Tiedättekö sen, kun on niin vahva suhde puolison kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, elän itsekin juuri tuollaisessa suhteessa 

Minäkin luulin eläväni tuollaisessa suhteessa, kunnes mies yhtäkkiä hommasi salarakkaan ja jätti, 20 yhteisen vuoden jälkeen.

Lapset olivat silloin teini-ikäisiä.

Minun mies tuli meidän suhteeseen just tuollaisen kommunikaatiotyylin kanssa, että kaikkea saa sanoa, kun ei sitä tarkoita. No, se oli kuitenkin myrkyttänyt sen suhteen ja minä laitoin moiselle stopin heti meidän suhteessa. Toista kunnioitetaan aina, hyvässä suhteessa ja ollaan aikuisia toisillemme. 

Siinä voi alkaa hämärtyä, että milloin sanotaan niin että tarkoitetaan ja milloin ei. En suosittele.

Ei pidä luottaa, että toinen pysyy vierellä. Mieheni luuli, että vihkivala on ikuinen. Katsoi avioliiton parantuneen vuosi vuodelta, koska en enää jaksanut esittää omia toiveitani kuuroille korville. Keskustelua ei syntynyt ja huutava riitely oli mielestäni huonoa kommunikointia. Ylättyi, kun hain eron. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuollai miehen kanssa, jos vahingossa jompikumpi sanoo pahasti, ei voi mennä kumpikaan nukkumaan ennekuin ollaan sanottu anteeksi. Muutenkin pystytään puhumaan ihan mistä vaan ja kertomaan kaikki toisillemme. Toivon että saan olla hänen kanssa ikuisesti. 

Miehesi vahingossa h'uoritteli sinua? Ihan vahingossa? Silleen lipsahti? Ei todellakaan tarkoittanut sitä hehe, joka viikko vaan kun on töissä niin raskasta! :'D

Tuo aukiselityksesihän tekee asiasta vielä pahemman. Toinen voi puhua mitä huvittaa ja pitää suhdetta vahvana kun ei heti rynnätä pettämään. 

Miksei vain voi sanoa, että olen nyt ihan loppu ja hermoni ovat riekaleina, ota sinä vauva hetkeksi ja minä olen sen aikaa omissa oloissani. Tunnin päästä vaihdetaan vuoroja. Mielestäni vahva suhde on sellainen, missä pystyy avoimesti imaisemaan tunteensa ja tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Sellainen, missä kumpikin pystyy siirtämään oman riekaleisuutensa sivuun tukeakseen toista, koska tietää toisen toimivan samalla tavalla.

Voi herranjumala, mitä lässytystä. Voihan olla, että joskus molemmilla on ollut huono hetki, ja siinä kohtaa ymmärrystä on tarvittu myös toisinpäin. Kukaan ei ole täydellinen reaktioidensa kanssa läpi koko elämänsä. En jatka tätä turhaa saivartelua tämän enempää. Terve.

Aggressiivisen ilmaisutyylisi perusteella ymmärän hyvin, miksi sekoitat normaalin rakentavan keskustelun täydellisyyteen.

Kuulostaa suoraan sanottuna aika kauhealta. 

Minusta toisen käyttäminen kohteena oman väsymyksen, turhautumisen tai muun negatiivisen tunteen purkamiseen ei ole hyväksyttävää, oli kyse sitten sanoista tai fyysisestä väkivallasta. Kaikkea ei voi kuitata toteamalla, että sori hei, en tarkoittanut satuttaa sua, mä vaan hermostuin niin paljon. 

 

Se ei ole mitään ylimaallista täydellisyyttä, että pystyy normaalilla tavalla hillitsemään itsensä ja olemaan satuttamatta muita. Se on perusoletus ja vähimmäisvaatimus, mitä aikuiselta ihmiseltä voi odottaa.