Kahden erityislapsen äitinä antaisin mitä vain jos lapseni olisivat normaaleja ja itkettää sekä suututtaa kun puhutaan siitä että haluaa

Erityislapset ovat myös bisnestä. Lääketehtaat saavat rahaa jokaisesta myydystä pilleristä. Onko erityislapsia enemmän perheissä, joissa toinen vanhemmista on tullut muualta Suomeen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei sitten ajattele, että sun lapsesi olisi erityinen mitenkään hyvällä tavalla. Jokainen "normaalin" lapsen vanhempi toivoo, että kasvattaisit sen häirikön kunnolla ja pitäisit poissa ihmisten ilmoilta. Ja kylläkylläjoojoo, kaikki erityiset ei ole häiriköitä, mutta ne ketkä on, voi hohhoijaa.

Haukkukaa vain, mutta oman lapsen esikouluajan yksi tällainen pilasi täydellisesti. Ja nyt keskimmäisen lapsen luokalla on tällainen erityinen, oikein lumihiutale-poika, jolle ei mitään voi. Säännöt ei koske tätä lasta. Ja ilmeisesti omat vanhemmatkaan ei jaksa, kun tulee jatkuvasti kipeänä kouluun tartuttamaan muut.

Me "normaalien" lasten vanhemmat aletaan olla kurkkua myöten täynnä näitä erityisiä ja heidän erityisiä tarpeitaan ja sitä, että pitäisi kohdella kuin kuninkaalli

Mihin muuhun kuin mutuiluun perustuu tämä "hyvin monella"? Oman ja erittäin monen lähipiirissä olevan kokemuksella nimenomaan mitään tukea ei saa ja siksi tukea pitää vaatia. Se on lapsen oikeus. Tukitoimet on lakiin kirjattu. Se on myös opettajan ja muiden opiskelijoiden oikeus. Meillä on onneksi ollut myös fiksuja opettajia ja tukitoimia on etsitty yhdessä, meitä kuunnellen. Jos joku ei ole toiminut, on kokeiltu muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaksi vanhempaa joilla on itsellä erityispiirteitä haluaa tehdä useita lapsia. Koska todennäköisyys vanhempien perimään on olemassa. Usein kun juttuja lukiessa näitä erityslapsia on perheessä useampia kuin yksi. Myös jos on jo todettu, että yhdellä lapsella on erityisyyttä silti jatketaan tekemällä lisää lapsia. 

Jos haluaa monta lasta ja tietää mahdollisuuden perimään niin silloin ottaa riskin, että elämä on hankalaa. Kaikilla, niin vanhemmilla kuin lapsillakin. 

Moni ei edes tiedä omista erityispiirteistä ennenkuin lapsi saa diagnoosin. Meilläkin kävi niin, että kun nuorin lapsi sai diagnoosin teini-iässä, huomasimme koko perhe olevamme nepsyjä.

Olimme kaikki vain aina esittäneet neurotyypillistä niin hyvin, että emme osanneet edes itse epäillä mitään. Nuorimmalla kuitenkin kävi

Miksi sinulle tuli tuosta mieleen tuollainen? En minäkään tajunnut olevani nepsyt. En tajunnut myöskään, että lapseni on. Tiedostin kyllä suunnattomat vaikeudet, mutta pistin ne traumojen piikkiin. Kunnes traumat eivät enää selittäneet oireiluja. Nyt tietenkin näen todella selvästi omani ja lapseni piirteet. Se miksi en tunnistanut niitä, johtuu siitä, että minullehan tämä kaikki on ollut aina ns. normaalia, joten myös lapseni käyttäytyminen on näyttänyt ns. normaalilta. Toki hänessä on valtava ero sisarukseensa nähden, jonka näen nykyään yhä selvemmin. 

Monet erityislapset tai -nuoret eivät käytä mitään lääkitystä.

Itselläni on kaksi erityisnuorta, eikä heillä ole lääkitystä, koska pärjäävät muutenkin. Joskus heillä on ollut terapioita, mutta ne ovat olleet aina lyhytkestoisia. Osa niistä on hyödyttänyt, osa ei. 

Mitään ilmaisia lomia emme ole koskaan mistään saaneet, emmekä ole sellaisia hakeneet. Maksamme kyllä itse lomamme. 

