Kahden erityislapsen äitinä antaisin mitä vain jos lapseni olisivat normaaleja ja itkettää sekä suututtaa kun puhutaan siitä että haluaa

Mun isä 80 vuotta on selvä adhd. Pärjäsi elämässä kun sai yksinkertaista työtä tehtaalta  ja äitini hoiti raha-asiat. Meillä veljeni kanssa sitten olikin vaikeampaa ja vasta kun mun pojalla alettiin eskarissa tutkia adhd mahdollisiutta niin menin itsekin tutkimuksiin. Mun veljeä ei ole tutkittu mutta luulen että hän on jotenkin autistinen. 

Ei tää mikään uusi asia ole,meillä vain ei aiemmin ollut diagnoosia. Oltii  niitä haaveilijoita,kylähulluja,Vaahteramäen Eemeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että jos on jo yksi erityislapsi niin kantsiiko ottaa riskiä että toinenkin on ? Siis jaksamisen ja muun kannalta.

On suurentunut todennäköisyys erityisyydelle ensimmäisen ollessa erityinen.

Se vasta rankkaa onkin, jos puolison lapsi on nepsy ja puoliso kieltää kaikki siihen liittyvät ongelmat..

Kukaan ei sitten ajattele, että sun lapsesi olisi erityinen mitenkään hyvällä tavalla. Jokainen "normaalin" lapsen vanhempi toivoo, että kasvattaisit sen häirikön kunnolla ja pitäisit poissa ihmisten ilmoilta. Ja kylläkylläjoojoo, kaikki erityiset ei ole häiriköitä, mutta ne ketkä on, voi hohhoijaa.

Haukkukaa vain, mutta oman lapsen esikouluajan yksi tällainen pilasi täydellisesti. Ja nyt keskimmäisen lapsen luokalla on tällainen erityinen, oikein lumihiutale-poika, jolle ei mitään voi. Säännöt ei koske tätä lasta. Ja ilmeisesti omat vanhemmatkaan ei jaksa, kun tulee jatkuvasti kipeänä kouluun tartuttamaan muut.

Me "normaalien" lasten vanhemmat aletaan olla kurkkua myöten täynnä näitä erityisiä ja heidän erityisiä tarpeitaan ja sitä, että pitäisi kohdella kuin kuninkaallisia joka paikassa. Ja ikuisesti vain ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma kun joillakin on monta erityislasta ja monilla ei yhtään. Minun mielestäni pitäisi ehdottomasti tutkia miksi näitä erityislapsia tulee nykyään niin paljon. Onko kyse geeneistä, ympäristötekijöistä vai mistä. Lisäksi olisi kiva tietää kuinka moni on oikeasti alunperinkin poikkeava eikä vain aivonsa ylikierroksille älylaitteilla tms. ajanut. Ei olisi mikään ihme jos lapsi kiikkuu siinä rajoilla että hän kääntyy epänormaalin puolelle kun aivot ovat herkkään kehitysaikaan saaneet liikaa ja vääränlaista stimulaatiota. Ennen tällaista stimulaatiota ei ollut niin paljon niin aivot pääsivät kehittymään eri tavalla. 

Ensiksi, nykyään vasta osataan diagnosoida paljon asioita, joita ennen ajateltiin vaan, että se nyt vaan on tommonen. Diagnoosihan on sitä, että määritellään ihmisen ominaisuuksia siihen peilaten, että onko siitä hänelle haittaa ns. normaalissa elämisessä. Meissä jokaisessa on niitä ominaisuuksia, mutta se määrä ja laatu. Jokaisella on joskus vaikea keskittyä, jokaisella voi olla juttuja joihin keskittyy liikaa jne. mutta ne ei välttämättä haittaa elämää juurikaan, eli diagnoosia ei anneta. 

Toiseksi, esim. adhd on hyvin periytyvää, ja tiedän monia vanhempia, jotka ovat havahtuneet vasta lukiessaan lapsensa diagnoosista, että niin joo, taitaa olla mullakin sama juttu. Yleensäkin se on luonnollista, että rauhallisten vanhempien lapsista tulee yleensä rauhallisia ja vilkasluonteisten ihmisten lapsista tulee harvemmin älyttömän rauhallisia.

Esim. ystävättären nuorimmalle lapselle tehtiin testit, ja siinä kohtaa molemmat vanhemmat tekivät myös jonkun testin missä piti vastata kysymyksiin itsestään, ja kappas, molemmat vanhemmat huomasivat että jahas, nämähän sopii itseeni järjestään kaikki siinä kuin lapseenkin. Mun yhdellä lapsella on adhd:n yksi muoto, ja kun miehen kanssa olimme perhekuntoutuksessa kuulemassa enemmän aiheesta, alkoi mieheni epäillä että hänelläkin saattaa olla adhd, minä sanoin että höpsis, sinä olet niin rauhallinen ollut aina, olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Mutta tietyt asiat oli sellaisia, että miehelläkin on ihan oikeasti tiettyjä juttuja jotka liittyy adhd:n. Toki mullakin on jotain, mutta kuitenkin niin vähäisiä määriä ettei ne haittaa elämistä.

