Kokemuksia uskoon tulemisesta

Uskoon tuleminen lienee se hetki, kun jumalanpelko syrjäyttää järjen, ja ihminen taantuu mielikuvitusolentoja palvovaksi lahkolaiseksi. Syynä taustalla jo lapsena aloitettu aivopesu, kuoleman- ja jumalanpelko, sekä lapsenomainen unelma ikuisesta elämästä paratiisissa. Psykologiallahan tuo on täysin selitettävissä, taikuutta tai totuuspohjaa siihen ei liity.

Minusta on mielenkiintoista miten täysin epätodellisiin asioihin uskomalla ihmiset saavat elämänsä reilaan ja tarkoituksen elämälleen.

Voi rukoilla Jumalaa Raamatun sanoin: minä uskon, auta minua epäuskossani.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miten täysin epätodellisiin asioihin uskomalla ihmiset saavat elämänsä reilaan ja tarkoituksen elämälleen.

 

Tuo onnistuu ihan hyvin myös ilman uskontoa, ja taas toisaalta uskovaisenkin elämä voi olla täysin sekaisin. Lumevaikutus, täysin irti todellisuudesta oleva uskonnollinen maailmankuva on "totta" siihen uskovalle. Pelko ja taikausko muokkaavat ihmisen käytöstä, ja motiivina useimmiten oma etu eli taivaspaikka.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Ihmisten jumalasuhteet, käsitykset jumalsta / yliluonnollisuudesta jne heijastelevat heitä itseään (toiveita, pelkoja, persoonaa, tuttuja / kulttuurisia narratiiveja jne) kiusallisen selkeästi. Hieman huvittaa, hieman säälittää.

t. sivusta seuraaja, syntymäateisti

Kaikki ovat syntymäateisteja, ihan kaikki. Kunnes ympäristö alkaa iskostaa luulevaisuutta pieneen herkkään mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Uskoon tuleminen lienee se hetki, kun jumalanpelko syrjäyttää järjen, ja ihminen taantuu mielikuvitusolentoja palvovaksi lahkolaiseksi. Syynä taustalla jo lapsena aloitettu aivopesu, kuoleman- ja jumalanpelko, sekä lapsenomainen unelma ikuisesta elämästä paratiisissa. Psykologiallahan tuo on täysin selitettävissä, taikuutta tai totuuspohjaa siihen ei liity.

Tässä on juuri esimerkki siitä, miksi ateisti ei ymmärrä uskoa. Minun uskooni ei kuulu palvominen tai mielikuvitusolennot, mutta silti ajattelen olevani uskossa. Myöskään aivopesua en ole kokenut, olen ateistiperheestä ja löysin uskon kun aloin sitä itse etsimään. En ajattele uskoa myöskään taikuutena, olen vahvasti järki-ihminen ja uskon tieteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitään suuria olotiloja kokenut, eikä elämä muuttunut yhdessä yössä, mutta nyt tunnen olevani uusi luomus ja Pyhä Henki ohjaa elämääni parempaan suuntaan.

Esimerkiksi ennen humalahakuinen juopottelu oli parasta ajanvietettä, mutta nyt otan kohtuudella tai en ollenkaan. Kielenkäyttökin oli karkeaa ja alatyylistä, mutta nykyään siivoa. Myös Israel on tullut lähemmäksi sydäntä, vaikka ennen sanoin että joutaisi ydinpommittaa koko lähi-idän lasikentäksi.

Henkinen kasvu on hidasta, mutta nyt voin sanoa että kasvua tapahtuu, kun on antanut Pyhälle Hengelle tilaa. 

Miten se Israel tähän liittyy?

>> Kokemuksia uskoon tulemisesta - Olen usein miettinyt miten tämä käytännössä tapahtuu <<

Uskoontulo tapahtuu Jumalan vaikutuksesta. Hän avaa ymmärryksen ja vaikuttaa uskoa.

Sitä ovat likipitäen kaikki uskoontulleetkin ihmetelleet, kuinka se homma oikein meni. Siinä ateistinkin mieli muuttuu kuin ykskaks. Todellisuudessa Jumala on kuitenkin saattanut jopa vuosikymmeniä valmistaa ihmistä siihen hetkeen, että ymmärrys avautuu ja ihminen tulee uskoon.

Sitten on niitäkin tapauksia, jotka ovat vain valinneet kannattaa kristinuskon joitakin totuuksia ja käydä seurakunnan tilaisuuksissa harrastusluonteisesti. Sellainen ei kuitenkaan ole mitään uskoontulemista, eikä sellainen ihminen ole pelastettu, jos ei mielenmuutosta ja synnintunnustusta ole tapahtunut Jumalan edessä.

