Nyt voitte mennä avautumaan ankeasta lapsuudestanne: "Millaisia rangaistuksia sait lapsuudessasi?"

Miten tässä on käynyt niin, että 2000-luvulla syntyneillä on enemmän mielenterveyden häiriöitä, heikompi terveys ja huonommat opiskelu & työelämätaidot kuin aiemmilla ikäpolvilla. Lapsia tehdään vähemmän ja etenkin nuoret naiset kuvaavat itsensä vähemmän onnelliseksi kuin aiemmat polvet. Poikien koulumenestys ja lukutaito ovat heikkoja, yliopistojen jatko-opiskelijoissa on joka vuosi vähemmän suomenkielisiä nuoria. Tuoreista proffista on luonnontieteissä jo enemmän kuin joka toinen vieraskielinen. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi enemmän alle 30-vuotiaita kuin edellisenä. Nuorten rikollisuus ja huostaanotot räjähdysmäisessä kasvussa.

Positiivisina indikaatioina suisiidit on vähentyneet viime vuosituhannesta ja alkoholipäihdettä sekä tupakkaa käytetään aiempaa vähemmän.

Mitä on tapahtunut, teorioita oi kasvatusasiantuntijat?

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoo OMASTA KOKEMUKSESTAAN onnellisesta lapsuudestaan, johon saattoi kuulua myös ruumiillista kuritusta.

Toinen tulee suoltamaan propagandaansa, kuinka väärin on toimittu ja kaikki koettu.

Onko se propagandaa todeta että lasten pahoinpitely on rikos?

Kyllä minä ymmärrän että monet on sokeita ja lojaaleja suhteessa vanhempiinsa mutta ei se poista sitä tosiseikkaa että monet pitävät pahoinpiteleviä vanhempia ihmissaastana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siis sua on mäiskitty vyöllä vielä 90-luvun lopulla? Ei varmasti ollut yleistä enää. Onhan vanhemmat saaneet ysärillä jo pahoinpitelytuomioitakin tuollaisesta. Aika pitkään on lapsilta myös kysytty kurittamisesta koulun terveystarkastuksissa. 

Oletko koskaan puhunut asiasta vanhempiesi kanssa?"

Mäiskitty kuulostaa nyt vähän... ei sitä nyt usein ollut, ehkä kerran pari vuodessa. En muista, että terkkari olisi kysellyt. Vanhempien kommentti asiaan on ollut se, että no siihen aikaan kasvatus oli sellaista ja nykyään on toisenlaista tms.

 

Olisitko kertonut terveydenhoitajalle jos tämä olisi kysynyt? Hänellä on virkavelvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. 

En osaa sanoa, olisinko kertonut, koska ehkä olisi tuntunut nololta kertoa? Vaikea sanoa nyt, mitä silloin olisi sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa

 

Vaikeaa sanoa oliko ne tarpeellisia tai olisiko sana mennyt perille ilman. Häpeähän se oli se suurin rangaistus siinä kun sen kaksi kertaa sain koiran taluttimesta pakaroille. Kaipa sitä voisi muutenkin häpäistä, vaikka leimaamalla tai moittimalla epärehelliseksi rosvoksi (olin siis toisen kerran varastanut isän lompakosta rahaa, toisesta en kerro koska liian tunnistettava teko), tuosta ei jäänyt kuitenkaan mikään kaikumaan kallon sisään vuosiksi.  

Eniten on kuitenkin jäänyt mieleen ne muutamat kerrat kun koin, ettei minua noteerattu, yritin puhua jostain asiasta tai syliin, mutta minut häädettiin pois.

Siksi en itse koskaan pidä kännykkää edessäni kun olen lapseni seurassa. Jos tulee viesti, vilkaisen sen tai vastaan, mutten koskaan kesken toisen ihmisen lauseen tai keskustelun. Koskee myös puolisoa, ystävää tai ketä vaan läsnäolijaa. Kun lapsi on ollut sylissä tai olemme lukeneet läksyjä, kännykkä on poissa.

Enkä todella 'sanoita toisen tunteita', en edes silloin kun hän oli pieni. Mitätöinti on /ceestä.

Tukkapöllyä ja luunappeja sain koko lapsuuteni ja luunappeja tuli ihan vaan huvikseen jos ei ollut mitään syytä. Tukasta revittiin kunnolla. Henkinen väkivalta oli kuitenkin kaikkein pahinta. Se nöyryyttäminen, kun pakotettiin lähtemään kauppareissuille mukaan ja sitten siellä ihmisten ilmoilla annettiin tukkapöllyä ja ihan v*ttuiltiin niin paljon että lopulta itkin. Ja häpesin. Häpesin itkemistäni, itseäni, ihan kaikkea. Itsetuntoni poljettiin lattianrakoon jo ihan pienestä pitäen. Äiti sanoi kaverilleen "pennulta pitää ottaa luulot pois."

