Kokemuksia uskoon tulemisesta

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi sinun tulkinta Jumalan sanasta on parempi, oikeampi kuin jonkun toisen, ja näin nostat itsesi muiden yläpuolelle. 

 

Mä ajattelen että jokainen saa lukea ja tulkita Raamattua itse. Se kertoo jokaiselle juuri ne oikeat asiat. Ei uskoa voi ottaa vastaan toisen määräämänä ulkopuolelta. Sun tulkinta on yhtä oikea kuin mun. 

Kyllä se on nimenomaan niin että että usko otetaan vastaan Jumalan määräämänä ja neuvomana.

 

Niin, Jumalan neuvomana, ei uskovaisten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut menevät paniikkiin, jos heidän toivomansa ja mehustelemansa ikuinen kidutus ei olekaan todellinen. Vain todellinen sadisti voi nauttia onnellisena taivaassa jos muita kidutetaan. Empaattiset ihmiset eivät voi sietää toisten kärsimystä

 

 

 

Jeesus kertoi meille millainen Taivas on : Taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, ei kyyneleitä ei ahdistusta. Taivas on ikuinen rauhan ja rakkauden paikka. 

Jos Taivaassa surisi omaita rakkaita jotka ei sinne ole päässeet, silloin Taivas ei olisi sellainen kun Jeesus kertoo sen olevan. 

Taivaassa ei siksi  varmaan enää muisteta niitä jotka eivät ole siellä, ne ovat kokonaan pyyhitty pois. Mutta tunnistamme ne rakkaat jotka siellä olevat.

Tämä on erittäin tuskallista uskovalle, kun omien rakkaiden joukossa on ei uskossa olevia. Saamme vain rukoilla heidän pu

Tällöin onnellisuus taivaassa perustuu valheeseen, sillä kukaan ei voisi olla onnellinen jos tietäisi että Jumala valitsee kiduttaa jotain ihmisiä ikuisesti, esimerkiksi siitä syystä että ihminen uskoo vahingossa väärään Jumalaan tai väärällä tavalla. 

En tarvitse uskoa enkä toivoa, kaikki on jo olemassa sellaisenaan ja kaikki kuolemat ovat ok. Kehokin on vain maailmalta tältä lainassa ja olen pelkästään läpikulkumatkalla. 

-SuperSaiyan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkeen tulkintakysymyksiä. Mä olen lukenut Raamatun, uskon Jumalaan, mutta silti tulkitsen Raamatun eri tavalla kuin fundamentalistikristityt. Teille ei siis ole väliä että joku on löytänyt uskon Jumalaan, vaan pitää uskoa juuri TEIDÄN haluamallanne tavalla. Voi sitten miettiä, mistä se kertoo. 

 

 

 

Ei meidän haluammalla tavalla eikä sinun haluammalla tavalla, vaan JUMALAN haluammalla tavalla.

 

T.  konservatiivikristitty joka usko Raamatun ikuiseen ja muuttamattomaan Sanaan. 

Jos sitten olen fundamentalistikristitty mielestäsi, niin olkoon niin sitten.

Mutta miksi Jumala haluaa määritellä miten täytyy uskoa ja elää?

 

&nbs

Tämähän saa jumalan kuulostamaan hyvin vihamieliseltä ja tuomitsevalta. Yritän ihan oikeasti käsittää, en vänkää kiusallani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoo uskoontulo-kokemuksestaan, niin raivopäisiä uskiksia tulee kertomaan, että olet pakana ja uskot väärin. Niin tyypillistä :D :D Tämä tiivisti sen, miksi en kuulu kirkkoon vaikka Jumalaan uskonkin. En tarvitse elämääni ilkeitä ja tuomitsevia ihmisiä. 

 

No ei kylläkään. Saatananpalvoja-jehovat tuli kylvämään riitaa ja pilaamaan tätä ketjua.

Eli takaisin uskoontulokokemuksiin, jehovat, voitte mennä jakamaan sitä piruntornin lehteänne.

Jehovat? Jehovan todistajat ovat eri uskonto, eivät ole kristittyjä ( virallinen määritelmä). Taidat uskoa että konservatiivikrisritty ja Jehova on sama asia!

Täällä ei ole kirjoittanut kukaan Jehova, tässä ketjussa.