Itse tulin uskoon valtavan synnintunnon saattelemana, koska olin ollut ennen okkultismissa. Mutta monella ei ole mitään kouraisevaa syntikokemusta, vaan moni on vain tajunnut evankeliumin olevan totta ja uskonut sen kokosydämisesti. Näin saattaa olla, jos ihminen on elänyt ns. siivosyntisesti eli mitään kovin mullistavaa pahaa ei ole eläessään tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi sinun tulkinta Jumalan sanasta on parempi, oikeampi kuin jonkun toisen, ja näin nostat itsesi muiden yläpuolelle. 

 

Mä ajattelen että jokainen saa lukea ja tulkita Raamattua itse. Se kertoo jokaiselle juuri ne oikeat asiat. Ei uskoa voi ottaa vastaan toisen määräämänä ulkopuolelta. Sun tulkinta on yhtä oikea kuin mun. 

Kyllä se on nimenomaan niin että että usko otetaan vastaan Jumalan määräämänä ja neuvomana.

 

Niin, Jumalan neuvomana, ei uskovaisten. 

Mistä saat siitä tietää?

Olen eri. Omatuntokaan ei ole käsin kosketeltava tai silmin nähtävä asia. Mitä tarkoittaa kun omatunto soimaa? Mistä sen tietää? Mitä on onni

Sehän se, omatunto on opittu asia, ihminen tuntee syyllisyyttä vaikka on oikeassa.  Jumala on rakkaus eikä tahdo kenestäkään syntipukkia tai välitilassa eläjää.

Kelpaako tähän muiden tarinat kuin kristittyjen? Kerron kuitenkin omani.

Olen aina, ihan pienestä tytöstä asti kokenut vetoa luontoon, varsinkin metsä on aina ollut minulle tärkeä paikka. Kun menen metsään minut valtaa onnen tunne, joskus ihan pakahdun ja kyyneleet virtaa silmistä. Tunnen olevani kotona.Rakastan myös eläimiä ja eläimet rakastavat minua, minulla on mielenkiintoisia kohtaamisia villieläintenkin kanssa. 

Surullisina ja vaikeina hetkinä olen mennyt metsään ja pyytänyt energiaa ja voimaa, ja metsä, sen elementti maa on minulle voimaa antanut. Tunnen energiat hyvin vahvasti. 

Luonnonuskova/vihreää noituutta harjoittava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitään suuria olotiloja kokenut, eikä elämä muuttunut yhdessä yössä, mutta nyt tunnen olevani uusi luomus ja Pyhä Henki ohjaa elämääni parempaan suuntaan.

Esimerkiksi ennen humalahakuinen juopottelu oli parasta ajanvietettä, mutta nyt otan kohtuudella tai en ollenkaan. Kielenkäyttökin oli karkeaa ja alatyylistä, mutta nykyään siivoa. Myös Israel on tullut lähemmäksi sydäntä, vaikka ennen sanoin että joutaisi ydinpommittaa koko lähi-idän lasikentäksi.

Henkinen kasvu on hidasta, mutta nyt voin sanoa että kasvua tapahtuu, kun on antanut Pyhälle Hengelle tilaa. 

Miten se Israel tähän liittyy?

En ole tuo edellisen kommentin kirjoittaja, mutta vastaan, että Israelilla on tehtävä Jumalan pelastussuunnitelmassa. Raamattu kertoo sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoon tuleminen lienee se hetki, kun jumalanpelko syrjäyttää järjen, ja ihminen taantuu mielikuvitusolentoja palvovaksi lahkolaiseksi. Syynä taustalla jo lapsena aloitettu aivopesu, kuoleman- ja jumalanpelko, sekä lapsenomainen unelma ikuisesta elämästä paratiisissa. Psykologiallahan tuo on täysin selitettävissä, taikuutta tai totuuspohjaa siihen ei liity.

Tässä on juuri esimerkki siitä, miksi ateisti ei ymmärrä uskoa. Minun uskooni ei kuulu palvominen tai mielikuvitusolennot, mutta silti ajattelen olevani uskossa. Myöskään aivopesua en ole kokenut, olen ateistiperheestä ja löysin uskon kun aloin sitä itse etsimään. En ajattele uskoa myöskään taikuutena, olen vahvasti järki-ihminen ja uskon tieteeseen. 

Olisiko sitten vahvasta toiveajattelusta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi jumala haluaa sanassaan määritellä miten ihmisen täytyy uskoa ja elää? Miksi jumala on niin tuomitseva, että vain oikein elävä ja uskova ihminen pääsee taivaaseen? Eikö jumalan pitäisi olla rakkaus ja hyvyys? 

