Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joita on lapsena piiskattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kyllä huomaa että ei ole enään ruumiillista kuritusta, lapsilla on valtavasti mielenterveysongelmia ha ovat erittäin väkivaltaisia. Olen nähnyt tätä päiväkodissa joka päivä. Surutta käydään muiden ja aikuisten kimppuun.ei ole väliä vaikka joku vanha lastentarhanopettaja joka eläkkeellä tulee sijaistaan. Olen nähnyt kun sellaisenkin kimppuun käydään, mieti vanhan naisen!! Ennen tuota olisi pidetty häpeällisenä että penikka tulkuttaa vastaan ja hakkaa vanhaa naista. 

Tänään se on hienoa ja ajatellaan että kunhan pennuille ei saa tehdä mitään.mistään muusta ei välitetä. Nämäkin ensi syksynä koulussa.

Sun logiikalla siis jos lapsi hakkaa aikuista, se on väärin, mutta jos aikuinen hakkaa lasta vyöllä, se on oikein? Niinkö?

Miten tuo poikkeaa esim. siitä, että lapsi ei saa ottaa toiselta lapselta lelua väkisin, mutta aikuinen voi tulla ottamaan lapselta lelun väkisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuoden kuluttua:

"Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joita on lapsena jäähytetty."

20 vuoden kuluttua:

"Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joille on lapsena sanoitettu."

Tämä! Kuuntelin eilen pihalla isää, joka halusi mennä sateesta sisälle. Lapselle hän sanoin, että "olisi kiva mennä kotiin, mennäänkö" ja lapsi vastasi, että "ei vielä". No isä nökötti siinä katsomassa, kun lapsi ei tehnyt mitään, kunhan seisoi ja seurasi isompia lapsia katseellaan. Isä toisti tuon "nyt olisi isin mielestä aika mennä syömään tms." 5 kertaa ja minä olisin halunnut huutaa hänelle, että hitto soikoon, sille lapselle sanotaan tasan yhden kerran,

En ymmärrä miksi näitä tarinoita tullaan aina kertomaan kun aiheena on kuristusväkivalta. Aivan kuin kuritusväkivallan vastakohta olisi muunlainen epäjohdonmukainen ja lapsen turvallisuudentunnetta huojuttava "kasvattaminen". 

Kuristusväkivallalla kasvattamisen vastakohta on hyvä, johdonmukaisesti positiivisin menetelmin kasvattaminen.

Ei se ole epäoikeudenmukaista, että aikuinen antaa lapselle rangaistuksen jos lapsi rikkoo sääntöjä.

Tutkimusten mukaan on olemassa karkeasti jaoteltuna neljä eri eri kasvatustyyppiä, joista ensimmäinen on autoritaarinen kasvatus, toisena auktoriteettiin pohjautuva kasvatus ja kolmantena salliva kasvatus sekä neljäntenä laiminlyövä kasvatus. Nämä kasvatustyypit eroavat toisistaan kahden ulottuvuuden suhteen: toinen ulottuvuus on ikätasoisten rajojen asettaminen ja toinen on välittäminen, rakkaus ja kiintymys. Tutkitusti heikoiten menestyvät lapset, jotka ovat saaneet osakseen paljon laiminlyövää kasvatusta erityisesti, jos se yhdistyy lapsen aggressiivisuuteen tai arkuuteen. Laiminlyövälle kasvatukselle on ominaista sekä rakkauden ja läsnäolon puute että epäjohdonmukainen rajojen asettaminen, usein myös perheväkivalta.

Toiseksi heikoimmin menestyvät elämässään taas lapset, jotka ovat saaneet sallivan kasvatuksen. He saavat osakseen paljon hemmottelua, mutta heidän itsesäätelynsä ei kehity, koska vanhemmat eivät aseta heille ikätasoisia rajoja. Lapsen itsesäätely kehittyy vain siten, että vanhempi säätelee ensin lasta ja sitten lapsi oppii säätelemään itseään. Ilman johdonmukaisia rajoja lapsesta tulee sosiaalisesti epäkypsä ja impulsiivinen. Koska hänellä ei ole turvallista aikuista elämässään, niin hän joutuu itsenäistymään liian varhain ja hänen stressinsäätelynsä häiriintyy ja hän joutuu usein kokemaan syyllisyyttä koska toimii ilman vanhempien rajoittamista omien mielihalujensa mukaan, vaikka vanhempi toive olisi toinen. Lapsi joka joutuu liian varhain tekemään itsenäisiä päätöksiä näin tuottaa paradoksaalisesti toistuvia pettymyksiä vanhemmilleen ja itselleen, mikä heikentää hänen itsetuntoaan. 