 

Hidasta ja kivuliasta on erityisnuoriemme itsenäistyminen, mutta heillä itsellään on siihen tahtoa, joten aivan varmasti se pikkuhiljaa sujuu. Tukea siihen kuitenkin tarvitaan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei sitten ajattele, että sun lapsesi olisi erityinen mitenkään hyvällä tavalla. Jokainen "normaalin" lapsen vanhempi toivoo, että kasvattaisit sen häirikön kunnolla ja pitäisit poissa ihmisten ilmoilta. Ja kylläkylläjoojoo, kaikki erityiset ei ole häiriköitä, mutta ne ketkä on, voi hohhoijaa.

Haukkukaa vain, mutta oman lapsen esikouluajan yksi tällainen pilasi täydellisesti. Ja nyt keskimmäisen lapsen luokalla on tällainen erityinen, oikein lumihiutale-poika, jolle ei mitään voi. Säännöt ei koske tätä lasta. Ja ilmeisesti omat vanhemmatkaan ei jaksa, kun tulee jatkuvasti kipeänä kouluun tartuttamaan muut.

Me "normaalien" lasten vanhemmat aletaan olla kurkkua myöten täynnä näitä erityisiä ja heidän erityisiä tarpeitaan ja sitä, että pitäisi kohdella kuin kuninkaallisia joka paikassa. Ja ikuisesti vain ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää. 

Oletko miettinyt, että usein perheessä on nepsyn lisäksi tuentarpeettomia neurotyypillisiä sisaruksia? Hyvin jaksamme, kiitos vain.

Muistetaan sekin, että erityislapsi ei ole läheskään aina häiritsevästi käyttäytyvä. 

Monet ajattelevat automaattisesti että erityislapsi= häirikkö. Suurin osa ei ole tällaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kurittomia, vilkkaita, mörököllejä, hiljaisia, huonosti käyttäytyviä, tappelevia, koulunkäynnistä vähemmän innostuneita etc. Ihmiset olivat erilaisia luonteeltaan/ käyttäytymisellään; lapset olivat erilaisia myöskin. Tänä päivänä; luokitellaanko heidät kaikki nyt erityislapsiksi?

Häirikköihin luokiteltavat olivat ennen tarkkailuluokalla. Inkluusio ansiosta voivat nykyään riehua tavallisessa luokassa.

Kyllä nämä ovat lisääntyneet. Geeniaineisto on huonontunut, koska ennen oli paljon rankempaa selvitä esim pikkulapsi-iästä hengissä. Piti olla vahva.

Yksi tuntemattoman suuri syy on kemikaalit, joita jokainen raskaana oleva saa nykyisin kymmeniä elimistöönsä ympäristöstä, eikä se voi olla vaikuttamatta sikiöön. Luonto ei ole enää kovin puhdas. Kannattaa todella tarkkaan noudattaa niitä ohjeita suositeltavasta ruokavaliosta raskaana ollessaan, ei niitä ole kiusaksi laittettu.

Useimmathan erityislapsethan selviävät elämästä ihan hyvin, moni ei ole tiennytkään olevansa joku eritysilapsi ja käy töissä ihan normaalisti jne. Heillähän saattaa olla joku erityistaito, esim musiikissa, taiteissa tms.

Voimia vain sinne ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tiedoksi että adhd tai ADD ei ole vammainen !

On. Niillä on aivoissa jokin vika, koska ne ei toimi normaalisti. Siis vamma. 

Ei ole vammaa. Aivot vaan toimii eri tavalla.

Se on vamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö muka  ole kivaa saada Kelalta tukia ja päästä ilmaisille lomille?

 

Joo, totta kai nämä valtavat edut on sen arvoisia, että ei haittaa vaikka koko ajan on huoli siitä, miten lapsi löytää paikkansa yhteiskunnassa aikuisena! Puhumattakaan siitä, että joutuu tekemään osa-aikatyötä, jotta lapsi ei päiväkodissa liikaa kuormitu ja jotta on aikaa viedä lapsi fysioterapiaan ja toimintaterapiaan. Kyllä lämmittää mieltä se vähän yli 100 euro/kk jonka saa Kelalta. Ilmaisista lomista en ole kuullut, kerrotko mistä niitä voisi tilata.

 

Aina löytyy näitä jotka on kateellisia kenelle tahansa jolla on vaikeaa, koska se saa helvetti valtiolta tukia!! Naurettavia ihmisiä.

Nepsy ja muut vammaiset antavat kivasti kaikenlaista rahallista tukea joskus jopa niin että äiti voi jäädä kotiinsa lomailemaan kun muka tarvitsee hoitaa lapsia. Siinä on taas yhden ihmisen työpanos ja verotulot menetetty ja tuloksena on sosiaalielätti.

Ihmetyttää että miksi piti yhden vammaisen lapsen jälkeen hankkia vielä toinen.