Kolmanneksi, minä epäilen naisten nykyisin niin älyttömän yleistä raudanpuuttetta. On tutkittu että raudanpuute helposti aiheuttaa adhd:tä sikiölle. Ja koska nyt on tullut esille, että Suomessa suurin osa hedelmällisessä iässä olevista naisista on raudanpuutteisia, hyvin pahastikin, eikä heitä hoideta, ei mikään ihme että joka toisella lapsella on adhd. Ennen ruoka oli huonoa, mutta silloin ymmärrettiin, että naisen joka tekee kroppansa sisällä uusia ihmisiä pitää syödä tuhtia lihaa ja verta, ei paistia mutta sisäelimiä joista saa paljon rautaa. Nykyään ruoka on ravinneköyhää ja naiset eivät syö punaista lihaa, sisäelimiä tai verta enää juuri lainkaan, ja kulutus on kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei sitten ajattele, että sun lapsesi olisi erityinen mitenkään hyvällä tavalla. Jokainen "normaalin" lapsen vanhempi toivoo, että kasvattaisit sen häirikön kunnolla ja pitäisit poissa ihmisten ilmoilta. Ja kylläkylläjoojoo, kaikki erityiset ei ole häiriköitä, mutta ne ketkä on, voi hohhoijaa.

Haukkukaa vain, mutta oman lapsen esikouluajan yksi tällainen pilasi täydellisesti. Ja nyt keskimmäisen lapsen luokalla on tällainen erityinen, oikein lumihiutale-poika, jolle ei mitään voi. Säännöt ei koske tätä lasta. Ja ilmeisesti omat vanhemmatkaan ei jaksa, kun tulee jatkuvasti kipeänä kouluun tartuttamaan muut.

Me "normaalien" lasten vanhemmat aletaan olla kurkkua myöten täynnä näitä erityisiä ja heidän erityisiä tarpeitaan ja sitä, että pitäisi kohdella kuin kuninkaallisia joka paikassa. Ja ikuisesti vain ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää. 

Ymmärrän tämän hyvin, vaikka oma lapseni ei häirikkö ole ollutkaan ja ehkä juuri siksi avunsaanti kesti niin kauan. Mutta voin kertoa ADHD-lapsen vanhempana, että myös me vanhemmat olemme kurkkua myöten täynnä sitä, että sitä tukea ei vaan saa. On valtavasti kiinni koulusta ja myös terveydenhuollosta, että mitä apua saa tai saako ylipäänsä. Meillä kävi lopulta sinänsä hyvä tuuri, mutta 8 pitkää vuotta haettiin ja vaadittiin ja joskus myös itkettiin ennen kuin koulusta saatiin tarvittavat tukitoimet. Voin kertoa, että olin jossain vaiheessa piipussa. 

Ja kun joku ihmettelee diagnoosien suurta määrää niin varmasti mukaan mahtuu virheellisiä diagnooseja, mutta suurin syy on se, että nykyään tutkitaan. Itse olin "normaali" lapsi päälle päin. Sain diagnoosin aikuisena. Toinen vanhemmistani on takuulla ADHD, mutta ei siihen aikaan diagnosoitu. Oppi pärjäämään omalla tavallaan ja osa asioista retuperällä edelleen. Ja yksi omista lapsistani sai diagnoosin teini-iässä. 

Ainoa tuki mitä saadaan on vammaistuki, jota tosin pitää hakea jopa puolen vuoden välein. Reilu 100 euroa. Ja vammaiskortti on käytössä, mutta siihen ei riittänyt pelkkä diagnoosi. Rehellisesti sanottuna en jaksaisi nepsylomille osallistua, koska veikkaan, että olisin todella uupunut sellaisen jälkeen. 

Oma lähipiirin erityislapsi asuu nyt omillaan ja opiskelee ammattikorkeakoulussa. Kun hän oli pieni, ei tiedetty, voiko hän koskaan muuttaa kotoa. Matka voi olla melkoinen, mutta se kannattaa kulkea loppuun asti.

Ennen oli kurittomia, vilkkaita, mörököllejä, hiljaisia, huonosti käyttäytyviä, tappelevia, koulunkäynnistä vähemmän innostuneita etc. Ihmiset olivat erilaisia luonteeltaan/ käyttäytymisellään; lapset olivat erilaisia myöskin. Tänä päivänä; luokitellaanko heidät kaikki nyt erityislapsiksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaksi vanhempaa joilla on itsellä erityispiirteitä haluaa tehdä useita lapsia. Koska todennäköisyys vanhempien perimään on olemassa. Usein kun juttuja lukiessa näitä erityslapsia on perheessä useampia kuin yksi. Myös jos on jo todettu, että yhdellä lapsella on erityisyyttä silti jatketaan tekemällä lisää lapsia. 

