Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Kotitalousvähennys pitää poistaa. Siksi kannattaa äänestää vasemmistoliittoa tai vihreitä. Ja kehitysapu on tärkeämpää kuin kantasuomalaiset lapsiperheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonkin nettotulot pienenisi jos työaika 80%? Jos hankitte tuolla 20%:lla kotiapua lyhyemmän työajan sijaan? Voisitko pitää joskus pidempiä lomia?
Siivoja käymään kerran viikossa ja tai joka toinen viikko, ja lisäksi etsitte hyvän vakituisen lastenhoitajan esim. MLL:n kautta, joka tulee auttamaan aina kun tarvitaan. Pyydä matalalla kynnyksellä. Joskus voi olla ihan hyvä idea, että hoitaja vie lapset vaikka leikkipuistoon pariksi tunniksi ja te saatte miehen kanssa mennä vaikka lenkille tai laittaa ruoan valmiiksi sillä aikaa. Ei lastenhoitajan kutsu aina tarvi olla jokin teatteri, illallinen, hotellireissu tms - usein se ihan tavallinen apu ihan tavallisessa arjessa on parasta. Ruokaboksi ja/tai kotiin tilatut kauppaostokset säännöllisesti kerta viikkoon ovat omaa arkeani helpottaneet valtavasti.
Itselleen kannattaa tehdä selkeät rajat työaikojen suhteen eli silloin kun ollaan perheen kanssa, ei puhelimesta työasioita vilkuilla. Ja taas silloin, kun olet töissä, et surffaile netissä tai hoida mitään kaverisynttärilahjoja.
Harrastusten kanssa pitää ottaa maalaisjärki käyttöön. Nyt ei ole se aika elämästä, kun isä tai äiti rupeaa valmistautumaan maratonille, tekemään väitöskirjaa, hurahtaa golfiin, ryhtyy rakentamaan mökkiä omin pikku kätösin tms. Niiden aika on myöhemmin elämässä. Usko tai älä, lapset kasvavat tosi nopeasti. Viiden vuoden päästä teidänkin perheessä on jo aivan erilainen arki.
Jos vielä näiden toimienkin jälkeen ahdistaa, niin mieti sitä lyhennettyä työaikaa tai muuta konkreettista kevennystä työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
Mikä on oikea asiantuntija? Minä olen peruskoulun opettaja, ja todellakin allekirjoitan tuon, ettei saa olla saikulla rauhassa. Jos otan palkatonta vapaata, niin sitten teen kahta kauheammin töitä ennen tätä vapaata ja sen jälkeen, saamatta korvausta tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luen rivien välistä, että et ehkä pidä työstäsi. Onko se se, mikä kuormittaa henkisesti? Pitäisikö miettiä työpaikan vaihtoa? Itse arki ei kuulostanut kauhean kuormittavalta. Tosin en lukenut koko ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nettona 5500 euroa? Vai puhutko nyt brutosta? Jos puhut brutosta, niin se ei todellakaan ole "kohtuullisen hyvin".
5500 euroa brutto on yli 3500 euroa netto. Kun lisäksi on puoliso, joka tienaa vähän enemmän, niin kyllä sillä pystyy Suomessa viettämään ihan mukavaa elämää. Ei mitään ylellistä, mutta kuitenkin rahaa riittää helposti mm. matkusteluun, siivoojaan pari kertaa kuukaudessa ja lastenhoitajaan 1-2 kertaa viikossa.
Terv. 6000 €/kk brutto ansaitseva
Kyllä mäkin juuri valmistumisen jälkeen pärjäsin 6000 €/kk bruttopalkalla, mutta kyllä nyt aikuisena olisi mahdotonta pärjätä edes 6000€/kk nettopalkalla. Nuorena ei välttämättä vielä ole säästösuunnitelmaa eläkepäivien varalle ja osa saattaa asua vielä vuokra-asunnossakin. Aikuisena kiinteitä menoja vaan on enemmän eikä se nuoruusvuosien tulotaso riitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
Mikä on oikea asiantuntija? Minä olen peruskoulun opettaja, ja todellakin allekirjoitan tuon,
Peruskoulun opettajalla on moninkertaiset lomat verrattuna tavalliseen palkansaajaan. Enpä nyt ottaisi esimerkiksi opettajaa. Lukukauden aikana varmasti on rankkaa jos sairastuu, mutta toisaalta lomat on ihan toista luokkaa ja tuskin silloin soitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Jätä ura pois niin selviät.
