Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun muutit pois kotoa, miten vanhempasi tukivat sinua taloudellisesti tai tavaralla?
21.02.2024 |
Olen muuttanut pois kotoa 2000-luvun alussa ja olen usein miettinyt, että vaikka vanhempani olivat ihan tavallisia työssä käyviä, arkijärkisiä ja mukavia ihmisiä, niin he eivät tukeneet minua millään lailla pois muuttaessani.
Minulle ei ostettu yhtä ainoaa huonekalua, astiaa tai vuodevaatetta enkä saanut myöskään rahaa heiltä muuttoa ja oman elämän aloitusta varten. En muista, että vanhempani millään lailla olisivat kysyneet pärjäämistäni, tarvitsinko mitään tms. Ensimmäisessä vuokrayksiössäni oli oma sänkyni, koulupöytäni & tv, jotka otin lapsuudenkodista omasta huoneestani mukaan sekä ikivanha sohva, pieni ruokapöytä ja pari jakkaraa, jotka löysin jostakin mummolan ulkovarastosta. Samasta paikasta löysin joitakin astioita, niiden muutamien yo-lahjaksi saamieni lisäksi. Jollakin lailla pärjäsin, vaikka ensimmäisessä kodissani ei ollut kunnon keittiövälineitä, imuria eikä mitään siivousvälineitä, ei ikkunaverhoja tai mattoa. Tosi ankea kämppä.
Muistan kyllä, kuinka osa kavereistani meni vanhempiensa kanssa huonekalukauppaan ja he yhdessä hankkivat kaiken tarpeellisen. Vanhemmat huolehtivat lapsestaan. Nyt itse teini-ikäisten lasten vanhempana on vaikea käsittää omien vanhempien toimintaa ja ajatusmallia.
Kommentit (65)
Sain sellaisia vanhoja huonekaluja joita eivät itse enää tarvinneet. Ruokapöydän jakkaroineen ja kirjahyllyn sekä pikkuruisen TV-pöydän ja vanha telkkarin (se oli putkitelkkuaikaa). Rahaa oli rippi- ja ylioppilaslahjoista joilla ostin muutaman astian. Vanhemmat taisi ostaa yhden lakanasetin ja sängyn sain toiselta sukulaisilta lainaksi. Sitten myöhemmin satunnaisesti sain heiltä rahaa jos olin tiukassa rahantarpeessa opiskeluaikana. Sain myös lainata autoa tarvittaessa. Ai niin ja kävin vanhempien kotona pyykkäämässä viikonloppuisin, pesutupakin olisi ollut mutta pienet pyykit kulkeutui siinä samalla kun kävin muutenkin kotikotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ostivat asunnon, josta maksoin vain yhtiövastiketta, ja kun aloin opiskella, maksoivat senkin puolestani. Lisäksi minulla oli isän Akateemisen kirjakaupan luottokortin rinnakkaiskortti, jolla sain ostaa opiskelutarvikkeet. Kävimme myös välillä ulkona syömässä ja samalla shoppailemassa, tai äiti ja minä shoppailtiin, isä oli mukana maksamassa molemipien mahdolliset ostokset.
Kun aloin odottaa lasta (opinnot vielä kesken siinä vaiheessa), ostivat meille auton, jotta olisi helpompi kulkea. Tässä vaiheessa olin jo muuttanut pois vanhempien omistamasta asunnosta ja maksoimme itse vuokran, mutta jäätyäni minimiäitiyspäivärahalla antoivat joka kuukausi rahaa, jolla saatoin maksaa osuuteni vuokrasta (mies oli silloni myös opiskelija, joten meillä oli pienet tulot).
Eli paljon auttoivat, ja itse autan nykyään omaa lastani ihan vastaavalla tavalla - hänellä on tällä hetkellä pienet tulot ja tarvitsee mielestäni nyt enemmän apua
Ihan kateeksi käy . Kaikilla ei tosiaankaan ole samoja mahdollisuuksia .Mutta kiva että jollakin on tälläiset vanhemmat .