Äiti myös juopotteli usein ja humalassa sitten kavereilleen kertoi mitä kaikkea olisi elämässään voinut tehdä jos ei minua olisi ollut. Miten hän olisi matkustellut jne. Ja puhui aina  miten vaikeaa hänen elämänsä oli yksinhuoltajana. Olin hänelle vain taakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoo OMASTA KOKEMUKSESTAAN onnellisesta lapsuudestaan, johon saattoi kuulua myös ruumiillista kuritusta.

Toinen tulee suoltamaan propagandaansa, kuinka väärin on toimittu ja kaikki koettu.

Onko se propagandaa todeta että lasten pahoinpitely on rikos?

Kyllä minä ymmärrän että monet on sokeita ja lojaaleja suhteessa vanhempiinsa mutta ei se poista sitä tosiseikkaa että monet pitävät pahoinpiteleviä vanhempia ihmissaastana. 

Sinä voit pitää tuntemattomia ihmisiä ihan minä sinä tahdot.

Joku saattaa kuitenkin olla kiitollinen ihan siitä absoluuttisesta näytöstä mikä vanhempien kasvatustyöstä on seurannut: tasapainoinen perheellinen, työssäkäyvä terve aikuinen, jolla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia ja ihmissuhteet ovat läheisiä ja tyydyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä on käynyt niin, että 2000-luvulla syntyneillä on enemmän mielenterveyden häiriöitä, heikompi terveys ja huonommat opiskelu & työelämätaidot kuin aiemmilla ikäpolvilla. Lapsia tehdään vähemmän ja etenkin nuoret naiset kuvaavat itsensä vähemmän onnelliseksi kuin aiemmat polvet. Poikien koulumenestys ja lukutaito ovat heikkoja, yliopistojen jatko-opiskelijoissa on joka vuosi vähemmän suomenkielisiä nuoria. Tuoreista proffista on luonnontieteissä jo enemmän kuin joka toinen vieraskielinen. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi enemmän alle 30-vuotiaita kuin edellisenä. Nuorten rikollisuus ja huostaanotot räjähdysmäisessä kasvussa.

Positiivisina indikaatioina suisiidit on vähentyneet viime vuosituhannesta ja alkoholipäihdettä sekä tupakkaa käytetään aiempaa vähemmän.

Mitä on tapahtunut, teorioita oi kasvatusasiantuntijat?

Vieraskieliset saavat kaikissa tutkinnoissa niin paljon helpotuksia että heidän opiskelunsa ei paljoa lukemista vaadi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä on käynyt niin, että 2000-luvulla syntyneillä on enemmän mielenterveyden häiriöitä, heikompi terveys ja huonommat opiskelu & työelämätaidot kuin aiemmilla ikäpolvilla. Lapsia tehdään vähemmän ja etenkin nuoret naiset kuvaavat itsensä vähemmän onnelliseksi kuin aiemmat polvet. Poikien koulumenestys ja lukutaito ovat heikkoja, yliopistojen jatko-opiskelijoissa on joka vuosi vähemmän suomenkielisiä nuoria. Tuoreista proffista on luonnontieteissä jo enemmän kuin joka toinen vieraskielinen. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi enemmän alle 30-vuotiaita kuin edellisenä. Nuorten rikollisuus ja huostaanotot räjähdysmäisessä kasvussa.

Positiivisina indikaatioina suisiidit on vähentyneet viime vuosituhannesta ja alkoholipäihdettä sekä tupakkaa käytetään aiempaa vähemmän.

Mitä on tapahtunut, teorioita oi kasvatusasiantuntijat?

No sieltäpä tuli oikein asiantuntijalausunto. Kun puhutaan yliopistojen ns kovien tieteiden tiedekunnista, niin tohtoriopiskelijoilta, saati professuuriin harkittavilta vaaditaan aika paljon näyttöjä ja suomalaisen peruskoulun käyneillä ei niitä näyttöjä enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä on käynyt niin, että 2000-luvulla syntyneillä on enemmän mielenterveyden häiriöitä, heikompi terveys ja huonommat opiskelu & työelämätaidot kuin aiemmilla ikäpolvilla. Lapsia tehdään vähemmän ja etenkin nuoret naiset kuvaavat itsensä vähemmän onnelliseksi kuin aiemmat polvet. Poikien koulumenestys ja lukutaito ovat heikkoja, yliopistojen jatko-opiskelijoissa on joka vuosi vähemmän suomenkielisiä nuoria. Tuoreista proffista on luonnontieteissä jo enemmän kuin joka toinen vieraskielinen. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi enemmän alle 30-vuotiaita kuin edellisenä. Nuorten rikollisuus ja huostaanotot räjähdysmäisessä kasvussa.

