Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joita on lapsena piiskattu.

Aikanaan ajateltiin, että piiska on "lasten vankila". Eli kun lapsia ei saanut laittaa vankilaan niin annettiin sitten piiskaa. 40-luvulle asti oli ihan lakikin, että alle 15-vuotias rikoksentekijä joka sitä vanhempana olisi saanut vankilaa määrättiinkin saamaan piiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli juuri hetki sitten täällä pitkä ketju.

Siellä aikuiset ihmiset ihan tosissaan väittivät, että se mikä kahden aikuisen välillä on väkivaltaa, ei ole enää silloin väkivaltaa kun tekijä on aikuinen ja uhri oma lapsi.

Lapsille tehdään muutenkin paljon sellaista mikä aikuisille tehtynä olisi väärin.

Kerrotko esimerkkejä?

Esim. rajoitetaan tekemisiä ja liikkumavapautta tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli juuri hetki sitten täällä pitkä ketju.

Siellä aikuiset ihmiset ihan tosissaan väittivät, että se mikä kahden aikuisen välillä on väkivaltaa, ei ole enää silloin väkivaltaa kun tekijä on aikuinen ja uhri oma lapsi.

Jos oma miehesi ei päästä sinua pois huoneestasi ja ottaa sinulta väkisin puhelimen pois, niin oletko silloin uhri? Ja entä jos oletetaan että olisit alaikäinen ja miehesi olisikin isäsi, niin olisitko silloin uhri jos sinulle tehtäisiin tuolla lailla?

Väkivaltaa on muutakin kuin vain fyysistä. Väkivalta voi olla myös esimerkiksi psyykkistä, taloudellista, digitaalista tai kulttuurista.

Niin? Tämän ketjun aihe oli nimenomaa fyysinen väkivalta.

Minäkin sain lapsena välillä luunappeja ja piiskaakin pari kertaa. Ei mulle siitä mitään traumoja jäänyt. Olinkin kyllä välillä ihan hirveä kauhukakara, että ihan aiheesta tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua äiti tukisti ja löi, mutta aina aiheesta, koen että minulla oli maailman paras äiti. Olen hyvin läheinen äitini kanssa nykyään. Olen erittäin tasapainoinen ihminen, lääkärinä työelämässä.

ja nyt kun hoitajaa pikkuisen vituttaa ja se tulee hakemaan sinulta sen vuoksi saikkua, tukistat ja lyöt sitä ja sanot, että mene takaisin töihin

Ei lääkäri ole hoitajan vanhempi. Outo ajatusmalli sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli juuri hetki sitten täällä pitkä ketju.

Siellä aikuiset ihmiset ihan tosissaan väittivät, että se mikä kahden aikuisen välillä on väkivaltaa, ei ole enää silloin väkivaltaa kun tekijä on aikuinen ja uhri oma lapsi.

Lapsille tehdään muutenkin paljon sellaista mikä aikuisille tehtynä olisi väärin.

Kerrotko esimerkkejä?

Esim. rajoitetaan tekemisiä ja liikkumavapautta tosi paljon.

Kyllähän sitä aikuistenkin tekemistä ja liikkumisvapautta rajoitetaan ihan päivittäisessä elämässäkin runsaasti. Näitä samoja rajoituksia ei välttämättä ole omassa kodissa samassa suhteessa kuin lapsilla, mutta toisaalta ei ole ilmaista ylläpitoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli juuri hetki sitten täällä pitkä ketju.

Siellä aikuiset ihmiset ihan tosissaan väittivät, että se mikä kahden aikuisen välillä on väkivaltaa, ei ole enää silloin väkivaltaa kun tekijä on aikuinen ja uhri oma lapsi.

Jos oma miehesi ei päästä sinua pois huoneestasi ja ottaa sinulta väkisin puhelimen pois, niin oletko silloin uhri? Ja entä jos oletetaan että olisit alaikäinen ja miehesi olisikin isäsi, niin olisitko silloin uhri jos sinulle tehtäisiin tuolla lailla?

Väkivaltaa on muutakin kuin vain fyysistä. Väkivalta voi olla myös esimerkiksi psyykkistä, taloudellista, digitaalista tai kulttuurista.

Niin? Tämän ketjun aihe oli nimenomaa fyysinen väkivalta.

Se ei ole merkityksetöntä että monien lasten elämä on täynnä väkivaltaa, oli se sitten fyysistä tai muunlaista. Vain fyysinen kuritus on kielletty ja muunlaista kuritusta katsotaan yhä laajasti sormien välistä.

Olen itse saanut remmistä vielä 90-luvulla ja viimeisen kerran 2000-luvun alussa. Luunappejakin sateli. Ihan tavallinen perhe meillä oli. On kyllä vaatinut tietoista opettelua omien lasten kohdalla, että osaa toimia toisin.