T. Konservatiivikristitty

Voi Jeesus. Itse suljen silmät ja annan jeesuksen tarttua rattiin, en väliä kuinka monta lasta kuolee sotaan tai tautiin.

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuolemasta ei tarvinnut muita varoittaa. Adam ja Eeva sössivät kaikkien ihmisten puolesta ja kuolema tuli kaikkien osaksi kertarysäyksellä. Ei meitä jälkeläisiä varoitella kuolemasta. Kaikki kuollaan, se on varma. Helvetiltä voidaan pelastua vielä Jeesuksen avulla.

Jumala on kyllä vähän epäreilu kun ei kertonut Aadamille ja Eevalle, että jos syöttä siitä puusta, niin joudutte ikuiseen vaivaan.  Jumala varoittikin heitä kuolemasta eikä helvetin kidutustuomiosta.  Tässä osa kristittyjä on mennyt harhateille ja Danten näytelmä helvetistä on vain vääristänyt asiaa entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi sinun tulkinta Jumalan sanasta on parempi, oikeampi kuin jonkun toisen, ja näin nostat itsesi muiden yläpuolelle. 

 

Mä ajattelen että jokainen saa lukea ja tulkita Raamattua itse. Se kertoo jokaiselle juuri ne oikeat asiat. Ei uskoa voi ottaa vastaan toisen määräämänä ulkopuolelta. Sun tulkinta on yhtä oikea kuin mun. 

Kyllä se on nimenomaan niin että että usko otetaan vastaan Jumalan määräämänä ja neuvomana.

 

Niin, Jumalan neuvomana, ei uskovaisten. 

Mistä saat siitä tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Mäkipelto ei ole uskossa oleva ihminen, ensinnäkin. 

 

Raamattua on käännetty moniin kieliin ja kieliasu on muutettu nykyaikaisemmaksi, että nykyihminen ymmärtäisi kunnolla lukemansa. Raamatun sisältöä ei ole muuteettu. Se on myöskin todistettu että jopa " nykyraamattu" täsmää täysin alkuperäisten Kuolleen meren Raamatturullien kanssa.

 

Tuo hokema että Raamattu olisi muutettu on ateistien ja muslimeiden tunnettu epätotta väite!

Miten vastaat Mäkipellon kirjan tieteellisiin lähteisiin?

Olen eri. Minusta se on hänen oma näkemyksensä, mitä hän kirjoittaa. Hänellä on oikeus mielipiteisiinsä, vaikka kysymyksestä päätellen ovat erilaisia kuin minulla. En siis ole lukenut, eikä mielenkiintoni tästäkään herännyt. Kokemukseni mukaan kovin moni ei edes osaa kertoa mitään uusia tieteellisiä perusteita tai tulkintoja. Kyse on uskosta, joko se on tai ei ole.

Uskovia ja ateisteja on monenlaisia. Itsellä ei oikeastaan ole herännyt kummoisiakaan tunteenpurkauksia siitä, että joku ajattelee eri tavalla kuin minä. Joskus se on surullisen tuntuista, mutta asia ei ole henkilökohtaisesti minun vastuullani. Jos sellainen tunne tulee, yritän laittaa sen ristin juurelle. Jos joku tekee henkilökohtaisen uskonratkaisun, tulee uskoon ajateltuaan jotain mitä sanon, ei sekään ole minun ansiotani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut menevät paniikkiin, jos heidän toivomansa ja mehustelemansa ikuinen kidutus ei olekaan todellinen. Vain todellinen sadisti voi nauttia onnellisena taivaassa jos muita kidutetaan. Empaattiset ihmiset eivät voi sietää toisten kärsimystä

 

 

 

Jeesus kertoi meille millainen Taivas on : Taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, ei kyyneleitä ei ahdistusta. Taivas on ikuinen rauhan ja rakkauden paikka. 

Jos Taivaassa surisi omaita rakkaita jotka ei sinne ole päässeet, silloin Taivas ei olisi sellainen kun Jeesus kertoo sen olevan. 

Taivaassa ei siksi  varmaan enää muisteta niitä jotka eivät ole siellä, ne ovat kokonaan pyyhitty pois. Mutta tunnistamme ne rakkaat jotka siellä olevat.

