Joensuun tapauksen ja Vilja Eerikan isoäidit. Ymmärrättekö heitä?
Miten voisi ymmärtää noita isoäitejä, jotka ei ole toimittaneet lapsenlastaan huostaan. Tähän asti olen syyttänyt heitä, mutta onko oman jälkeläisen kohtalo mennyt edelle?
Joensuun tapauksen ja Vilja Eerikan isoäidit on varmaan olleet eniten huolissaan omista aikuisista lapsistaan. Että mitä heille käy, jos niiden lapsi otetaan huostaan.
Toivoneet, että se pieni lapsi pitää vanhempansa edes vähän paremmilla raiteilla. Ja uskoneet, ettei mitään pahaa satu.
Esim joensuulainen olisi varmaan joutunut yhä enemmän huumeiden käyttäjäksi.
Tämäkö on syy. Vaikea ymmärtää syytä.
Kommentit (50)
Kyllähän ihminen kääntää päässään pahasta hyvän jos vain niin tahtoo, ikäänkuin aivopesee itsensä. En osaa sanoa kuinka helppoa olis isovanhempana lähteä tekemään omasta jälkikasvusta lasuja tms. Enkä usko että "läheisistä väleistä" huolimatta nuoret aikuiset ihan kaikkea äideilleen kertoo, päinvastoin voi kovastikin antaa ymmärtää että hallitsee kasvatushommat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihminen kääntää päässään pahasta hyvän jos vain niin tahtoo, ikäänkuin aivopesee itsensä. En osaa sanoa kuinka helppoa olis isovanhempana lähteä tekemään omasta jälkikasvusta lasuja tms. Enkä usko että "läheisistä väleistä" huolimatta nuoret aikuiset ihan kaikkea äideilleen kertoo, päinvastoin voi kovastikin antaa ymmärtää että hallitsee kasvatushommat.
Minä tiedän äidin joka teki lastensuojeluilmoituksen omasta tyttärestään (tai tyttären lapsesta tietty) ja sai aikaan sijoituksen (lapsi meni isoäidille). ko tytär oli tosi katkera ja vihainen mutta joidenkin vuosien jälkeen kiitollinen äidilleen; oli sitä mieltä että se oli suurta rakkautta sekä häntä että lasta kohtaan, tytär meni vieroitukseen ja vihdoin onnistui siinä koska oli motivoitunut saamaan lapsensa takaisin. Tuossa tapauksessa asiat menivät hyvin, helppoa ja ruusuilla tanssimista se ei ollut mutta tytär pääsi irti huumeista ja sai lapsensa takaisin ja (iso)äidillä sekä tyttärellä että lapsellansa on hyvät välit. Lapsikin on jo aikuinen ja mukavasti on elämä sujunut.
Lapsen hädän pitäisi olla kaikkien aikuisten asia johon pitää puuttua ja heti, näissä kirjoitetuissa tapauksissa on varmaan kyse kouluttamattomista ja aroista naisista, miehistä, jotka tottuneet miesten manipulointiin eivätkä uskalla kääntyä miestä vastaan. Tämän lapsen äiti on hirviö, sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja isovanhempien olisi pitänyt puuttua tilanteeseen ja toimittaa lapsi turvaan hirviövanhemmilta. Toivottavasti he joutuvat pian vankilaan, jossa eivät tule pitkään elämään, lapsenmurhaaja on vankilan alakastia ja saa sen mukaisen kohtelun, toivottavasti pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua uskoa lapsestaan niin pahaa kuin mitä todellisuus on. Oikeastaan ymmärrettävää mutta kamalat seuraukset.
Ei ole ymmärrettävää. Pieni lapsi uhrina on kuitenkin myös sun verta ja lihaa. Ja vaikkei edes olisi, kuka hyväksyisi kenenkään pikkuisen kiduttamista?
Olet väärässä.
Omat lapset ovat sinulle läheisempää sukua kuin lastenlapset. Ja useimmat ihmiset kyllä hyväksyvät pikkulasten kiduttamisen. Mietipä vaikka sitä, miten palstallakin suhtaudutaan israelilaisten tekemään palestiinalaislasten kiduttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hädän pitäisi olla kaikkien aikuisten asia johon pitää puuttua ja heti, näissä kirjoitetuissa tapauksissa on varmaan kyse kouluttamattomista ja aroista naisista, miehistä, jotka tottuneet miesten manipulointiin eivätkä uskalla kääntyä miestä vastaan. Tämän lapsen äiti on hirviö, sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja isovanhempien olisi pitänyt puuttua tilanteeseen ja toimittaa lapsi turvaan hirviövanhemmilta. Toivottavasti he joutuvat pian vankilaan, jossa eivät tule pitkään elämään, lapsenmurhaaja on vankilan alakastia ja saa sen mukaisen kohtelun, toivottavasti pian.
On kai ne Vilja Eerikankin kiduttajamurhaajat yhä elossa. Ikävä kyllä.
Pitääkö tästä huolestua kun näen omat lapsenlapseni kaksi kertaa vuodessa, koska asuvat toisella puolella Suomea? Viikoittain puhutaan puhelimessa ja välillä on myös videopuhelu.
Joensuun tapauksessa ihmetytti suuresti lapsen mummon kertomus siitä, kun tuli ensimmäisenä paikalle ennen ensihoidon saapumista. Isäpuoli oli elvyttämässä lasta niin tämä mummo meni ulos oman tyttärensä luokse, koska katsoi tämän tarvitsevan häntä enemmän!
En voi mitenkään päin ymmärtää miten pienen lapsen elvyttäminen ja siinä auttaminen jäi toiseksi.
Miten voisi toimittaa toisen lapsen huostaan? Luuletko, että sukulainen voi viedä lapsen sosiaalityöntekijälle ja sanoa, että toin tämän huostaan?
Maailma on kyllä todella äärimmäisen epäreilu paikka. Joku sekopää saa lapsen, vaikka sitten käyttää tätä nyrkkeilysäkkinään ja muutenkin kohtelee tätä huonosti. Samaan aikaan joku toinen, joka olisi äärimmäisen hyvä ja rakastava vanhempi ei saa koskaan lasta vaikka se olisi hänen hartain toive ja suurin unelma.
Vilja-Eerikan tapauksesta on kirjoitettu kirja, lukekaa se avaa hyvin tapausta.