Positiivisina indikaatioina suisiidit on vähentyneet viime vuosituhannesta ja alkoholipäihdettä sekä tupakkaa käytetään aiempaa vähemmän.

Mitä on tapahtunut,

Tämä siis vieraskielisten 'helpotuksista' horiseelle, mutta kun eihän lainaaminen täällä enää onnistu. Päteviä koodaajiakaan ei enää Suomessa ole..

Minkälaisia rangaistuksia? En minkäänlaisia.

Sain elää ja kasvaa ja mennä ja tulla täysin vapaasti, kukaan ei perään kysellyt.

Ei myöskään hemmoteltu, ei vain välitetty missä se luuhaa. 

Onneksi satuin löytämään hevosharrastuksen. Hevosilta sain turvaa ja lämpöä ja välittämistä. Minua tarvittiin ja tunsin olevani tarpeellinen.  Siellä sitten tallissa ja laitumilla tuli vapaa-aika vietettyä. Se oli varmasti pelastukseni, en seonnut mihinkään porukoihin ja viinaan ja rikoksiin. Hevoset ja koirat, ne olivat ja ovat yhä lähimpänä sydäntäni. Aito rehellinen hyväksyminen ja rakkaus mitä muualta ei saanut.

Toisaalta kuitenkin oli kipeää kun tunsi ettei minusta ollut väliä. En merkinnyt mitään vanhemmilleni. 

Itsenäistyin aikaisin ja muutin pois kotoa ja aloin itse rakentaa itselleni elämää. Olen onnistunut ja elämäni on nyt hyvää, vain se kaikki lapsuudessa puuttumaan jäänyt  huolenpito ja välittäminen on vieläkin kipeää.

'Ei rangaistukset mutta välittäminen siitä mitä sinullle kuuluu, missä olet ja menet. Turvaa tuovat rajat vaikka niitä vastaan nuorena protestoi.  Se tieto että kotiin saa aina mennä ja sinua kaivataan.  Nuori ei aina tajua että rajat on rakkautta, niiden puute välinpitämättömyyttä ja rakkaudettomuutta. Näitä jäin kaipaamaan.

Aikuinen nainen omillaan

Tukkapöllyä ja korvasta nipistystä aivan kyllä ihan painavasta syystä sitten tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoo OMASTA KOKEMUKSESTAAN onnellisesta lapsuudestaan, johon saattoi kuulua myös ruumiillista kuritusta.

Toinen tulee suoltamaan propagandaansa, kuinka väärin on toimittu ja kaikki koettu.

Onko se propagandaa todeta että lasten pahoinpitely on rikos?

Kyllä minä ymmärrän että monet on sokeita ja lojaaleja suhteessa vanhempiinsa mutta ei se poista sitä tosiseikkaa että monet pitävät pahoinpiteleviä vanhempia ihmissaastana. 

Kuljetko maailmalla kertomassa tuota rikosasiaa ja pitämässä valtaosaa maailman vanhemmista ihmissaastana.

+ kaikkia kotimaisia ennen 1984 toimineita vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa sain kotiarestia. Ihan aiheesta tosin. Ei jäänyt niistä mitään traumoja, opinpahan olemaan.

Raiskauskin varmaan tapahtuu aiheesta.

Kyllä, monesti olen katsellut että kaikkia se leipä elättääkin. Itse touhutaan mitä vaan ja sitten ihmetellään että mites näin kävi.

Ajattelin raiskaajan näkökulmasta. Verratessani ihmiseen, jonka mielestä lapselle kostaminen (rankaisu, väkivalta) on oikeutettua.

Ihanko oikeasti vertaat raiskausta vaikka siihen kun lapselle sanoo että ei saa lyödä ja pitää käsistä kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoo OMASTA KOKEMUKSESTAAN onnellisesta lapsuudestaan, johon saattoi kuulua myös ruumiillista kuritusta.

Toinen tulee suoltamaan propagandaansa, kuinka väärin on toimittu ja kaikki koettu.

Onko se propagandaa todeta että lasten pahoinpitely on rikos?

Kyllä minä ymmärrän että monet on sokeita ja lojaaleja suhteessa vanhempiinsa mutta ei se poista sitä tosiseikkaa että monet pitävät pahoinpiteleviä vanhempia ihmissaastana. 

Kuljetko maailmalla kertomassa tuota rikosasiaa ja pitämässä valtaosaa maailman vanhemmista ihmissaastana.

+ kaikkia kotimaisia ennen 1984 toimineita vanhempia.

Puhumattakaan eläimistä, jotka yleensä ovat tämän tyyppisten ihmisten mielestä viattomia ja puhtaita, kaikin puolin moraalisesti ja eettisesti ihmisen yläpuolella.

Tosin voihan olla, että kun on koko elämänsä kääritty allergiavapaaseen pumpuliin, ei ole koskaan nähnyt koiraa tai kissaa pentuineen kuin söpöissä tiktok-videoissa.