Se olisikin hienoa elämää syödä kotona säilykehernekeittoa, kun mies käy ravintoloissa syömässä sisäfilettä ja nauttii omasta elintasostaan. Puolisoilla tulisi olla suunnilleen sama tulotaso, että parisuhde voi toimia; se alkaa pitkässä juoksussa ärsyttää kumpaakin, jos osapuolten elintaso on aivan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä lyhennä työaikaasi, vaan pyydä assari. Mies samoin.
Ota joku ulkomaan piiitkä komennus
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Meillä vaimo oli lasten kanssa kotona kymmenen vuotta, mutta emme ole katunut päätöstä. Vaimo uhrasi työuransa lapsiin ja itse tein paljon ylitöitä, myös viikonloppuisin. Ei tarvinnut repiä itkeviä lapsia ylös aikaisin aamulla, vaan he saivat nukkua niin pitkään kun halusivat. Koulusta kotiin kun tulivat oli äiti kotona. Usein oli taloudellisesti tiukkaa, mutta toimeen tultiin. Lapset koulutettiin ja he saivat hyvät ammatit, it-arkkitehti, insinööri ja lastentarhanopettaja. Olen ollut eläkkeellä 8v ja vaimo jäi syksyllä eläkkeelle. Vaimon eläke on pieni, mutta edelleen emme kadu.
Tämä ei kannata.Avioeron tullessa naisen eläke on äkkiä minimieläke.Puolet pareista eroaa. Mies voi myös vaikka kuolla tai sairastua.Sen jälkeen on naisen tulot tarpeen kun yksin elättää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko teistä kumpikin tehdä 80-%:sta siten, että yksi päivä täysin vapaa? Joko niin, että vapaapäivä on yhtä aikaa vanhemmilla (=ehtii hoitaa kotihommat siivouksesta lumitöihin, mutta myös parisuhdetta ja harrastaa). Tai niin, että kummallakin on eri aikaan vapaa, ja tuolloin hoitaa puoliksi eri kotiasiat sekä omat harrastukset. Ja noina päivinä töissä oleva puoliso voi tarvittaessa olla pidempään töissä tai käydä töiden jälkeen harrastamassa.
Riman lasku eri asioissa. Ylimääräisen tavaran karsiminen. Ylimääräisen tekemisen ja menemisen karsiminen.
Mistä päättelit että näillä on ylimääräistä tavaraa? Minulla on tuloja aivan ilman mitään tekemättä ja taloudessani ei ole mitään ylimääräistä. Minulla on ainoastaan se mitä tarvin, jos jotain tarvin lisää niin ostan sitten.
Näiden palkat ei mitään suunnattoman suuria ole eikä
Yleisen elämänkokemuksen pohjalta. Pikkulapsiperheissä tuppaa olemaan ylimääräistä tavaraa. Minimalismi ei edelleenkään ole valtavirtaa. Ja jos AP perheineen on jo minimalisti, niin silloin kyseistä neuvoa ei enää tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Paljonkin nettotulot pienenisi jos työaika 80%? Jos hankitte tuolla 20%:lla kotiapua lyhyemmän työajan sijaan? Voisitko pitää joskus pidempiä lomia?
Noilla tuloilla ei ole kyllä varaa laskea tuloja yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Yksi pointti tuossa kirjoituksessa varmaan olikin saada tuoda esille "vaativa" työ ja isohkot tulot.