Tähän haluaisin myös kuulla vastauksen. Ihan ilman sarvia, on hankalaa käsittää tätä. Minusta se että jumala on kaiken luonut ei ole pätevä vastaus tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en mitään suuria olotiloja kokenut, eikä elämä muuttunut yhdessä yössä, mutta nyt tunnen olevani uusi luomus ja Pyhä Henki ohjaa elämääni parempaan suuntaan.

Esimerkiksi ennen humalahakuinen juopottelu oli parasta ajanvietettä, mutta nyt otan kohtuudella tai en ollenkaan. Kielenkäyttökin oli karkeaa ja alatyylistä, mutta nykyään siivoa. Myös Israel on tullut lähemmäksi sydäntä, vaikka ennen sanoin että joutaisi ydinpommittaa koko lähi-idän lasikentäksi.

Henkinen kasvu on hidasta, mutta nyt voin sanoa että kasvua tapahtuu, kun on antanut Pyhälle Hengelle tilaa. 

Miten se Israel tähän liittyy?

En ole tuo edellisen kommentin kirjoittaja, mutta vastaan, että Israelilla on tehtävä Jumalan pelastussuunnitelmassa. Raamattu kertoo sen.

Sepitetty tarinakirja kertoo mielikuvitusolennon pelastussuunnitelmasta? Ok.

Mua ihmetyttää taas se kuinka paljon tässäkin ketjussa on ihmisiä joilla on suuria vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä. Kun lukee aloituksen niin siellä on selkeitä kysymyksiä joihin jotkut ovat vastanneet. Sitten on näitä jotka kommentoi jotain ihan muuta mistä ei ole kysytty eikä puhuttu mitään. Jotenkin tulee mieleen ettei kaikilla tosiaan ymmärrys riitä ihan selkeäänkään tekstiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää miksi jumala haluaa sanassaan määritellä miten ihmisen täytyy uskoa ja elää? Miksi jumala on niin tuomitseva, että vain oikein elävä ja uskova ihminen pääsee taivaaseen? Eikö jumalan pitäisi olla rakkaus ja hyvyys? 

 

Ajattele nyt 10 käskyä. otetaan älä tapa,jos sitä noudatettaisiin täysin olisi parempi paikka vai mitä ja siitä jatkat muihinkin käskyihin.

Miten ymmärrät oikeudenmukaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Ihmisten jumalasuhteet, käsitykset jumalsta / yliluonnollisuudesta jne heijastelevat heitä itseään (toiveita, pelkoja, persoonaa, tuttuja / kulttuurisia narratiiveja jne) kiusallisen selkeästi. Hieman huvittaa, hieman säälittää.

t. sivusta seuraaja, syntymäateisti

Kaikki ovat syntymäateisteja, ihan kaikki. Kunnes ympäristö alkaa iskostaa luulevaisuutta pieneen herkkään mieleen.

Kristinuskon mukaan kaikki uskovat Jumalaan joka on heidät luonnut.

 

Sepitetty tarinakirja kertoo mielikuvitusolennon pelastussuunnitelmasta? Ok.

Niin ja oli vielä köyhien vuohiaimenten keksimä ,jotka haluaa että rikkaat sortaa heitä lisää,eikös se niin menny.

"Sepitetty tarinakirja kertoo mielikuvitusolennon pelastussuunnitelmasta? Ok."

Kyllähän se siltä vaikuttaa. Haluaisin tietää miksi Jumala vaati uhrin itse itseltään voidakseen antaa synnit anteeksi? Jos Jeesus uhrattiin syntien vuoksi, niin kuka sai uhrin? Eikö silloin pitäisi olla joku jumalaa korkeampi jolle uhri annetaan? Eihän ihminenkään vaadi uhreja anteeksiantoa vastaan eikä sellainen edes olisi mikään oikea anteeksianto.

Mikään usko tai uudestisyntyminen ei tee asioista totta tai anna jotain salattua ymmärrystä Raamatun teksteistä. Jos jotkut asiat ovat epätosia tai todisteiden vastaisia kriittisesti tarkasteltuna, niin ei mikään usko tai kokemus niitä muuksi muuta. Uskon asiat ovat muutenkin sellaisia että yhden ymmärrys sanoo yhtä ja toisen toista.

Meidän aikainen tekniikka ei pysty tunnistamaan kummituksia riittävän hyvin. Jos koet jonkun näyn niin se voi olla jonkun kuolleen ihmisen henki joka on jumissa välitilassa, eikä pääse pois. Sitten on niitä pahoja henkiä jotka havaitaan selkeämmin ja jotka ovat ihmisille haitaksi.