Minulla ei tullut edes mieleen olla tottelematta, joten en osaa kuvitella, mitä siitä olisi seurannut. Sain muutaman kerran tukistuksia, läpsäisyjä, potkaisuja ja risulla selkään jo ihan siitä, että itkin jostain ääneen, joko harmistuksesta tai kivusta. Isä oli ihan pelottava mies, pelkäsin häntä vielä keski-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä on käynyt niin, että 2000-luvulla syntyneillä on enemmän mielenterveyden häiriöitä, heikompi terveys ja huonommat opiskelu & työelämätaidot kuin aiemmilla ikäpolvilla. Lapsia tehdään vähemmän ja etenkin nuoret naiset kuvaavat itsensä vähemmän onnelliseksi kuin aiemmat polvet. Poikien koulumenestys ja lukutaito ovat heikkoja, yliopistojen jatko-opiskelijoissa on joka vuosi vähemmän suomenkielisiä nuoria. Tuoreista proffista on luonnontieteissä jo enemmän kuin joka toinen vieraskielinen. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi enemmän alle 30-vuotiaita kuin edellisenä. Nuorten rikollisuus ja huostaanotot räjähdysmäisessä kasvussa.

Positiivisina indikaatioina suisiidit on vähentyneet viime vuosituhannesta ja alkoholipäihdettä sekä tupakkaa käytetään aiempaa vähemmän.

Mitä on tapahtunut, teorioita oi kasvatusasiantuntijat?

Helpotuksia missä? Jatko-opsikelijat on kyllä pääasiassa opiskelleet tutkintonsa muualla kuin Suomessa.

Tällä palstalla on aina paljon niitä, jotka puolustavat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämäkin ketju on taas täyttynyt sellaisista kommenteista. Surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on aina paljon niitä, jotka puolustavat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämäkin ketju on taas täyttynyt sellaisista kommenteista. Surullista. 

onko näin? Vai kuitenkin niin, että aloituksessa kysytään ihmisten omakohtaisia kokemuksia?

Miksi toisen ihmisen kokemus omasta lapsuudestaan on sulle jotenkin vaikea hyväksyä? Mitenkähän omat lapsesi kokevat tulevaisuudessa sinun vanhemmuutesi?

On hyväksyttävä lapsen oman osin synnynnäisen temperamentin, sekä muun ympäristön määrittelevän sen, minkälainen lapsesta kasvaa ja minkälainen hänen tulevaisuutensa tulee olemaan. Ennen lapsia koulittiin usein ankarastikin tulevaa elämää varten. Nyt jos lapsen oma temperamentti ei ole kunnianhimoinen tai tunnollinen, niin ainekset tulevaisuuden rakentamiseen jäävät helposti vaatimattomiksi. Nämä temperamenttierot näkyvät nuorissa hyvin selvästi, eikä sellaista enää kukaan koe kuin ulkoapäin tuleva paine ja pakko. Paitsi tietysti sellaisissa kovi merkityksellisissä asioissa kuin sosiaalinen status tai ulkonäkö ja pukeutuminen, kuten vanhempansakin.

Surullisinta tällaisen pehmeän ja sallivan kasvatuksen tulokset ovat niiden kohdalla, joilla mukavuudenhaluisuus on ollut puhtaasti kypsymättömyyttä ja varttuessa toivoisi, että olisi tehnyt paremman pohjatyön opintoihin tai vaikka siihen urheiluharrastukseen. Parikymppisenä on myöhäistä kääntää kelkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoo OMASTA KOKEMUKSESTAAN onnellisesta lapsuudestaan, johon saattoi kuulua myös ruumiillista kuritusta.

Toinen tulee suoltamaan propagandaansa, kuinka väärin on toimittu ja kaikki koettu.

Onko se propagandaa todeta että lasten pahoinpitely on rikos?

Kyllä minä ymmärrän että monet on sokeita ja lojaaleja suhteessa vanhempiinsa mutta ei se poista sitä tosiseikkaa että monet pitävät pahoinpiteleviä vanhempia ihmissaastana. 

Sinä voit pitää tuntemattomia ihmisiä ihan minä sinä tahdot.

Joku saattaa kuitenkin olla kiitollinen ihan siitä absoluuttisesta näytöstä mikä vanhempien kasvatustyöstä on seurannut: tasapainoinen perheellinen, työssäkäyvä terve aikuinen, jolla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia ja ihmissuhteet ovat läheisiä

Niin mutta sinä annat ymmärtää että tuohon välttämättä tarvittiin se fyysinen kuritus  muuten olisit jotenkin epäonnistunut ihmisenä? Tuo on outoa. Et kuitenkaan halua antaa remmiä omille lapsillesi? Miksi koet että vanhempasi toimivat oikein lyödessään?