Kun muutit pois kotoa, miten vanhempasi tukivat sinua taloudellisesti tai tavaralla?

Siitä on jo vuosikymmeniä kun muutin, joten nykyään on asiat varmaan toisin. Silloin aikoinaan sain äidiltä mukaan joitain astioita ja vanhoja mattoja.

Tiedän, että mielellään hän olisi muutenkin auttanut, mutta hän oli leski ja elätti yksi kuutta lasta (joista minä olin vanhin). Ei ollut, mistä antaa. Henkistä tukea tuli kuitenkin aina.

1990-luvulla sain jotain vanhoja huonekaluja , ns. kapioita oli osteltu ennakkoon , vähän astioita myös lahjana saatuja ja lakanoita . Pikku hiljaa säästämällä huonekaluja tuli hankittua . Silloin ei ollut halpaa ikeaa.

Ei mitenkään. Sossun tuella eka huonekalut.

Äiti antoi pyyhkeitä. Sukulaisilta sain huonekaluja. 

Pöllin muutaman paistolastan :D Ja no kävin mä aina pöllimässä ruokaakin sieltä. Muuten ei oikein mitenkään.... Mulla oli tyttöystävä näihin aikoihin kenen vanhemmat vuokrasivat kämpän, hommasivat mopon, hommasivat kevarin, hommasivat kaikki kortit ja antoi vielä rahaa. Kyllähän se pisti aina välillä mietityttämään kuinka erilaisista oloista me kaikki oikeasti tullaan. Mut ei siitä katkera saa olla

Muutin pois kotona 2009. Äiti osti pimennysverhot makuuhuoneeseen. Kotoa sain mukaani maton, valaisimen ja keittiöjakkaran. Lisäksi äiti osti imurin ja jotain siivoustarvikkeita.

Itse ostin sitten sängyn, ruokapöydän ja sohvan. Myöhemmin muitakin huonekaluja. Astiat jne oli saatu yo-lahjaksi.

Muutin 2010-luvun alussa pois lapsuudenkodista. Otin mukaani huonekalut, jotka huoneessani minulla oli. Lisäksi sain mukaan ne lakanat, jotka olivat minun käytössäni. Olin saanut jo vuosia joulu- ja synttärilahjaksi äidiltä ja sukulaisiltakin astioita, pyyhkeitä ja lakanasettejä. Lisäksi äiti osti uuden leveämmän sängyn (entinen 80 senttinen). Muu sitten piti vähitellen ostaa itse, mutta olin jo muutaman vuoden kerännyt säästöjä tekemällä töitä. 

Ei mitenkään.  Omat tavarat otin.

Muutin poikaystävän luokse. Tukena sain tarvittaessa lainaa ja ruokaa meille.

Sain huonekaluja, astioita, vuodevaatteita ja keittiötarvikkeita mukaan. Jotkut olivat vanhaa tavaraa kodista ja jotakin ostettiin, esim. työpöytä, tv ja tietokone. Lisäksi sain koko opiskeluajan tuhat euroa joka lukukausi ja 2000 euroa, kun tutkinto tuli valmiiksi. Äitini kertoi, että häntä oli tuettu samalla tavalla ja myös hänen vanhempiaan. Aion jatkaa tapaa omien lasten kohdalla. 

Meillä vanhempani maksoivat ruokani opiskelun ajan. Se helpotti kovasti. Olen aina pitänyt käytetyistä huonekaluista, joita voin tuunata. Äidillä oli paljon kankaita, joista sain päiväpeittoa ja verhoa yms. Tai sitten hän osti, jos jostakin kankaasta erityisesti tykkäsin. Mummo antoi rahaa jonkun pienen summan, mutta niin että sillä pärjäsi.

Sait kuitenkin kotoa tavaroita ja ylioppilas lahjoista. Minä menin töihin ja ostin kaikki itse. Ei saatu mitään kotoa.

Omat vaatteet, kirjat, lehdet, koulupöytä ja tuoli , CD radionauhuri, sellainen pieni hylly, joitakin valokuvia ja vanhoja postikortteja, patja lattialle, peitto , tyyny, petivaatteet, parit ikkunaverhot, kattila, kauha, pari lautasta ja mukia, jotkut aterimet ja leipäveitsi tuli mukaan ekaan asuntoon vanhempien luota.

Muuttokuormani mahtui hyvin 100A Datsuniin.  Muuttomatka 400km.

Sain astioita, joita olin saanut rippilahjaksi. Varmaan jotain muutakin pientä lähti mukaan, vanhoja verhoja ja mattoja ym.