Samoihin aikoin kun muutin kotoa 25v sitten, niin mummoni muutti ok- talosta hoivakotiin ja sieltä sain ylijääneitä huonekaluja. Sänky tuli lapsuudenkodista. Jotain astioita ja lakanoita olin saanut lahjoiksi synttäri, rippi ja yo. Muistan, että äidin kanssa käytiin ostamassa verhot ja vielä jotain astioita. Rahaa en saanut.
Sain mukaan vanhoja huonekaluja, omasta huoneesta, sekä jotain mummolta. Samoin astioita. Petivaatteita olin saanut lahjaksi aiemmin, samoin jotain mukeja jne. Mummo oli säästänyt minulle muutaman tonnin ja niiden avulla pärjäsin jonkin aikaa, kun opiskelin. Ja ostin mitä tarvitsi. Äidiltä en ole ikinä rahaa saanut, hän on kyllä minulta lainannut. Mutta on aina ollut pienituloinen. Itse haluan omia lapsia auttaa, jos vain suinkin voin. Heillä on tilit mihin säästetään ja saavat aikuisena sitten sen.
Minua ei tuettu mitenkään. En myöskään ottanut mitään mukaan, kun ei ollut omaa huonetta mistä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Itse olen kaikki hankkinut omalla työllä ja rahalla.
Sain taloudellista tukea ja huonekaluja.
Olen kiitollinen.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain omat huonekalut kotoa ja vanhemmilta ikea start packin missä perusastiat. Jonkun verran oli tullut rippi ym lahjoina. Lisäksi olin jo töissä kotoa muuttaessa ja itse poikaystävän kanssa säästettiin ja ostettiin ja kerättiin kavereilta huonekalut. Isä tuli maalaamaan ja tapetoimaan asunnon. Omia olen tukenut suuremmin niin muuton kuin elämisen opettelun osalta mm käymällä välillä siivoamassa ja käyttämällä ruokakaupassa äidin piikkiin. Aina mennessä vien tarvittavaa taloustavaraa tai asioita mitkä käteviä mutta eivät ensimmäisenä opiskelijan hankinta listalla. Kun koti on mukava ja toimiva on arki vähemmän stressaavaa joka tukee niin psyykkistä kuin fyysistä terveyttä ja tuo elämäniloa mitä lapsilleni haluan.
Muutin parikymppisenä pous vanhempien nurkista. Muutin isäni omistamaan yksiöön vuokralle eli halvemmalla pääsin kuin ulkopuoliselta vuokraamalla. Huonekalut suurimmaksi osaksi joidenkin vanhoja. Lisäksi vanhempani ostivat minulle keittiötarvikkeita yms. Pyykit pesin pari seuraavaa vuotta edelleen vanhempien luona. Eli auttoivat todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa ei saanut muuta kuin 30 metriä etumatkaa.
Kotona viljeltyä perunaa sain aina kun tarvitsin, lisäksi joitakin vanhoja huonekaluja ja viherkasveja. Siinäpä se. Ja tämäkin tuli vasta sitten, kun olin muuttanut pois sen poikaystävän luota, jota vanhempani eivät suvainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli juoppo. Isä lähti kun olin 5 vuotias enkä kuullut tai nähnyt sitä sitten 34 vuoteen. Asuin nuorena lastenkodissa 10 vuotta. Muutin sieltä pois enpä juuri saanut mitään tukea mistään. Piti käydä töissä koko ajan ja tienata ja säästää rahaa.
Kun tapasin isäni 34 vuoden jälkeen, olin 39 vuotias niin se antoi minulle 150 000 euroa. Ei se edes tiennyt että asuin lastenkodissa nuorena. Oon pärjännyt ja töitä ollut vaihtelevasti aina 40 v saakka. Isäni halus hyvittää ja antoi rahaa ja antoi kesämökkinsä minulle koska oli kuulemma niin vanha eikä jaksanut siitä huolehtia enää. On se jo 82 vuotias. Kesämökin arvo oli 160000 euroa mutta isä antoi siihenkin remonttirahaa. Nykyään menee ihan hyvin minulla. Ei minulla huono elämä ole ollut mutta isän rahojen kautta oon saanut erilaisia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Sossun tuella eka huonekalut.