Tämä on erittäin tuskallista uskovalle, kun omien rakkaiden joukossa o

tulee unohdus. Taivaassa näet ja muistat vain nuo jotka pelastuivat, ei niitä jotka eivät pelastuneet. Kuka voisi olla onnellinen jos läheinen ihminen meni kärsimykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut menevät paniikkiin, jos heidän toivomansa ja mehustelemansa ikuinen kidutus ei olekaan todellinen. Vain todellinen sadisti voi nauttia onnellisena taivaassa jos muita kidutetaan. Empaattiset ihmiset eivät voi sietää toisten kärsimystä

 

 

 

Jeesus kertoi meille millainen Taivas on : Taivaassa ei ole surua eikä tuskaa, ei kyyneleitä ei ahdistusta. Taivas on ikuinen rauhan ja rakkauden paikka. 

Jos Taivaassa surisi omaita rakkaita jotka ei sinne ole päässeet, silloin Taivas ei olisi sellainen kun Jeesus kertoo sen olevan. 

Taivaassa ei siksi  varmaan enää muisteta niitä jotka eivät ole siellä, ne ovat kokonaan pyyhitty pois. Mutta tunnistamme ne rakkaat jotka siellä olevat.

Tämä on erittäin tuskallista uskovalle, kun omien rakkaiden joukossa o

Minä uskon, että asia ei ole minun vallassani, se on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Ihmisellä on vapaa tahto. Minä en sitä hetkeä päätä vaikka odotan. Uskon, että jokaiselta kysytään vielä viimeisellä hetkellä. Miksi minä pelkäisin? Minä uskon. Omien kokemusteni perusteella. Ei sitä voi viedä minulta pois.

Lukioiässä etsin elämän tarkoitusta. Se ei jättänyt minua rauhaan, vaikka välillä koitin järkeillä ja päättää, että tämä tai asia on elämäni tarkoitus.

Seurasi muutaman kuukauden kestävä etsikkoaika, jonka aikana mm. luin evankeliumeja. Yritin myös pari kertaa "ruveta uskovaiseksi", jättää kiroilut ja parantaa tapojani, mutta ne yritykseni valuivat tyhjiin.

Vihdoin koitti se päivä, jolloin etsivä löysi ja kolkuttavalle avattiin. Olin yksin ja rukoilin Jumalalta syntejäni anteeksi Jeesuksen nimessä. Silloin se tapahtui, oma uudestisyntymiseni. Minulle tuli sisäinen tarve ja halu mennä kirkkoon/seurakuntaan. Rukouselämä ja Jumalan sana "alkoivat elää". Ne asiat, jotka olin aiemmin yrittänyt omissa voimissani muuttaa, jäivät automaattisesti pois (myös elämän tarkoituksen etsiminen).

Minusta se on ihme että olen uskossa. Ja pidän sitä ihmeenä jos joku tulee uskoon. Samaan aikaan mun on vaikea käsittää miten joku voi olla uskomatta. Tässä on ristiriita.

En ollut uskovainen enkä muutenkaan ole sellainen, joka helposti uskoo asioita ilman omaa kokemusta. No pari vuotta sitten kävi seuraavasti: oli kaunis kesäinen ilta, ilta alkoi jo vähän hämärtyä ja yht'äkkiä tuli kirkkaus ja tunsin kuinka rauha alkoi laskeutua kohti kehoani. Tarkalleen ottaen sydäntäni kohti ja kun se "iski" minuun kunnolla, tunsin aivan uskomatonta rauhaa, autuasta ja anteeksi antavaa rakkautta. Sellaista, jota on vaikea edes sanoin kuvata. Se oli niin puhdasta rakkautta ja sen myötä kuin telepaattisesti sain viestin "Olet rakastettu, olet kannateltu, et voi tehdä mitään väärää". Tuota onnellista olotilaa kesti 10 - 30 min. Vaikea sanoa kun ajantaju hämärtyi. Olin onneni kukkuloilla, lähes pakahduin onnesta ja sen hetken koin olevani yhtä koko universumin kanssa. En ole eläissäni kokenut mitään vastaavaa. Parasta tuossa oli, että se sisäinen rauha on kestänyt siitä lähtien. Mikään maallinen ei voi enää järisyttää minua. Ymmärsin olevani ikuinen, rakastettu sielu. Ymmärsin myös sen, että se raamatussa meuhaava tuomitseva Jumala on hölynpölyä. Oikea Jumala on rakkaus eikä se tuomitse yhtään ketään. Olen saanut ja antanut rakkautta myös maan päällä, mutta mikään ei vedä vertoja sille rakkaudelle, jonka tuolloin koin. Vieläkin herkistyn kun mietin tuota kokemusta. Enkä siis uskonut ennen tuota varsinaisesti mihinkään, mutta nyt tiedän miltä tuntuu kun "herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja antakoon sinulle rauhan" . Kunpa kaikki voisi kokea tämän. Maailma olisi parempi paikka.