Lisäksi vanhempani olivat säästäneet minulle noin 1000 euroa, jolla ostin jotain kodintarvikkeita ja maksoin takuuvuokran. 

ostivat asunnon, josta maksoin vain yhtiövastiketta, ja kun aloin opiskella, maksoivat senkin puolestani. Lisäksi minulla oli isän Akateemisen kirjakaupan luottokortin rinnakkaiskortti, jolla sain ostaa opiskelutarvikkeet. Kävimme myös välillä ulkona syömässä ja samalla shoppailemassa, tai äiti ja minä shoppailtiin, isä oli mukana maksamassa molemipien mahdolliset ostokset. 

Kun aloin odottaa lasta (opinnot vielä kesken siinä vaiheessa), ostivat meille auton, jotta olisi helpompi kulkea. Tässä vaiheessa olin jo muuttanut pois vanhempien omistamasta asunnosta ja maksoimme itse vuokran, mutta jäätyäni minimiäitiyspäivärahalla antoivat joka kuukausi rahaa, jolla saatoin maksaa osuuteni vuokrasta (mies oli silloni myös opiskelija, joten meillä oli pienet tulot). 

Eli paljon auttoivat, ja itse autan nykyään omaa lastani ihan vastaavalla tavalla - hänellä on tällä hetkellä pienet tulot ja tarvitsee mielestäni nyt enemmän apua kun sitten aikanaan mahdollista perintöä (minulla ei muita perillisiä kuitenkaan ole). Niin ja toki minulla on varaa häntä auttaa, en joudu itse tinkimään mistään tärkestä. 

Ei mitenkään, vaan perheeni tyhjensi tileiltäni vähäisetkin varani.

Minulla ei ollut huonekaluja, ei peittoa, ei tyynyä, ei yhtään mitään ensimmäisessä asunnossani. Nukuin yöt takkini päällä ja peittona oli kylpypyyhkeeni.

Sattui vielä niin, että vuokra-asunto oli ollut pidempään kai tyhjillään ja isännöitsijä oli unohtanut laittaa lämmöt asuntooni päälle. Luulin pitkään, että minua vain paleltaa, kunnes ystäväni tuli kylään ja sanoi, että asuntoni on jääkylmä, jolloin ostin lämpömittarin ja asteita oli 8 talvella. Soitin isännöitsijälle ja kävi laittamassa lämmöt päälle, mutta kerkesihän siinä muutaman viikon palella.

Olisin varmasti ollut oikeutettu toimeentulotukiin yms. mutta en tiennyt sellaisista ja muutenkin koko lapsuus minulle valehdeltiin kaikista viranomaisista varmaan ettei perheväkivalta tulisi ilmi, jos keskustelisin joskus viranomaisten kanssa. Ei ollut helppo aloitus aikuisuuteen, kun itsetunto nollissa ja parikymmentä vuotta hakattu ja käytetty seksuaalisesti hyväksi ja tilikin vielä tyhjennetty enkä mistään yhteiskunnan avuista ollut tietoinen. Onneksi nyt 10 vuotta myöhemmin asiat ovat paremmin. 

jotain kodintavaraa (astioita, liinavaatteita, pyyhkeitä tms.) sain mukaan sen verran, että alkuun päästiin. Näitä tuli sitten lisää esim. tuparilahjana.

Isoäidin ja tädin kanssa asuin lapsuuden. (Äiti ei elämässäni paljon ollut mukana, omaa isää en ole edes tavannut. Isäpuoli oli täysi juoppo.) Meillä oli todella köyhää. 

Muutin opiskelemaan 17-vuotiaana. Elettiin vuotta 1990. Mulla oli mukana matkalaukku, reppu ja kassi. Ekassa vuokra-asunnossa oli sänky, pöytä ja pari tuolia valmiina. Kotoa sain muutaman ruokailuvälineen ja kesätyörahoilla olin aiemmin ostanut pari lakanaa, verhot ja kahvinkeittimen. Ostin perillä pienen kasarin, paistinpannun ja pari mukia ja lautasta. Seuraavassa asunnossa mulla oli huonekaluina tasan (osamaksulla ostettu) kahdenistuttava, sängyksi levitettävä sohva ja yksi jakkara pöytänä. Huipuin oli, että isäpuoli tuli laittaan mulle valaisimen kattoon, kun maksoin hälle 300mk siitä työstä ja matkasta (25km). Valaisin oli saatu kaverilta, joka osti uuden 

Sain jonkun homeisen taitettavan sohvan sängyn tekeleeksi ja ala-asteaikaisen työpöydän. Siinäpä se sitten.

Omat lapset saa paremmat henkiset ja materiaaliset eväät elämään