Autoritaariselle kasvatukselle on ominaista usein jäykät ja selkeät rajat sekä vanhempien ja lasten välinen selvä hierarkia, jossa lasten on oltava kuuliaisia ja tottelevaisia omille vanhemmilleen ja ehkä myös muille aikuisille, kuten opettajille. Tälle kasvatustyylille on ominaista usein vaikeus ilmaista tunteita ja eräänlainen emotionaalinen kylmyys, joka usein periytyy sukupolvelta toiselle. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, autoritaarinen kasvatus onnistuu suhteessa sallivaan ja laiminlyövään kasvatustapaan hyvin siinä mielessä, että lapset usein sosiaalistuvat kasvatuksen ansiosta osaksi yhteiskuntaa ja heistä tulee usein kohtuullisen hyvin menestyviä, joskin usein tunneilmaisultaan varautuneita. Auktoriteettiin pohjautuva kasvatus taas eroaa autoratiivisesta siinä, että lapsen mielipideitä pyritään kuuntelemaan ikätasoisesti ja lapset saavat enemmän osakseen lämpöä ja rakkautta. Sillekin on kuitenkin ominaista selkeät rajat ja vanhempien auktoriteetin korostuminen suhteessa lapseen. Auktoriteetiin pohjautuva kasvastustyyli tutkimusten mukaan tukee parhaiten lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen kehittymistä sekä tervettä itsetuntoa ja tunneilmaisua. Kummassakaan kasvatustyylissä ei tarvitse käyttää väkivaltaa, kunhan sitä soveltaa johdonmukaisesti pienestä asti, näin lasten itsesäätely kehittyy ikätasoisesti. Kuritusväkivalta on aina merkki siitä, että vanhempi epäonnistuu kasvattamisessaan ja menettää otteensa lapseen. Satunnainen kuritusväkivalta ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsi voisi menestyä myöhemmin elämässään tai että se tuhoisi lapsen kehityksen, se ei kuitenkaan ole tutkimusten mukaan yhteydessä positiivisesti myönteisen kehityksen kanssa yleisellä tasolla. Suurin osa lapsista joihin on käytetty lapsena satunnaista kuritusväkivaltaa on kuitenkin varmasti aivan onnellisia tavallisia ihmisiä. 

Minua ei koskaan piiskattu, sillä tulen sivistyneestä kodista. Perheessämme osattiin kasvattaa lapset niin, että jo toruva katse auttoi. 

Luulen, että tavallisissa perheissä remmin käyttö oli kuin ydinase. Sen suurin teho oli se, että lapsi tiesi, että tällainen odottaa, jos muu ei tehoa, jolloin sitä ei välttämättä montaa kertaa käytetty.

Puhelin otetaan pois = lapsi on uhri. Just joo taas. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten ajatellaan et hakkaamalla saa lapsesta empaattisen, muut huomioon ottavan ja toimintakykyisen aikuisen.

Kaikki rankaisu rakentuu sen varaan, että toiselle aiheutetaan tahallaan voimakastakin pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tavallisissa perheissä remmin käyttö oli kuin ydinase. Sen suurin teho oli se, että lapsi tiesi, että tällainen odottaa, jos muu ei tehoa, jolloin sitä ei välttämättä montaa kertaa käytetty.

Nykyään kun rangaistu lapsi nähdään uhrina ja joka paikka on täynnä lasten oikeuksien puolustajia ei vanhemmilla ole enää mitään millä he voisivat uhata lasta.

Uhmakas ja itsekäs lapsi tekee mitä huvittaa, ja ainoa asia mitä lasun pelossa marinoitu vanhempi voi siinä tilanteessa tehdä on positiivinen sanoitus.