Olen oikeastaan ollut uskova koko ikäni, mutta vasta vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään ja arvostamaan asioita joita yleensä pidetään epäsopivana miettiä uskon piirissä, esim. miten taitavasti Jumala on suunnitellut pippelin ja pimpin, tai miten ihmiset on suunniteltu keräämään ylipainoa viehättävästi (bbw / bhm), ja tämä on vahvistanut uskoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi sinun tulkinta Jumalan sanasta on parempi, oikeampi kuin jonkun toisen, ja näin nostat itsesi muiden yläpuolelle. 

 

Mä ajattelen että jokainen saa lukea ja tulkita Raamattua itse. Se kertoo jokaiselle juuri ne oikeat asiat. Ei uskoa voi ottaa vastaan toisen määräämänä ulkopuolelta. Sun tulkinta on yhtä oikea kuin mun. 

Kyllä se on nimenomaan niin että että usko otetaan vastaan Jumalan määräämänä ja neuvomana.

 

Niin, Jumalan neuvomana, ei uskovaisten. 

Mistä saat siitä tietää?

Olen eri. Omatuntokaan ei ole käsin kosketeltava tai silmin nähtävä asia. Mitä tarkoittaa kun omatunto soimaa? Mistä sen tietää? Mitä on onni? Tuleeko se jostakin ulkoa? Mistä tiedät, että se on hyvä asia?

Kristityn vastaus on: Jumalan sanasta. Ymmärränkö mitä hän sanoo? En aina. Halusisin ymmärtää. Kaikkea en tiedä, en osaa vastata miksi-kysymyksiin. Uskon, että ne selviävät minulle aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihme että olen uskossa. Ja pidän sitä ihmeenä jos joku tulee uskoon. Samaan aikaan mun on vaikea käsittää miten joku voi olla uskomatta. Tässä on ristiriita.

Ei minusta. Usko on ihme. 

Olen jo vuosia pyytänyt, että tulisin uskoon mutta mitään ei ole tapahtunut. Harmittaa. Alan kallistua siihen käsitykseen, ettei jumalaa ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

En ollut uskovainen enkä muutenkaan ole sellainen, joka helposti uskoo asioita ilman omaa kokemusta. No pari vuotta sitten kävi seuraavasti: oli kaunis kesäinen ilta, ilta alkoi jo vähän hämärtyä ja yht'äkkiä tuli kirkkaus ja tunsin kuinka rauha alkoi laskeutua kohti kehoani. Tarkalleen ottaen sydäntäni kohti ja kun se "iski" minuun kunnolla, tunsin aivan uskomatonta rauhaa, autuasta ja anteeksi antavaa rakkautta. Sellaista, jota on vaikea edes sanoin kuvata. Se oli niin puhdasta rakkautta ja sen myötä kuin telepaattisesti sain viestin "Olet rakastettu, olet kannateltu, et voi tehdä mitään väärää". Tuota onnellista olotilaa kesti 10 - 30 min. Vaikea sanoa kun ajantaju hämärtyi. Olin onneni kukkuloilla, lähes pakahduin onnesta ja sen hetken koin olevani yhtä koko universumin kanssa. En ole eläissäni kokenut mitään vastaavaa. Parasta tuossa oli, että se sisäinen rauha on kestänyt siitä lähtien. Mikään maallinen ei voi enää järisyttää minua. Ymm

Armo. Armo jota kukaan meistä ei voi ansaita, vaikka se on jokaisen ulottuvilla. Jumalan rauha.

evankeliumi