Itselleni on aivan kauhea ajatus että työt estäisi tai rajoittaisi merkittävästi oikeaa elämää eli vapaa aikaa tai lapsien hoitoa. Töissä kuitenkin käydään sen takia että tulee vähintään toimeen, tai korkeintaan saa haluamansa elintason. Enempää ei töissä kuulu käydä. Toki eihän nää niin niin mustavalkoisia juttuja ole, ainahan yhden projektin voi painaa samoilla silmillä. Mutta ei työ saa olla elämässä pääasia.
T 24v mies, yliopisto-opiskelija
kasvata ne kakarat omatoimisiksi ja huolehtimaan omat asiansa vähintään.iän myötä vastuuta lisää.
Meillä hyvin samankaltainen tilanne, mutta lisäksi vielä toinen lapsista on vaikeavammainen ja itse suoritin juuri maisterin tutkinnon (siinä tosin kesti kauan).
Meillä käy siivooja 2xkk.
Omasta lapsuudesta peritty kaikki ruoka tulee olla itse tehtyä on korvattu nykyään on tosi hyvä eineksiä.
Normaalisti kehittynyttä lasta on ohjattu yhteen sun toiseen harrastukseen, mutta lopulta jäi pysyväksi musiikkiopisto - soittotunneille matkusti 9- vuotiaasta eteenpäin itse bussilla, vaikka monen vanhemmat kuskasivat vielä vuosia. Sitä ennen kun kuskattiin, kävin odotellessa lenkillä.
Lapsenhoitoapua saadaan sekä yhteiskunnalta että ostetaan itse, myös äitini auttaa, mutta asuu niin kaukana, ettei sen varaan voi arkea rakentaa.
Itse treenaan 5xvko koska muuten pää hajoaisi, mies vähän vähemmän mutta toki hänkin käy sallia ja juoksee.
Tiukkaa on silti, mutta erona teihin meidän tilanne ei tule muuttumaan vielä vuosiin, koska toinen lapsista on pysyvästi taaperon tasolla, käyttää vaippoja, on jatkuvasti vahdittava jne. Yritä muistaa, että tuo on teillä vain vaihe, joka on todellisuudessa ohikiitävän lyhyt. Ja ota kaikki apu vastaan, osta apua, löysää kriteereitä (jotka ovat usein jossain sisällä ja periytyvät kaukaa lapsuudesta).
Buukkaa silloin tällöin hotelliyö tai viikonloppu, risteily tms.teille kahdellesadalle osta hoitaja, jos et muualta saa.
Ja vielä: kyllä jompikumpi teistä tai molemmat voivat hetken tehdä 80%. Pitää vain sopia tarpeeksi selkeästi mitä otetaan pois vastuista siksi ajaksi, vaatii vaivannäköä, mutta on tehtävissä (olen tehnyt). Nelipäiväinen työviikko muuttaa paljon.
Tsemppiä.
Kummallista vänkäämistä siitä, onko ap:n ja puolison palkat isoja vai ei.
Kuitenkin kyseessä hyvin tienaava pariskunta, joka voi monessa asiassa itse päättää, minkälaista elämää haluaa. Nälkää ei noilla palkoilla tarvitse nähdä eikä asumisestakaan tinkiä.
Lapset ovat pieniä vain kerran. On perheen arvovalinta, halutaanko rahallisesti panostaa perheen hyvinvointiin maksamalla palveluista arjessa ja säästää jossain muussa asiassa.
Niinhän se kannattaa laskea, että tienaako omassa työssään sellaista tuntipalkkaa, että voi maksaa siivoojalle vai kannattaako lyhentää työaikaa ja siivota itse. Ja jos päätyy siivoamaan, kannattaa huomioida vaikutus myös ura- ja sitä kautta myös tulevaan palkkakehitykseen.
AP on omassa kuplassaan onnistunut hyvin, älä muuta mitään. Väsynyt mutta tehokkaasti ylisuorittava erityisasiantuntija. Mikä olisi parempaa?
Alue: Aihe vapaa
Juurikin ajatellaan eteenpäin. Pikkulapsivuodet ovat ohikiitävän lyhyt hetki. Ja nekin antoisia. Mutta kuinka mahtavaa onkaan elää koululaisten ja myöhemmin aikuisten lasten rinnalla!