Hei beibe, anna mule piiskaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kyllä huomaa että ei ole enään ruumiillista kuritusta, lapsilla on valtavasti mielenterveysongelmia ha ovat erittäin väkivaltaisia. Olen nähnyt tätä päiväkodissa joka päivä. Surutta käydään muiden ja aikuisten kimppuun.ei ole väliä vaikka joku vanha lastentarhanopettaja joka eläkkeellä tulee sijaistaan. Olen nähnyt kun sellaisenkin kimppuun käydään, mieti vanhan naisen!! Ennen tuota olisi pidetty häpeällisenä että penikka tulkuttaa vastaan ja hakkaa vanhaa naista. 

Tänään se on hienoa ja ajatellaan että kunhan pennuille ei saa tehdä mitään.mistään muusta ei välitetä. Nämäkin ensi syksynä koulussa.

Sun logiikalla siis jos lapsi hakkaa aikuista, se on väärin, mutta jos aikuinen hakkaa lasta vyöllä, se on oikein? Niinkö?

Olen eri mutta lyön kyllä lasta(kin) jos hän lyö minua ensin. Ihan sama onko se kiellettyä vai sallittua. 

Ajattelen niin, että ne, jotka ovat saaneet ruumiillista kuritusta kohtuullisesti ja aiheesta, eivät pidä sitä mitenkään pahana asiana. Sitten on niitä, jotka saivat oikeasti huolella siitä vyöstä tai koivuniemenherraa ihan turhastakin (pelkästään kun vanhemmalla paloi käpy) kokevat asian eri tavalla. Ei lapsi tyhmä ole ja siitä syystä moni käyttääkin hyväkseen nykypäivän kasvatustapaa, jossa lapset vie aikuisia kuin kuoriämpäriä ja lopputulos kyllä näkyy kouluissa ja vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kyllä huomaa että ei ole enään ruumiillista kuritusta, lapsilla on valtavasti mielenterveysongelmia ha ovat erittäin väkivaltaisia. Olen nähnyt tätä päiväkodissa joka päivä. Surutta käydään muiden ja aikuisten kimppuun.ei ole väliä vaikka joku vanha lastentarhanopettaja joka eläkkeellä tulee sijaistaan. Olen nähnyt kun sellaisenkin kimppuun käydään, mieti vanhan naisen!! Ennen tuota olisi pidetty häpeällisenä että penikka tulkuttaa vastaan ja hakkaa vanhaa naista. 

Tänään se on hienoa ja ajatellaan että kunhan pennuille ei saa tehdä mitään.mistään muusta ei välitetä. Nämäkin ensi syksynä koulussa.

Kylläpä puhut rumasti ja halveksivasti  lapsista, penikka, pennut. Tuolla asenteella ei ainakaan opi kauniita käytöstapoja kanssaihmisiä kohtaan. Kun lapsi ei kykene puolistautumaan loukkaavia sanojasi vastaan, niin älä ihmettele jos yrittävät turvautua pikku nyrkkeihinsä, tuhma aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin, että ne, jotka ovat saaneet ruumiillista kuritusta kohtuullisesti ja aiheesta, eivät pidä sitä mitenkään pahana asiana. Sitten on niitä, jotka saivat oikeasti huolella siitä vyöstä tai koivuniemenherraa ihan turhastakin (pelkästään kun vanhemmalla paloi käpy) kokevat asian eri tavalla. Ei lapsi tyhmä ole ja siitä syystä moni käyttääkin hyväkseen nykypäivän kasvatustapaa, jossa lapset vie aikuisia kuin kuoriämpäriä ja lopputulos kyllä näkyy kouluissa ja vapaa-ajalla.

Oletko oikeasti tavannut ihmistä, joka sanoo, että ei ollut ollenkaan paha asia, että sain remmiä, koska aiheesta annettiin?