Jos haluaa monta lasta ja tietää mahdollisuuden perimään niin silloin ottaa riskin, että elämä on hankalaa. Kaikilla, niin vanhemmilla kuin lapsillakin. 

Moni ei edes tiedä omista erityispiirteistä ennenkuin lapsi saa diagnoosin. Meilläkin kävi niin, että kun nuorin lapsi sai diagnoosin teini-iässä, huomasimme koko perhe olevamme nepsyjä.

Olimme kaikki vain aina esittäneet neurotyypillistä niin hyvin, että emme osanneet edes itse epäillä mitään. Nuorimmalla kuitenkin kävi kuormitus teini-iässä niin suureksi, ettei enää jaksanut esittää. Siksi joutui tutkimuksiin ja sai autismidiagnoosin.

Kaikki olemme pärjänneet koulussa hyvin ja me vanhemmat myös menestyneet työelämässä. Kumpikin olemme päätyneet tekemään suunnittelutyötä tekniselle alalle. Nautimme kumpikin uusien asioiden oppimisesta ja tietojen hyödyntämisestä luovalla tavalla. Lapsilla on vielä opinnot kesken, mutta uskon heidänkin pärjäävän työelämässä sitten kun sen aika on.

Saatetaan olla vähän erikoisia, mutta meillä menee ihan kivasti omassa elämässämme. Vain silloin oli raskasta kun nuorimman kuormitus kasvoi liian suureksi ja koulussa hermostuivat hänen tuen tarpeestaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännät geenit, kun kaikista lapsista tulee v_mmaisia.

jännämieheltä saa jännät geenit ja siihen vielä päälle mamman raskausaikana syödyt mt-lääkkeet ja siiderit, niin tuollaisia lapsia siitä sitten tulee

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee lapsistanne erityislapsia?

Ovatko erityisen vilkkaita, hiljaisia, tottelemattomia, laiskoja, dramaattisia jne. vai mitä?

Tämä. Ovatko lapsenne siis erityisiä vaiko vain vammaisia tai sairaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaksi vanhempaa joilla on itsellä erityispiirteitä haluaa tehdä useita lapsia. Koska todennäköisyys vanhempien perimään on olemassa. Usein kun juttuja lukiessa näitä erityslapsia on perheessä useampia kuin yksi. Myös jos on jo todettu, että yhdellä lapsella on erityisyyttä silti jatketaan tekemällä lisää lapsia. 

Jos haluaa monta lasta ja tietää mahdollisuuden perimään niin silloin ottaa riskin, että elämä on hankalaa. Kaikilla, niin vanhemmilla kuin lapsillakin. 

Moni ei edes tiedä omista erityispiirteistä ennenkuin lapsi saa diagnoosin. Meilläkin kävi niin, että kun nuorin lapsi sai diagnoosin teini-iässä, huomasimme koko perhe olevamme nepsyjä.

Olimme kaikki vain aina esittäneet neurotyypillistä niin hyvin, että emme osanneet edes itse epäillä mitään. Nuorimmalla kuitenkin kävi kuormitus teini-iässä niin suureksi, ettei enää

Tästä tulee juuri mieleen se että diagnosoidaanko nykyään liikaa. Saako diagnoosin nyt myös sellaiset jotka oikeasti kuuluisi normaalin vaihtelun piiriin. Ei kaikki ole ominaisuuksiltaan samanlaisia eikä kuulukaan olla. Nykyään normaalin rajat ovat asiassa kuin asiassa todella kapeat. Sitä odotellessa että milloin introverttius katsotaan jonkinlaiseksi sosiaaliseksi häiriöksi. Meidän perheessä on sitten kaikilla se.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tiedoksi että adhd tai ADD ei ole vammainen !

Onpas!

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tiedoksi että adhd tai ADD ei ole vammainen !

On. Niillä on aivoissa jokin vika, koska ne ei toimi normaalisti. Siis vamma. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei sitten ajattele, että sun lapsesi olisi erityinen mitenkään hyvällä tavalla. Jokainen "normaalin" lapsen vanhempi toivoo, että kasvattaisit sen häirikön kunnolla ja pitäisit poissa ihmisten ilmoilta. Ja kylläkylläjoojoo, kaikki erityiset ei ole häiriköitä, mutta ne ketkä on, voi hohhoijaa.

Haukkukaa vain, mutta oman lapsen esikouluajan yksi tällainen pilasi täydellisesti. Ja nyt keskimmäisen lapsen luokalla on tällainen erityinen, oikein lumihiutale-poika, jolle ei mitään voi. Säännöt ei koske tätä lasta. Ja ilmeisesti omat vanhemmatkaan ei jaksa, kun tulee jatkuvasti kipeänä kouluun tartuttamaan muut.

