Lue keskustelun säännöt.
Kahden erityislapsen äitinä antaisin mitä vain jos lapseni olisivat normaaleja ja itkettää sekä suututtaa kun puhutaan siitä että haluaa
23.02.2024 |
Väkisin lapselle diagnoosin.Tässä ei kuulkaa ei ole mitään hienoa .(
Kommentit (72)
Samaa tässä juuri pohdin. Meillä tutkimukset menossa mutta kyllä sieltä taitaa tulla jotain muuta tulosta kuin "normaali" Antaisin mitä vaan myös sen kelan 108€/kk että voisin tehdä täyttä työpäivää ja ehkä jopa joskus saada omaa aikaa ja nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin harmi, että tässä erityislapsivouhkauksessa ne oikeasti erityiset ja heidän läheisensä kärsivät.
Koita olla välittämättä ilkeästä huutelusta. Ne huutelijat ovat tietämättömiä, eikä niiden sanoihin kannata takertua.
Mikä tekee lapsistanne erityislapsia?
Ovatko erityisen vilkkaita, hiljaisia, tottelemattomia, laiskoja, dramaattisia jne. vai mitä?
Monella ei ole mitään todellista tietoa erityislapsista ja heidän Kelan etuuksistaan.
Silti haukkuvat heti kun on tilaisuus päästä pätemään.
Tuollaisista ei kannata välittää pätkän vertaa.
Täällä nyt joku kusipää tänään keksinyt lällätellä erityislapsiasialla. Ei kannata antaa noin idiootin jutuille mitään painoarvoa vaikka varmasti tuntuu kurjalta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen että jos on jo yksi erityislapsi niin kantsiiko ottaa riskiä että toinenkin on ? Siis jaksamisen ja muun kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee lapsistanne erityislapsia?
Ovatko erityisen vilkkaita, hiljaisia, tottelemattomia, laiskoja, dramaattisia jne. vai mitä?
Kannattaa googlata, on niin monitahoinen asia. Yleensä erityislapsella on diagnoosi, joka on määritelty (joskus pitkienkin tutkimuksien) kautta. Diagnoosi annetaan vain tutkimusten perusteella ja kriteerit eivät ole löyhät.
Aika usein diagnoosi liittyy kehitysvammaisuuteen, autismin kirjoon, erilaisiin neuropsykologisiin ongelmiin, kuten oppimisvaikeudet jne.
Diagnoosi voi olla myös käyttäytymiseen liittyvä. Ja on muitakin syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole kivaa saada Kelalta tukia ja päästä ilmaisille lomille?
Inhottavaa panettelua.Häpeä!
Kyllä varmasti vanhemmat yrittävät joskus saada lapselleen vaikka väkisin diagnoosin, pakkohan se on. Jos ei diagnoosia tipu, ei lapsi saa myöskään tarvitsemaansa apua ja tukea. Hatunnosto vanhemmille, jotka jaksavat tapella byrokraattien kanssa lastensa puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset ovat kuulemma erityisen ihania, eivätkä ollenkaan sellaisia tavallisia lapsia.
En ymmärrä valitusta.
Et ymmärrä koska olet itse ollut erityislapsi. Ja nyt aikuisena ei toimi aivokoppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselen ihan kiinnostuksesta, vilpittömästi, oletko yksinhuoltaja, vai keitä perheeseenne kuuluu?
Tuosta että miksi tehdä toinen jos eka on erityinen: vauva- ja taaperoaika ei useinkaan kerro onko lapsi erityinen vai ei, jos kyseessä ei ole selvä kehitysvamma tms. Vaikka vanhemmat miettisivät, onko esikoisessa jotain erityistä, neuvola ja sukulaiset usein vähättelevät intuitiivista tunnetta. "Kaikki lapset itkevät." "Otatte liian herkästi syliin niin se on oppinut tuollaiseksi." "Kyllä se rupeaa syömään ennen kuin kuolee nälkään." "Kehitystahti on erilainen eri lapsilla, ei tässä nyt vielä mitään voi sanoa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nimenomaan näin. Voimia sinulle. T. Kohtalotoveri, yksi lapsi
Tämä.
Joku kysyi, pitääkö tehdä useampi, jos yhdelläkin on diagnoosi. Aina ei ole selvää, onko esikoisen erityisyys geeneistä vaiko esim. synnytyksessä tapahtuneesta hoitovirheestä johtuvaa. Meidän perheeseen osui tämä arpa, ja vaikka kuopus onkin paljon lievempi tapaus (mm. koulussa normaaliluokalla), molemmat lapset jakavat tietyt piirteet, jotka tekevät arjesta kuormittavaa.
Me emme muuten saa mitään tukia, kerran hain mutta hylky tuli. Kela katsoo että esim. täysin vahdittava + autettava kouluikäinen on vielä "normaalin" rajoissa...
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että jos on jo yksi erityislapsi niin kantsiiko ottaa riskiä että toinenkin on ? Siis jaksamisen ja muun kannalta.
Esikoinen ei ole erityislapsi. Kaksosista toisella on add, voi johtua keskosuudesta, tai minun raudanpuutteesta kun en tiennyt, että mulla sellainen on. Eikä ole ollut erityisen raskasta että lapsella on add, se lähinnä hänelle itselleen hankalaa koulussa kun keskittyminen on huonoa ja asioiden aloittaminen vaikeaa. Emmekä saa mitään tukia, enkä sano lastani koskaan erityislapseksi tai mitään. Sanon vaan että hänellä on add joka on adhd:n yksi muoto, eli keskittymishäiriö. Oppimisen kanssa ei ole ongelmaa jos vaan saa keskityttyä sen verran.
Mua itkettää tuollainen asenne. Mulla myös kaks erityislasta, jotka ovat rakkaita ja parasta mitä minulla on. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, jotkut vaan enemmän kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole kivaa saada Kelalta tukia ja päästä ilmaisille lomille?
Joo, totta kai nämä valtavat edut on sen arvoisia, että ei haittaa vaikka koko ajan on huoli siitä, miten lapsi löytää paikkansa yhteiskunnassa aikuisena! Puhumattakaan siitä, että joutuu tekemään osa-aikatyötä, jotta lapsi ei päiväkodissa liikaa kuormitu ja jotta on aikaa viedä lapsi fysioterapiaan ja toimintaterapiaan. Kyllä lämmittää mieltä se vähän yli 100 euro/kk jonka saa Kelalta. Ilmaisista lomista en ole kuullut, kerrotko mistä niitä voisi tilata.
Sylettävää passiivis-aggressiivisuutta
Joo, totta kai nämä valtavat edut on sen arvoisia, että ei haittaa vaikka koko ajan on huoli siitä, miten lapsi löytää paikkansa yhteiskunnassa aikuisena! Puhumattakaan siitä, että joutuu tekemään osa-aikatyötä, jotta lapsi ei päiväkodissa liikaa kuormitu ja jotta on aikaa viedä lapsi fysioterapiaan ja toimintaterapiaan. Kyllä lämmittää mieltä se vähän yli 100 euro/kk jonka saa Kelalta. Ilmaisista lomista en ole kuullut, kerrotko mistä niitä voisi tilata.