuo olisi välttämättä vaikein vaihe pikkulapsielämässä. Voi toki ollakin, mutta koska siihen vaikuttaa niin moni muu yksilöllinen asia, kuten uhman vaihe ja lapsen piireet sekä kehitys, ei kukaan voi sanoa milä on absoluuttosesti se "vaikein" vaihe.

Huonosti nukkuvien lasten kanssa tuossa alkaa väsymys kumuloitua jo pahan kerran. Samoin tarhaan viemisten ja hakemisten pitkäaikainen kuormitus alkaa tuntua. Kolmevuotias on vielä jatkuvasti vahdittava, kun jo nelivuotias leikkii hetken itsekseenkin. Ja se jatkuva vahtiminen on kestänyt tuossa jo viitisen vuotta.

Vaikein vaihe se voi olla parisuhteen kannalta, jos mies vapaamatkustaa. Alkaa olla selvää, että se mies tulee kuvioon kunnolla mukaan korkeintaan sitten, kun homma on helppoa ja kivaa hänelle. Vtutus alkaa olla maksimissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä aiemmin joku sanoi että 3v. ja 5v. olisi se vaikein vaihe. Miksi ihmeessä? Perustuuko tämä jotenkin siihen ajatukseen että toinen vanhempi on ollut 2v. nuoremman kanssa kotona? Meillä lapset on nyt 2.5v. ja 4.5v. ja olin kyllä toivonut että tämä arki tästä alkaisi helpottaa vihdoin. Olen kyllä ollut jo pitkään töissä, en ihan heti keksi miten 3v. ja 5v. lapset olisi työläämmät kuin 1v. ja 3v.

Eiköhän sillä tarkoitetaan just sitä, että tuo päiväkoti-ikä on se vaikein vaihe. Vaihe kun voi olla pidempi kuin vuoden mittainen :) kokemuksesta voin sanoa, että 5v ja 7v on jo huomattavasti helpompaa kuin 3v ja 5v. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä aiemmin joku sanoi että 3v. ja 5v. olisi se vaikein vaihe. Miksi ihmeessä? Perustuuko tämä jotenkin siihen ajatukseen että toinen vanhempi on ollut 2v. nuoremman kanssa kotona? Meillä lapset on nyt 2.5v. ja 4.5v. ja olin kyllä toivonut että tämä arki tästä alkaisi helpottaa vihdoin. Olen kyllä ollut jo pitkään töissä, en ihan heti keksi miten 3v. ja 5v. lapset olisi työläämmät kuin 1v. ja 3v.

Ei olekaan työläämmät, mutta ei myöskään merkittävästi helpommat. Toisaalta tuon ikäisten kanssa ei enää ole kovin kauaa siihen että alkaa helpottaa. Ainakin jos lapset on ns normaaleita ja koulun aloitus sujuu hyvin. 

Hanki kodinhoitaja, miksi edes yrität rimpuilla perhehelveti ja työn kanssa ? 

Tietysti asioita pitää ajatella etukäteen. En ymmärrä lainkaan sitä vinkumista, kun on pienet lapset ja työ, että on "ruuhka-aika", "väsyttää", "ei ole omaa aikaa" ja valivali. Ystäväpiirilläni eikä minulla ollut koskaan puhetta em tuntemuksista, vaikka meillä kaikilla oli juurikin 2 lasta. Puhun 70-luvusta. Minulla ei tosiaankaan ollut mitään tuollaisia ajatuksia. En ymmärrä tätä nykyajan valittamista.

Asiat pitää laittaa tärkeys järjestykseen.

Jokainen tekee itse valintoja joka päivä 100 kpl/ PV ellei enemmänkin.

Onko perhe ja lapset etusijalla vai ura ja työ.

Yhdistelmä on haastava myös kaikille muillekin. Köyhä joutuu tinkimään enemmän kuin rikas vaihtoehdoista.

Jos molemmat ovat ura ja työ orjentautuneita ei lapset ja perhe ole heille tärkeä jolloin ongelmia alkaa kasaantumaan sen kautta enemmän.

Köyhällä ei ole siihen valintaan juurikaan vaihtoehtoja jos tekee yksinhuoltajana kahta tai kolmea pienipalkkaista työtä elättääkseen perheensä ja silti hoitaa myös kodin ja perheen asiat siinä sivussa. Tukien kautta asia ei paranna mitään mutta antaa helpotuksen jos niitä tarvitsee ja saa talouden hoidon perustarpeiden ylläpitoon.

Rikkaat tuskailevat ongelman kanssa mutta eivät ymmärrä itse olevan ongelma. Jos ei ymmärrä asioita ja ajattelee vain itseään jää helposti ongelmien keskelle ja se tarkoittaa myös uran ja työn sekä perheen ja kodin menettämistä terveyden menetyksen kautta. Asiat pitää osata ratkaista ei se ura tai työ voi antaa jos se tuottaa pahaa oloa ja ongelmia elämään. Valinnat jokainen tekee itse.

Tajusin itse tämän vasta kun meinasi kuolema korjata minut ja laitoin elämäni etusijalle muut asiat kuin työn ja uran.

Helppoja ratkaisuita ei ole ne vaan on tehtävä jokaisen itse.

Tyttäreni perheessä oli palkattu lastenhoitaja, joka haki lapset päiväkodista ja huolehti heistä siihen asti kunnes vanhempi tuli kotiin. Joskus mummo tuli pitkästä matkasta hoitamaan lapsia viikonloppuna että vanhemmat pääsivät viettämään aikaan ja yöpymään hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni perheessä oli palkattu lastenhoitaja, joka haki lapset päiväkodista ja huolehti heistä siihen asti kunnes vanhempi tuli kotiin. Joskus mummo tuli pitkästä matkasta hoitamaan lapsia viikonloppuna että vanhemmat pääsivät viettämään aikaan ja yöpymään hotellissa.

Nykyään ei pidetä hyvänä vanhemmuutena, jos lapsi on koko hereilläoloaikansa toisten hoidossa. Ei tosin riitä rahatkaan hoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti asioita pitää ajatella etukäteen. En ymmärrä lainkaan sitä vinkumista, kun on pienet lapset ja työ, että on "ruuhka-aika", "väsyttää", "ei ole omaa aikaa" ja valivali. Ystäväpiirilläni eikä minulla ollut koskaan puhetta em tuntemuksista, vaikka meillä kaikilla oli juurikin 2 lasta. Puhun 70-luvusta. Minulla ei tosiaankaan ollut mitään tuollaisia ajatuksia. En ymmärrä tätä nykyajan valittamista.

70-luvun lapsena paljastan salaisuuden. Silloin lapsia ei hoidettu. Vanhemmat eivät kuormittuneet perhe-elämästä, koska eivät huolehtineet lapsista. Pärjätkää itse, ja jos kitisette, tulee luunappi. Näppärää.