Me "normaalien" lasten vanhemmat aletaan olla kurkkua myöten täynnä näitä erityisiä ja heidän erityisiä tarpeitaan ja sitä, että pitäisi kohdella kuin kuninkaallisia joka paikassa. Ja ikuisesti vain ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää. 

Unohdit joustavuuden. Aina pitäisi joustaa joustaa ja joustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei sitten ajattele, että sun lapsesi olisi erityinen mitenkään hyvällä tavalla. Jokainen "normaalin" lapsen vanhempi toivoo, että kasvattaisit sen häirikön kunnolla ja pitäisit poissa ihmisten ilmoilta. Ja kylläkylläjoojoo, kaikki erityiset ei ole häiriköitä, mutta ne ketkä on, voi hohhoijaa.

Haukkukaa vain, mutta oman lapsen esikouluajan yksi tällainen pilasi täydellisesti. Ja nyt keskimmäisen lapsen luokalla on tällainen erityinen, oikein lumihiutale-poika, jolle ei mitään voi. Säännöt ei koske tätä lasta. Ja ilmeisesti omat vanhemmatkaan ei jaksa, kun tulee jatkuvasti kipeänä kouluun tartuttamaan muut.

Me "normaalien" lasten vanhemmat aletaan olla kurkkua myöten täynnä näitä erityisiä ja heidän erityisiä tarpeitaan ja sitä, että pitäisi kohdella kuin kuninkaallisia joka paikassa. Ja ikuisesti vain ymmärtää, ym

Hyvin monen erityislapsen suurin ongelma on omat vanhemmat, jotka kieltäytyvät tuesta. Heille kelpaa vain tietyt tukitoimet, jotka he itse määrittelevät sopiviksi - tietämättä tosiasiassa sitä, miten siellä koulussa toimittaisiin ilman heidän puuttumista asioihin. Nämä vanhemmat kuluttavat opettajan ihan loppuun. Tätä kautta opetus kärsii ja se on kaikilta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tiedoksi että adhd tai ADD ei ole vammainen !

On. Niillä on aivoissa jokin vika, koska ne ei toimi normaalisti. Siis vamma. 

Ei ole vammaa. Aivot vaan toimii eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma kun joillakin on monta erityislasta ja monilla ei yhtään. Minun mielestäni pitäisi ehdottomasti tutkia miksi näitä erityislapsia tulee nykyään niin paljon. Onko kyse geeneistä, ympäristötekijöistä vai mistä. Lisäksi olisi kiva tietää kuinka moni on oikeasti alunperinkin poikkeava eikä vain aivonsa ylikierroksille älylaitteilla tms. ajanut. Ei olisi mikään ihme jos lapsi kiikkuu siinä rajoilla että hän kääntyy epänormaalin puolelle kun aivot ovat herkkään kehitysaikaan saaneet liikaa ja vääränlaista stimulaatiota. Ennen tällaista stimulaatiota ei ollut niin paljon niin aivot pääsivät kehittymään eri tavalla. 

 

Ensiksi, nykyään vasta osataan diagnosoida paljon asioita, joita ennen ajateltiin vaan, että se nyt vaan on tommonen. Diagnoosihan on sitä, että määritellään ihmisen ominaisuuksia siihen peilaten, että onko siitä hänelle

Kolmanneksi, minä epäilen naisten nykyisin niin älyttömän yleistä raudanpuuttetta. On tutkittu että raudanpuute helposti aiheuttaa adhd:tä sikiölle. Ja koska nyt on tullut esille, että Suomessa suurin osa hedelmällisessä iässä olevista naisista on raudanpuutteisia, hyvin pahastikin, eikä heitä hoideta, ei mikään ihme että joka toisella lapsella on adhd. Ennen ruoka oli huonoa, mutta silloin ymmärrettiin, että naisen joka tekee kroppansa sisällä uusia ihmisiä pitää syödä tuhtia lihaa ja verta, ei paistia mutta sisäelimiä joista saa paljon rautaa. Nykyään ruoka on ravinneköyhää ja naiset eivät syö punaista lihaa, sisäelimiä tai verta enää juuri lainkaan, ja kulutus on kovaa. 

HÖPÖ HÖPÖ!

Ei raudanpuute ole yhtään sen yleisempää kuin ennenkään, päinvastoin.

Nykyään syödään lihaa enemmän kuin koskaan ennen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö muka  ole kivaa saada Kelalta tukia ja päästä ilmaisille lomille?

Taidat olla nuori, kun sinulta puuttuu ymmärrys? Luulet erityislapsen hoitamisen olevan lomaa?

Halit sinulle, aloittaja <3