Se, joka väittää, että ihmisen lapsuus on onnellinen ja ongelmaton ja sisältää väkivaltaa, ei ymmärrä lapsuudesta, ihmisen kehityksestä ja traumatisoitumisesta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tavallisissa perheissä remmin käyttö oli kuin ydinase. Sen suurin teho oli se, että lapsi tiesi, että tällainen odottaa, jos muu ei tehoa, jolloin sitä ei välttämättä montaa kertaa käytetty.

Ei ollut. Riitti että koulutaksi oli myöhässä niin remmiä tuli. Eipä siihen voinut itse vaikuttaa mutta kestettävä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tavallisissa perheissä remmin käyttö oli kuin ydinase. Sen suurin teho oli se, että lapsi tiesi, että tällainen odottaa, jos muu ei tehoa, jolloin sitä ei välttämättä montaa kertaa käytetty.

Ei ollut. Riitti että koulutaksi oli myöhässä niin remmiä tuli. Eipä siihen voinut itse vaikuttaa mutta kestettävä oli. 

Teillä ei selvästikään ollut tavallinen perhe.

Minun piti viettää lapsuuteni kesälomat lapsettoman sukulaispariskunnan luona Keski-Suomessa. Siellä sain selkääni ja ruokailutilanteet olivat hermostuttavia, kun en pystynyt syömään läskilihaa. En kertonut äidilleni, koska halusin suojella häntä. Varhaisteininä lopetin nämä horros kesäloman vietot.

Sukulaispariskunnasta tuli vanhoja ja pyysivät minua auttamaan elämässään. En auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa käytettiin kuristusväkivaltaa. Ei mitenkään silmittömästi ja koko ajan, mutta käytettiin. Sen lisäksi mykkäkoulu oli vallankäytön välineenä paljon käytetty.

Olen itse  avioliitossa, kolmen lapsen äiti ja työssä esihenkilöasemassa. En ole halunnut tuoda lapsuudenkodin kasvatusmalleja omaan perheeseeni. Meillä ei rankaista väkivallalla eikä puhumattomuudella. Harvoin on tarvinnut erityisesti rankaista mitenkään. Äitini on jatkanut omalla tavallaan ja vuosien saatossa ymmärsin, ettei mun tarvitse alistua hänen manipulaatiolleen. Emme ole tekemisissä. 

Meilläkin oli käytössä Koivuniemen herra, luunapit ja mykkäkoulu. Meillä etenkin remmistä antoi isä, samoin isä piti välillä viikkoja mykkäkoulua. Itse opin vastaamaan mykkäkouluun samalla tavalla. Ei juurikaan olla tekemisissä, eikä viimeisintä riitaa olla sovittu. Ehkäpä mykkäkoulu edelleen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Minun piti viettää lapsuuteni kesälomat lapsettoman sukulaispariskunnan luona Keski-Suomessa. Siellä sain selkääni ja ruokailutilanteet olivat hermostuttavia, kun en pystynyt syömään läskilihaa. En kertonut äidilleni, koska halusin suojella häntä. Varhaisteininä lopetin nämä horros kesäloman vietot.

Sukulaispariskunnasta tuli vanhoja ja pyysivät minua auttamaan elämässään. En auttanut.

Häh? Vieraat aikuiset antoi remmiä etkä kertonut vanhemmillesi?? Huh-huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua äiti tukisti ja löi, mutta aina aiheesta, koen että minulla oli maailman paras äiti. Olen hyvin läheinen äitini kanssa nykyään. Olen erittäin tasapainoinen ihminen, lääkärinä työelämässä.

ja nyt kun hoitajaa pikkuisen vituttaa ja se tulee hakemaan sinulta sen vuoksi saikkua, tukistat ja lyöt sitä ja sanot, että mene takaisin töihin

Jos se hoitaja kirkuisi, heittelisi tavarasi lattialle, löisi, räkisi ja yrittäisi purra? Hmm. Ehkä ottaisin korvasta, jos siitä rauhoittuisi. Syliinkään ei voi ottaa rauhoittumaan, kun sitten toinen hoitaja tulee repimään häntä sylistä ja kirkumaan ja roikkumaan vaatteissa.

Hoitajaa ei saa kuulemma omaan huoneeseenkaan saa laittaa rauhoittumaan kun sekin on pahoinpitelyä.