Vierailija kirjoitti:

10 vuoden kuluttua:

"Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joita on lapsena jäähytetty."

20 vuoden kuluttua:

"Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joille on lapsena sanoitettu."

Mikäköhän kasvatuskeino tulee käyttöön sanoituksen jälkeen? Kun mietitään että sanoitus korvasi jäähyt ja jäähyt taas korvasivat ruumiillisen kurituksen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse saanut remmistä vielä 90-luvulla ja viimeisen kerran 2000-luvun alussa. Luunappejakin sateli. Ihan tavallinen perhe meillä oli. On kyllä vaatinut tietoista opettelua omien lasten kohdalla, että osaa toimia toisin.

Aika outoa, että remmiä käytetty vielä 2000-luvulla, kun tavallisissa perheissä varmasti jo tiedettiin, että ei ole sallittua. Mikä mahtoi olla ajatus heillä silloin.

En koskaan antanut anteeksi vanhemmilleni sitä, että he pahoinpitelivät minua ja sisaruksiani. Meistä tuli kaikista kelpo veronmaksajia, mutta omia lapsiamme emme ole pahoinpidelleet. Heistäkin on tullut kunnon ihmisiä.

Kuritusväkivalta synnyttää vain vihaa.

Minä en koskaan halannut isääni. Kun pääsin ylioppilaaksi, kättelimme toisiamme.

Mun äiti hakkasi mua milloin mistäkin syystä kun sille päälle sattui. Ja sitä oli usein. Henkarit, vyöt, koivun oksan sain ihan itse noutaa puusta ja sillä veteli. En ikinä koskaan milloinkaan anna sille anteeksi. Eikä nuo sen väkivaltaiset jutut tuohon päättyneet. Murjoi mun sormet "muka vahingossa" karmien väliin ja pisti oven kiinni. Minä vaippaikäinen. Jäljet on edelleen sormissa.

Isänsä hakkasi hiehon kuoliaaksi kun oli itse lapsi, selitti aina että se jäi siitä ja kun heillä aina vitsa heilui. Tämä muka oikeutti väkivaltaan. 

Mä päätin jo lapsena että musta ei tuu koskaan äitini kaltaista. 

Elettiin 70-lukua siis. 

lasten(kin) piiskaamimen kiihottaa minua

Se että säilytttää luottamuksen aikuisen ja lapsen välillä niin että lapsi voi kertoa aikuisellle huolensa on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse saanut remmistä vielä 90-luvulla ja viimeisen kerran 2000-luvun alussa. Luunappejakin sateli. Ihan tavallinen perhe meillä oli. On kyllä vaatinut tietoista opettelua omien lasten kohdalla, että osaa toimia toisin.

Aika outoa, että remmiä käytetty vielä 2000-luvulla, kun tavallisissa perheissä varmasti jo tiedettiin, että ei ole sallittua. Mikä mahtoi olla ajatus heillä silloin.

Varmaan ne tavat ovat olleet tiukassa. Kun on 10 vuotta antanut koivuniemen herran opettaa, niin ei se hetkessä lopu. Loppui sitten siihen, että olin tarpeeksi iso laittamaan vastaan. Muistan vieläkin, miten nöyryyttävää oli melkein teini-ikäisenä, että housut revittiin alas ja hakattiin vyöllä.

Kuri, mikä se on?

t. nykymamma

Mun lapsuudenkodissa käytettiin kuristusväkivaltaa. Ei mitenkään silmittömästi ja koko ajan, mutta käytettiin. Sen lisäksi mykkäkoulu oli vallankäytön välineenä paljon käytetty.

Olen itse  avioliitossa, kolmen lapsen äiti ja työssä esihenkilöasemassa. En ole halunnut tuoda lapsuudenkodin kasvatusmalleja omaan perheeseeni. Meillä ei rankaista väkivallalla eikä puhumattomuudella. Harvoin on tarvinnut erityisesti rankaista mitenkään. Äitini on jatkanut omalla tavallaan ja vuosien saatossa ymmärsin, ettei mun tarvitse alistua hänen manipulaatiolleen. Emme ole tekemisissä. 

Lapsia ei saa kurittaa fyysisesti. Se aiheuttaa lapselle mielenterveysongelmia, ongelmia parisuhteissa tai eristyneisyyttä ym., ei ymmärrä omia rajojaan tai tulee toiminnallisia tai muita riippuvuussairauksia. Tunnen heitä, joita on kuritettu. Se on kauheeta. Ihan sama, kuka väittää mitäkin palstoilla. Pitää mennä irl-tilanteen mukaan.