Ei mitenkään. Omalla työllä piti kaikki hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain mukaani käytettyjä tavaroita, pyyhkeitä, lakanoita ja vanhoja huonekaluja sukulaisilta ja tutuilta. Kaikki huonekalut olivat vanhoja ja käytettyjä. Sängyn patja oli ainoa uusi asia. Yo-lahjaksi olin saanut joitakin astioita. Siitä sitten aloin ostaa tavaroita sitä mukaan, kun sattui olla rahaa. Oli unelmia. Rakensin omaa kotia. Halpaa toki ostin. Mistään ei ollut pulaa, enkä mitenkään pitänyt huonona kotiani tai olosuhteitani.
Kotona käydessäni sain aina mukaani ruokia. Oli ihanaa, kun sain kalliimpia ruokia kuten juustoa ja kahvia. Myös leipä oli aina mieluista.
Vanhempani auttoivat minua aina mahdollisuuksiensa mukaan. Olin oppinut 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen elämään siten, ettei ollut tapana tuhlata. Kun muutin lapsuuden kodista omaan kotiini, osasin elää niukilla varoilla . Muutin kotoa 1990-luvun lopulla.
Eivät auttaneet mitenkään. Perheen rahat meni kaikki isän kaljoihin, tupakoihin ja siihen vi tun mersuun.
En saanut mitään, en materiaalista enkä taloudellista tukea, koskaan. Päinvastoin, maksoin äidilleni osan kesätyörahoistani ollessani 15v ja esim.kuukautissuojat ostin hiluilla joita keräsin kasaan siitä alkaen, kun alkoivat eli ollessani 12v. Kotoa muutin 17v ikäisenä eikä pärjäämisestäni kyselty eikä syömään pyydetty tms.
En ikinä toimisi, enkä toimi, yhtä paskasti omien lasteni kanssa joista toinen muutti kotoa pari vuotta sitten yliopisto-opintojen alettua ja toinen asuu vielä kotona, totaalisesti päinvastoin.
Mummo antoi kattilan. Pahvilaatikko oli pöytänä puoli vuotta. Oi niitä aikoja
Ei mitenkään. Ei tullut edes mieleen että pitäisi. Olin ostanut keittiövälineitä ja petivaatteita jo 10v lähtien omilla säästöillä. Muutin pois kun tunsin, että pärjään taloudellisesti ym. 90 luvulla muutin.
Vierailija kirjoitti:
Sain omat huonekalut kotoa ja vanhemmilta ikea start packin missä perusastiat. Jonkun verran oli tullut rippi ym lahjoina. Lisäksi olin jo töissä kotoa muuttaessa ja itse poikaystävän kanssa säästettiin ja ostettiin ja kerättiin kavereilta huonekalut. Isä tuli maalaamaan ja tapetoimaan asunnon. Omia olen tukenut suuremmin niin muuton kuin elämisen opettelun osalta mm käymällä välillä siivoamassa ja käyttämällä ruokakaupassa äidin piikkiin. Aina mennessä vien tarvittavaa taloustavaraa tai asioita mitkä käteviä mutta eivät ensimmäisenä opiskelijan hankinta listalla. Kun koti on mukava ja toimiva on arki vähemmän stressaavaa joka tukee niin psyykkistä kuin fyysistä terveyttä ja tuo elämäniloa mitä lapsilleni haluan.
Ihan oikeastikko joku vanhempi käy siivoamassa pois muuttaneen lapsen asuntoa? Eikö tuo taito opetella jo lapsena?
Alue: Aihe vapaa
Muutin 19v vuonna 1980. Yo-lahjaksi olin saanut varmaan jotain 100mk. Äitiltä sain 50mk, osta täkki. Täkki olisi maksanut 35mk, ostin halvemman pussilakanapeiton, 12mk. Jotain lakanoita sain mukaani. Siskolta kattilan (käytetyn)... siitä se lähti